Kun energiantuotannossa siirrytään tulevaisuudessa uusiutuviin energialähteisiin, rakennusten erilaisiin materiaaleihin ja rakenteisiin tulee kiinnittää yhä enemmän huomiota. Energiantarpeen ja energian tuotannon päästöjen vähetessä talon rakennusmateriaalit ja niiden valmistus eivät enää ole koko elinkaaren huomioon ottaen marginaalinen asia.
Eri materiaaleilla on oma erikoislaatunsa ja sellaisia käyttökohteita, joihin toisenlaiset materiaalit soveltuvat huonosti tai ei ollenkaan. Myös niiden käyttöiät vaihtelevat. Ympäristövaikutuksia arvioitaessa rakenteen käyttöikä on aina otettava huomioon eräänä tärkeimmistä tekijöistä. Usein suuremmat valmistuksen ympäristövaikutukset kompensoituvat käyttöiän pidetessä.
Esimerkiksi metalli on ainutlaatuinen materiaali useisiin kohteisiin (mm. siltoihin ja suurten rakennusten tukipilareihin) ja sen ympäristötehokkuutta lisää vielä sen hyvä kierrätettävyys ja kansainvälisestikin toimiva kierrätysjärjestelmä. Betonin valmistuksen ympäristövaikutukset ovat tunnetusti suuret, mutta se ominaislaatunsa perusteella soveltuu hyvin muun muassa rakennusten perustuksiin.
Puu rakennusraaka-aineena aiheuttaa selvästi pienemmät energia- ja luonnonvarojen kulutukset sekä kasvihuonekaasupäästöt kuin betoni ja teräs. Ilmastonmuutoksen hillitsemisen näkökulmasta puun paremmuus perustuu pienempiin päästöihin valmistuksessa sekä sen hiilen sitomiskykyyn ja sen varastoitumiseen rakenteeseen useiksi vuosiksi. Puurakenteet vaativat kuitenkin monissa tapauksissa enemmän huoltoa kuin metalli ja betoni, eivätkä ne sovellu ominaisuuksiltaan kaikkiin talon rakenteisiin. Rakennusta purettaessa puupohjaisille rakennusjätteille katsotaan eduksi, jos ne voidaan hyödyntää energiantuotannossa ja näin vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä.
Toisaalta taas teräksen ja betonin ympäristöystävällisyyttä voidaan parantaa lisäämällä niiden kierrätettävyyttä. Lisäksi betonin kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää murskaamalla se elinkaarensa lopussa, mikä nopeuttaa hiilidioksidin sitomista aiheuttavaa karbonatisoitumista.
Selosteissa ja ohjeissa vielä kehittämisen varaa
Rakennustuotteiden ympäristöselosteet (RT) on kehitetty palvelemaan kaikkia toimijoita rakentamisen sektorilla. Käyttäjän kannalta RT-ympäristöselosteet ovat hyvä apuväline rakenteiden ja jopa kokonaisten talojen ympäristövaikutusten arviointiin. RT-ympäristöselosteiden käytössä on kuitenkin nykyisellään joitakin puutteita ja rajoitteita. Järjestelmän laajemman hyödyntämisen kannalta ympäristöselosteiden määrää tulisi lisätä ja niiden laatua parantaa. Lisäksi tietojen päivittäminen on osoittautunut ongelmaksi.
RT-ympäristöselosteisiin on kuitenkin tulossa muutoksia. Rakennustuotteille on tarkoitus laatia ensin yhteiset tuoteryhmäkohtaiset arviointisäännöt, joihin selosteissa viitataan. Tavoitteena rakennustuotteiden ympäristöselosteissa on antaa pohjatietoa, jonka avulla voidaan vertailla saman funktion täyttävien rakennusosien tai rakennusten ympäristövaikutuksia. Rakennusosa- ja rakennustasolla laskentaan otetaan mukaan myös tuotteiden kunnossapito ja loppusijoitus tai kierrätys.
PAS 2050 -ohje (hiilijalanjäljen laskentaohje) antaa mahdollisuuden rakennuksen ja sen käytönaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen uudenlaiseen arviointiin, jossa huomioidaan päästötapahtumien ajalliset erot. Lopputuloksena saadaan suhteelliset ilmastovaikutukset sadan vuoden kuluttua, joka antaa paremman pohjan hillintätoimien kiireellisyyden priorisointiin. Laskenta painottaa nykyhetken päästövähennysten merkitystä, mikä puolestaan lisää rakennusmateriaalien kasvihuonekaasupäästöjen ilmastovaikutuksen merkitystä jonkin verran rakennuksen käytönaikaiseen energiakulutukseen verrattuna. Kun vielä tulevaisuudessa energiatuotannon ominaispäästöjen ennustetaan rajusti laskevan, rakennusmateriaalien ilmastovaikutusten osuus tulee kasvamaan merkittävästi rakennusten elinkaariaikaisista ilmastovaikutuksista sadan vuoden aikajänteellä.
Rakentamisen ympäristövaikutusten arviointimenetelmät paranevat tulevaisuudessa. Muun muassa PAS 2050 -ohjeen mukaiset laskentaohjeet tulevat todennäköisesti korvautumaan ilmastovaikutusarviointimenettelyillä, joissa otetaan huomioon viimeisin tieteellinen näkemys hiilensidonnan ja eriaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen ilmastovaikutusten laskennassa. Yhteinen näkemys siitä, mihin suuntaan ympäristövaikutusten arviointimenetelmiä tulisi kehittää, on olemassa, mutta kehitystyö on vielä kesken.
Rakennusalan ja erityisesti rakennuttajien ja suunnittelijoiden tietoisuuden ja asiantuntemuksen lisääminen on tärkeää rakentamisen ympäristövaikutusten vähentämisessä. Rakennusmateriaalien valmistuksen vaikutuksista tulisi siirtyä koko rakennuksen elinkaaren aikaisten vaikutusten laskentaan. Näin on osittain jo tapahtunutkin. Kuitenkin varsinkin suunnittelijat tarvitsevat parempia työvälineitä ympäristövaikutusten arvioimiseen. Todella tärkeää on, että ympäristövaikutusten arvio tehdään jo rakennuksen suunnitteluprosessin aikana eikä jälkikäteen rakennuksen jo valmistuttua. Tulevaisuudessa elinkaariarvioinnin yhdistäminen BIM (Building Information Models) -tiedonhallintajärjestelmään tulee olemaan tärkeä edistysaskel kohti tuotemallipohjaista suunnittelua. Ennen kuin tähän päästään olemassa olevia työvälineitä voidaan käyttää rakennusten suunnittelussa.
Suomen ympäristökeskuksen raportti ”Materiaalinäkökulma rakennusten ympäristöarvioinnissa” löytyy kokonaisuudessaan tästä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 5 kertaa
5 vastausta artikkeliin “Raportti: Eri rakennusmateriaaleilla on omat käyttökohteensa”
Toivottavasti tämä raportti toimitetaan myös ”yksisilmäiselle” uudelle asuntoministerille.
VÄRKKÄYKSESSÄ RIITTÄÄ
SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS on tuottanut raportin ”Materiaalinäkökulma rakennusten ympäristöarvioinnissa”. Rakennuslehden mukaan ollaan jälleen kehittämässä jotakin uutta ympäristövaikutusten arviointimenetelmää tms. Raporttia lukematta tulevat heti mieleen seuraavat kommentit:
Suomen kannalta tärkeimpiä ovat EU-direktiivit sekä niitä täydentävät CEN (ja ISO) -standardit. Niiden soveltaminen sitten tapahtuu paikallisesti ilmasto- ym olosuhteiden mukaisesti.
Paikallinen nyhrääminen Suomessa on vain veronmaksajien rahojen väärinkäyttöä. Tätä on tapahtunut koko 2000-luvun: Visio 2010, PromisE, RT-ympäristöseloste, VTTn LifePlan ja monet muut tarpeettomat, epäonnistuneet ja hyllyyn jääneet projektit. Sisäilmaluokitus 2008 on tästä positiivinen poikkeus.
Oikeasti Suomi ei edes noteeraa hiilijalanjälkeä. Tuliterät energiamääräykset 2012 eivät välitä CO2-päästöistä, vaan sääntely perustuu primäärienergiaan, joka sekin vielä on laskettu väärin entisen asuntoministerin päätöksellä.
Mikähän on ”tieteellinen näkemys hiilensidonnan ja eriaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen ilmastovaikutusten” laskennasta?
Mitenkähän ratkeaa riita eri materiaalien ja komponettien uudellenkäytöstä rakennuksen purkamisen jälkeen?
Entäpä muut vaikutukset: käytettävyys, aiheutuva liikenne ja muut yhteiskunnalliset vaikutukset, rahasta puhumattakaan?
Hyvä, että asiaa tarkastellaan myös siltä kannalta minkä materiaalin käyttö missäkin on järkevintä. Nyt esimerkiksi tämä hallitus on ottanut tavoitteekseen lisätä puukerrostalorakentamisen osuuden 20 %:iin kerrostaloista. Mikähän järki siinä oikein on? Jos on keksitty parempi materiaali kerrostaloihin (teräsbetoni) niin miksi sitä ei käytettäisi. Puun käyttöä voidaan toki lisätä pientaloissa ja varsinkin sisustusmateriaaleissa. Kerrostalon runkomateriaalina puun käyttö on sulaa hulluutta. Oikea materiaali oikeaan paikkaan.
Poiminta raportista: ”Betonin valmistuksen ympäristövaikutukset ovat tunnetusti
suuret, mutta se ominaislaatunsa perusteella soveltuu hyvin mm. rakennusten perustuksiin.” Materiaalit kilpailkoon toistensa kanssa ilman, että niitä lokeroidaan eri käyttökohteisiin tuntematta suunnittelukohdetta, tarvetta, tavoitteita jne. Yksiselitteisesti raportti kertoi, että materiaali- ja energiatehokkuuden kannalta puu on paras materiaali rakentamisessa.
Olavi Tupamäki entisenä poliitikkona kyllä tietää mihin näitä raportteja ja ”tutkimuksia” tarvitaan. Politiikan tekoon tietenkin. Nykyinen haliitus on usean edeltäjänsä tavoin päättänyt lisätä puun käyttöä rakentamisessa. Muuten se jäisi kansainvälisen kysynnän romahdettua lahomaan metsään. Siksi tarvitaan tilaustutkimuksia, joissa saadaan ”faktoja” tuon päätöksen taakse. Kun tutkimus vielä tilataan ympäristöihmisiltä (tai VTT:ltä), niin saadaan juuri ne tulokset joita halutaankin. Betoniteollisuus puolestaan teettää omia vastatutkimuksiaan omilla luottohenkilöillään eli keskustelua ainakin riittää, ja kuluuhan sitä paperia ja puuta siinäkin.