Opetus- ja kulttuuriministeriö antoi tiistaina asetuksen, jolla yliopistojen koulutusvastuita muutettiin. Muutokset tulevat voimaan elokuussa 2017.
Ministeriö päätti koulutusvastuista yliopistojen esitysten perusteella. Oulun yliopiston uuden koulutusvastuun toivotaan vastaavan erityisesti Oulun alueen ja Pohjois-Suomen elinkeinoelämän tarpeisiin rakennus- ja yhdyskuntatekniikan diplomi-insinööreistä ja rakentamisalan keskijohdon ammattilaisista.
Kalevassa Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki arvioi, että rakennustekniikkaan tulee 40–60 aloituspaikkaa. Koulutus alkaa vuonna 2018.
Oulun yliopistossa on rakennusalaa voinut lukea konetekniikan koulutusohjelman sisällä opintosuuntana. Oulun yliopistossa noin 15–20 konetekniikan pääaineopiskelijaa on valinnut vuosittain rakennesuunnittelun ja rakennusteknologian suuntautumisvaihtoehdokseen. He ovat valmistuneet konetekniikan diplomi-insinööreiksi.
Oulun yliopistossa rakennusalalla oli aiemmin oma laitos, mutta se poistui vuonna 2001. Yliopisto aloitti myöhemmin rakennusalan koulutuksen ja tutkimuksen uudelleen opintosuuntana konetekniikan sisällä.
Ministeriön päätöksellä Vaasan yliopistolle lisätään tuotantotalouden koulutusvastuu.
Tätä artikkelia on kommentoitu 7 kertaa
7 vastausta artikkeliin “Oulun yliopistossa käynnistyy rakennusalan diplomi-insinöörien koulutus”
Hyvä homma, että rakennusalan DI-koulutus palaa Ouluun. Alan osaajille löytyy nyt hyvin töitä.
1990-luvun puolivälissä RIL päätti osaltaan yleisessä kokouksessaan selvitysmiehensä esityksestä yhden rakennus-DI-yksikön lopettamisesta: Osui Ouluun. Dipolin suuressa kokoustilassa tämän asian yhteydessä muu kokousväki hyrisi päätösesityksen mukana. Olin ainoa, joka piti vastustavan puheenvuoron: ei vähennystä rakennus-DI-koulutukseen. Se jopa kirjautui ikiajoiksi RIL:n jäsenlehden kokousselostuksen yhteyteen. En ole vahingoniloinen, mutta ihmetellyt olen vuosia. Vastustin niinä vuosina myös karmeaa rakennusmestarikoulutuksen lopettamista. Tässä on U-käännös jo otettu vuosia sitten. Oulun rakennus-DI-koulutuskin aloittelee – hieman on jo Oulussa muutaman vuoden aloitellutkin. Hyvä.
Yleensä järjestöt valittavat, että ministeriöt eivät kuuntele niiden vaatimuksia. 90-luvulla niitä kuunneltiin liiankin tarkkaan, kun ne ajoivat jäsentensä eivätkä niinkään rakennusalan asiaa vaatiessaan koulutukseen rajuja leikkauksia. Oli ihan ymmärrettävää, että sen jälkeen näiden samojen järjestöjen vaatimuksille perua niiden esittämät leikkaukset, on suhtauduttu ministeriössä nuivasti.
Kirjoitin asiasta aika laajasti viime vuonna Rakennuslehden 50-vuotishistoriikissani.
”Rakennusalan koulutukselle lama oli tuhoisa, sillä henkilöjärjestöt varjelivat tiukasti jäsentensä työpaikkoja vaatimalla kovia koulutusmäärien leikkauksia.
TKK:n rehtori Jussi Hyyppä oli vuonna 1993 arvioinut, että suuri osa valmistuneista jää ilman työtä. TKK:n rakennusosaston professori Juha Paavola sanoi, että rakentamisessa vain viisi prosenttia edellyttää akateemista loppututkintoa ja nämäkin tehtävät ovat pääasiassa tutkimuksen ja vaativamman rakennesuunnittelun sektorilla. ”Jatkotutkinnon suorittamista rakentamisen käytännön tehtävät eivät edellytä lainkaan.”
Paavola ehdotti aloitusmäärän pudottamista, jolloin koulutuksen teoreettista tasoa voitaisiin nostaa ja tutkimustyön osuutta voitaisiin lisätä. Tällä hän ennakoi nykyisen Aallon huippututkimuslinjauksia.
Paavola tyrmäsi ajatukset osaston toimenkuvan laajentamista kiinteistönpitoon ja korjausrakentamiseen. ”Jos isännöitsijät ovat tohtoreita ja talonmiehet diplomi-insinöörejä, se alentaa entisestään alan imagoa.”
RIL vaati karsimaan rakennusalan diplomi-insinöörien koulutusta harjoittavien oppilaitosten määrän kolmesta kahteen. Käytännössä tämä tarkoitti joko Oulun tai Tampereen yliopistokoulutuksen lakkauttamista. Kulttuuriministerinä oli silloin oululainen Tytti Isohookana-Asunmaa, joten Oulun katsottiin olevan vahvoilla.
1970-luvun lopulla rakentamisen minitaantuman aikana RIL oli vaatinut Tampereen koulutuksen lopettamista. Tamperelaisilla oli tästäkin syystä suurin syy huoleen.
Tampereen teknillisen korkeakoulun rakennusosaston johtaja Jorma Hartikainen soitti Rakennuslehteen ja tarjosi kirjoitusta, jossa perusteltaisiin Tampereen koulutuksen tarpeellisuutta. Lehti halusi olla asiassa puolueeton, joten Hartikaiselle ehdotettiin, että Tampere ja Oulu laatisivat yhteisen kannanoton, jossa perustellaan, miksi molempia oppilaitoksia tarvitaan. Tampere oli tähän valmis, mutta Oulun yliopiston rehtori kielsi rakennusosastoa osallistumasta siihen.
Rehtori oli osastonjohtaja Mikko Kilpeläisen mukaan jopa sitä mieltä, että rakennusosaston lopettamisella saataisiin resursseja Nokian tarvitsemien sähköinsinöörin koulutusmäärien lisäämiseen. Tukea tälle näkemykselle tuli Oulun teknologiakylän toimitusjohtaja Pertti Huuskonen Kalevassa julkaistussa haastattelussa. Hänen mielestään valtion rakentamiseen ja erityisesti korjausrakentamiseen käyttämä tuki pitäisi suunnata mieluummin high-tech-alojen tukemiseen.
Tampeereella korkeakoulu oli melko yksituumaisesti rakennusosastonsa tukena, mutta Oulussa solidaarisuutta löytyi vähemmän.
Kun Oulu ei lähtenyt mukaan yhteiseen kannanottoon, kenttä jäi Jorma Hartikaiselle. Hän kysyi joulukuussa 1993 julkaistussa kirjoituksessaan, elämmekö pelkästä elektroniikasta vai tarvitaanko vielä rakennustekniikkaakin. Hartikaisen mukaan Oulu on liian kaukana ja liian hiljaa aluepolitiikan suojeluksessa tarjotakseen todellista kilpailua rakennusalan koulutukseen ja tutkimukseen.
Selvitysmies, Rakennustuoteteollisuus RTT:n toimitusjohtaja Erkki Inkinen, puolsi vuonna 1996 Tampereen koulutuksen säilyttämistä sillä perusteella, että se teki näistä kolmesta koulusta eniten yritysyhteistyötä tutkimuksessaan. Maan hallitus oli tässä välissä vaihtunut ja opetusministeri Olli Heinonen hyväksyi esityksen.
Suomen Arkkitehtiliitto Safa sai läpi pitkäaikaisen vaatimuksensa opistotasoisen rakennusarkkitehtikoulutuksen lopettamisesta.
Teknikoita ei enää tarvittu
RKL oli pitkään ajanut rakennusteknikoiden koulutuksen pidentämistä. Tavoitteena oli insinööristatus, mistä olisi hyötyä varsinkin kuntien palkkataulukoissa. Joillakin järjestöjohtajilla oli jo käyntikortissaan euroinsinöörin titteli, joka oli saatu alan kansainväliseltä liitolta.
”Rakennusmestarien kolmivuotinen teknikon koulutus on korvattava nelivuotisella tuotantoinsinöörin koulutuksella”, vaati RKL:n liittohallitus kesäkuussa 1992.
Rakennusalan koulutustarveryhmä ehdotti marraskuussa 1995 teknikkokoulutuksen lopettamista. Samalla se tarjosi rakennusmestari-nimikettä aikuiskoulutuksen kautta kurssitettaville työmaiden nokkamiehille, mikä herätti tyrmistystä RKL:ssä.
RKL:n tavoitteena oli aluksi se, että rakennusmestari olisi kunnia-arvo, jonka saisi muutaman vuoden työkokemuksen jälkeen. Lopulta päädyttiin kuitenkin siihen, että opistojen tuotantolinjalta valmistuvien nimekkeeksi tulisi rakennusmestari. Mestarilinjan suosio oli heikko ja vain 160 opiskelijaa saatiin 250:lle aloituspaikalle. Kun insinööriopiskelijoillekin opetettiin tuotantoasioita, vaativat mestarilinjan oppilaat itselleen samaa tuotantoinsinöörin titteliä. Näin tapahtuikin ja mestarilinjat lopetettiin muutamaksi vuodeksi, mutta aloitettiin uudestaan pienin muutoksin 2000-luvun alussa, kun mestaripula paheni.
Koulutusleikkaukset johtivat tekijäpulaan
Koulutusleikkaukset johtivat nopeasti pulaan sekä suunnittelijoista että työnjohtajista ja pula on suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen myötä koko ajan pahentunut.
Jo huhtikuussa 1997 lehti uutisoi, että rakennusteekkarit revitään käsistä yrityksiin. RIL pelkäsi jopa, että teekkareiden valmistuminen viivästyy runsaiden töiden vuoksi. Tampereen teknillisessä korkeakoulussa muilta osastoilta alkoi teekkareita vaihtaa rakennusosastolle, kun aiempina vuosina virta oli ollut professori Ralf Lindbergin mukaan toiseen suuntaan.
Vuonna 2000 RIL:n kysely kertoi, että rakennusalaa uhkaa yli 400 diplomi-insinöörin vajaus.
Oulussa koulutettiin rakennusosaston lopettamisen jälkeekin ”puolilaittomasti” rakennesuunnittelijoita koneosaston suojissa, mikä on osoittautunut hyvin tarpeelliseksi. Tampereen ja Aallon tuella koulutusta on laajennettu 2010-luvulla täydennyskoulutuksen kautta myös rakennustuotantoon.
Kroonisen suunnittelujapulan vuoksi rakennusarkkitehtienkin koulutus on aloitettu uudestaan 2010-luvulla. Rakentaminen ei ollut sittenkään sellainen auringonlaskun ala millaiseksi sitä oli 1990-luvun laman syvimpinä vuosina kuvattu.”
Oululaiset eivät luopuneet toivosta
Kiitokset koulutuksen palauttamisesta voi antaa oululaisille suunnittelutoimistoille ja Oulun aktiiviselle rakennusklusterille. Konetekniikan professori Juhani Niskaselle voi osoittaa kiitosta siitä, että hän vastoin ministeriön tahtoa jatkoi rakennesuunnittelijoiden kouluttamista osastollaan. TTY ja Aalto ovat viime vuosina yhdessä muuntokouluttaneet muun muassa entisiä Nokia-insinöörejä Oulussa rakennusalan diplomi-insinööreiksi. Tässä Jukka Pekkanen ja Juha-Matti Junnonen ovat olleet aktiivisia.
Kirjoitin vuonna 2015 Oulussa pidetystä RIL:n seminaarista näin:
Rakennusosastoa vaaditaan takaisin Ouluun
Pohjois-Suomen rakennusklusteri esittää Oulun yliopistolle, että yliopisto tekisi opetusministeriölle esityksen uudesta rakennustekniikan koulutusohjelmasta siten, että koulutus ja tutkimus voitaisiin aloittaa syksyllä 2016.
Esityksen takana ovat erityisesti oululaiset suunnittelutoimistot, joiden vahva vientitoiminta varsinkin siltasuunnittelussa on vaarassa elleivät ne saa uusia diplomi-insinöörejä yliopistosta. Rakentajille riittää markkinoita myös muissa Pohjoismaissa, sillä Ruotsi rakentaa kaivoksiaan ja Norja öljykenttiään miljardien eurojen arvosta.
”Suunnitteluvienti pohjautuu osaamiseen. Yliopistokoulutus on sen kivijalka”, WSP:n johtaja Pekka Pulkkinen sanoi maanantaina 23.2.2015 Oulussa RIL:n seminaarissa.
”Arkkitehtuuri ja rakennesuunnittelu ovat kuin paita ja peppu; ilman hyvää insinöörikoulutusta ei ole hyvää arkkitehtuuria”, arkkitehtuurin professori Rainer Mahlamäki sanoi.
Onpa Seppo laatinut hyvän koosteen. Noninhan ne asiat ovat.
Onhan sieltä valmistunut koko ajan porukkaa toisella nimikkeellä.
Kyllä, konetekniikan koulutusohjelmassa ovat voineet valita suuntautumisvaihtoehdoksi rakennussuunnittelun ja rakennuateknologian. Opiskelijat ovat valmistuneet konetekniikan dippainsseiksi. Itsenäistä rakennusalan koulutusohjelmaa ei ole Oulussa ollut pitkään aikaan, mikä on kuulemma vaikuttanut alan kiinnostavuuteen. Nyt opiskelijat voivat lähteä opiskelemaan rakennustekniikkaa ja valmistua rakennustekniikan dippainsseiksi. MIelenkiintoista nähdä, miten koulutus kiinnostaa. Teknisten alojen hakijamäärät ovat olleet laskussa jo pitkään.
Teknisten alojen hakijamääriä on perinteisesti ennustanut kohtalaisen hyvin pitkän matematiikan lukiossa kirjoittavien lukumäärän kehitys. Yhä harvempi kirjoittaa lukiossa pitkän matematiikan. Uusimmat tilastot löytyvät tästä:
https://www.ylioppilastutkinto.fi/fi/tilastot
Siitä käy ilmi, että pitkän matematiikan kokeisiin ilmoittautuneiden lukumäärä on ollut 10 vuotta sitten 13348. Vuonna 2014 pitkän matematiikan kirjoittajia oli vielä 12264, joista läpi pääsi noin 12200. Viime vuonna pitkän matematiikan kokeeseen ilmoittautuneiden lukumäärä oli enää 11613, ja läpi päässeitä oli ilmeisesti vähiten koko 2000-luvulla. Pitkän matematiikan kirjoittajistakin osa hakeutuu muille aloille kuin tekniikan pariin. Lienee selvää, että jos pitkän matematiikan kirjoittajien määrä jatkaa laskuaan, tekniikan aloilla on jatkossa ongelmia hyvien opiskelijoiden saamisessa. Ongelma ei koske vain rakennustekniikkaa, vaan kaikkia tekniikan aloja.