Kaksi virolaismiestä kuoli perjantaina 9.5.2014 Mankkaanmalmilla Espoossa pientalotyömaan viemärityömaalla, kun maa sortui heidän päälleen. Viime syksynä oli kaksi vastaavanlaista kaivantoturmaa pientalotyömailla ja vuosien varrella niitä on ollut erittäin paljon. Isoista työturvallisuuslaiminlyönneistä riippumatta vastuuhenkilöt ovat saaneet pienemmät sakot kuin jos olisivat ajaneet ylinopeutta maantiellä. Kokosimme yhteen viime vuosina tapahtuneiden kaivantoturmien syyt ja niistä aiheutuneet rangaistukset.
Espoossa viime viikolla miehet työskentelivät noin kolme metriä syvän viemärikaivannon pohjalla, kun maa romahti heidän päälleen. Kolmas mies hälytti apua ja yritti kaivaa miehiä ylös kaivannosta siinä onnistumatta. Pelastuslaitoksen tullessa paikalle miehet olivat jo menehtyneet maamassojen alle.
Mahdollinen syy sortumaan oli ilmeisesti se, että kaivannon toiselta puolen puuttui tuet kokonaan. Tilannetta pahensi kaivannon kapeus, jonka vuoksi miehet jäivät loukkuun maamassojen alle.
Maa on paikalla savensekaista. Osin se on ollut erittäin tiivistä, mutta mukana on ollut kevytsoraakin ja täytemaata, koska kaivanto on talon vieressä. Sortumariskiä lisäsi se, että viime viikkoina Espoossa on satanut erittäin paljon.
Työmiehet olivat lähteneet kaivamaan kaivantoa todennäköisesti ilman kunnollisia suunnitelmia, ainakaan niitä ei ole löytynyt. He olivat kaivaneet sitten niin syvään kuin oli tarpeen. Vaikka kaivannolle oli tullut syvyyttä kolme metriä ja seinämät olivat pystysuorat, ei kaivantoon ollut tehty tuentoja. Tätä varten työmaalle oli tosin ehditty tuoda terästukia, mutta niitä ei ollut ehditty laittaa paikalleen ennen onnettomuutta.
Työnjohtaja oli käynyt paikalla puoli tuntia ennen onnettomuutta, mutta oli rientänyt sitten muille työmaille, mikä on tyypillistä pientalokohteissa.
Mysteeriksi on vielä jäänyt, miksi kaivinkoneen kuljettaja oli mennyt kaivantoon, jonne hän kuoli työkaverinsa kanssa.
Kapeat johtokaivannot ovat vaarallisia
Tapaturmalaitosten liitto kiinnitti vuonna 2010 huomiota kaivantotöissä tapahtuneisiin useisiin kuolemantapauksiin vuosina 1987–2009. Tutkituista 20 kuolemantapauksesta yli puolet tapahtui vesijohto-, viemärikaivanto- ja kaukolämpötyömailla. Matalakin kaivanto voi olla vaarallinen, jos työssä laiminlyödään ympäristön olosuhteet, urakan riskejä ei tunnisteta ja työn suunnittelu on puutteellista. Nämä samat asiat olivat Espoonkin turman taustalla.
Tutkijat korostivat tilaajan vastuuta. Tämän tulisi tulisi teettää kaivanto- ja tuentasuunnitelmat jo rakennussuunnitteluvaiheessa. Lisäksi tilaajan tulisi vaatia tekijöiltä vastuullista työturvallisuustoimintaa.
Pientalorakentamisessa nämä vaatimukset täyttyvät vain harvoin. Suositus, että jos ammattitaitoa ei ole riittävästi itsellä, työhön olisi palkattava ulkopuolinen asiantuntija, jää usein hurskaaksi toivomukseksi. Työsuojelupiirin tarkastuksissa ja oikeustapauksissa amatöörirakennuttajan työturvallisuusvastuuta on käytännössä katsottukin läpi sormien ja todettu, että vastuu työn turvallisesta tekemisestä on pääurakoitsijalla.
”Täydellisessä maailmassa omakotirakennuttajakin tietenkin laatisi turvallisuussuunnitelman ja tekisi pohjatutkimukset ja selvittäisi kaapeleiden paikat ja urakoitsijat osaisivat sitten tehdä kattavat tarjoukset näiden tietojen pohjalta”, Avin työsuojelutarkastaja Jukka Hietavirta toteaa.
Kahden metrin hautoja
Viime vuonna molemmat kuolemaan johtaneet kaivantoturmat tapahtuivat pientalotyömailla. Erityisen synkkä oli viime syyskuu, jolloin kaivannon sortuminen tappoi työmiehen sekä Vihdissä että Rautalammilla ja aiheutti vaaratilanteen Kauhavalla.
Rautalammilla mies oli laskeutunut parimetriseen kaivantoon lapion kanssa. Kaivannon reunoilta hienojakoinen maa-aines oli vyörynyt miehen päälle. Kauhavalla mies selvisi täpärästi hengissä kapeassa, kahden metrin syvyisessä vesijohtokaivannossa, kun toinen reuna petti ja mies jäi puristuksiin.
Vimpelissä viemäriputken kaatoa tarkastanut työmies kuoli vuonna 2011 kaivantoon, jolla oli korkeutta kaksi metriä ja leveyttä metri. Maaperä oli savimaata, ja alueella oli pintavettä. Työmaalle ei ollut tehty turvallisuussuunnitelmaa eikä kaivantoa ollut asianmukaisesti tuettu, luiskattu tai porrastettu. Kaivannon seinät olivat lähes pystysuorat.
Mitättömät tuomiot kuolemantuottamuksesta
Kaivanto-onnettomuuksista on annettu useita tuomioita työturvallisuuden laiminlyönneistä lähinnä urakoitsijoille. Kaivantoja ei ole suunniteltu kunnolla, tuennat tai luiskat ovat olleet riittämättömät tai niitä ei ole ollut ollenkaan. Myös työntekijöiden opastus on ollut puutteellista.
Tuomiot ovat olleet vain 15–20 päiväsakkoa ja suurimmillaankin vain 50 päiväsakkoa. Lisäksi tilaajalta on voitu periä valtiolle se säästö, minkä tämä on saanut, kun on jättänyt kaivantosuunnitelmat tekemättä.
”Isommat sakot saa siitä, että ajaa ylinopeutta tyhjällä tiellä. Henki on liian halpaa työmailla”, Jukka Hietavirta sanoo. Hänen mielestään laki mahdollistaisi jo nyt puolen vuoden vankilatuomiot. Hänen mielestään lakiin pitäisi saada pykälä törkeästä työturvallisuusrikoksesta, jotta linja kovenisi ja kuri paranisi työmailla.
Tuenta ja suunnitelmat usein laiminlyöty
Käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2013 Järvi-Pohjanmaan teknisen toimen vesihuoltopäällikön ja kiinteistöhuollon esimiehen päiväsakkoihin työturvallisuusrikoksesta. Lisäksi Järvi-Pohjanmaan tekninen lautakunta tuomittiin menettämään kaivannon tukemisen sekä turvallisuusasiakirjan ja -suunnitelman laiminlyömisistä aiheutunut säästö valtiolle.
Oikeuden käsiteltävänä oli Vimpelissä viemärityömaalla marraskuussa 2011 sattunut kaivannon sortuminen. Työntekijä oli ollut tarkistamassa asennetun viemäriputken oikeaa kaatoa noin yhden metrin levyisessä kaivannossa kahden metrin syvyydessä, kun kaivannon reuna oli sortunut. Maaperä oli savimaata, ja alueella oli pintavettä. Työmaalle ei ollut tehty turvallisuussuunnitelmaa tai turvallisuusasiakirjaa, eikä kaivantoa ollut asianmukaisesti tuettu, luiskattu tai porrastettu. Kaivannon seinät olivat lähes pystysuorat.
Työntekijöille ei ollut annettu ohjeita siitä, miten kaivaminen tulisi suorittaa.
Käräjäoikeus katsoi, että kaivannon reuna sortui, koska kaivannon reunan tukeminen, luiskaaminen tai porrastaminen oli laiminlyöty.
Kaivantoa ei oltu tuettu
Käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2007 työmaan vastaavan mestarin ja työnjohtajan sakkoihin työturvallisuusrikoksesta ja kuolemantuottamuksesta tapaturmassa, jossa työntekijä kuoli. Jätevesiviemärin uusimistyömaan noin kolme metriä syvä kaivanto oli romahtanut äkillisesti kaivannon pohjalla työskennelleen työmiehen päälle. Kaivantoon ei ollut tehty minkäänlaisia kevennysleikkauksia eikä sitä ollut tuettu.
Kaivusuunnitelma puuttui
Käräjäoikeus määräsi vuonna 2009 kaksi työnjohtajaa, työpäällikön, pääurakoitsijan sekä maanrakennusyrityksen sakkoihin työturvallisuusrikoksesta ja vammantuottamuksesta.
Työntekijä työskenteli tehtaan laajennustyömaalla 3,1 metrin syvyisen kaivannon pohjalla tammikuussa 2007 Riihimäellä, kun kaivannon seinämä sortui noin 3,5 metrin matkalta ja työntekijä jäi sortuman alle ja loukkaantui.
Sortuman tapahtuessa työntekijä tiivisti kaivannon pohjalle laitettua mursketta maantiivistäjällä, jonka toiminta perustuu tärinään. Kaivannon seinämät olivat lähes pystysuorat. Oikeuden mukaan monttua ei ollut tuettu lainkaan ja luiskaus oli riittämätön. Hämeen työsuojelupiirin tutkiessa tapaturmaa ilmeni, että mitään kirjallista suunnitelmaa kaivutyöstä ei ollut olemassa.
Hovioikeus vahvisti tuomion ja katsoi, että rakennustyömaan pääurakoitsijana toiminut yhtiö oli työturvallisuusmääräysten ja rakennusurakan yleisten sopimusehtojen mukaisesti vastuussa koko työmaa-alueen työturvallisuudesta. Näin oli siitä huolimatta, että maanrakennusurakkaa ei ollut alistettu pääurakkaan ja työtapaturma sattui yhtiön oman urakka-alueen ulkopuolella.
Työturvallisuusmääräyksiä rikottiin
Käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2010 sastamalalaisen maanrakennusyrittäjän 50 päiväsakon eli 1 050 euron sakkorangaistukseen työturvallisuusrikoksesta ja kuolemantuottamuksesta. Käsiteltävänä oli Sastamalassa kesäkuussa 2009 sattunut kuolemaan johtanut työtapaturma.
Työntekijät olivat asentamassa vesijohtoa tien poikki kaivettuun kaivantoon. Kaksi työntekijää oli kaivannossa, kun sen seinämä sortui. Toinen työntekijöistä hautautui kokonaan maamassojen alle ja kuoli. Toinen työntekijöistä hautautui vain osittain. Hän sai tapaturmassa vammoja.
Työsuojeluviranomainen katsoi, että kaivantotyössä oli rikottu työturvallisuusmääräyksiä. Kapeissa yli kaksi metriä syvissä kaivannoissa pitää ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin kaivannon sortumisen ehkäisemiseksi. Käytännössä kaivantoa pitää joko luiskata tai sen seinämät pitää tukea.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Kapeat johtokaivannot ovat olleet varsinaisia hautoja”
Kuinkahan paljon viime aikojen sateet ovat vaikuttaneet kaivantojen turvallisuuteen?