Yli 130-vuotias Sinebrychoffin huvila kunnostetaan vanhaa kunnioittaen – ”Lahohirttä on löytynyt enemmän kuin oli suunnitelmissa”

Espoon Karhusaaressa sijaitseva vanha Sinebrychoffin puuhuvila kaunistaa normaalisti sen vierestä Länsiväylää ohi ajavien autoilijoiden näkymiä. Reilut pari kuukautta talo on kuitenkin ollut sääsuojan peitossa, sillä se käy parhaillaan läpi mittavaa korjausta.

Kauppaneuvos Nicolas Sinebrychoffin rakennuttaman ja vuonna 1892 valmistuneen, uusrenessanssia edustavan puurakennuksen suunnitteli arkkitehti Karl August Wrede. Espoon kaupunki osti huvilan ja siihen kuuluneet alueet vuonna 1980. Kunnostustöiden jälkeen siitä tuli Karhusaaren taidekeskus.

Rakennus on suojeltu merkinnällä SR, eli se on arvioitu rakennustaiteellisesti arvokkaaksi rakennukseksi. Kaupunki teetti taloon viimeksi laajemman korjauksen vuonna 1993, jolloin tehdyissä konservointitöissä esimerkiksi kattokoristeet ja maalaukset palautettiin niiden alkuperäiseen asuun.

Nyt rakennuksen julkisivut, ulkoseinärakenteet ja vesikatto peruskorjataan. Lisäksi huvilan sisätiloissa tehdään huonokuntoisimpien osien pintakorjauksia. Samalla parannetaan esteettömyyttä ja kokoontumistilojen ilmanvaihtoa. Pihapiirissä maan pinnan muotoilua parannetaan, jotta pintavedet ohjautuisivat paremmin.

Huhtikuussa alkaneista korjaustöistä vastaa ATL-Rakennushuolto kiinteähintaisella kokonaisurakalla. Yhtiö on toteuttanut paljon vanhojen, historiallisten kohteiden korjauksia. Esimerkiksi pitkään ATL:llä työskennelleelle työnjohtaja Michael Bardzinskille Sinebrychoffin huvila on jo yhdeksäs historiallinen kohde yhtiön palveluksessa.

Lahoja hirsiä odotettua enemmän

Tähän mennessä ikävin yllätys korjaajille on ollut julkisivun hirsirakenteiden kunto. Rakennuksesta on jossain vaiheessa poistettu kaikki syöksytorvet. Siten jo etukäteen tiedettiin, että vesi on lahottanut rakenteiden hirsiä. Etukäteisoletus kuitenkin oli, että esimerkiksi pääsisäänkäynnin kohdalla vain kaksi alinta hirsikerrosta olisi lahoja, mutta todellisuus oli karumpi.

”Lahohirttä on löytynyt enemmän kuin oli suunnitelmissa. Sen takia jouduimme vähän avaamaan lattioita, kun hirttä pitää vaihtaa useampi kerros”, työnjohtaja Arto Mäkinen kertoo.

Niiden vaihtoa varten rakennusta pitää nostaa. Se tapahtuu seinään kiinnitettävien tunkkausrautojen ja pullotunkkien avulla. Lahojen hirsien suuri määrä on aiheuttanut lisämietintää noston suunnittelemiseen.

”Se teki tästä työteknisesti mutkikkaamman. Jos ehjempiä hirsiä olisi ollut enemmän, tunkkaaminen olisi helpompaa”, hankkeessa vastaavana työnjohtajana toimiva ATL:n toimitusjohtaja Samuel Hyry sanoo.

Lahojen hirsien tilalle on hankittu yli sata vuotta vanhoja hirsiä Hämeenlinnasta. Bardzinskin mukaan vanhojen hirsien saatavuus on tällä hetkellä huonompi kuin yleensä on ollut, mutta hän ei osaa sanoa syytä tähän. Vanhoja rakennuksia kunnostettaessa ei kannata käyttää uusia hirsiä, koska ne voivat hänen mukaansa painua jopa kolmekin senttimetriä. Vanhat hirret sen sijaan ovat jo painumisensa painuneet.

Maalaustöillä iso osuus

Maalaustyöt muodostavat suuren osan korjauskokonaisuudesta. Julkisivuissa on myös koristemaalauksia, joista enemmistö maalataan uusiksi sapluunoiden avulla. Hyvässä kunnossa olevien annetaan olla.

Vaikka hanketta toteutetaan sääsuojan alla, säät voivat aiheuttaa kesällä aikataululle omia hankaluuksiaan. Ilman suhteellisen kosteuden pitäisi maalaustöissä jäädä alle 80 prosentin. Korkea suhteellinen kosteus hidastaa maalin kuivumista.

”Kesää kohti ilmankosteus aina nousee, ja se tuo omia haasteitaan, kun tehdään ulkomaalauksia. Sade ei meitä sinänsä niin haittaa, koska meillä on hyvä sääsuoja, mutta ilmankosteus tulee jossain vaiheessa vaikuttamaan enemmän”, Bardzinski sanoo.

Toisaalta sääsuojan alla lämpötila nousee kuumalla ilmalla korkeaksi ja ilman vähäisemmän vaihtumisen vuoksi myös suhteellinen kosteus kohoaa.

ATL:llä on Vantaalla oma puusepänverstas. Sinne viedään sellaiset osat, jotka vaativat puun työstöä. Tässä tapauksessa se tarkoittaa esimerkiksi ikkunoiden lahokorjauksia. Ikkunoiden maalauskäsittelyt tehdään Hyryn mukaan kuitenkin paikan päällä, jotta olosuhteet olisivat mahdollisimman samat kuin käyttövaiheessakin.

Ulkoseinissä aiemmin käytetyssä pohjamaalissa on ongelmajätearvon ylittävä määrä lyijyä ja sinkkiä. ”Sen puhdistuksessa pitää kerätä kaikki pöly talteen”, ATL:n maalarimestari Marika Korte kertoo.

Vaikka esimerkiksi vastaavaa pohjamaalia kuin aiemmin ei voida enää käyttää, hankkeessa pyritään silti mahdollisuuksien mukaan käyttämään vanhan kaltaisia materiaaleja. Työselityksen mukaan ulkomaalin pitäisi olla perinteistä öljymaalia. Tosin Korte huomauttaa, että kaavailtu öljymaali on alkydiöljymaali eikä vanhanaikainen keittomaali.

Espoon kaupunki puolestaan vaatii, että talon sisällä käytetään M1-päästöluokiteltua maalia. M1-luokan maalit haihduttavat vain hyvin vähän yhdisteitä sisäilmaan. Kortteen mukaan museoviranomaisten listoilla on kuitenkin hyvin vähän M1-luokiteltuja maaleja.

”Aika monissa historiallisissa kohteissa on ollut niin, että pitäisi tehdä vanhan mukaan, mutta sitten tulee nykyajan määräyksiä, kuten juuri M1, ja vanhan ajan öljymaalit eivät ole M1-luokiteltuja. Usein museokohteissa kuitenkin päätetään käyttää vanhanaikaisia maaleja, vaikka ne eivät välttämättä täyttäisi sitä [M1-luokitusta]. Museon kanssa on aina vähän sellaista jumppaamista, mutta yleensä aina joku yhteisymmärrys löytyy”, Bardzinski sanoo.

Hän huomauttaa, että sisäilmapäästöjen osalta merkitystä on myös sillä, millaisessa käytössä rakennus on. Jos talossa on jatkuvasti ihmisiä paikalla, maalien sisäilmaluokituksen merkitys on suurempi kuin silloin, jos rakennus on vain silloin tällöin käytössä.

Vesijohtoja lähinnä kellarikerroksessa

Talon sisällä suuri työ on kellarikerroksessa sijaitsevien wc-tilojen täydellinen uudistus. Samalla siellä uusitaan myös vesijohdot ja viemärit. Mielenkiintoista on, että kellarikerroksesta ja kahdesta maanpäällisestä kerroksesta muodostuvan talon toiseen kerrokseen ei tule lainkaan vettä ja ensimmäisessä kerroksessakin ainoa vesipiste on siivouskomerossa. Muuten kaikki vesijohdot ja viemärit on keskitetty kellarikerrokseen.

”Se voi olla yksi syy, miksi tämä talo on säilynyt näin hyvässä kunnossa, ettei tätä ole lähdetty modernisoimaan täysin”, Hyry sanoo.

Talon kaikki seinäpatteritkin ovat sähköisiä, eli niissäkään ei kulje vettä.

Talotekniikan osalta sähkötyöt ovat suurin työsarka. Etenkin valaistukseen satsataan. Julkisivut valaistaan 160–170:llä nykyaikaisella led-valaisimella. Myös sisätilojen valaistus uusitaan.

Rakennukseen tulee myös neljä uutta ilmanvaihtokonetta, jotka sijoitetaan kukin omaan tilaansa. Niitä käytetään vain silloin, kun talossa on joku tilaisuus, jossa on enemmän ihmisiä.

Myös sisällä tehdään paljon restaurointimaalausta ja väliovia entrataan. Lattioissa on ollut osittain laminaattia, joka on nyt poistettu. Sen alta löytyi parkettia, joka kunnostetaan.

Sisällä tehdään myös pinkopahvikorjauksia. Ne ovat paikoin venyneet, ja niitä kiristetään mutta ei uusita. Osin niissä on myös repeämiä, jotka korjataan.

Näiden erikoistöiden parissa ATL panostaa samalla työntekijöidensä kouluttamiseen.

”Kun joku tekee jotain erikoistyötä, kuten pinkopahvien korjausta, laitamme siihen samalla mukaan oppimaan niitä, jotka eivät ole aiemmin tehneet sitä”, Hyry kertoo.

”Saamme samalla talon sisäistä osaamista seuraaviin kohteisiin. Se tuo jatkumoa eteenpäin”, Korte täydentää.

Esteettömyyssyistä sisälle tulee nyt myös hissi, jota talossa ei ole aiemmin ollut. Se kulkee kuitenkin vain sisäänkäyntikerroksen ja kellarissa sijaitsevien wc-tilojen välillä eikä nouse lainkaan rakennuksen toiseen kerrokseen. Hissin paikka on aiheuttanut hieman päänvaivaa. Sille alun perin kaavailtu tila eräiden portaiden alla osoittautui liian ahtaaksi, ja paikka jouduttiin miettimään uudelleen. Nyt hissi tulee melko keskelle yhtä sisäänkäyntikerroksen huonetta.

Sisällä myös välipohjia on avattu ja niiden eristeitä vaihdettu.

Pihan huvimajakin kunnostetaan

Huvilan piha-alueella sijaitseva huvimaja kunnostetaan myös. Huvimajaa reunustavat hyvin pienistä lasiruuduista muodostuvat seinät ovat tällä hetkellä verstaalla käsittelyssä. Siellä kunnostetaan sekä niiden puitteet että uusitaan lasit. Huvimaja myös maalataan.

Päärakennuksen ulkopuolella kiertävä muuri korjataan myös tässä yhteydessä. Muurin alaosa on graniittia ja koristeellinen yläosa betonia. Eräässä kohdassa betonimuurista puuttuu pätkä, koska sen päälle on aikoinaan kaatunut tammi. Tähän aukkokohtaan tehdään kokonaan uusi osuus vanhan mallin mukaan.