Kokeile kuukausi maksutta

Kuntapäättäjät pohtivat, saako koulun ilmanvaihdon sulkea yöksi, kun se kuluttaa energiaa

Kunnat haluavat yhteisiä käytäntöjä sen suhteen, kuinka raskaita korjauksia tehdään ja onko energian säästö tärkeämpää kuin ihmisten terveysriski. Helsingin, Espoon ja Vantaan kiinteistöpäättäjät kertovat myös, mikä meni pieleen Kätilöopistossa ja Jousenkaaren, Hämeenkylän ja Korson kouluissa.

Maija Lehtinen Espoosta, Pekka Wallenius Vantaalta ja Sari Hilden Helsingistä haluaisivat yhtenäistää kuntien käytäntöjä sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi. Ensimmäinen kiistakymys koski kuitenkin sitä, saako ilmanvaihdon katkaista koulussa yön ajaksi.
Kuuntele juttu

Hallituksen käynnistämän Terveet tilat 2028 -toimenpideohjelman vetäjä Marika Paavilainen kertoi Finnbuildin seminaarissa, että Kansallinen sisäilma ja terveys -ohjelma julkistetaan lokakuun lopulla.

Hallitusneuvos Marika Paavilainen toimii hankejohtajana Terveet Tilat 2028 -toimenpideohjelmassa.

Parhaillaan on tekeillä terveiden tilojen toimintamalli yhteistyössä kuntien kanssa. Siihen liittyen ensi vuonna järjestetään kuusi alueellista seminaaria, joissa kartoitetaan kuntien kokemuksia ja levitetään parhaita käytäntöjä.

Myös maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa aiotaan puuttua sisäilmaongelmiin. Siinä täsmennetään rakennuttajan ja mahdollisesti rakentajankin vastuuta, mutta yksityiskohdat ovat vielä auki.

Kuntien sisäilmaverkko linjaa, saako ilmanvaihtoa katkaista yöksi

Pääkaupunkiseudun kunnat ovat lähteneet jo aktiiviseen yhteistyöhön perustamalla kuntien sisäilmaverkoston. Aloitteen tekijänä oli Espoo. Kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä halusi, että Espoo, Helsinki ja Vantaa lähtisivät yhteistoimin laittamaan koulut kuntoon. Perustettuun kuntien sisäilmaverkostoon ovat liittyneet nyt myös Oulu, Tampere, Turku, Jyväskylä ja Lahti.

Yhteistyöllä pyritään yhteisiin linjauksiin niin korjausratkaisuissa kuin huollossakin. Ensimmäinen iso linjakysymys koskee keskustelua siitä, kannattaako koulujen katkaista koneellinen ilmanvaihto koulun käyttöajan ulkopuolella.

Suuren yleisön ja median taholta ilmanvaihdon katkaisu on jo vuosikaudet herättänyt tyrmistystä, koska samalla kun ilmanvaihto on aamulla käynnistetty, on kanaviin jääneitä epäpuhtauksia saattanut pölähtää huoneilmaan.

Jopa pääkaupunkiseudun kunnilla on asiasta eriäviä käsityksiä. Siksi yhtenäisen linjauksen tueksi halutaan laaja asiantuntijanäkemys.

Säästetäänkö siis energiaa terveyden kustannuksella? Ilmanvaihdolla on sisäilmaongelmatapauksissa yleensä aina jokin rooli: joko ilma on tunkkaista tai likaista, tai lämpötila on liian kuuma tai kylmä tai vetoinen.

Helsingin rakennetun omaisuuden hallintapäällikkö Sari Hilden sanoi, että ilmanvaihdon pitäminen turhaan päällä kuluttaa paljon energiaa.

”Jos pyöritetään täysillä koneita, joissa ei ole säätömahdollisuuksia, se ei todellakaan ole ekoteko.”

Ongelmana on, että kaikissa vanhoissa iv-laitteissa ei ole säätömahdollisuuksia niin, että ne ottaisivat huomioon käyttäjämäärät.

Lahteen on rakenteilla jopa rakennus, jossa on erillinen ilmanvaihtojärjestelmä, joka toimii käyttöajan ulkopuolella.

Vantaan tilakeskusjohtaja Pekka Wallenius hämmästeli Suomen ilmanvaihtomääräyksiä. ”Määräyksemme ovat ihan eri luokkaa kuin kansainvälisesti. Muualla ihmetellään meidän ilmanvaihtomääriemme paljoutta.”

Paneelin puheenjohtaja Mervi Ahola Sisäilmayhdistyksestä huomautti, että esimerkiksi Saksassa tällaisesta asiasta ei edes keskusteltaisi. ”Saksassa iv-järjestelmänä on usein avattava ikkuna.”

Homekoulu-sana antaa väärän viestin ongelmien laajuudesta

Siitä kaikki kolmen kaupungin edustajat olivat samaa mieltä, että uutisointi ja suuren yleisön keskustelu homekouluista on vinoutunut, sillä yleensä kyse on sisäilmaongelmista, joiden syyt voivat olla hyvin monimutkaisia. Homeella on usein vain pieni rooli.

Ongelmat eivät myöskään ole pahentumassa vaan esimerkiksi sisäilman kuituongelma, joka on aiheutunut akustiikkalevyistä ja ilmanvaihtokanavien ääneneristeistä vapautuneista villakuiduista, on saatu hyvin hallintaan materiaaleja vaihtamalla ja kuituja sitomalla. Niiden osuus sisäilmaongelmista on enää vain viiden prosentin luokkaa.

Myös korjauksiin on saatu lisää rahaa ja lisää henkilöresusseja, vaikka kaupunkien korjausvelka onkin yhä suuri. Nyt keskustellaankin siitä, mikä on riittävä korjaustaso ja tehdäänkö meillä julkisuuden paineissa jopa ylikorjauksia, jolloin rahaa ei riitä muihin korjausprojekteihin.

”Ongelmakohteita korjataan perusteellisesti, joidenkin mukaan liikaakin”, Wallenius sanoi. ”Suuren yleisön (ja median) kanta on usein toinen kuin virallinen näkemys.”

Käyttäjäkokemukset korjauksista ovat hänen mukaansa pääsääntöisesti hyvät, mutta lähes aina jää myös niitä käyttäjiä, jotka oirehtivat korjauksista huolimatta. Rakennusalan asiantuntijat tarvitsivat siksi tuekseen lääkäreitä, jotka jatkavat siitä mihin korjaajat lopettivat. Lääkäreitä haluttaisiin mukaan myös kuntien sisäilmaryhmään.

”Meidän on vaikea insinööreinä saada lastensa terveydestä huolestuneiden vanhempien luottamusta. Rinnalle tarvitaan lääkäriä”, Hilden sanoi.

Hildenin mielestä kuntien olisi hyvä tehdä linjauksia esimerkiksi siitä kuinka pitkään tiivistyskorjaus toimii ja milloin jokin rakenne on parempi purkaa.

Rakennusten purkamiset eivät Walleniuksen mielestä ole kestävä ratkaisu, vaikka niitäkin on jouduttu tekemään Vantaalla.

”Meillä ei ole varaa menettää vanhaa kiinteistökantaa. Samalla meidän on kiinnitettävä huomiota, miten rakennetaan uutta, jotta ongelmat eivät toistuisi. Jollakin kunnilla on ollut intressinä kokeilla uutta. Rakentamisen pitäisi mieluiten perustua kokeiltuihin ja hyviksi todettuihin ratkaisuihin.”

Kunnat voisivat hänen mielestään pohtia, mitkä rakenneratkaisut ovat kestäviä ja ongelmattomia.

Myös Espoon kaupungin tilapalveluiden toimitusjohtaja Maija Lehtinen korosti sitä, että ei saa tehdä uusia ongelmakohteita. Siinä tärkeää on jopa se, miten uusi kohde siirretään takuuajan jälkeen ylläpidon puolelle. ”Tässä olisi parannettavaa.”

Ongelmakohteita kaikissa kolmessa kaupungissa

Espoossa isoin haaste Lehtisen mukaan on vielä se, että aika menee vielä niin sanotusti tulipalojen sammuttamiseen kun pitäisi päästä ennakoivaan kunnossapitoon, jolla parannetaan olosuhteita ja ehkäistään ongelmia.

Kaikissa kolmessa kaupungissa on ollut vanhoja ongelmakohteita, jotka ovat saaneet paljon julkisuutta. Espoossa tuorein esimerkiksi on Jousenkaaren koulu. Koulun elinkaarta jatkavan korjauksen oli tarkoitus valmistua tammikuussa 2018, mutta pari vuotta koulu päätettiin purkaa. Uuden koulun rakentaminen on käynnissä.

Jousenkaaren koulua pidettiin 1960-luvulla arkkitehtonisesti onnistuneena, ja se esiteltiin muun muassa Arkkitehti-lehdessä vuonna 1961. Koulun arkkitehti Osmo Sipari oli aikansa merkittäviä koulusuunnittelijoita.

Maija Lehtisen mukaan tällaiset ongelmakohteet ovat tyypillisesti moniongelmaisia. Ne on rakennettu oman aikansa nyt jo vääriksi tiedetyillä määräyksillä ja materiaaleilla. Ongelmia on sitten voinut syntyä sekä materiaalien, suunnittelun että toteutuksen kanssa.

Vantaalla yksi ongelmakohteista oli Hämeenkylän koulu, joka korjattiin kalliisti, mutta kun sisäilmaongelmat jatkuivat, se jouduttiin purkamaan. Koulu valmistui vuonna 1970.

Walleniuksen mukaan maan parhaat konsultit tutkivat sitä vuonna 2016 ja havaitsivat, että maanvastaisia rakenteita ei ollut avattu peruskorjauksessa. Niiden vesieristeet olivat pettäneet, jolloin oli syntynyt mikrobivaurioita. Toinen virhe oli, että muovimatot uusittiin, mutta uudetkin liimattiin betonilattian päälle. Enää näin ei tehtäisi. Kolmas syy ongelmiin oli viemäröintijärjestelmä, joka päästi rikkipäästöjä sisäilmaan.

Helsingissä uusin ongelmakohde oli vuonna 1960 valmistunut Kätilöopiston sairaala, jonka kaupunki omistaa, mutta jossa vuokalaisena toiminut HUS vastasi ylläpitokorjauksista. Tämä saattoi Hildenin mukaan aiheuttaa valvontaongelman. Yksi keskeinen syy sisäilmaongelmiin oli hänen mukaansa se, että välipohjissa ollut korkki oli päässyt kastumaan joko siivouksen tai putkivuotojen seurauksena. Pintalaatan välissä on eristekerros, jossa on kovalevyä, korkkia ja tervapaperia.

Sisäilma-asiantuntemusta on vaikea ostaa

Sisäilma-asiantuntijoiden arvokasta aikaa menee usein hukkaan esimerkiksi tarjouspyyntöjen laatimiseen. Lehtinen pohti, voisiko tarjouspyyntö olla väljempi, ettei tilaajan tarvitse miettiä valmiiksi ratkaisuja vaan ratkaisujen miettimisen voisi jättää yritysten asiantuntijoille.

Varsinkin pienillä kunnilla voi olla hankaluuksia hankintalain kanssa.

Tänään tilanne on liian usein se, että yksi tutkii, toinen suunnittelee, kolmas korjaa. Ongelmien ilmaantuessa kukaan ei kanna vastuuta ja urakoitsija saattaa syyttää suunnittelijaa.

Tämä ei ole Lehtisen mukaan hyvä järjestely vastuiden kannalta vaan mieluummin ostettaisiin kokonaisuutena.

Vantaalla on nyt käynnissä pilotti, jossa ostetaan lopputuloksena hyvää sisäilmaa kokonaispalveluna.

Kohteena on Korson koulu, jossa on uimahalli. Korjaaminen osoittautui liian kalliiksi, joten kaupunki päätti ennen uuden koulun valmistumista hakea neljän vuoden jatkoajan käytölle.
Tarjoajilta kysyttiin ratkaisua, miten sisäilma saadaan pidettyä kunnossa tänä aikana.

Aluksi oli kokeiltu ilmanpuhdistimia, mutta kun se ei toiminut, niin valituksi tuli Deleten ratkaisu, joka perustuu ilmanvaihdon lisäämiseen ja ylipaineen luomiseen, jolloin rakenteissa olevat mahdollisesti mikrobit ja epäpuhtaudet eivät pääse sisäilmaan. Rakennuksen ilmanvaihto oli voimakkaasti epätasapainossa.

Walleniuksen mukaan purettavassa koulussa voidaan ottaa se riski, että ylipaine työntää kosteaa sisäilmaa rakenteisiin ja lisää vaurioita. Hän muistutti, että riski on pieni, sillä talvella koulun sisäilma on turhankin kuiva ja voimakas ilmanvaihto vie kosteutta pois.

Delete ottaa sinänsä pienellä, reilun 300 000 euron investoinnillaan riskin, sillä onnistumista mitataan käyttäjäkyselyillä. Ensimmäinen niistä valmistuu marraskuun lopulla. Jos tilanne heikkenee, ei Delete saa mitään ja jos tilanne paranee, voi Delete odottaa bonusta.




Tätä artikkelia on kommentoitu 10 kertaa

10 vastausta artikkeliin “Kuntapäättäjät pohtivat, saako koulun ilmanvaihdon sulkea yöksi, kun se kuluttaa energiaa”

  1. Asetelmahan on yhtä sairas kuin homehtuneet koulut. Että ilmanvaihdon huudattaminen täysillä 7/24 olisi vaihtoehto sen sulkemiselle ja siitä johdetaan kysymys ekoteosta?

    Kai nyt nollan ja ykkösen välillä on jotain muutakin kuin tyhjiö.

    Tulipahan vain tämäkin mieleeni, kun lehden ensimmäisellä aukeamalla pohditaan rakentamisen ja rakennuttamisen laatua ja heti perään saadaan lukea, aikuiset keskustelevat melkein jo 2 vuotiaiden tasolla ilmanvaihdon merkityksestä. Oma lapseni sai homekoulusta astman, joka on lopun ikäänsä mukana hänen elämässään. Että siltä pohjalta voi nuo ns. päättäjät kantaa vastuunsa laiminlyönneistä jatkaessaan kahvinjuontia seminaareissa.

  2. Yksinkertaisimmillaan homma hoidetaan kellokytkimellä. Käytetään koneita joka tunti niin pitkään, että saadaan aikaiseksi keskimäärin ½-kertainen ilmanvaihto.

  3. Korjatkaa ensin se hankintalaki, sitten talonmiehet ruuvaa, kun on mitä säätää.

  4. Kyllä vanhoissakin kohteissa voi ilmavaihtoa parantaa: 1) Päivittämällä ilmastointia 2) kellottamalla kuten PKP48 tuossa edellä vastasi, 3) rakentamalla riittäviä tulilmareittejä (räppänä) niin että ei synny alipainetta joka repii rakenteiden läpi kosteuden ja viemäreistä rikkiyhdisteitä. Tilanne, jossa on pelkkä poisto päällä, on tuottanut rakennuksiin sisäilmaongelmia ja ihmisille oireita. Useammassa vantaalaisessa päiväkodissa aamulla haisee viemäri yön alipaineisuuden vuoksi. Sen rikkiyhdisteet moninkertaistavat kosteusvauriomikrobien aiheuttaman sairastumisriskin.

  5. Vuonna 1999 TkL, FT, dosentti Aino Nevalainen Kansanterveyslaitoksesta kirjoitti RIL:n Rakennustekniikkalehdessä mm.: ”Rakennuksen ”homeongelma” alkaa aina siitä, että rakenteisiin tai materiaaleihin kertyy asiaankuulumatonta kosteutta.” Eipä vuosituhannen vaihtuminenkaan muuttanut tätä luonnonlakia.

    Jos lämpötilaa alennetaan, kastepisteen rajapinta lähestyy. Ei kai liikaa? Ilmanvaihdon vähentäminen lähestyttää ns. savupiippuilmiötä. Ainakin kylmäsiltojen kohdissa on nyt helppo saavuttaa kastepistelämpötila, jolloin kondensoitumista, jolloin hometta. Onhan siellä verholautojen takana ainakin vähän hometta!

    Rakennuksissa toimii ”siamilainen kolmonen”: lämpötila, ilmanvaihto ja suhteellinen kosteus. Ilmanvaihtoa tulee tarkastella ilman liikkumisena nimenomaan kaikilla pinnoilla ja erityisesti kylmäsiltakohdissa. Kun edellä mainituista yksikin (paljon) muuttuu, kokonaisvaikutus voi olla paha tai vaarallinen. Rakennuksen huollosta vastaavalla pitää olla näiden seikkojen muuttuvat raja-arvot toisiinsa nähden. Esimerkiksi koulujen sisäilmasta vastaavilla pitää olla näiden lukujen ”sekataulukointi” sekä arvojen muuttamistyökalut. Ja riittävästi antureita hälytystoimintoineen. Tämän ”bermudan kolmion” reaaliaikainen kosteushallinnointi täytyy osata. Moni vanhan ajan talonmies on osannut tämän kokemuksellaan. Entä nykyinen läppärisukupolvi?

  6. Rinnakkainen, käyttöajan ulkopuolinen järjestelmä kuulostaa äkkipäätä toteutuskelpoiselta idealta. Olen miettinyt sellaista, jossa likaisen poiston koplaisi yöksi yleispoistoon, ja automatiikan ohjaama moottoripelti väliin. Raitisilmapelti jäisi auki. Tällöin likaisen poiston korvausilma tulisi suodatettuna tuloilmakanaviston ja LTO:n kautta.

    Ongelmaksi varmasti muodostuu tasapaino huoneiden välillä, eli kanaviston alkupäässä alipainetta riittää, ja loppupäässä ei ehkä tapahdu yhtään mitään. Ja jos rakennus on jo pilalla, eli alipainetta ei saa tulla lainkaan, tämähän ei kävisi muutenkaan. Toisaalta em. kuviossa ilma liikkuisi edes hyvin vähän pelkästään likaisen poiston huipparin kautta, eikä pieni huippari kovin isoja alipaineita saisi aikaan, kun korvausilma tulisi ”oikeaa kautta” tuloilmakammiosta LTO:n jälkeen.

    Muistaakseni olen nähnyt tällaisen viriviri tööt systeemin jossain toimistorakennuksen katolla, ja tekisi mieli tietää kokeneemmilta jotta kuinka hyvin/huonosti tuollainen patentti toimii.

    Kouluissa on myös keittiöt eli huuvat ja niille omat koneet, joten ilma ei vissiin saisi imeytyä takaisin niiden kautta. Rasvakanavassa kun elänee jos jonkinlaista mikrobia. Nämäkin pitäisi siis soveltaa jotenkin?

    En ole suunnittelija enkä insinööri, vaikka välillä on pakko vähän suunnitella kumminkin. Mitä mieltä arvon raati on hajatelmistani, ampukaa alas raivon ja tulen kera vailla armoa mikäli näette sen olevan tarpeen.

    1. Rakennusvalvonnan kannan tietää etukäteen, syntyy häiritseviä virtauksia.

      Olen ollut tällaisessa toimistossa, missä oli kolme isoa iv-konetta, yhdestä latkesi hihna, tämän jälkeen käytävän ovia ei saanut auki kuin kaksin käsin, lisäksi huolto oli laiminlyönyt toisen koneen täysin. Kaikki ilmanvaihto oli yhden pyöriväkennoisen varassa, ihmiset pyörtyilivät sisällä työpäivän päätteeksi.

      Suomessa lvi-suunnittelun ja laitehuollon taso on täysin luokaton, Mannerheimintiellä asunnon keittokomeron lämpötila laski 10 asteeseen, lvi-suunnittelija ei saanut ongelmaa ratkaistua.

  7. Aiot siis laittaa 100 Pa tuottavan huipparin kanavistoon, jonka painehäviö saattaa olla 300 Pa, ei taida ihan riittää.
    Likaiset poistot ovat nimenomaan sen takia, että tehokas pyörivä LTO ei menisi tukkoon (ei asuinkäyttö), rasvakanavien osalta voi olla paljon suurempi imu, niitä ei saa tasapainoon. Vinha varmaan on aivan oikeassa tästä tasapainosta, sillä voimalla ne mikrobit lattian raoista lähtevät liikkeelle, kun paine-erot ovat suuria. Luullakseni näitä ongelmia ei ratkota vanhoja koneita modaamalla, varsinkin kun lopputulosta ei tasapainota kukaan. Ne emissiot ovat rakenteista peräisin, niitä on mahdoton kapseloida siten, että alipaineet ei niitä kasvualustoiltaan vetäisi. Koneita on mahdoton tasapainottaa ilman moottorien keskinäistä portaatonta säätöä. Tietääkseni edes iv-koneita kanavistoineen uusimalla ei näistä ongelmista ole päästy.

    1. En ajatellut tehdä yhtään mitään. Kunhan haihattelen 😀 Ec moottoreita on tullut jokunen asenneltua, ja siinä sivussa on tullut nähneeksi jos jonkinlaista viritystä vuosien takaa.

      1. Leikkaat hihnat poikki ja nulvaat ruuvinpäät ja kirjoitata laskun, siitä se kate tulee.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat