Työntekijät olivat asentamassa vesijohtoa tien poikki kaivettuun kaivantoon. Kaksi työntekijää oli kaivannossa, kun sen seinämä sortui. Toinen työntekijöistä hautautui kokonaan maamassojen alle ja kuoli. Toinen työntekijöistä hautautui vain osittain. Hän sai tapaturmassa vammoja.
Työsuojeluviranomainen katsoi, että kaivantotyössä oli rikottu työturvallisuusmääräyksiä. Kapeissa yli kaksi metriä syvissä kaivannoissa pitää ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin kaivannon sortumisen ehkäisemiseksi. Käytännössä kaivantoa pitää joko luiskata tai sen seinämät pitää tukea.
Käräjäoikeus totesi, että vastaajalla oli ollut velvollisuus oma-aloitteisesti toimia ja jatkuvasti seurata työoloja. Vastaajalla oli myös ollut velvollisuus antaa työntekijöille asianmukainen ja riittävä ohjeistus työhön. Vastaajalla oli lisäksi ollut velvollisuus huolehtia siitä, että kaivutyö tehdään turvallisesti ottaen huomioon maa-aines, kaivannon syvyys, luiskan kaltevuus ja kuormitus. Vastaajalla oli ollut velvollisuus ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin sortumisen aiheuttaman tapaturman vaaran välttämiseksi. Tällaisia erityistoimenpiteitä olisi esimerkiksi ollut suunnitelman laatiminen kaivantotyöstä ja sen toteuttamisesta ja siitä, miten sortumavaara ehkäistään eli minkä asteen kulmaan kaivanto luiskataan ja kuinka pitkälle kaivumaat sijoitetaan.
Käräjäoikeus totesi, että vastaajalla olisi tässä tapauksessa ollut korostettu velvollisuus ohjeistaa työntekijät kyseessä olevan tien alta tehtävän kaivannon tekemiseen. Kyseessä oli syvä kaivanto, jonka maa-aines poikkesi aiemmin kaivetusta maa-aineksesta. Maa-aines sisälsi muualta tuotua maa-ainesta ja syvän kaivannon luiskaaminen tulee tehdä riittävän loivasti. Vastaaja ei ole voinut työnantajana luottaa työntekijöidensä ammattitaitoon, koska vastaajalla on ollut yksiselitteinen ja selkeä ohjeistusvelvollisuus.
Tätä artikkelia on kommentoitu 8 kertaa
8 vastausta artikkeliin “Kuolemaan johtanut kaivantoturma toi sakot maanrakennusyrittäjälle”
Tällaiset tapaturmat synkentää rakennusalan työturvallisuustilastoja. Ympäri Suomen maaseutuja pienet yksityiset yrittäjät (kaivinkoneurakoitsijat) tekevät pienten kuntien kunnallistekniikkaa välittämättä työturvallisuudesta. Työ tehdään halvalla ja nopeasti, jolloin työturvallisuudelle ja laadulle ei yksinkertaisesti ole aikaa tahi resursseja. Mielenkiintoisia ovat myös vesiosuuskuntien teettämät vesihuoltotyöt. Kuka niissä oikeasti vastaa turvallisuudesta tai ketä ylipäätänsä edes kiinnostaa joku kaivannon luiskan vakavuus… Tärkeintä on hukuttaa putkea nopeasti ja halvalla! Eikö työn tilaajalla ole mitään vastuuta siitä, miten työ suoritetaan turvallisesti? Tietysti turvallisuusasiakirja on laadittu, mutta eikö valvontavelvollisuutta ole tilaajalla?
Vastaus edelliseen: tilaajalla on toki vastuunsa, mutta yleensä nuo valvontatyöt vielä kilpailutetaan, eli käytännössä joku saattaa käydä valvomassa kerran viikossa työmaalla. Tilaajan pitää määrätä hankkeisiin turvallisuuskoordinaattori, mutta tämäkin asia hakee vielä paikkaansa asetuksen tulon jälkeen.
Sastamalassa ei kyllä ole sitten mikäänlaista valvontaa ja työturvallisuus on lähinnä omantunnon asia.
No enpä ihmettele yhtään miksei työturvallisuuteen haluta välttämättä kiinnittää huomiota. Työntekijä kuoli ja sakkoa tuli yritykselle ihan 1050€. Kyllä tuolla summalla urakoitsijanrenttu varmasti oppii tekemään työnsä kunnolla!
Olen täysin samaa mieltä Paren ja Mikon kanssa. Selvää on, ettei yksikään urakoitsija halua työntekijöidensä kuolevan, mutta jos rangaistukset kuolemantuottamuksesta ovat näin mitättömiä, ei se myöskään juuri motivoi edistämään työturvallisuusasioita. Pitkässä juoksussa urakoitsija saattaa säästää pitkän pennin sillä, jos esim. kaivantojen luiskaamiset tehdään vain ”sinne päin”. Kun rangaistukset ovat tällaisia, urakoitsijalla on selvä kannustin pyrkiä näihin säästöihin.
Eräät rakennuttajat sakottavat kypärän puuttumisesta 1000-4000e, eli kylläpä on lainsäädäntö hyvässä balanssissa! Ja rakennuttajien sakot kohtuullisia!
Jos rangaistukset asioidenhuonosta hoidosta on näin naurettavat niin ei kai ihme ettei niihin kiinnitetä huomiota. Tuon saman summanhan säästää viikossa kun ei ole näihin asioihin käyettty aikaa tai vaivaa. Sama se on harmaan talouden kanssa, naurettavat rangaistukset ja minimaalinen kiinnijäämisen riski.
Turha jälkikäteen urputtaa asioista. Ne pitää laittaa kerralla kuntoon niin että ne tajutaan sekä työnteettäjän että tarjoajan puolella.
Tuntematta tapausta tarkemmin, muistuttaisin myös työntekijän vastuusta riskien ottamisessa. Kaikilla on oikeus/velvollisuus kieltäytyä vaarallisesta työstä.
Mikäli yrityksen ”vanhemmat ammattimiehet” hyväksyvät riskien ottamisen, ei nuoremmat osaa/ymmärrä/uskalla vaatia suojauksia. Maarakennusalan koulutus parantaisi varmasti tilannetta, mutta työnantajilla on liian kiire laskeakseen miehiä koulutuspäiville. Koulutusta järjestää mm. TTS ja JAKK. Lisätietoja http://www.oph.fi