Rakennusmestari Oskari Vilamo tuli vuonna 1919 Asfaltti Oy Lemminkäisen hallituksen puheenjohtajaksi ja myöhemmin pääomistajaksi. Hänen kuoltuaan valittiin vuonna 1952 Asfaltti Oy Lemminkäisen hallituksen puheenjohtajaksi hänen poikansa Erkki Vilamo. Hänen tyttärensä Eva-Vilamo-Pentin puoliso, diplomi-insinööri K.H. Pentti valittiin vuonna 1954 yhtiöön tilintarkastajaksi ja vuonna 1956 yhtiön hallitukseen. Hän oli hiukan aikaisemmin siirtynyt Yhtyneistä paperitehtaista Shellin operatiiviseksi johtajaksi.
Vaimo Lemminkäisen pääomistajaksi
Yhtiön rahoitustilanne oli tuolloin heikko ja kolmen lapsen kesken oli erimielisyyksiä yhtiön kehittämisestä. Niinpä vuonna 1959 K.H. Pentti junaili operaation, jonka tuloksena Eva Vilamo-Pentti nousi Lemminkäisen suurimmaksi osakkeenomistajaksi ja K.H. Pentti hallituksen puheenjohtajaksi.
K.H. Pentin kausi Lemminkäisen vahvana kehittäjänä jatkui vuoteen 1966 saakka. Varsinainen työpaikka hänellä oli kuitenkin Yhtyneissä paperitehtaissa, jonne paperiteollisuuden patruuna Juuso Walden oli kutsunut hänet takaisin. Tuo työ ei ollut ristiriidassa Lemminkäisen hallitustyön kanssa.
K.H. Pentti ei itse ollut iso osakkeenomistaja Lemminkäisessä, mutta yhtiön pääomistajat luottivat häneen senkin jälkeen, kun avioliitto Eva Vilamo-Pentin kanssa oli päättynyt.
Tilanne muuttui, kun K.H. Pentti valittiin Nesteen kaupalliseksi johtajaksi. Toimitusjohtaja Uolevi Raade kehotti häntä eroamaan Lemminkäisen hallituksesta, koska yhtiö osti kaiken käyttämänsä bitumin Nesteeltä. K.H. Pentti ei voinut olla samaan aikaa Suomen suurin bitumin myyjä ja ostaja. Pentti oli pitkään vahva ehdokas Raaden seuraajaksi. Näin ei kuitenkaan käynyt. Nesteestä Pentti löysi kuitenkin uuden elämänkumppanin, diplomi-insinööri Eija Malmivirran.
Kokonaan Pentti ei Lemminkäistä Nesteen aikanakaan jättänyt vaan hän toimi ulkopuolisena konsulttina, joka oli usein mukana myös hallituksen kokouksissa hänen vaimonsa toimiessa puheenjohtajana.
Opiskelija Heikki Pentti kielsi yrityksen myynnin
Vuonna 1972 Eva-Vilamo Pentti osti lopulta veljensä Erkki Vilamon ulos yhtiöstä. Vuonna 1977 K.H. Pentti nousi uudelleen hallituksen puheenjohtajaksi. Harri Hintikka oli silloin yhtiön toimitusjohtaja. Välillä he joutuivat korottamaan ääntänsäkin keskustelleessaan päätöksistä. Hintikan lähtö vuonna 1983 Polarin toimitusjohtajaksi ei tullut yllätyksenä niille, jotka olivat joutuneet läheltä seuraamaan näiden kahden vahvan henkilön välien kehittymistä. K. H. saattoi sille tuulelle sattuessaan olla hyvin tyly Hintikalle, samoin kuin kenelle tahansa hallituksen jäsenelle tai Lemmikäisen työntekijälle, kerrotaan yhtiön historiikissa.
1970-luvulla neuvoteltiin jopa Lemminkäisen myymisestä suvun ulkopuolelle siltä varalta, että kukaan Eva-Vilamon pojista ei olisi halunnut ryhtyä johtamaan yritystä. Heikki Pentti, silloin vielä opiskelija, lopetti neuvottelut alkuunsa ja ilmoitti, että yhtiö ei ole myynnissä. Hän oli tullut vuonna 1969, oikeustieteen ylioppilaana, yhtiön hallitukseen, mutta pian hallitukseen tulonsa jälkeen hän vaihtoi opintopaikan Ruotsalaiseen kauppakorkeakouluun.
Vuonna 1983 silloin 36-vuotiaasta Heikki Pentistä tuli Lemminkäisen toimitusjohtaja. K.H. Pentti pysyi kuitenkin hallituksen johdossa vuoteen 1994 saakka, ja senkin jälkeen hänellä oli Lemminkäisessä työhuone, josta käsin hän aktiivisesti seurasi maailman menoa.
Vaativa ja kannustava puheenjohtaja
Monien mielestä K.H. Pentin vaikutus koko yhtiön ilmapiirin luomiseen ja yhtiön tavoitteisiin ja kehittämiseen oli ollut aivan ratkaiseva. Hän oli koko ajan pitänyt tärkeänä yrityksen kehittämistä, ollut aivan uupumaton sekä teknisten että hallinnollisten parannusten vaatijana ja pakottanut perusinsinöörit ajattelemaan laajemmin kuin oli tapana. Hän oli ollut hyvä puheenjohtaja monien kriisien aikana, vaativa ja määrätietoinen, mutta aina tukemassa yhtiön henkilökunta”, kirjoitetaan Lemminkäisen historiikissa.
Johtaja Harry Lindstöm täydensi kuvausta: ”Kyllä hänen valtakautensa kasvattajana on ollut merkittävä, oli sitten kysymys yleissivystyksestä tai muusta kasvatuksesta; hän opetti meille paljon jo pelkällä esimerkillä. Yhtiöllä oli hyvä vaihe, kun K.H. Pentti oli hallituksen puheenjohtaja ja Heikki Pentti toimitusjohtajana. He loivat yhtiöön vahvan ilmapiirin, joka mahdollisti yhtiön kehityksen. Se oli hyvää aikaa.”
Heikki Pentti kuoli syöpään vuonna 2008 ja myöhemmin kuoli myös hänen toinen veljensä Ekku Pentti. Heidän lapsensa ovat nyt Lemminkäisen uutta omistajasukupolvea, mutta johtamisen he ovat jättäneet ammattilaisille. Yhtiön satavuotisjuhliin liittyneessä Rakennuslehden haastattelussa Kristiina Pentti-von Walzel, vakuutti kuitenkin uusien Penttienkin olevan vastuullisia, sitoutuneita omistajia. Oman osuuden myyminen ei ole kertaakaan käynyt mielesssä. ”Seuraava sukupolvi haluaa olla yhtä hyviä omistajia kuin edelliset.”
K. H. Penttiä hän kuvasi esikuvakseen sivistyneestä ihmisestä, joka vielä yli 90-vuotiaana puhui useita kieliä.
K.H. Pentti vaali paitsi vaimonsa ja lastensa omaisuutta myös vaimonsa isän perintöä toimimalla aivan elämänsä loppuun saakka aktiivisesti Oskari Vilamon säätiössä, joka jakaa apurahoja tutkijoille ja antaa tunnustuspalkintoja. Tuo säätiö perustettiin vuonna 1975.
Urheilija, sotilas ja soittaja
K.H. Pentti oli paljon muutakin kuin teollisuusmies. Hän oli aktiiviupseeri, everstiluutnantti, joka huolehti jatkosodassa pääkaupunkiseudun ilmapuolustuksesta. Hän oli myös aktiivinen urheilija, joka voitti Suomen mestaruuden useissa palloilulajeissa, jopa koripallossa. Käyrätorven soittajana hän oli ammattilaistasoa. Soittamisen vakavuudesta kertoo hänen ohjeensa, silloiselle opiskelijalle, nykyiselle emeritusprofessorille Pertti Vakkilaiselle: ”Kaikkea kolmea et voi hoitaa hyvin, työtä, avioliittoa ja käyrätorven soittamista. Yhdestä sinun on luovuttava. Ja se sinun on itse valittava.”
Antti Tuuri teki vuonna 2008, kun K.H. Pentti täytti 90 vuotta, kirjan Kaarle Henrik Pentti, Suomalainen.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Lemminkäisen taustavaikuttaja K.H. Pentti on kuollut”