Hallitus haluaa vauhtia merituulipuistojen rakentamiseen – tuulivoima­kehittäjä toivoo, että mallia haetaan Ruotsista

Suomen pitäisi varmistaa päästöttömän sähkön riittävyys tulevaisuudessa ja laittaa valtion toimin vauhtia merituulivoiman rakentamiseen. Mallia kannattaisi ottaa Ruotsista, sanoo Suomen suurimpiin tuulivoimayhtiöihin kuuluvan OX2:n toimitusjohtaja Teemu Loikkanen.

Toisin kuin maatuulivoiman, merituulivoiman rakentaminen ei vielä ole markkinaehtoisesti kannattavaa. Tahkoluodon tuulipuisto Porissa on Suomen ainoa toiminnassa oleva merituulipuisto, ja se on rakennettu valtion tuella.

Loikkasen mukaan tuulivoiman rakentaminen merelle on jotakuinkin kaksi kertaa kalliimpaa kuin maalle. Merkittävä lisäkustannus syntyy siitä, kun kaukana merellä oleva tuulipuisto kytketään kantaverkkoon mantereella.

Loikkanen ehdottaakin, että valtio vauhdittaisi investointeja merituulivoimaan keventämällä hankkeiden verkkokustannuksia. Näin ollaan tekemässä Ruotsissa. Siellä hallitus päätti lokakuussa, että kantaverkkoyhtiö Svenska Kraftnät ryhtyy rakentamaan kantaverkkoa merelle. Verkon laajuutta tai sijaintia ei vielä ole määritelty, vaan kantaverkkoyhtiön tavoitteena on löytää alueet, joissa verkko palvelisi mahdollisimman monia hankkeita.

Verkkokustannus voi olla satoja miljoonia

Ruotsin malli pienentää olennaisesti merituulipuistojen rakentajien verkkokustannuksia. Merituulihankkeessa verkkokustannus voi olla satoja miljoonia euroja, sanoo kantaverkkoyhtiö Fingridin toimitusjohtaja Jukka Ruusunen.

Kustannus ei kuitenkaan katoa, se vain jaetaan kaikkien sähkön käyttäjien kesken. Ruusunen sanoo, että jos Fingrid laitettaisiin rakentamaan kantaverkkoa merelle, se joutuisi kattamaan investoinnit korottamalla maksujaan.

”Ne ovat todella kalliita hankkeita. Se tarkoittaisi, että sähkön käyttäjät maksavat merkittävästi korkeampia siirtohintoja kantaverkosta”, hän sanoo.

Teollisuuskuluttajille tämä tarkoittaisi jopa miljoonaluokan korotuksia kustannuksissa, arvioitiin valtioneuvoston tilaamassa selvityksessä tänä keväänä. Selvityksessä ehdotettiin merituulivoiman edistämistä muilla toimin, esimerkiksi valtion takauksin.

Ruusunen korostaa, että päätös asiasta on poliittinen eikä Fingridin käsissä. Hän kuitenkin huomauttaa, että Suomessa ja Ruotsissa olosuhteet tuulivoiman rakentamiselle ovat hyvin toisenlaiset.

Ruotsissa maan pohjoisosissa on runsaasti maatuulivoimaa, mutta siirtoyhteydet etelään ovat puutteelliset ja tästä syystä sähkön hinta maan eteläosissa on noussut. Asukastiheydestä johtuen Etelä-Ruotsi taas soveltuu huonosti maatuulivoiman rakentamiseen. Siksi katseet siirtyvät merituulivoimaan.

Suomessa hyödyntämätöntä tuulivoimapotentiaalia on mantereellakin vielä runsaasti, Ruusunen sanoo. Hänen mielestään kokonaistaloudellisesti voisi olla järkevämpää hyödyntää ensin tämä tuotantokustannuksiltaan halvempi potentiaali.

Maatuulivoiman potentiaalia ei saada käyttöön

Päästöttömän sähkön tarpeen ennustetaan lähivuosikymmeninä kasvavan nopeasti, kun ilmastosyistä esimerkiksi teollisuuden prosessit ja liikenne sähköistyvät. Lisäksi Suomeenkin toivotaan puhtaan vedyn tuotantoa, joka nielee suuria määriä sähköä.

Sitran tilaamassa selvityksessä tänä syksynä arvioitiin, että halvin tapa vastata kasvavaan kysyntään Suomessa on rakentaa valtavat määrät uutta maatuulivoimaa. Samalla selvityksessä todettiin olevan riski siihen, ettei koko maatuulivoiman potentiaalia saada käyttöön esimerkiksi Puolustusvoimien tutkaongelmien tai paikallisen vastustuksen vuoksi.

”On vaikea nähdä, että yhteiskunnan sähköistyminen toteutuisi ilman merituulivoiman rakentamista”, Loikkanen sanoo.

Hän uskoo myös, että merituulivoimasta on tulossa pian kustannuksiltaan kilpailukykyinen tuotantomuoto. Vaikka rakentamiskustannukset ovat suuremmat, tuotanto merellä on suurempaa ja tasaisempaa kuin maalla.

”Meidän arviomme on, että vuosikymmenen lopulla merituulivoima on jo halvin sähkön tuotantomuoto”, Loikkanen sanoo.

Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan merituulivoiman tuotantokustannukset laskevat nopeasti. Parhaimmillaan tuotantokustannus on enää 50 dollaria megawattitunnilta, mikä vastaa maatuulivoiman mediaanikustannusta. Hankkeiden välillä on kuitenkin isoja eroja. Kustannusten laskun taustalla on teknologinen kehitys, eritoten turbiinien kasvu.

”Merituulivoima ei ole vielä markkinaehtoisesti kannattavaa, mutta ei siitä kaukana olla” Loikkanen sanoo.

Merituulivoiman rakentamisella kiire

Merituulivoiman vauhdittaminen on kirjattu hallituksen ohjelmaan. Tuotantopotentiaali Suomessa arvioidaan suureksi. Merituulivoimaloiden kiinteistöverotusta on jo kevennetty, ja lisätoimia valmistellaan parhaillaan.

HS:n tietojen mukaan kantaverkon laajentamiseen merelle ei hallituksessa ole haluja. Sen sijaan hallitus kaavailee merituulivoimalle investointitukia, jotka rahoitetaan EU:n elpymispaketin rahoilla. Loikkanen pitää investointitukea tarpeellisena mutta riittämättömänä toimenpiteenä.

”Tuki antaa pienen alkusysäyksen, sillä ehkä saadaan liikkeelle joitain hankkeita. Mutta se ei vastaa siihen pitkän aikavälin kysymykseen, että kuinka varmistamme edullisen, puhtaan sähkön saatavuuden”, Loikkanen sanoo.

Lisäksi hallitus valmistelee merituulihankkeille huutokauppajärjestelmää. Idea on, että valtion merialueita hallinnoiva Metsähallitus tunnistaa potentiaaliset kohteet ja tekee niihin pohjavalmistelut, jonka jälkeen hankkeet myydään huutokaupassa. Malli ei sisällä tuotantotukea. Tavoite on, että hankkeita saadaan myyntiin iso määrä ja ensimmäiset huutokaupat voitaisiin järjestää jo kahden vuoden päästä.

Loikkanen sanoo, että toimilla on kiire.

”Jos haluamme, että vuosikymmenen lopussa meillä on merituulivoimaa tuotannossa, liikkeelle pitäisi lähteä nyt.”