Rakennusliitto: Kiire rakentamisen huonon laadun takana
Rakennusliitto ei hyväksy julkisuudessa esiintyneitä väitteitä siitä, että rakentajien heikentynyt työmoraali olisi yksi syy rakentamisen huonoon laatuun. Sen sijaan Rakennusliiton hallitus laittaa rakentamisen huonon laadun kiireen, keskeneräisten suunnitelmien ja rakennusurakoiden liiallisen pilkkomisen piikkiin.
Rakennusliitto ei hyväksy julkisuudessa esiintyneitä väitteitä siitä, että rakentajien heikentynyt työmoraali olisi yksi syy rakentamisen huonoon laatuun. Sen sijaan Rakennusliiton hallitus laittaa rakentamisen huonon laadun kiireen, keskeneräisten suunnitelmien ja rakennusurakoiden liiallisen pilkkomisen piikkiin.
Rakennusliiton mukaan kiire näkyy etenkin kosteudenhallinnassa. Märkä betoni ja kastuneet eristeet luovat pohjan myöhemmille kosteusvaurioille. Työmaalla tehdään tiukan aikataulun takia montaa työvaihetta päällekkäin samoissa tiloissa. Aikataulut ja laatu kärsivät siitä, kun töitä tehdään väärässä järjestyksessä.
”Urakoita pilkotaan siksi, että rakentamisen kokonaishinta saadaan näyttämään halvemmalta. Alihankkijan aliurakoitsijan palveluksessa ei aina ole rakentamisen ammattilainen. Urakoiden ketjutukset piilottavat myös vastuun lopputuloksesta”, Rakennusliiton hallitus toteaa.
Rakennusliitto korostaa, että perinpohjainen suunnittelu, realistiset aikataulut ja ammattilaiset työmaalla takaavat hyvän laadun rakentamisessa. Nämä seikat ovat myös hyvän työturvallisuuden taustalla.
Tätä artikkelia on kommentoitu 11 kertaa
11 vastausta artikkeliin “Rakennusliitto: Kiire rakentamisen huonon laadun takana”
No siis tämähän on päivän selvää. Kiireellä tehdään ja vielä kiireellisistä aikatauluista kiristetään entisestään. Nykyään pitäisi tehdä kestävämpiä asuntuja kuin ennen mutta itse en henkilökohtaisesti ostaisi. 2000 luvun jälkeen tehtyjä taloja,jonka jälkeen alkoi rakennusalan hulluus.
Sanonpa sen saman minkä toisessakin yhteydessä täällä: tilaajan ei ole mikään pakko ottaa vastaan keskeneräistä kohdetta. Olen niin monta kertaa törmännyt siihen, että tilaaja sanelee aikataulun.. Silloin ja silloin sen on oltava valmis, on ihan pakko, ihan pakko. Sitten urakoitsija tekee yötä päivää, ketjutettuja urakoitsijoita piiskataan ja uhkaillaan. Väsyneenä kaikki tekevät virheitä ja yrittävät mennä sieltä mistä aita on matalin että valmistuisi näennäisesti. Kuitenkin tilaajalla on mahdollisuus YSE:n mukaan olla ottamatta kohde vastaan jos se ei ole riittävän valmis.
Ei ole olemassa yhtä ainutta oikeaa työjärjestystä. Muuta kuin alhaalta ylöspäin.
Niin kauan kun rakentaminen on pelkkää hinta kilpailua, on vastuu yhtälailla Rakennuttajalla.
Onko kukaan koskaan nähnyt että Rakennuttaja olisi täysin ja pedandisti täyttänyt huolehtimisvelvollisuutensa suunnitelmien virheettömyydestä ja toteutuskelpoisuudesta?
Huonosti johdetut suunnitelmat, paljon lisätöitä.
onpa tuota talopaketteja ollut valmiina pressun alla ennen perustuksia tai kattoristikoita ennen runkoa…
Onko talopaketit tehty ylhäältä alaspäin 😀
Miten kattoristikot pysyy ylhäällä jos ei ole runkoa alla?
Niin kyllä siinä on monella ihmettelemistä kun elementit oottelee sateessa asennusta kun edellinen työvaihe on tekemättä.
”Rakennusliitto ei hyväksy julkisuudessa esiintyneitä väitteitä siitä, että rakentajien heikentynyt työmoraali olisi yksi syy rakentamisen huonoon laatuun.”
Tietenkään Rakennusliitto ei myönnä jäsentensä huonoa työmoraalia. Parikymmentä vuotta työnjohtotehtävissä eri rakennustyömailla oikeuttaa kuitenkin olemaan eri mieltä Rakennusliiton kanssa. Olisi vaikka kirjaksi esimerkkejä rakennusmiesten huonosta työmoraalista. On tietysti poikkeuksiakin, joilla on oikeanlaista ammattiylpeyttä, mikä näkyy työaikojen noudattamisessa ja työn jäljessä. Jos Rakennusliiton juristeja ei tarvitsisi pelätä niin paljon, niin osalle ”rakentajia” voisi työmoraalin – ja taidon puuttumisen vuoksi antaa kenkää jo päivä parin lorvailun ja peukalojen pyörittämisen jälkeen. Ko. ominaisuudet kun pahimmissa tapauksissa näkyvät jo tuossa ajassa.
”Hyvävelikerhot ovat koko rakennusalan syöpä.” Ne murtavat rakentamisen laadun olemattomiin ja samalla koko uskottavuuden suomalaiseen rakentamisen taitoon.
Yritysvastuussa käytämme toimintajärjestelmiä, jotka täyttävät kansainvälisten standardien ISO 9001:2008 (laatujärjestelmä) ja ISO 14001:2004. Lakien, säännösten ja ohjeiden tuntemista ja noudattamista vaaditaan jokaiselta työntekijältämme. Niiden perehdyttämisestä ja noudattamisesta ovat vastuussa esimiehet.
Näiden vaatimusten täyttyminen on tilaajan unelma, mutta ei välttämättä rakentajan tahto.
Viittaus hyvään rakennustapaan lienee nykyisellään joidenkin johtavien rakentajien taholta pidettävä vitsinä. Pääurakoitsijan ja aliurakoitsijoiden yhteinen päämäärä on aikaansaada tarkastuksen jotenkin läpimenevä rakennelma.
Hyväksytyt rakennuspiirustukset ja yhteiskunnan säätämät rakennusmääräykset ovat vain näille ”hyvävelikerholaisille” pelkää ajanvietettä.
Maankäyttö- ja rakennuslain 119 §:ssä säädetään: ”Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava siitä, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä myönnetyn luvan mukaisesti. Hänellä tulee olla hankkeen vaativuus huomioon ottaen riittävät edellytykset sen toteuttamiseen sekä käytettävissään
pätevä henkilöstö.”
Rakennusalan sertifikaatit saattavat olla tilaajien hämäystä jostain kuvitteellisesta hyvästä laadusta tai rakennustavasta. Rakennusmateriaalien valmistajien tuotekehitystyöt ja laatuun liittyvät ohjeistukset sekä sertifioinnit menettävät merkityksensä, kun niitä ei noudateta. Tästä omapäisestä ja kotikutoisesta esim. märkätilaeristystyön tuoteperhesekoilusta löytyy hyviä esimerkkejä ns. vastuullisilta rakentajakonserneilta.
Rakentamismääräyksessä 3.3.2 todetaan: ”Rakentamisen viranomaisvalvonnassa rakennustuotteen kelpoisuus selvitetään keskitetysti tai rakennuspaikkakohtaisesti. Keskitetysti järjestettyjä kelpoisuuden toteamismenettelyjä ovat standardisointielimen myöntämä standardisointimerkin käyttöoikeus tai ainestodistus standardin mukaisuudesta samoin kuin hyväksytyn tarkastuselimen jatkuva valvonta. Rakennuspaikkakohtaisena etukäteisselvityksenä voidaan pitää hyväksytyssä testauslaitoksessa suoritettua koetta ja sen perusteella annettua asiantuntijalausuntoa. Tarvittaessa voidaan tällöin edellyttää myös rakennustyön aikaisia kokeita.”
Isompien kohteiden esim. kerrostalojen valvojien määrä ja koulutus ovat varmasti riittävät. Asiantuntemusta kyllä on riittämiin. Mutta kun samainen urakoitsija valitsee ns. suunnittelijat ja valvojat, niin lopputuloskin palvelee paremmin urakoitsijan kuin tilaajan tavoitteita. Valvojien vastuu uhkaa kaventua vain nimelliseksi. Tässäkin on sellainen säännös, joka koskee vain tunnollisia rakentajia eikä se koske tapauksia, joissa muutokset tehdään salaa eikä tietoja kirjata pöytäkirjoihin (maankäyttö- ja rakennusasetuksen 79 §):
”Rakennustarkastaja voi rakennustyön aikana antaa suostumuksen poiketa lupapäätöksessä hyväksytystä suunnitelmasta, jollei poikkeaminen sen laatu ja lupaharkintaa koskevat säännökset ja määräykset huomioon ottaen merkitse luvan merkittävää muuttamista eikä poikkeaminen vaikuta naapurien asemaan. Piirustuksiin on merkittävä rakennustyön aikana hyväksytty muutos ja sen hyväksynyt viranomainen.
Tarkistetut piirustukset on ennen loppukatselmusta toimitettava kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle.”
Perustajaurakoitsijan asettama rakennusvirhevakuutus menettää merkityksensä, kun kyseessä on lakimiesarmeijalla ja vakavaraisuudellaan kerskuvat urakoitsijat. Viranomaistyötään tekevä rakennusvalvonta on voimaton näiden edessä – on vain hyväksyttävä rakentajien omavalvonnan lopputulos. Kumarassa olon tunteen he voivat yrittää häivyttää pienrakentajien kohdalla yhteiskunnan määräysten pilkulleen noudattamisen seuraamisena.
Valvonnan – oli se sitten viranomais- tai rakentajien omavalvontaa – pitäisi olla läpinäkyvää.
” Hyvinkääläinen ”
Laatu ei synny kuin tekemällä ja jos ei ole aikaa riittävästi, ei synny laatuakaan. Suurin syy heikkoon laatuun on kiire. Suurin syyllinen kiireen aiheuttamiseen on tilaaja. Aikatauluvaatimukset eivät tue laaturakentamista. Kun tilaaja on kiinteistösijoitusyhtiö, on tärkeää saada kohde mahdollisimman nopeasti valmiiksi ja tuottamaan. Tämä ei tue laadun syntymistä, eikä sillä ole heille väliäkään. Kun saadaan hyvät vuokranmaksajat ja kermat kuorittua päältä, myydään kiinteistö seuraavalle vikoineen päivineen.
Aikataulu menee vikaan puutteellisen aikatauluhallinnan johdosta js lopussa on kiire.
Moniportaisessa alihankintaketjussa kaupat on tehtävä ajoissa ja vahdittava että jokainen hoitaa hommansa.
Syitä on monia, kuten tästäkin keskustelusta huomaa. Niistä mitään on turha nostaa toisen yläpuolelle. Mielummin kannattaa pohtia, mitä on kaiken pohjana. Ja siellähän on kilpailu. Meistä jokainen joutuu kilpailemaan urakoista ja tavoitteena on maksimoida taloudellinen tulos. Mitään muuta syytä ei ole yritystoimintaa harjoittaa. Tällöin haetaan rajoja, mikä kelpaa. Näin tekee jokainen hankkeen jokaisella portaalla, niin timpuri kuin suunnittelijakin. Jos maksajalle (rakennutta, pääurakoitsija tai kuka tahansa) kelpaa aidan alitus, siitä mennään. Näin siis asioita hiukan kärjistäen.
Kukaan ei minusta ole vielä keksinyt viisastenkiveä tähän ongelmaa. Sen sijaan erilaisia laatu-, aikataulu-, yms. ohjelmia kehitteleviä kirjoituspöytäviisaita riittää etenkin niiden parissa, joilla ei hankkeissa mitään konkreettista roolia ole.