Tarmo Pipatti vaatii rakentamiseen materiaalineutraalia lainsäädäntöä
Rakennusteollisuus RT:n toimitusjohtaja Tarmo Pipatti kaipaa materiaalineutraaliutta rakennusalan lainsäädäntöön. Pipatti kertoo ymmärtävänsä hallitusohjelman tavoitteen edistää puurakentamista, mutta hän ei hyväksy sitä, että lainsäädännöllä pyritään muuttamaan markkinoita. Pipatti kritisoi Puuinfolle antamassaan haastattelussa myös korjausrakentamiseen kaavailtujen normien vaikutusta saneerauskustannuksiin.
Rakennusteollisuus RT:n toimitusjohtaja Tarmo Pipatti kaipaa materiaalineutraaliutta rakennusalan lainsäädäntöön. Pipatti kertoo ymmärtävänsä hallitusohjelman tavoitteen edistää puurakentamista, mutta hän ei hyväksy sitä, että lainsäädännöllä pyritään muuttamaan markkinoita. Pipatti kritisoi Puuinfolle antamassaan haastattelussa myös korjausrakentamiseen kaavailtujen normien vaikutusta saneerauskustannuksiin.
Pipatin mukaan päättäjien tehtävä on asettaa rakentamiselle sellaiset materiaalineutraalit reunaehdot, jotka rakennusten tulee täyttää esimerkiksi paloturvallisuuden ja energiatehokkuuden suhteen.
”Rakentamisessa materiaalien välinen kilpailu on tervetullut, mutta en pidä sitä tarkoituksenmukaisena, että puupuoli koukkaa poliittisen päätöksenteon kautta”, Pipatti sanoo.
Esimerkkinä markkinoiden muuttamisesta lainsäädännön tuella Pipatti mainitsee tehdyn asetusluonnoksen, jonka mukaan lypsykarjarakennusten kantavat rakenteet ja verhoilu pitäisi toteuttaa puusta. Kun puun osuus maatalousrakentamisesta on nyt 40 prosenttia, tällä asetuksella osuus haluttiin nostaa käytännössä sataan prosenttiin.
”Kilpailuoikeudellisesti ja markkinoiden toimivuuden kannalta tämä oli kyseenalainen yritys. Tästä syntyy sellainen kuva, että lainsäädäntövaltaa käyttävä taho laittaa materiaalit etuoikeusjärjestykseen. Ymmärrän kyllä, että hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi edistää puurakentamista, mutta keinojen valinnassa on käytettävä harkintaa”, Pipatti toteaa.
”Me tarvitsemme rakennusalalla materiaalineutraalisuutta. Lainsäädännöllä ei pidä pakottaa eikä estää minkään materiaalin käyttöä tai torpata sitä nurkkaan. Markkinoilla jokaisen toimijan on tuotettava uusia tuotteita ja ideoita pärjätäkseen. Lainsäätäjän tehtävä on asettaa rakentamiselle sellaiset materiaalineutraalit reunaehdot, jotka rakennusten tulee täyttää esimerkiksi paloturvallisuuden ja energiatehokkuuden suhteen.”
Korjausrakentamisen normeihin malttia
Pipatin mukaan rakennusala hyötyy energiatehokkuusuudistuksista uusina työtilaisuuksina moneksi vuosikymmeneksi, sillä energia- ja korjausrakentamisessa on niin massiivinen investointitarve. Hän peräänkuuluttaa kuitenkin malttia energiatehokkuusuudistuksiin etenkin korjausrakentamisen puolella.
”Keväällä lausuntokierrokselle tulevat uudet korjausrakentamisen normit koskettavat jokaista suomalaista. Odotamme, että niissä on otettu hyvin huomioon kustannusoptimaalisuus. Esimerkiksi kuluttajien maksettavaksi tulevien kustannusten on oltava järjellisessä suhteessa niillä saavutettaviin säästöihin ja päästöjen vähennyksiin”, Pipatti sanoo.
”Olemme selvitelleet saneerausrakentamisen tarpeita esimerkiksi Helsingin 1970-luvulla rakennetuissa lähiöissä. Ei sinne tunnu löytyvän taloudellisesti läpivietävissä olevaa mallia. Ne ovat asuntoyhtiöitä ja päätösvalta niissä on talojen yksittäisillä asukkailla. Kustannustehokkaan ratkaisun löytäminen vanhojen kerrostalojen korjaamiseen on suuri haaste koko alalle, mutta mahdollisuus myös puurakentamiselle.”
”Jos peruskorjauksen hinta uusien normien mukaan tehtynä nousee kiinteistön arvosta yli viidenneksen, se laukaisee niin kalliin prosessi, että epäilen sen johtavan siihen, että korjauksia ei tulla tekemään. Uudisrakentaminen ei ole ongelma, mutta säädösvaateet saattavat johtaa siihen, että vanhan korjaaminen jää ja tilalle tehdäänkin uutta.”
Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa
4 vastausta artikkeliin “Tarmo Pipatti vaatii rakentamiseen materiaalineutraalia lainsäädäntöä”
Tottakai lainsäädäntö voi lähteä siitä, että jotakin materiaalia suositaan. Laki säädetään demokraattisesti valitussa eduskunnassa ja koska puu on suomalainen materiaali, varmaankin lainsäätäjä haluaa sen käyttöä lisättävän. Kysymys on myös siitä poliittisesta tahdosta että kotimaista puutuoteteollisuutta saadaan kehitettyä. Ei siis vain rakentamisesta sinänsä. Betoni sopii joihinkin paikkoihin puuta paremmin – kuten kellareihin. Terästä taas ei kannata käyttää kuin sinne missä sitä oikeasti tarvitaan – suurta lujuutta vaativiin paikkoihin. Betoniteollisuus on kiitettävästi kehittänyt vuosien saatossa tekniikkaansa ja lobbausta niin pitkälle, että ilman kohdennettuja tukia on puurakentamisen vaikea saavuttaa samaa kustannustasoa. Ennen pitkää se kuitenkin saavutetaan – ja jos betonin hintaan lisätään päästömaksuja niin puu saa entistä enemmän etumatkaa.
Sitäpaitsi – materiaalineutraliteettia ei ole ympäristön kannaltakaan, joten miksi ympäristölle vahingollisempaa pitäisi arvioida samalla tavalla?
”Tottakai lainsäädäntö voi lähteä siitä, että
jotakin materiaalia suositaan. Laki säädetään demokraattisesti valitussa eduskunnassa ja koska puu on
suomalainen materiaali, varmaankin lainsäätäjä haluaa sen käyttöä lisättävän.”
” Sitäpaitsi – materiaalineutraliteettia ei ole ympäristön kannaltakaan, joten miksi ympäristölle vahingollisempaa pitäisi arvioida samalla tavalla?”
Siis, 1. Enemmistö on oikeassa, vaikka olisikin väärässä – vanha juttu. Asioita ymmärtävien velvollisuus on edistää järjen käyttöä päätöksen teossa. Tämä rooli on ensi arvoisen tärkeä, koska muutoin eduskuntakin on vain omia intressejään ajavien asiantuntijoiden ja ”asiantuntijoiden” tarinoiden varassa. 2. Ympäristön kannalta ei varmastikaan ole materiaalineutraliteettia. Eikä ole ihmistenkään. Mutta keinotekoinen suosiminen johtaa vinoutuneisiin materiaali- ja rakenneratkaisuihin. Jotka tuskin ovat ympäristön, terveyden, turvallisuuden tai taloudellisuuden kannalta järkeviä.
Sanottakoon, että olen itse metsänomistaja ja tienaan leipäni metsästä ja sen jalosteista. Mutta aidosti kilpailukyvyttömän tuotannon pönkittäminen on niin epämoraalista ja -taloudellista, että se tulee osumaan ennen pitkään omaan nilkkaan.
On sitä osattu ennenkin.
Esim. 1970-luvun lämmöneristysnormeissa ulkoseinän suurin sallittu lämmöneristyskerroin W/m² °C oli poltetuista tiilistä tehdyille seinille 0.93, kun normaali vaatimus oli 0.70 ja seinille, joiden massa on pienempi kuin 100 kg/m², vaatimus oli 0.41. Kyllä puuta sorrettiin raskasmateriaaleihin verrattuna. Myöhemmin VTT:n tutkimuksissa todettiin, ettei samanlaisissa taloissa ns. massiivisuus vaikuttanutkaan. Sitten k-(nyt U-)arvot ”tasattiin”.
Ei kysymys ole kilpailukyvyttömyydestä, vaan siitä, että puutuoteteollisuus on jäänyt paperintuotannon jalkoihin aikojen saatossa ja nyt etumatkaa yritetään kuroa kiinni. Ootko nähnyt, minkälaisia puurakennuksia muualla maailmassa tehdään? Suomessa tyrmättäisiin moiset mahdottomaksi, koska täällä ei vaan osata.
Minusta on järjetöntä täällä pohjoisessa puumaassa tehdä talot betonista.
Suomessa on ikiajat tehty rakennukset puusta. Hyvin tehdyt ovat säilyneet vuosisatoja. Niistä pitäisi ottaa mallia. Eniten ongelmia on tullut massatuotetuista betonitaloista.