Nuorisotalon lattiaa tiivistetään hometiiviiksi epoksilla.

Tiivistyskorjausten epäonnistumisista on otettu opiksi Vantaalla

Sekä Vantaalla että Helsingissä kaupungin homekiinteistöjen tiivityskorjaukset ovat Aalto-yliopiston ja Metropolian tutkimusten mukaan usein epäonnistuneet. Vantaalla tiivistyskorjauksia jatketaan kokemuksista oppineena.

Kirjoittaja(t) Vesa Tompuri

Vantaa on käyttänyt rakenteiden tiivistyskorjausta usein viimeisenä keinona saadakseen sisäilmaongelmista kärsineitä kouluja ja hoitotiloja kuntoon. Kokemukset ovat olleet vaihtelevia. Pahoja epäonnistumisiakin on tullut. Sama koskee Helsinkiä.

Vantaan tiivistyskorjausten onnistumisista tehtiin diplomityö ja Helsingin tiivistyskorjauksista ammattikorkeakoulun opinnäyte. Molempien tulos oli sama: lähes kaikki tiiivistyskorjaukset oli ainakin näissä valituissa kohteissa epännistuneet ja useimmiten syynä olivat työvirheet.

Epäonnistumisista on yritetty ottaa opiksi menetelmiä, työtapoja ja laadunvarmistusta kehitettäessä. Viimeksi tiivistyskorjauksia on tehty Havukosken nuorisotalossa Vantaalla.

Havukosken nuorisotaloa ”maalattu” tiiviiksi

Vantaan kaupungin 1980-luvulla rakennuttama Havukosken nuorisotalo on aikakautensa tyyppiesimerkkejä. Rakennusta ei  kaupungin tilakeskuksen mukaan voi väittää huonosti rakennetuksi, mutta silti talossa työskentelevien ja talon palveluja käyttävien keskuudessa on esiintynyt toistuvaa oireilua.

”Tässä kohteessa, kuten muissakin vastaavissa kohteissamme, menettelytavat ovat samat. Kun sisäilman huonosta laadusta kertovat oireilmoitukset oli tehty, talotekniikka-asiantuntijamme kävivät tarkistamassa, olivatko talotekniset säädöt kohdallaan. Tämän jälkeen teetimme sisäilmatutkimuksen ja teetimme sen tuloksiin perustuvan korjaussuunnitelman”, Vantaan tilakeskuksen kunnossapidon esimies Jussi-Pekka Sojakka kertoo.

”Tässä Havukosken nuorisotilassa sisäilman laatua pyrittiin parantamaan suunnitelman mukaisesti rakenteita tiivistämällä.”

Kapselointi teippausta varmempi

Vantaa on soveltanut useiden vuosien ajan erilaisia tiivistyskorjausmenetelmiä. Osa kohteista epäonnistui Sojakan mukaan pääasiassa siksi, että senaikaiset materiaalit ja menetelmät eivät soveltuneet kaikkiin kohteisiin.

”Butyyliteippaus on kelvollinen menetelmä, kun alusta on täysin tasainen ja puhdas. Pyöreät läpiviennit ja ahtaat nurkkapaikat ovat hankalia tiivistettäviä tällä menetelmällä”, Sojakka arvioi.

Havukosken nuorisotalon tiivistyskorjaus tehtiin erikoismassan, epoksin ja butyylinauhan yhdistelmällä. Butyylinauhaa käytettiin ikkunakarmien ja seinän liittymiin sen jälkeen, kun vastaaviin kohtiin oli ensin sivelty TKR-massaa praimeriksi. TKR-massaa siveltiin kolmesti neljän tunnin välein.

”Tarkasti on tehtävä. Tässä työssä on aivan ratkaiseva merkitys sillä, että tekijä ymmärtää, mitä hän on tekemässä ja miksi. Lattiat kapseloidaan tarvittaessa epoksilla, lattian ja seinän liittymät puolestaan pinnoitetaan kasviöljypohjaisella TKR-massalla”, Marko Valoranta Havukosken nuorisotalon urakoitsijana toimivasta Etelä-Suomen Kiinteistöallianssi Oy:stä sanoo.

Valoranta pitää TKR-pinnoitetta huomattavasti luotettavampana kuin teippausta, koska sivellen aikaansaatava tiivistyskerros on saatavissa tasaiseksi kaikissa kohdissa, myös läpivienneissä.

Tiivistyskorjaus on hänen mukaansa oikein käytettynä järkevä menetelmä, kunhan tekijöillä on asiasta riittävä kokemus.

”Työmaan on mielestäni ymmärrettävä myös suunnitelmien päälle, vaikka asialla olisi miten hyvä suunnittelija. Osan asioista näkee vasta työmaalla, kun vaikkapa merkkiainekokeen avulla talon todelliset rakenteet yksityiskohtineen tulevat tietoon. Siveltävän tai ruiskutettavan kerroksen paksuutta voi sitten säätää tarpeen mukaan.”

Vantaan kaupungin sisäilma-asiantuntija Ulla Lignell korostaa vakavaa suhtautumista sisäilman laadun ongelmiin riippumatta siitä, onko niiden korjaamiseen yksikäsitteistä teknistä ratkaisukeinoa vai ei.

”On tiedossa, että esimerkiksi rakenneliittymissä saattaa olla ilmavuotokohtia, jolloin rakenteiden sisältämiä epäpuhtauksia voi päästä huoneilmaan. Tällöin oikein suunniteltu ja toteutettu tiivistyskorjaus voi olla käyttökelpoinen menetelmä. Se ei kuitenkaan missään nimessä korvaa kosteus- ja homevauriokorjauksia, kun sellaisille on todettu tarvetta”, hän sanoo.

Sweco ja Vahanen asiantuntijoina

Vantaa on käyttänyt tiivistyskorjausten suunnittelijoina erityisesti Vahasta ja Swecoa. Yksikönpäällikkö Sami Niemi Vahaselta muistuttaa, että tiivistämättä jättämisessäkin on riskinsä, vaikka toteutuksen onnistumisesta ei olisikaan sataprosenttista varmuutta.

”Suomessa on paljon kohteita, joissa on lähdetty purkamaan kaikki mahdollinen ja saatu näin sisäilman laatu todella huonoksi, kun on luultu, ettei tarvitse tiivistää. Tuollaisten kohteiden uudelleenkorjauksia joudumme suunnittelemaan koko ajan. Huomattavasti helpommalla päästäisiin, jos tiivistettäisiin korjauksen yhteydessä”, Niemi sanoo.

Tiivistyskorjausmateriaaleilla ja -menetelmällä ei ole Suomessa vielä virallista ohjeistusta. Ympäristöministeriön Kosteus- ja hometalkoissa menetelmää pidettiin vielä liian epävarmana, jotta sille olisi voinut tehdä virallisluontoista ohjetta.

Ympäristöministeriön oma talo Kasarminkadulla oli ensimmäinen, johon tuo tiivistys tehtiin 1990-luvun lopulla. Nyt ministeriö on muuttanut siitä pois, sillä kaikki eivät voineet talossa työskennellä.

Tänä vuonna alkanee kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjausoppaan Ympäristö 29:n päivitystyö, jossa käsitellään myös tiivistyskorjausmenetelmää.

Miksi tiivistykset epäonnistuivat?

Heli Hakamäki Sweco Asiantuntijapalveluista selvitti diplomityössään erilaisten tiivistyskorjausten onnistumista seitsemässä vantaalaisessa koulussa ja hoitolaitoksessa.

Hakamäen mukaan tutkimukseen valittiin rakennuksia, joihin tehdyt tiivistyskor jaukset olivat mahdollisimman vanhoja. Käytännössä ikähaarukka oli 2011–2014, eli mukana oli kaksi vain puoli vuotta aiemmin tehtyä tiivistystä. Aineistoon pyrittiin sisällyttämään mahdollisimman monilla eri tiivistysmateriaaleilla toteutettuja tiivistyksiä, jotta niiden toimivuutta päästiin vertailemaan.

Kustakin kohteesta valittiin tutkittavaksi 1–4 tiivistyskorjattua huonetta. Vain yhdessä rakenneavauksessa 26:sta löytyi oikein toteutettu tiivistys. Se oli tehty kaksikomponenttisella vedeneristysmassalla ja vahvikekankaalla puhtaaksi muuratun tiiliulkoseinän ja ontelolaattavälipohjan liittymään. Tartuntapintana oli sekä seinällä että lattialla sementtipohjainen tasoite.

Kaksi tiivistyksistä oli tehty osittain oikein, mutta kaikki muut enemmän tai vähemmän väärin. Selkeästi väärin toteutetuista 23 tiivistyksestä 15 oli jo näkyvästi irti alustasta.

Ohjeita ei noudatettu

”Silloin, kun tiivistys ei ole osoittautunut onnistuneeksi, syy on liittynyt esimerkiksi tiivistysmateriaalin puutteelliseen tartuntaan tai sen väärään sijoittamiseen rakenteessa”, Hakamäki toteaa tutkimuksessaan.

Yleensä virheen yhtenä syynä oli se, että materiaalivalmistajan ohjeita ei ollut noudatettu. Usein kyse oli sekä huolimattomasta toteutuksesta että valvonnasta. Alustat oli jätetty puhdistamatta eikä butyyliteippiä ollut painettu kunnolla kiinni, vaan siihen oli jäänyt ryppyjä. Joissakin kohteissa tiivistysmateriaalia oli levitetty liian pienelle alueelle, väärään paikkaan tai käyttäen väärää koostumusta.

Virheellisissä tiivistyksissä oli käytetty butyyliteippiä tai sitten sekä butyyliteippiä että epoksointia tai butyyliteipin ja vedeneristysmassan yhdistelmää.

Koska tiivistykset sijoitetaan rakennuksen liitoksiin, niiltä vaaditaan kykyä kestää rakenteiden tavanomaisia lämpö- ja kosteudenmuutoksia. Materiaalien hyvä tartunta alustaan mahdollistaa tiivistysmateriaalien myötäämisen muodonmuutoksissa.

Hakamäen diplomityön tiivistemässä todetaan: Tavoitteena oli selvittää, millaista käyttöikää tiivistyksiltä voidaan odottaa, ja miten tiivistykset tulee toteuttaa, jotta ne kestäisivät mahdollisimman pitkään. Tulosten perusteella ei pystytty tekemään pitkälle meneviä päätelmiä käyttöiästä, mutta oikealla toteutustavalla havaittiin olevan suuri vaikutus tiivistyksen kestävyydelle.

Valikoituja kohteita

Diplomityöstä ei voi tehdä suoraa johtopäätöstä siitä, kuinka iso osa tiivistyskorjauksista epäonnistuu. Vantaalla on toteutettu yli sata korjaustiivistyskohdetta.

”Niistä oli otettu mukaan tarkemman selvityksen piiriin nimenomaan sellaisia kohteita, joissa edes tiivistyskorjausten avulla sisäilman laatua ei ollut saatu toivottavalle tasolle”, Tilakeskuksen johtaja Pekka Wallenius sanoo.

Vantaa on hänen mukaansa käyttänyt tiivistyskorjausmenetelmää tilanteissa, joissa muut ratkaisut eivät ole tuottaneet toivottua tulosta.
Hän sanoo, että läheskään aina ei ole tiedossa, millaisia epäpuhtauksia rakenteet sisältävät. Ilmavuotojen estäminen tiivistyskorjauksen keinoin voi siksi olla toimiva ratkaisu.

”Tehty tutkimus osoitti, että toteutuksessa on oltava erittäin huolellinen.”

Helsingissäkin paljon epäonnistumisia

Hieman ennen Hakamäen diplomityötä tiivistyskorjausten onnistumisia selvitettiin Helsingissä Jimmy Sobott Metropoliassa vuonna 2014 valmistuneessa opinnäytetyössä. Siinä olivat mukana Wise Group Finland sekä Helsingin kaupungin kiinteistöviraston tilakeskus sekä HKR-Rakennuttaja.

Tutkimukseen valittiin 11 kohdetta, joihin on tehty sisäpuolinen tiivistyskorjaus. Tutkimuskohteista yksi oli monitoimikiinteistö, toimistokiinteistöjä oli kolme, opetuskiinteistöjä kolme, terveystoimen kiinteistöjä kaksi, päiväkoteja yksi ja kokoontumiskiinteistöjä yksi.

Tehtyjen merkkiainekokeiden perusteella kaikkien kohteiden tiivistyskorjaus oli epäonnistunut. Yhdeksän kohteen tiivistyskorjausten epäonnistuminen johtui työvirheistä.

Suurin syy epäonnistumiseen oli tiivistystyönaikainen laadunvarmistus ja siitä aiheutuneet työvirheet. Epäonnistumiseen johti osin myös merkittävästi puutteelliset tiivistyssuunnitelmat sekä se, ettei tiivistyssuunnitelmia oltu laadittu lainkaan.

Tiivistyskorjausten tulos pitäisi Sobottin mukaan varmistaa merkkiainekokeiden avulla. Yleisin syy merkkiainekokeiden epäonnistumiseen tiivistyskorjausten yhteydessä oli se, että kaasu laskettiin ulkoseinärakenteeseen yhdestä reiästä tutkittavan tilan puolelta. Lisäksi oli käytetty vain ilmaa kevyempää typpi-vetykaasua

Lähde: Jimmy Sobott: Tiiveystarkastelut ja tiivistyskorjaukset toimisto- ja
Palvelurakennuksiin. Metropolia 2014.

Hakamäki, Heli: Toteutustavan vaikutus ulkovaipparakenteen sisäpinnan ilmavuototiivistysten pysyvyyteen

Kirjoittajat: Vesa Tompuri, Seppo Mölsä

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 5 kertaa

5 vastausta artikkeliin “Tiivistyskorjausten epäonnistumisista on otettu opiksi Vantaalla”

  1. Suurin syy merkkiainekokeen epäonnistumiseen oli ettei rakenteen yli ollut järjestetty riittävää paine-eroa, jolloin ilma vuotoja ei voinut havaita. Lisäksi on varmistettava että merkkiainekaasua on kaikkialla tutkittavassa rakenteessa. Merkkiainekokeen tekemisestä on ilmestynyt marraskuussa 2015 RT-kortti.

  2. On mielenkiintoista seurata yleisesti alan kehitystä EU:n alueella.
    Suomessa herätään aina vuosia jälkijunassa asioissa joista on jo kokekemuksia ja yleisesti myös ratkaisut valmiina.

    Uudispuolella suunnitelmia ei välttämättä noudateta ja valitettavasti korjauspuolella tapahtuu samaa.
    Tuotteiden kemiallinen yhteensopivuus ja toimivuus pitkällä aikavälillä on hepreaa monelle. Moniko miettii edellämainittuja työmaalla?
    Suunnittelijoista ja valvojista löytyy kyllä kourallinen valveutuneita ammattilaisia. Positiivisessa mielessä heitä voisi nimittää vaikka rakennusalan nörteiksi.

    Materiaalivalmistajan ja tuotekehityksen puolelta edellämainitut ovat päivän selviä asioita.
    Mikä mahtaa olla yksi laadun pahimmista vihollisista?
    Konsensus kun määritetään vaatimuksia ja raja-arvoja.

    Ammattilaiset voisivat tustua vaikka Saksan puurakentamisen päivitettyihin laatuvaatimuksiin tai vertailla eurooppalaisten sisäilmaluokitusten vaatimuksia.

    Miksi kotimainen M1luokitus ei tarkastele kolmen tai seitsemän vuorokauden emissioita?

    Korjauskohteissa joissa ihmiset käyttävät kiinteistöä tai asuntoaan tuskin lämmittää tieto siitä että ne emissiot ja mahdolliset liuottimien huurut ovat sitten kuukauden päästä jo haihtuneet.

    Tuossa mietteitä kysymyksiä keskustelun herättämiseksi.

  3. Kosteus- ja homeongelmia käsitteleviä oppi-, käsi- ja muita aiheen lähellä olevia kirjoja on leegio – minullakin kirjahyllyissäni puolen tusinaa. Viimeisen 20 vuoden on tehty suuria tai vielä suurempia projekteja kosteus- ja homeasioista laajoine monien hyllyissä pölyttyvine raportteineen – minunkin. Lukumäärä on kuulemma yli sata, ja tehtailu luonnonlakien ympäristössä jatkuu. Eivät ole luonnonlait muuttuneet eivätkä muutu. Kosteutta jos päästät herrastelemaan, hometta saat. C2 antaa erinomaiset toiminnalliset määräykset ja ohjeet. Ei ole saatu ongelmakenttään kokonaisjärkeä. Onko edes tosissaan yritetty? Piilobisneshakuiselta tuntuu…

    Tuntuu, että olemme rakennustemme käsittelyssä sairaanhoitobisneksessä, kun aina olisi pitänyt hoitaa talojemme terveyttä ennakkoon. Mitkähän vääriin paikkoihin syydetyt miljardien määrät ovatkaan unohtamatta ihmisten terveysvaurioiden kustannuksia ja jopa vuosikymmenten hätää?

    Vantaan tiivistämisestä heitän muutamia irrallisia huomioita. Vaikka en ole savolainen, jätän vastuun lukijoille! Se, että korjausvaiheessa joudutaan tekemään tiivistämisiä – on operaatio sen hetken kokonaisuuden kannalta oikein tai väärin – kertoo, että alkuperäinen rakennus on rakennettu väärin tai sitä on huollettu ja ”korjailtu” väärin.

    Miten yleensä joudutaan tällaisiin korjauksiin? Ne ovat kiinteistönpidon laiminlyöntejä. Kiinteistönpidon lähtöasetelma on esi- ja hankesuunnittelussa jne. Esimerkiksi Vantaalla oli tietämäni mukaan 1990-luvun alkupuolelle joka koululla talonmies. Sitten silloinen lama syöksi talonmiehet pois. Tilalle tulivat ”matriisijohdetut” koulunisännät: rehtori toisaalta ja tilakeskuksesta johtaminen toisaalta. Monissa kouluissa kuulemma rehtorin käskytys oli pääkäskytystä, ja koulujen katoilta löytyi jopa miehen korkuisia koivuja aina sanomalehtikuviin asti.

    Vantaan – ja monien kuntien – puolelta kerrotaan toimimattomasta talotekniikasta. Oikein hoidetussa kiinteistössä tällaista ei tapahdu. Operatiivinen johto on tilakeskuksella. Vastuu ulottuu valtuustolle asti.

    Monien ”laastaria ja lateksia” -korjauksia seuranneena ja tässä taas RL:stä lukeneena tuntuu, että pääponnin on kustannusminimoinnin yrittäminen yritys ja erehdys -toimintakaaviolla. Sitähän on jatkunut ainakin 1990-luvulta.

    Toistan itseäni: huoneentaulksi EI KOSTEUTTA, EI HOMETTA. Tai Oulun malliin: kuivaketju.

  4. Hyvä, että saadaan tutkimustuloksia ja jonkinlaista perustaa tivistyskorjauksien ”onnistumisista”. Toisessa opinäytetyössä Sobott 2014 kaikki 11 kohdetta olivat epäonnistuneet. Viime vuosiin asti on luotettu käytännön rakentajien ”kokemukseen”. Tosin metropolialueen ulkopuolelle RakMK:aa ei muutenkaan noudateta. Keskisuuressa kaupungissa rakennusvalvonta hyväksyi uuden asuinrakennuksen alle täyttöihin jätettäväksi WC.n ja keittiön jätevesiä useita kuutiometrejä. Kun alapohjakin vuoti radonbitumikermistä huolimatta, niin hyväksyttiin saastuneiden täyttöjen ”tiivistäminen” asunnon alle.

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi