Asuntoministeri Krista Kiuru päätti 20. helmikuuta käynnistää laajarunkoisten hallirakennusten katsastustusmenettelyn. Asia ehti maata ministeriön pöydällä kymmenen vuotta. Ensimmäinen teräsrakenteinen Isola-ratsastusmaneesi romahti jo vuonna 1999, ja ratsastajat selvisivät vain täpärästi. Silloin asia salattiin julkisuudelta eikä insinööritoimiston muita halleja tutkittu. Jutun lopussa on lista Rakennuslehden rakenteiden pettämisiä koskeneista jutuista.

Asuntoministeri käynnistää rakenteiden katsastusmenettelyn

Asuntoministeri Krista Kiuru päätti 20. helmikuuta käynnistää laajarunkoisten hallirakennusten katsastustusmenettelyn. Asia ehti maata ministeriön pöydällä kymmenen vuotta. Ensimmäinen teräsrakenteinen Isola-ratsastusmaneesi romahti jo vuonna 1999, ja ratsastajat selvisivät vain täpärästi. Silloin asia salattiin julkisuudelta eikä insinööritoimiston muita halleja tutkittu. Jutun lopussa on lista Rakennuslehden rakenteiden pettämisiä koskeneista jutuista.

Kirjoittaja(t) Rakennuslehti

image

Kiuru tapasi torstaina keskeisiä rakennusalan toimijoita sekä viranomaistahoja Laukaan maneesin sortumisen johdosta. Tapaamisessa keskusteltiin viranomaisten ja järjestöjen toimista laajarunkoisten, pitkän jännevälin hallien onnettomuusriskin vähentämiseksi.

Kiuru sanoi, että Laukaan maneesin sortuman jälkeen hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ulottaa laajarunkoisille halleille lakisääteisesti velvoittavat, määräajoin tehtävät tarkastukset. Lainsäädännön muutosta ryhdytään valmistelemaan välittömästi.

Erityisen tärkeää on varmistaa niiden hallien turvallisuus, jotka ovat valmistuneet ennen vuotta 2006, jolloin astui voimaan vaativien rakenteiden suunnitteluun liittyvä erityismenettely, joka mahdollistaa rakennusvalvonnan määräämään suunnitelmille kolmannen osapuolen tarkastuksen.

Tapaamisessa keskusteltiin myös kansallisen rekisterin luomisesta, jotta onnettomuusriskitilanteissa tieto erityyppisistä laajarunkoisista halleista on paremmin saatavilla. Kaupunkien ja kuntien rekistereiden kattavuus vaihtelee ja tarvetta valtakunnalliselle tietokannalle on. Ympäristöministeriö on jo ryhtynyt valmistelemaan asiaa.

Järjestöt ja viranomaiset olivat yhtä mieltä siitä, että tiedonkulkua onnettomuusriskitilanteissa on parannettava ja rakennusvalvonnan, rakennesuunnittelun ja rakentamisen vaatimuksia kiristettävä. Kuntaliitto lupasi tapaamisessa perustaa määräaikaisen neuvontapalvelun, joka tarjoaa kunnille asiantuntija-apua rakennusten turvallisuuden valvonnassa. Järjestöt puolestaan lupasivat viestiä jäsenilleen, että laajarunkoisten rakennusten rakenteellinen turvallisuus on tarkistettava heti sekä seurattava kiinteistöjensä lumikuormaa aktiivisesti ja huolehdittava siitä, että lunta poistetaan katolta tarpeen mukaan.

Isola-maneesin sortuma salattiin

Tiedottamisen tarve on selvä, sillä kun Rakennuslehti 2000-luvun alussa kokosi tietoja kattojen sortumisista, nousi jo silloin esiin teräsrakenteisen ratsastusmaneesin sortuminen lumikuormien vuoksi. Tapaus tapahtui vuonna 1999 Sipoon Nevaksessa. Vaikka kaksi ratsastajaa oli menettää henkensä, tapaus salattiin julkisuudelta. Kyseessä oli vain kaksi vuotta vanha halli. Lumikuormat eivät ylittyneet, vaan halli oli joko suunniteltu tai rakennettu väärin. Insinööritoimisto toimi sekä suunnittelijana että teräsosien hankkijana. Insinööritoimiston nimi saatiin silloin salattua, eikä viranomaisetkaan olleet sen enempää kiinnostuneita siitä, oliko kyseinen toimisto toimittanut muitakin samanlaisia halleja.

Nyt on paljastunut, että kyseessä oli samanlainen kolmenivelinen Isolan maneesi kuin Liedossa ja Laukaalla, jotka kestivät reilut kymmenen vuotta pidempään. Antti Isola väitti Uusimaa-lehdessä 16.2., että romahduksen syy ei olisi ollut suunnittelu- vaan työvirheissä.

”Perus- ja teräspilareiden välissä olleet sadan millin pultit olivat suhteellisen hoikkia eikä niille ollut tehty jälkivalua. Pultit antoivat periksi ja taipuivat”.

Kymmenen vuotta vitkuttelua

Onnettomuustutkintakeskuksen johto ehdotti katsastusmenettelyä jo vuonna 2003 Jyväskylän messuhallin sorruttua. Sen johtaja ihmetteli, miksi rakentamisessa ei ole laivanrakentamisen tapaista systemaattista rakenteiden tarkastamiskäytäntöä. Mininisteriön nykyinen ylijohtaja Helena Säteri ilmoitti silloin harkitsevansa sen käyttöönottoa ja myös RIL suositteli katsastusmenettelyä. Huolimatta vuosien 2006 ja 2010 laajoista kattosortumista ja onnettomuustutkinnan toistuvista suosituksista menettelyä ei ole saatu kuitenkaan aikaiseksi, ei vaikka vanhojen maneesien ongelmarakenteista oli varoitettu vuoden 2010 sortuman jälkeen.

Torstaina ilmestyvässä Rakennuslehdessä lehden toimitus taustoittaa ministeriön kymmenen vuoden  vitkastelua ja vielä pidempään jatkunutta passiivisuutta turvallisuusasioiden selvittämisessä. Onnettomuustutkinta varoitti rakenteiden suunnittelun ongelmista ministeriötä jo vuonna 1998, mutta ministeriö kuunteli järjestöjä ja omia asiantuntijoitaan, jotka olivat sitä mieltä, että huoli on täysin aiheeton. Edes 2000-luvun alun kattosortumat eivät muuttaneet asenteita, vaan herätys tapahtui vasta kun Jyväskylässä messuhallin katon sortuminen olisi voinut vuonna 2003 huonommalla onnella aiheuttaa satojen ihmisten kuoleman. 

Lehdessä on myös analyysi Laukaan onnettomuuskohteen rakenteista.

Tätä artikkelia on kommentoitu 7 kertaa

7 vastausta artikkeliin “Asuntoministeri käynnistää rakenteiden katsastusmenettelyn”

  1. Ensimmäinen Isolan halli romahti siis jo vuonna 1999. Mutta mitä tekivät viranomaiset? Eivät mitään. Entä jos olisi tutkittu, niin montako hallionnettomuutta olisi voitu estää? Pää työnnettiin mieluummin pensaaseen ja todettiin, että Suomessa taivas ei voi pudota niskaan, eikä myöskään katot.

    Se kannattaa nyt kuitenkin muistaa, että hallin turvallisuudesta vastaa aina ja viime kädessä omistaja. Jos hän ei pidä huolta rakenteiden kunnosta ja tarkista niitä säännöllisesti, niin silloin ei viranomaisten auta muuta kuin käyttää pakkokeinoja. Näitä keinoja tarvittaisiin myös uudisrakentamisen puolelle.

    1. Sinansä onkin ollut kummallista, että autojen katsastusmenettely on ollut käytössä jo vuosikymmmeniä. Samoin rakennuksissa on katsastetu hissit ja kylmälaitteet, samoin palosammmutuslaitteet. Niistä on mennyt ja menee tietty katsastusmaksu. Suurien hallien rakenteiden katsastukselle on ollut ja vuosia selvä tarve ihmisten turvallisuuden vuoksi. Tuohon turvallisuuteenhan nuo edellä luettelemani jo käytössä olevat katsastuksetkin liittyvät. Miksi siis on viivytetty hallien rakenteiden katsastusta? Kulut katsastusksista ja niissä määrätyistä korjauksista kuuluvat kiinteistön omistajalle. Näinhän on ollut noissa edellä luettelemissani katsastuksissakin. Miksi tarvitaanihmishenkiä ennen kuin uskalletaan laittaa kiinteistön omistajalle pieniä lisäkustannuksia? Ja miksi vakuutusyhtiötkään eivät ole olleet vailla näitä katsastuksia? Olisi tullut niille halvemmaksi vaatia katsastuksia vakuutusehdoissa kuin maksaa korvauksia rakennuksissta ja ihmisten kuolemista, loukkaantumisista.

  2. Tiedonkulun tasosta kertoo 15.2. Kalevassa ollut uutinen:

    Tieto Isola-hallien turvallisuuspuutteista on tullut aikanaan Laukaan rakennusvalvontaan sähköpostin liitetiedostossa.

    Kuntaliiton kesäkuussa 2010 lähettämän sähköpostin tekstikentässä lukee, että ”rakennusvalvontaviranomaisten on tarpeen järjestelmällisesti vaatia uusissa hallimaisissa rakennushankkeissa erityismenettelyä tai ulkopuolista tarkastusta.”

    Sähköpostin liitetiedoston viimeisessä kappaleessa mainitaan nimeltä Isola-hallit. Onnettomuustutkintakeskuksen laatimassa kirjeessä todetaan, että keskuksen mielestä hallien omistajien pitäisi saada tieto hallien turvallisuuspuutteista.

    Laukaan johtava rakennustarkastaja Päivi Niemi kertoo, että sähköposti ei ole aikanaan johtanut kunnassa toimenpiteisiin.

    –?Pienessä kunnassa resurssit ovat vähäiset ja sähköpostia tulee paljon. Vaikka maininta Isola-halleista olisikin huomattu, ei meillä ole käytössämme sellaista tietokantaa, josta voisimme selvittää, kuka minkäkin rakennuksen on toimittanut, Niemi kertoo.

    1. Jee,
      Lähtökohta pitäisi olla lienee varmistaa että rakenteet tehdään alun perin kestämään rakenteellisesti vähintään 40 vuotta! Tämä olisi kaikkien etu, jopa ratsastajien jotka maneesiessaan hepoillansa kiertelee…

      Esim. metallirakenteisten ristikoiden ”katsastaminen” maksaa enemmän kuin uusien ristikoiden hyvin suunnittelu; lujuuslaskelmien tarkastus, rakenteiden analyysi näyttein, yms…

      Silmämääräisellä tarkastuksella hyvin harvoin pystyy näkemään etukäteen vaurioita. Ja sitä paitsi tarkastaminen ei korjaa yhtään mitään.

  3. Rakenteiden siirtymien mittaamiseen ja jatkuvaan reaaliaikaiseen seurantaan on olemassa ainakin yksi kotimainen laitteisto. Tällaisen systeemin käytöllä voitaisiin monet ongelmat havaita jo ennen kuin mitään ratkaisevaa pääsee tapahtumaan. Määräaikaisissa katsastuksissa voi piillä paljon ongelmia: mistä ja mihin hintaan löytyvät ne katsastajat, jotka uskaltavat vetäistä nimen paperiin vastaten näin periaatteessa siitä, että rakenne on turvallinen, vaikka esimerkiksi rakennusta ei olisi aikoinaan tehty rakennesuunnitelmien mukaan. Jatkuva seuranta olisi oikea tapa saada tietoa rakenteen liikkeistä, aiheutuivat ne sitten lumesta, liikenteen tärinästä tai jostain muusta syystä.

  4. Kiurulla on nyt poliitikkona paineet tehdä asiassa halki-poikki-pinoon-ratkaisu. Hulluimmillaan saadaan taas suuri kustannusautomaatti, mutta marginaalinen turvallisuuden paraneminen.

    Jos haastattelussa ratsastuskoulun pitäjä ihmettelee katsastusten puutetta, on se merkki siitä, ettei hän ole vaivautunut itse ottamaan selvää omista vastuistaan ja velvoitteistaan.

    Jo tällä hetkellä yrityksissä kiertävät työsuojelun sekä palo- ja pelastustoimen tarkastajat, työterveyshuollon työpaikkatarkastuksia tehdään, erikseen määrätyillä kohteille (hissit, nosto-ovet, hälyttimet, jne) täytyy ostaa tarkastuspalvelut, jne. Homma on pirstoutunutta ja paperinmakuista. Toisaalta samalla hyvin päällekkäistä ja osaamatonta (sammutinten tarkastusleimoja ihmettelevät työsuojelutarkastajat ja terveydenhoitajat, joille asia ei kuulu – varsinkin jos palopuoli on vasta homman hoitanut). Samoja kertomuksia kopioidaan paperista toiseen ja paperit mappiin. Homma hoidossa?

    Jos asiaan oikeasti halutaan parannusta, on muutama rastas saatava kepin nokkaan. Suunnittelija, tekijä, tarkastaja, omistaja,…

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi