Helsinkiä ja Espoota yhdistävä raitiolinja Raide-Jokeri on valmistumassa etuajassa ja sen budjetti on alittumassa.
Matkustajaliikenne alkanee alkusyksystä noin 10 kuukautta ennakoitua aiemmin.
Pääkaupunkiseudun monien viivästyneiden ja kallistuneiden rakennusurakoiden historiassa Raide-Jokeri on poikkeus. Kun länsimetron kustannukset moninkertaistuivat ja automaattimetro epäonnistui tykkänään, mitä Raide-Jokerissa on tehty oikein?
”Allianssimalli”, vastaavat kuin yhdestä suusta tilaajan projektijohtaja (vuoden 2022 loppuun saakka) Juha Saarikoski ja allianssin projektijohtaja Kari-Pekka Lumme NRC Group Finlandista.
Säästöt hyödyttävät kaikkia osapuolia
Muodikas isojen ja hankalien rakennushankkeiden malli kätkee sisäänsä olennaisen ajatusloikan, joka erottaa sen perinteisestä rakennusurakasta.
Allianssimalli perustuu osapuolten välisiin sopimuksiin sekä tiiviiseen yhteistyöhön. Osapuolet asettavat hankkeelle tavoitekustannukset sekä -aikataulun.
Aikataulun viivästyksistä ja tavoitehinnan ylityksistä joutuvat molemmat maksamaan. Tämä karsii osaoptimoimista ja keskinäistä syyttelyä.
Jos tulee aikatauluvoittoja ja säästöjä, se hyödyttää molempia. Tavoitehinnan alitukseen kannattaa siis yhdessä pyrkiä.
Työmaan arjessa vallitsevat kuitenkin omat lainalaisuutensa, joita ei perinteisillä sopimusmuodoilla niin vain ohjailla. Miksi allianssissa ohjaus on onnistunut?
Raide-Jokerin allianssimallista on valmistunut tuore opinnäytetyö, joka vastaa osittain tähän kysymykseen. Metropolia-ammattikorkeakoulusta valmistunut Mira Saarentaus on koonnut keskeisiä havaintojaan hankkeen alkuvaiheessa vuonna 2020 Espoon tilaajaorganisaation näkökulmasta.
Tilaaja piti kovan ytimen käsissään
Yksi keskeisiä havaintoja on, että tilaajat Espoo ja Helsinki joutuivat todella tekemään töitä, jotta esimerkiksi suunnitelmamuutoksia ja -ratkaisuja saatiin viivytyksittä tuotantoon.
Raide-Jokerissa tilaajien palkkaamia työntekijöitä on ollut täyspäiväisesti töissä 15–17. Tämä on huomattavasti enemmän kuin tavanomaisissa rakennusurakoissa on tapana.
Esimerkiksi myttyyn menneessä metron automatisointiprojektissa tilaaja Helsingin kaupungin liikennelaitos kohdisti etenkin alkuvaiheessa vähän työvoimaa tilaajan tehtäviin. Automaattimetron oikeuskäsittelyn aikana Siemens moitti HKL:ta muun muassa hitaasta tai jopa olemattomasta reagoinnista suunnitelmamuutoksiin.
Raide-Jokerissa koko allianssi hoiti monia perinteisesti tilaajalle kuuluneita tehtäviä. Tilaaja piti omissa käsissään kovan ytimen eli vastaanottotarkastukset, työmaapäiväkirjojen tarkistamisen ja urakan laajuuteen vaikuttavien muutosten hyväksynnän.
Kehittämisvaihe kesti 1,5 vuotta
Raide-Jokerin yleissuunnitelma hyväksyttiin valtuustoissa 275 miljoonan euron hinnalla vuonna 2016. Kilpailuttamisvaiheen jälkeen allianssitoimijoiksi valittiin NRC Group Finland, YIT sekä suunnittelutoimistot Ramboll, Sitowise ja Sweco.
Allianssin kehittämisvaihe kesti 1,5 vuotta, ja sen aikana urakka-alue käytiin läpi metri metriltä. Suunnitelmat täsmentyivät. Lopputuloksena urakan tavoitehinta nousi 93 miljoonalla eurolla 386 miljoonaan euroon vuoden 2018 hintatasossa.
Vastaavasti kävi niinikään Tampereen raitiotien ensimmäisen osuuden kanssa. Se valmistui tavoiteaikataulua nopeammin ja tavoitehintaa halvemmalla, mutta sen hinta nousi silti merkittävästi hankkeen aikana.
Kehitysvaiheessa ja koko urakan aikana rakentajat ovat päässeet tuomaan omaa asiantuntemustaan siten, että he kertoivat, mitä tietyt suunnitteluratkaisut käytännössä aiheuttaisivat työmaalla.
”Rakentajilta löytyy hyvin usein näkökulmia, joita suunnittelijalla ei välttämättä ole”, Lumme sanoo.
”Hankesuunnitelmaan jää aina sellaisia harmaita alueita, joita ei ole osattu määritellä. Allianssimallissa vallitsee pienempi riski joutua limboon siten, että asiat eivät etene”, Saarikoski sanoo.
Rakentamisen aikana jokaisessa kokouksessa on käyty läpi keskeneräisiä asioita, ja mikä tärkeintä sovittu yhdessä, kuka asian hoitaa seuraavaan kokoukseen mennessä.
Katuosuuksien sulkeminen säästi aikaa
Rakentamaan päästiin vuonna 2019. Allianssin rakentamisvaiheen ensimmäinen projektipäällikkö Ari Bergström otti oikopäätä tavoitteeksi nipsaista urakka-aikataulusta pari kuukautta pois.
”Sillä jos aikaa säästyy, säästyy rahaa”, Saarikoski kiteyttää.
Rakentajien ja suunnittelijoiden epäuskosta huolimatta työmaalta alkoi löytyä keinoja säästää aikaa. Sitten Bergström ilmoitti, että otetaan vielä pois muutamia kuukausia.
Alkuperäisestä vuoden 2024 keväästä harpattiin vuoden 2024 alkuun, ja nyt puhutaan matkustajaliikenteen aloituksesta syksyn aikana.
”Mehän olimme pitäneet jo alkuperäistä tavoitetta kireänä”, Saarikoski huomauttaa.
Jo alkuvaiheessa oli otettu käyttöön ehkä kaikkein tehokkain nopeutuskeino eli kokonaisten katuosuuksien sulkeminen.
Patterimäen tunneli louhittiin vanhan hiekkasiilon kautta
Mutta niin vain jokaiselta lohkolta löytyi vielä esimerkiksi kaivantoja, joiden tuenta tehtiinkin eri tavalla tai rakentaminen aloitettiin, vaikka jokin suunnittelutehtävä oli vielä kesken, joku katselmus oli tekemättä tai jostain lupapiirustuksesta puuttui viimeinen leima.
Esimerkiksi Patterimäen tunnelin louhinta aloitettiin sivusuunnassa vanhan hiekkasiilon kautta valituskäsittelyn aikana. Valitusten kumouduttua tunneli oli sen suuaukkoja lukuun ottamatta rakennettu pitkälti valmiiksi.
Kari-Pekka Lumme kiittää allianssin eri osapuolten sitoutumista yhteiseen hankkeeseen. Rivityöntekijöilläkin on ollut rohkeutta ehdottaa erilaisia tapoja ratkaista asioita.
”Patterimäen ratkaisukin saattoi olla sen tunneliporukan idea”, Saarikoski muistelee.
Lumme sanoo, että rakennustyömailla on aina niitä, jotka esittävät oman mielipiteensä ja sitten on niitä hiljaisia, joiden ideoita ei normaalisti kuulla.
”On eräänlainen saavutus luoda yhteisöön sellainen turvallisuuden tunne, että saadaan kaikkien ideat kuultavaksi”, Lumme sanoo.
Allianssimalli ei ole aukoton
Millaisiin hankkeisiin allianssi soveltuu? Voiko Raide-Jokerin kokemuksia monistaa muihin raidehankkeisiin siten, ettei allianssia enää tarvittaisi?
Saarikoski ja Lumme ovat yhtä mieltä, että isot, monimutkaiset infrahankkeet hyötyvät allianssimallista. Raitioradat eroavat niin paljon, ettei esimerkiksi Tampereen raitiotien kokemuksia voi suoraan monistaa pääkaupunkiseudun hankkeisiin tai Raide-Jokeria Vantaan ratikkaan.
”Ei ole olemassa jotain pelikirjaa, josta voitaisiin ottaa suoraan mallia”, Tampereen raitiotien rakentamiseen osallistunut Lumme.
Saarikoski ei silti pidä allianssimallia aukottomana. Jos osapuolten kesken ei ole luottamusta, ei allianssin hyötyjä saada irti.
Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa
3 vastausta artikkeliin “Raide-Jokeri on valmistumassa etuajassa, myös tavoitehinta on alittumassa – mitä siinä tehtiin oikein?”
Jospa tavoitehinta oli ylimitoitettu ? Helppo tehdä alitus ja kaikki on tyytyväisiä onnistumisesta ja valitusta toteutusmuodosta
Kiinnitin huomiota samaan asiaan. Allianssiurakan perusidea ja suurin vahvuus on, että pitkän kehitysvaiheen aikana allianssin osapuolet yhdessä hiovat suunnitelmia ja hakevat innovaatioilla kustannussäästöjä. Pahoin pelkään, että rakentajalle tuo säästöjen hakeminen ei tässä vaiheessa ole kuitenkaan ykkösintressi vaan mahdollisimman hyvän tavoitehinnan saaminen.
Kirjoitin vuonna 2016 allianssiurakoiden pelisäännöistä jutun, jossa totesin, että tavoitekustannusten sopimisessa on aina vedättämisen riski, ja sekin on inhimillistä, että kehitysvaiheessa riskit yliarvioidaan ja mahdollisuudet aliarvioidaan.
Näin saattoi käydä Raide-Jokerissa. Vaikka 1,5 vuoden kehitysvaiheen aikana olisi ollut vaikka kuinka paljon tilaisuuksia esittää aikataulua lyhentäviä ja kustannuksia siten säästäviä ratkaisuja, niin lopputulos oli hieman kärjistetysti sanottuna se, että löydettiin iso kasa riskejä, joiden pohjalta tavoitehintaa saatiin nostettua 93 miljoonalla. Mutta sitten kun rakentaminen alkoi, rakentajien luovuus puhkesi kukkaan. Jutun mukaan rakentajat jo oikopäätä töiden alkaessa asettivat tavoitteeksi kiristää aikataulua kahdella kuukaudella, millä saatiin samalla säästymään myös rahaa. Pian projektipäällikkö ilmoitti, että otetaan vielä kaksi kuukautta aikataulusta lisää pois. Innovaatioitakin alkoi löytyä.
Jostain syystä useimmissa alliansseissa tuppaa käymään samoin eli alkuperäinen hinta-arvio nousee reippaasti, mutta jälkikäteen hehkutetaan, kuinka tavoitteet ovat alittuneet. Lentokenttähanke taitaa olla ainoa, jossa infratöiden ns. aliallianssin osapuoli vaihdettiin toiseksi, kun tämä ei päässyt kehitysvaiheessa tilaajan asettamiin kustannustavoitteisiin.
Allianssissa yleensä edellytetään innovaatioita. Idea on, että ne tehtäisiin pääasiassa jo kehitysvaiheessa, jolloin ne hyödyttäisivät myös tilaajaa. Ymmärrän toki, että joitakin ongelmia nähdään ja ne voidaan ratkaista vasta rakentamisvaiheessa.
Aikataulusäästöistä olen huomannut Rakennuslehden työmaakilpailujen pohjalta, että ne ovat olleet kilpailuun osallistuneissa infrakohteissa pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Niitä on syntynyt kuukausikaupalla ihan normaaleissakin urakoissa, mikä kertoo siitä, että infarapuolella aikatauluissa on ollut löysää talonrakentamiseen verrattuna. Toki on muutamia esimerkkejä, joissa aitataulut ovat myös pahasti pettäneet, mutta ne ovat usein liittyneet käyttöönottovaiheen pitkittymiseen, kuten muutamissa liikennetunnelihankkeissa tapahtui.
Harmi, että jutussa ei mainita mihin tavoitehinta asettui, joten sitä ei voi päätellä paljonko kehitysvaiheen ”hyvillä puheilla” tienattiin.
Kuvitteellinen esimerkki on se, että hankkeessa tilaajan oma kustannusarvio on 100 miljoonaa. Rakennusliike saa kuitenkin kehitysvaiheessa neuvoteltua hinnan 110 miljoonaan, kun kertoo mitä kaikkia riskejä toteutuksessa on. Kun rakentaminen sitten alkaa, nämä riskit saadaan sitten katoamaan ja hinta asettuu sataan miljoonaan. Jos ajatellaan, että rakennusliikkeen kateodotus on 100 miljoonan hankkeessa 5 miljoonaa, niin puhumalla tulee toinen mokoma lisää, koska kustannussäästöhän jaetaan puoleksi bonuksena. Vaikea kuvitella, että tilaaja on tyytyväinen, vaikka tavoitehinta alittuukin.
Mutta jos Raide-Jokerissa tilaajakin on kerran tyytyväinen ja sanoo, että jo kehitysvaiheen aikataulu oli tiukka niin mikäpä minä olen tulevana käyttäjänä vänkäämään aikaistettua aloitusta vastaan.
Kaikissa allianssihankkeissa olen huomannut, että kaikki osapuolet korostavat mallissa luottamuksen merkitystä. Minusta yhteen hiileen puhaltamisen pitäisi näkyä kuitenkin myös siinä, että tavoitehinta on oikeasti realistinen. Jos luottamusta tähän ei ole, niin sitten kannattaa palata niihin pohdintoihin, joita tehtiin 2000-luvun alussa, kun allianssimallia ensimmäistä kertaa oltiin tuomassa Suomeen. Silloin tehtiin kansainvälinen vertailu erilaisten mallien väliltä. Yksi vaihtoehtoinen malli olisi ollut se, että kilpailu olisi jatkunut vielä kehitysvaiheessa, jolloin myös tavoitehinta olisi ollut kilpailtu eikä vain sovittu. Raskautensa vuoksi tämä malli ei saanut suosiota, ja se soveltuneekin parhaiten todella isoihin hankkeisiin, joissa oikeasti odotetaan innovaatioita jo kehitysvaiheessa. Toinen vaihtoehto on Haahtelan malli, jossa suunnitelmia ohjataan tiukasti tilaajan asettamaa tavoitehintaa vastaavaksi.
Lehdessä oli ”juttu” myös siitä, että elinkaarimalli on normaalitoteutusta edullisempi. Minusta se oli enemmänkin elinkaarihankkeita markkinoivan konsulttiyhtiön mainos kuin vakavasti otettava tutkimus. Ainakin perusteluja ja riippumattomasti tarkastettuja faktoja pitäisi olla paljon enemmän, jotta ne vakuuttaisivat. Sekä allianssille että elinkaarimallille on paikkansa, mutta en minä niitä lähtisi väittämään edullisimmaksi vaihtoehdoksi. Sujuvimpia ne voivat olla.
pistä Timo korkki kiinni, sillon kun omat hommat ei todellakaan kestä päivänvaloa niin kannattaa vaan olla hiljaa