Raportti: Joka neljäs rakennus­alalla työskentelevä ei ole ottanut korona­rokotetta – alojen väliset erot rokote­kattavuudessa yllättivät professorin

Joka neljäs rakennusalalla työskentelevä ei ollut ottanut koronarokotetta lokakuun alkuun mennessä, selviää Helsinki Graduate School of Economicsin (GSE) tilannehuoneen raportista.

GSE:n tilannehuone selvitti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Avohilmo-rekisterin ja tulorekisterin tilastoista, miten koronavirusta vastaan rokottamattomien osuus eroaa toimialoittain.

Erot olivat yllättävän suuria, sanoo tutkimusryhmää johtava Turun yliopiston terveys­taloustieteen professori Mika Kortelainen.

Suhteessa eniten rokottamattomia oli rakennusalalla, hallinto- ja tukipalvelu­toiminnassa, kaivos­toiminnassa ja louhinnassa sekä maa-, metsä- ja kalatalousalalla työskentelevillä. Heistä yli 20 prosenttia oli vailla koronarokotetta lokakuun alussa.

Hallinto- ja tukipalvelutoiminnan alle luokitellaan esimerkiksi siivoojat, sihteerit ja vartijat.

Tulokset linjassa THL:n työpaperin kanssa

Eniten rokotettuja suhteessa alalla työskenteleviin oli rahoitus- ja vakuutus­toiminnassa, sähkö-, kaasu- ja lämpöhuollossa, informaatio- ja viestintäalalla sekä koulutusalalla.

Tulokset ovat linjassa esimerkiksi THL:n lokakuussa julkaiseman, rokotekattavuuteen vaikuttavia tekijöitä listanneen työpaperin kanssa.

Miesten rokotekattavuus on alhaisempi kuin naisilla, ja myös GSE:n tilannehuoneen raportissa rokottamattomien osuudet ovat suuria miesvaltaisilla rakennus- ja teollisuusaloilla.

Vieraskielisten keskuudessa rokotekattavuus on alhaisempi kuin kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuvien. Vieraskielisiä työntekijöitä on runsaasti esimerkiksi majoitus- ja ravitsemisalalla sekä hallinto- ja tukipalvelu­toiminnassa.

Ulkomailla otettuja rokotuksia ei huomioida

Erojen syiden selvittämiseksi tarvitaan vielä huomattavasti tarkempaa analyysiä, Kortelainen korostaa.

Toimialaluokitus on karkea, eikä yksin sen perusteella voi vetää johtopäätöksiä esimerkiksi koulutustason yhteydestä rokotus­halukkuuteen.

Myös tilastoja on tulkittava varauksin, sillä niissä ei ole otettu huomioon esimerkiksi ulkomailla otettuja rokotuksia. Tietyillä aloilla ulkomaisten työntekijöiden osuus on suuri.

Tarkastelussa ei ole huomioitu myöskään sitä, missä ammattiryhmissä tautia on jo sairastettu runsaasti. Esimerkiksi ulkomaille matkustamista helpottavan EU:n koronatodistuksen saa ilman rokotettakin, jos sairastetusta koronataudista on kulunut alle kuusi kuukautta.

Rokotuskattavuus oli syyskuun alusta lokakuun alkuun kasvanut kaikilla tarkastelluilla toimialoilla pari prosentti­yksikköä.

”Yksinkertaista vastausta ei voi antaa”

Erikoistutkija Jonas Sivelä THL:stä muistuttaa, että vaikka julkisessa keskustelussa rokottamattomuus nähdään usein samana asiana kuin rokotusvastaisuus, näin ei ole. Syyt rokotus­päätösten taustalla ovat moninaisia – joskus melko arkisiakin.

”Yksinkertaista vastausta rokottamattomuuden syihin ei oikein voi antaa.”

Sivelä on tutkinut koronarokotus­halukkuutta selittäviä tekijöitä Suomessa. Yleisimpiä halukkuutta vähentäviä syitä olivat huoli rokotteisiin liittyvistä haitoista tai rokotteen turvallisuudesta. Nuoret kokivat vanhempia ikäryhmiä harvemmin, että heillä olisi riski sairastua vakavaan koronavirus­tautiin.

”Merkittävin syy ottaa rokote oli huoli siitä, että itse sairastuu vakavaan koronavirustautiin”, Sivelä sanoo.

Halukkuutta rokotteen ottamiseen lisäsivät myös rokottautumisen vaivattomuus sekä terveydenhuollon ammattilaiselta saatu rokotetieto ja ammattilaisen antama suositus rokotteen ottamisesta.