Kokeile kuukausi maksutta

Sosiaalinen pelisilmä ja seurustelutaidot auttoivat nuoren Alvar Aallon nousukiitoon

Alvar Aalto ei ollut vielä 1920-luvun lopulla suurnimi arkkitehtuurin maailmassa.

Aino ja Alvar Aalto New Yorkin maailmannäyttelyssä 1939. Kuva: Eino Mäkinen/Aallon perhe

Alvar Aallon suunnittelemat Jyväskylän työväentalo, Seinäjoen suojeluskuntatalo ja Lounais-Suomen Maalaistentalo olivat 1920-luvun viimeisinä vuosina jo nuoren arkkitehdin meriittilistalla ja herättivät Suomessa kohtuullista huomiota, mutta muuten Aaltoa ei tunnettu.

Paimion parantolaa alettiin rakentaa vuonna 1929.

Silti jo vuonna 1929 Aalto kutsuttiin mukaan CIAM:n kongressiin. CIAM, Les congrès internationaux d’architecture moderne, oli vaikutusvaltainen organisaatio, joka keräsi arkkitehtuurin huiput ympäri maapalloa kongresseihinsa verkottumaan.

”Alvar Aallon kutsuminen modernin arkkitehtuurin huippunimien kerhoon jo vuonna 1929 on oikeastaan pieni ihmetyksen aihe”

Miten 31-vuotias suomalainen sattui pääsemään gurujen joukkoon?

Aino ja Alvar Aallon tyttärenpojan Heikki Aalto-Alasen isovanhemmistaan kirjoittamassa kirjassa Rakastan sinussa ihmistä – Aino ja Alvar Aallon tarina (Otava) ihmetellään samaa asiaa:

”Alvar Aallon kutsuminen modernin arkkitehtuurin huippunimien kerhoon jo vuonna 1929 on oikeastaan pieni ihmetyksen aihe. Hänen panoksensa moderniin arkkitehtuuriin oli vielä sangen vaatimaton. Toki vasta valmistunut Turun Sanomien uusi toimitalo oli rationaalisten ihanteiden mukainen, mutta se oli tehty kuin suoraan Le Corbusier’n manuaalia kopioiden. Mitään poikkeuksellisen omaperäistä siinä ei ollut.”

Syyt Aallon läpilyöntiin löytyivät hyvistä suhteista ja sosiaalisesta pelisilmästä. Avainhenkilö oli ruotsalainen arkkitehti Sven Markelius, johon Aallot tutustuivat kesällä 1927 tämän esitelmöidessä Turussa Suomen Arkkitehtiliiton kokouksessa.

Markelius sai kutsun CIAM:n kongressiin Frankfurtiin lokakuulle 1929. Kutsukirjeessään Markeliukselle CIAM:n sveitsiläinen puheenjohtaja Karl Moser kysyi, halusiko tämä ehdottaa joitakin muitakin pohjoismaisia arkkitehtejä. Markelius ehdotti Tanskasta Poul Henningseniä ja Suomesta Alvar Aaltoa.

”Onkin ehkä niin, että kutsu Frankfurt am Mainiin oli enemmän seurausta Alvarin ystävyydestä Sven Markeliuksen kanssa sekä hänen sosiaalisesta lahjakkuudestaan ja seurustelutaidoistaan kuin kuulumisesta 1920-luvun lopun modernin arkkitehtuurin harvalukuisiin pohjoismaisiin edustajiin. Suomalaisista arkkitehdeista valinta olisi yhtä hyvin voinut osua esimerkiksi Erik Bryggmaniin, joka jo oli saksalaisille tuttu”, kirjoittaa Heikki Aalto-Alanen.

Aalto oli innoissaan uusista tuttavuuksistaan

Aallon vaistonvarainen kyky hurmata kulloinenkin keskustelukumppani ei pettänyt kongressin nimekkäässä seurassa. Hän oli innoissaan uusista tuttavuuksistaan.

Aino sai koti-Suomeen kirjeitä mieheltään. Niistä paistoi ylpeys, kun Alvar oli päässyt seurustelemaan modernin arkkitehtiliikkeen sisäpiirin suurnimien kanssa.

Kansainvälisten suhteiden kannalta CIAM:n kongressiakin merkittävämpi tapahtuma oli seuraavana kesänä järjestetty näyttely, Stockholmsutställningen 1930. Markelius oli eräs tapahtuman pääideologeista. Aaltojen pariskunta hengaili Tukholmassa alan merkkihenkilöiden kanssa. Samalla reissulla he laajensivat suhdeverkostoaan pohjoismaisessa arkkitehtikokouksessa Norjan Trondheimissa.

Pian sanapari ”Alvar Aalto” alkoi arkkitehtuurin maailmassa merkitä jotakin.

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Sosiaalinen pelisilmä ja seurustelutaidot auttoivat nuoren Alvar Aallon nousukiitoon”

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat