Virheiden määrä jopa tuplaantunut asuntotuotannossa
Omaperustaisen asuntotuotannon takuuvirhekustannukset ovat Rakennusteollisuus RT:n kyselyn mukaan yli tuplaantuneet vuodesta 2006 vuoteen 2010. Niiden osuus rakentamiskustannuksista nousi 0,6 prosentista 1,4 prosenttiin. Urakkatuotannossa takuuvirhekustannukset ovat kuitenkin samaan aikaan vähentyneet. Korkeimmalla käytiin vuonna 2006, jolloin takuukustannusten osuus oli 1,1 prosenttia rakentamiskustannuksista. Alimmillaan eli 0,6 prosentissa se oli vuonna 2010.Yleisimmin asiakkaiden reklamoimia rakennusvirheitä sattuu viimeistelyssä.
Omaperustaisen asuntotuotannon takuuvirhekustannukset ovat Rakennusteollisuus RT:n kyselyn mukaan yli tuplaantuneet vuodesta 2006 vuoteen 2010. Niiden osuus rakentamiskustannuksista nousi 0,6 prosentista 1,4 prosenttiin. Urakkatuotannossa takuuvirhekustannukset ovat kuitenkin samaan aikaan vähentyneet. Korkeimmalla käytiin vuonna 2006, jolloin takuukustannusten osuus oli 1,1 prosenttia rakentamiskustannuksista. Alimmillaan eli 0,6 prosentissa se oli vuonna 2010.Yleisimmin asiakkaiden reklamoimia rakennusvirheitä sattuu viimeistelyssä.
Tutkimuksessa yrityksiltä kysyttiin myös vuositarkastuksen jälkeisistä virhekustannuksista, joissa oli takuukustannuksia enemmän vaihtelua. Vuonna 2009 käytiin huipulla, 2,1 prosentissa, mutta seuraavana vuonna päädyttiin jo huomattavasti matalammalle tasolle. Kymmenen vuoden jälkeen paljastuvat rakennusvirheet ovat takuuvirheitä suurempia ja siten kalliimpia.
RT:n jäsenyrityksiltä kysyttiin takuuvirhekustannusten määrää vuosina 2006–2010 ja yleisimpiä rakennusvirheitä. Kysely lähetettiin noin 30 rakennusyritykselle, joista 13 vastasi. Vastaajien joukossa on suuria toimijoita, kuten YIT, NCC ja Skanska.
Rakennusvirheiden top ten
- Parvekeovien ja ikkunoiden asennusongelmat, kuten virheelliset säädöt
- Halkeamat seinissä ja katoissa
- Vesikattojen vesivuodot
- Sisäpintojen virheet, erityisesti parkettien asennusvirheet ja kolhut
- Kylpyhuoneiden virheelliset kaadot ja laatoituksen saumauspuutteet
- Parvekkeiden pintarakenteiden puutteet ja lasitusongelmat
- Piha-alueet ja pihamuurien puutteet, kuten viemäreiden painumat ja puutteet
- Julkisivuelementtien puutteelliset saumaukset
- Pihakansien vedeneristyksissä olevat ongelmat
- IV-laitteiden virheelliset ja puutteelliset säädöt
Lue aiheesta lisää 19.1. ilmestyneestä Rakennuslehdestä numero 2.
Tätä artikkelia on kommentoitu 10 kertaa
10 vastausta artikkeliin “Virheiden määrä jopa tuplaantunut asuntotuotannossa”
Pääasia että halvalla saa on jallituksen linja.
En väitä, mutta kysyn onko seuraavilla ilmiöillä mitään tekemistä sen kanssa, että virheet ovat kasvaneet:
– työturvallisuus on kahden viimeisen vuoden aikana taas selvästi heikentynyt
– ulkomaisen työvoiman määrä on kasvanut rajusti
– kokenein rakentajien kaarti (suurissa ikäluokissa) on siirtynyt tai väkisin siirretty eläkkeelle
– asuntorakentaminen kääntyi 2009 notkahduksen jälkeen erittäin jyrkkään nousuun ja on ollut nyt resursseihin nähden hyvin korkealla tasolla ja tämä resurssipula näkyi myös rakennustuotteiden saatavuudessa, kun tuotannon leikkauksia seurasi välittömästi ylikysyntä
– rakennusliikkeiden kiinnostus kilpailu-urakointiin romahti eli ulkopuolinen ammattilaiskontrolli työn laatuun hävisi
– asuntojen hinnat ovat nousseet sitä tahtia, että gryndereillä on ollut varaa vaikka tuhlata katetta laatukustannuksiiin
– rakennusliikkeet ovat kehittäneet ns. hallinnollista laatua eli järjestelmiä, mutta niistä ei ole ollut apua, kun tekijäporukan ja teettäjien välinen yhteys on käynyt yhä etäisemmäksi ja jokaiseen kohteeseen ”arvotaan” uusi porukka. Takavuosina esimerkiksi Hakalla sama ydinporukka saattoi rakentaa kymmeniä asuinkerrostaloja putkeen. Silloin oli se ja sama oliko työmaalla laatujärjestelmä, kun laatu oli tekijöiden korvien ja sormien välissä.
– työnjohtajien paperityön määrä on kasvanut eikä aika riitä lomakkeiden täyttämiseltä enää työsuorituksen ohjaamiseen ja valvontaan, samalla terveen järjen käyttöä on koko ajan viety konsernikohtaisilla määräyksillä
… tuota luetteloa voisi varmaan vielä jatkaa pitkäänkin
Ehkä kaikkien ratkaisevin kysymys asuntorakentamisen laadulle on se, että toisin kuin ammattirakentamisessa( julkisessa ja toimiistorakentamisessa) asuntorakentamisessa kukaan ei valvo asiakkaan etua vaan hän ostaa tuotteen kuin sian säkissä. Vuoden kuluttua ostosta vasta näkee mitä on oikein tullut ostettua ja kymmenen vuoden kuluttua paljastuvat loput karmeudet. Toisin kuin muussa teollisuudessa asuntorakentamisessa ei kilpailla laadulla vaan sillä kenellä on paras tontti. On suunnilleen sama mitä tuolle tontille rakentaa, sillä jos sijainti on erinomainen, niin kaikki menee kaupaksi. Kuluttajan tyytymättömyydellä ei ole väliä, koska tämä ostaa asunnon niin harvoin, ettei samaan asiakkaaseen tarvitse enää törmätä. Sitä paitsi samaa p…kaa ne muutkin myyvät, joten kukaan ei voi erottautua muita parempana. Vai voiko joku sanoa, että joku gryndereistä olisi erityisesti laaturakentajan maineessa. Sen minäkin haluaisin tietää.
Silläkin on voinut olla vaikutusta, että rakennusala on toistuvasti sulkenut silmänsä kuluttajien valituksilta ja pitänyt niitä ammattitaidottomien pilkun n…misena. Jopa niinkin kova vaikuttaja kuin Iiro Viinanen on ollut voimaton, kun Suomen suurimman asuntogrynderin huippukallis asunto osoittautui täydeksi sudeksi eikä korjauksille näy loppua.
En taaskaan väitä, mutta kysyn, onko sillä vaikutusta, että asuntorakentamisessa asiakas on lähes aina nainen. Jos jokainen rakentaisi asuntoa kuin morsiamellensa, niin jälki olisi aivan toinen kuin silloin kun sitä tehdään jollekin nalkulttavalle, rakentamisesta mitään ymmärtämättömälle muijalle.
Hyvää, varmasti paikkaansa pitävää tekstiä. Ilo kuulla, että joku muukin samaa mieltä.
Samaa mieltä. Aloitin aikanaan ammattimiehenä haalarihommissa. Vielä 80-luvulla ja ihan 90-luvun alussa työn laatua kiitettiin ja tahtia myös. Mitä pidemmälle 90-luku eteni, sitä useammin mesujen puheen rivien välistä ymmärsi, että älä tee noin hyvää. Työmaan loppuessa oli aina vain vaikeampaa päästä seuraavalle, eikä kyse ollut edes lamasta. Osa jopa sanoi suoraan, että näihin hommiin ei tarvita noin hyvää ammattitaitoa, vähenpikin riittää. 90-luvun lopulla en saanut enää isoilta raksoilta töitä. Pientalot pitivät leivässä 90-luvun. Sittemmin opiskelin itse pomoksi ja sama viesti tuli ylemmiltä. Jos ei sanallisesti, niin numeroina. Ei sitä kauan kestänyt tällä ammattietiikalla katsoa. Siirryin muihin tehtäviin.
Ote artikkelista ”Kymmenen vuoden jälkeen paljastuvat rakennusvirheet ovat takuuvirheitä suurempia ja siten kalliimpia.”
Mitähän toimittaja tällä tarkoittaa? Ei 10-vuoden jälkeen paljastuvista virheistä ole enää mitään takuuvastuuta.
Eiköhän tuo tarkoittanut mitä siinä lukee.
Muuten edellisten kirjoitusten kanssa täysin samaa mieltä.
Saisi vielä rakennusliikkeet korjaamaan sutensa mutta vaikeata on, ainakin Skanskan kanssa täällä Tampereen seudulla. Monin paikoin todella ala-arvoista työtä.
Ilmeisesti jotenkin näin:
Urakkasopimuksissa sovitun takuuajan kuluessa urakoitsija korjaa korvauksetta tekemänsä rakennusvirheet. Takuuajan päättyessä pidetään takuutarkastus. Urakoitsijan vastuu päättyy, kun todetut virheet ja puutteet on korjattu ja takuutarkastus pidetty.
Urakoitsijan vastuu ei kuitenkaan pääty, mikäli myöhemmin havaitaan virheitä, jotak ovat johtuneet urakoitsijan tekemättömästä työstä, tahallisesta tai törkeän tuottamuksellisesta menettelystä. Urakoitsijan vastuu päättyy 10 vuoden kuluttua luovutuksesta.
Johdatus rakentamistalouteen (Vuorela, Urpola, Kankainen).
Tämän artikkelin valossa tuo 10 v. takuu kuulostaa aika lyhyeltä, varsinkin jos se osaltaan vaikuttaa siihen, minkä laatuista jälkeä urakoitsija haluaa tehdä. Toisaalta ostajan velvollisuutena on vikojen selvittäminen, kannattaa varmaan kalenteriin merkitä se oman talon 9-vuotistarkistus
Kokenut rakennusalan lakimies Aaro Liuksiala ehdotti jo vuosia sitten, että sopimusehtoja pitäisi muuttaa Ruotsin mallin mukaisiksi. Silloin ei tarvitsi enää puhua 10 vuoden vastuun osalta rakentajan törkeistä tai tuottamuksellisista virheistä, jotka asiakkaan pitää osoittaa. Riittäisi, että virhe tai puute on olennainen.
Vastaava mestari on työmaan keskeisin henkilö, jolla on mahdollisuus vaikuttaa kokonaisvaltaisesti laatuun. Mutta kun päälle painaa budjetti ja aikataulut, joutuu kaveri puun ja kuoren väliin. Onnistumista mitataan työmaan tuloksella, joten ei ole vaikeata arvata, missä annetaan ensimmäisenä periksi.
Kuka suostuisi vastaavan mestarin selkänojaksi?