”Kun ihmiset vaativat elintarvikkeilta katkeamatonta kylmäketjua, samanlaista kuivaketjua tulee vaatia rakentamisessa, kun siinä on kyse isoista taloudellisista arvoista”, Seppälä toteaa Puuinfon haastattelussa.
Katkeamaton kuivaketju on Seppälän mielestä välttämätön varsinkin erittäin energiatehokkaassa rakentamisessa, jossa kosteus ei poistu rakenteista kovin helposti.
”Tässä on puurakentamisen läpimurron mahdollisuus. Puurakentamisen prosessin hallinta perustuu puutuoteosien teolliseen valmistukseen kuivissa tehdastiloissa ja logistiikan hallintaan tehtaalta asennukseen siten, ettei kuivaketju pääse missään vaiheessa katkeamaan. Nyt on puurakentamiselle uusi näytön paikka, kun uudet järjestelmät ja puurakentamisen tekniikat ovat tulleet markkinoille.”
Seppälä muistuttaa, että esimerkiksi Oulun Linnainmaahan 1990-luvun puolivälissä pystytettyjen puukerrostalojen järjestelmät eivät vakuuttaneet rakennuttajia eivätkä urakoitsijoita ja puurakentamisen läpimurto jäi tekemättä.
”Puurakentamisen on aidosti hankittava markkinoilla oma paikkansa ja osoitettava kustannustehokkuutensa. Ei ole puunkaan etu, että sitä yritetään painaa läpi julkilausumilla ja poliittisilla päätöksillä. Viimeaikaiset normimuutokset ovat mahdollistaneet puun käytön laajemmin rakentamisessa. Rakentaminen tulee aina olemaan eri materiaalien yhdistämistä, koska tarvitaan liittorakenteita ja synergiarakentamista.”
Puurakentamiselta Seppälä odottaa kokonaisvaltaista tuotevastuuta, jossa järjestelmiä myydään asennettuina toimivina kokonaisuuksina.
”Uskon, että tämä on tulevaisuuden rakentamisen toimintamalli, jossa otetaan mallia pientalorakentamisen puolelta, jossa taloja tehdään kokonaisvastuun pohjalta avaimet käteen -periaatteella. Pientalotehtaat voisivat tämän osaamisen pohjalta hakea lisää markkinaa myös kerrostalorakentamisesta.”
Pekka Seppälä valittiin Vuoden rakennustarkastajaksi tänä vuonna.
Tätä artikkelia on kommentoitu 14 kertaa
14 vastausta artikkeliin “Oulun rakennusvalvonta esittää rakentamiseen katkeamatonta kuivaketjua”
Järkevintä mitä olen rakentamiseen liittyen kuullut aikoihin.
Kuivaketju. Täysin näin ja nimenomaan.
Täytyy vaan pohdiskella, miksei Suomen rakentamismääräyskokoelman osan C2 määräyksiä ole riittävästi välitetty noudattaa. C2:n mukaan suunniteltuna, rakennettuna ja ylläpidettynä meille ei synny kosteusvaurioita ja edelleen homeongelmia.
Minusta tämä edellyttää käytännössä elementtirakentamisesta luopumista ja siirtymistä takaisin kappaletavararakentamiseen, jossa ensin tehdään runko ilman villoja, sitten vesikatto päälle. Sitten tuulensuoja ja ikkunat ja sitten vasta villoittamiseen ja sisäpuolen levytyksiin. Puuelementin kastuminen on turmiollisempaa kuin betonielementin kastuminen.
Joskus osattiin tehdä kuivia rakennuksia, jopa purueristeisiä. Taidot on hukattu vuosien saatossa. Tilalle on tullut märistä betonikivistä väsätyt tönöt, jotka kiireellä pinnoitetaan mitä erikoisimmilla pinnoitteilla.
Olisihan sekin jo suuri edistys tuotevastuussa, jos esim. kattoristikkotoimittajat pystyisivät toimittamaan ristikoita, joissa puristussauvoja ei erikseen tarvitsisi työmaalla nurjahdussitein vahvistaa, ja sauvojen paksuus mahdollistaisi myös paksumman naulan kuin 2,5 mm.
Ei kastu villat eikä homehdu puu kun rakentaa Neoporista ja betonista. Miksi ihmeessä valita villa/puu rakenteita kun parempiakin on olemassa? Ongelma korostuu mitä paremmin seinä on eristetty.
Rakentamisen kuivaketjua tarvitaan nimenomaan puurakentamiseen. Rakentamisvaihe ei kuitenkaan riitä, vaan veden pääsy pitäisi pystyä estämään myös käytön aikana. Paksujen eristeiden ja ilmastonmuutoksen aikana se on entistä hankalampaa. Puurakentaminen on pientalopuolella pitkälti amatöörien puuhastelua ja käytön aikana sitä täysin, joten riskit ovat isot.
Betonirakentamisessa vettä tuodaan rakentamisen joka vaiheessa ja välillä sitten kuivataan enemmän tain vähemmän huonoin tuloksin. Ongelmana on, että kuivumiselle ei aina anneta aikaa, kun on niin kiire lähteä pintoja tekemään. Vettä pääsetään valumaan myös onteloihin ja kerroksiin, kun ei ole aikaa sulkea kattoa vaan kaikkia kerroksia pitää ehtiä tekemään limittäin ja lomittain, muuten urakka kusee. Välillä vettä tulee niin paljon, että kipsiseinät ja eristeet uivat nesteessä. Joskus näitä kosteusvaurioituneita rakenteita voidaan kuivata tai purkaa, mutta joskus ne vain laitetaan umpeen katseilta piiloon. Betonitalo ei muka homehdu on yhtä posketon väite kuin se, että se ei pala. Betonitalossa on yhtä paljon homehtuvaa tavaraa kuin palavaakin.
Todella koomista taas kerran.
Rakennusvaiheen kosteus aiheuttaa vain murto-osan sisäilmaongelmista. Rakennusvaiheen typeryydet, kuten suunnitelmista poikkeaminen, osaamattomuus ja kiire, aiheuttavat 99% uusien rakennusten ongelmista.
Olen vihdoin oivaltanut, mikä rakennusalalla ja itse asiassa koko Suomessa kusee – täällä ei kyetä hahmottamaan kokonaisuuksia eikä keskittymään olennaiseen. Ei ihme, että joka lafkassa pitää olla vähintään kolme USA-aivopestyä ekonomia kehittämässä prosesseja. Jollekin pitää siirtää vastuu, kun ei itse tajua mistään mitään.
Tuntuu isolle 99 % pelkän toteutuksen piikkiin
Tuolloin huonoille ja typerille detskuille ja suunnitelmille jäisi alle 1 %. Vaikeimpia paikkoja arvon taiteilijat eivät vaivaudu edes piirtämään.
Huono suunnittelu on sitten asia erikseen. Se ei aiheuta yleensä välittömiä ongelmia (jos IV jätetään laskuista). Tyypillisesti suunnittelukukkaset alkavat näkyvä vasta muutaman vuoden jälkeen. Eli en laskunut tätä mukaan edelliseen viestiini, joka koski siis uusia rakennuksia. Jos joku detalji on aivat totaalisesti pielessä, on rakentajan velvollisuus ilmoittaa siitä. Usein ilmoitetaankin, koska siitä saa hyvät lisätyörahat. Jos ei ilmoiteta, menee rakentajan osaamattomuuden piikkiin.
Se on eriskummallista, että rakentajat aina valittaa huonoista suunnitelmista. Eikös teidän pitäisi juuri toivoa huonoja suunnitelmia, koska se on loistava ansaintakeino. Jos rakennuttajia rokotettaisiin surutta kaikista suunnitteluongelmista, alkaisi ehkä mahdollisesti löytyä rahaa myös kunnollisten suunnitelmien teettämiseen. Vai onko niin, että huonot suunnitelmat on erityisesti KVR- tai omaperusteisissä kohteissa riesana? Niissä yleensä työmaa tekee myös eniten poikkeamia suunnitelmista…
Noh mene ja tiedä…on se kuitenkin ihmeellinen tämä maailma.
Rakennuslehti saisi muuten järjestää sellaisen populistisen paneelikeskustelun, jossa on edustaja kaikista rakennusalan ryhmistä. Saataisiin hyvää viihdettä, kun kaikki kilpaa syyttää toisiaan kaikesta. Ja paneeliin ehdottomasti mukaan myös joku ummikkorakennusmies (tai kokki) Valko-Venäjältä. Mä voin itse edustaa tätä besserwisser osastoa, joka ylimielisesti ja itseriittoisesti nauraa kaikille…eli rakennusalan asiantuntijaa.
Haloo moneen kertaan ! Rak. toteutuksessa ns. ” kokonaissuojaus”( vanha asia ) soveltuu hyvin esim pientalorakentamiseen , tätä lienee tarkoitettukin l. rakentamiseen .jossa tilaajan osaaminen on heikkoa . Tämänkin asian kanssa on oltava järki tallella, silloin suojataan kun on tarpeen säätila , vuoden ajankohta ja rakentamisen vaihe huomioiden Keskustelun kannanotot osoittavat osittain nykyisen rakentajapolven melkoisen ” pihalla olon ” , valitettavasti . Olen samaa mieltä edellä esitetyistä suunnittelun ja toteutuksen ongelmista . Kaikki lähtee tilaajista , jos he osaavat , niin projektit onnistuvat .Tilaaja / rakennuttaja voi vaatia esim. määrätyt rak. vaiheet kokonaissuojaukseen urakkaohjelman määrityksellä .
Ainahan sitä vaatia voi vaikka millä määräyksellä ja sillä tavalla PESTÄ OMAT KÄTENSÄ asiasta ja selitellä että kyllähän minä annoin tästä ohjeet…. Työmaalla eletään kuitenkin sään armoilla 7 päivää viikossa ja 24 tuntia vuorokaudessa. Rakennusväki on työmaalla pääsääntöisesti 8 tuntia päivässä 5 päivää viikossa. Joka ikisellä työmaalla on joskus tilanne, että rakenteet kastuu enemmän tai vähemmän, sanokoon ”ammattimieheksi” itseään nimittelevä mitä tahansa. Tärkeää olisi ymmärtää tämä ja varautua kunnolla kuivatukseen. Esimerkiksi: kun talvella asennetaan ontelolaattoja talviolosuhteissa. Ontelolaatat ovat kylmiä ja ennen kuin lämmöt saadaan päälle, ehtii olla paljonkin pakkasia. Sitten kun lämmöt saadaan päälle, muodostuu ontelolaattojen onteloihin kondension seurauksena kosteutta, joka tiivistyy vedeksi. Yhdestä ontelosta saattaa tulla jopa kymmeniä litroja vettä. Tämä siitä huolimatta vaikka onteloiden päälle ei olisi satanut pisaraakaan vettä tai lunta. Eli vaatii sen kuivatuksen. Vai pitäisikö luopua ontelolaatoista ? Ja hidastaa koko rakennusprosessia: Rakennus ehtisi olla kauemmin sään armoilla. Ei ole olemassa helppoja ja halpoja ratkaisuja. Joku on sanonut, että rakentaminen on yksinkertaisten ihmisten yksinkertaista työtä: riittää kun kaiken tekee oikein. Ei siis riitä, että yhden asian tekee jonkun mielestä oikein.
Minusta Oulun rakennusvalvonnan esitys on ajankohtainen ja perusteltu.
Tämän asian tulisi tietysti olla itsestäänselvyys, mutta kuten tiedämme, aina se ei ole. Rakentamisen aikana rakenteisiin pääsee nykykäytännöillä liikaa kosteutta liian usein. Jossain tapauksissa tämä aiheuttaa isoja ongelmia ja joissain pienempiä.
Tuoteteollisuudessa meillä on yrityksiä, jotka ovat omalta osaltaan toteuttaneet kuivaketjun jo työmaalle saakka, miksi kaikilta valmistajilta ei edellytetä tällaista ja miksi ketju voi tämän jälkeen katketa?
On perusteltu on.. ja tärkeä jne. jne… Hieno ajatus – kaikki kannattavat. Siinä on vain sama juttu kun Suomeen yritetään tehdä nollaenergiataloja – no nyt ne ovat sitten vaihtuneet ”lähes nollaenergiataloiksi”. Puuttuu vain tarkka määritelmä mikä on ”lähes nollaenergiatalo”, varsinkin kun EU:n linjauksissa on, että kansallisella tasolla ratkaisun pitää olla kustannustehokas. sama juttu on Suomen olosuhteissa tässä rakentamisen katkeamattomassa kuivaketjussa. Jossain Espanjassa se voisi olla jopa katkeamaton kuivaketju. Suomen olosuhteissa se on ”lähes katkeamaton kuivaketju” Mutta kuka tai mikä taho sen määrittelee mikä on lähes katkeamaton kuivaketjua. Ja jos pannaan tähänkin vielä vaatimukseksi, että ratkaisun pitää olla kustannustehokas.