Skanska kvr-urakoi Vuosaaren metroaseman ja Columbus-kauppakeskuksen tuntumaan kahta uutta kohdetta. Ensimmäinen, 24-kerroksinen Hyperion, valmistuu kuluvan vuoden kesäkuussa ja jälkimmäinen, 33-kerroksinen Atlas, ensi vuonna.
”Hyperionin rakentamisen aikana opitusta on ollut paljon hyötyä Atlasta rakennettaessa. Toki olemme tutustuneet huolella myös muihin korkean rakentamisen kohteisiin Skanska-konsernin sisällä ja seuranneet korkean rakentamisen kehitystä myös täällä Suomessa”, projektipäällikkö Mikko Borg Skanskalta kertoo.
Yksi keskeinen korkeassa rakentamisessa korostuva aihealue on kosteudenhallinta. Koska vesikatto saadaan ”sääsuojaksi” vasta pitkäkestoisen työmaan lopulla, kussakin kerroksessa on oleellista johtaa sadevedet hallitusti pois ja näin estää vesien pääsy alempiin kerroksiin. Tämä toistuu tahtituotantoperiaatteen mukaisesti tasaisin väliajoin, kuten kaikki muutkin kerroskohtaiset työvaiheet.
”Kosteudenhallinta on erittäin kriittinen asia, koska onnistunut tahtituotanto on kokonaisaikataulun kannalta elinehto eikä tahtituotantoa voida sillä hetkellä soveltaa, jos jokin paikka kastuu”, työpäällikkö Teemu Kouri perustelee.
Tahdin pituus Atlaksen työmaalla on kymmenen vuorokautta, eli kunkin kerroksen valmiiksi saattaminen vie aikaa kymmenen vuorokautta. Yksittäisiin, osin samanaikaisiin työvaiheisiin tarvittava aika vaihtelee, mutta tahdin eli ”vaunun” kokonaispituus on vakio. Olennaista on minimoida häiriöt työmaan tuotan<HH>toprosessissa, mihin voi Kourin, Borgin ja työmaapäällikkö Juha Putkosen mukaan vaikuttaa parhaiten huolellisella työvaihesuunnittelulla.
Korkealla tuulee aina
Korkealla rakennettaessa vaikeusaste kasvaa niin rakenne-, palo- ja taloteknisestä kuin myös logistiikan ja työturvallisuuden näkökulmasta. Esimerkiksi rungon mitoituksessa ei enää riitä tavanomainen tuulikuormalaskenta vaan on tarkasteltava dynaamisia kuormituksia ja niistä johtuvia värähtelyjä tarkemmin, paikalliset tuuliolosuhteet huomioon ottaen. Tuulisuus vaikuttaa myös työskentelyolosuhteisiin, mikä on otettava huomioon sekä aikataulussa että korostuneena turvallisuusriskinä.
”14:ää metriä sekunnissa suuremmilla tuulennopeuksilla ei nostotyö enää kunnolla onnistu. Vuoden mittaan tästä johtuvia nostotöiden huilipäiviä kertyy luokkaa kymmenkunta. Järkevällä työvaihesuunnittelulla tämä haitta on kuitenkin minimoitavissa”, Putkonen sanoo.
Pienemmilläkin tuulennopeuksilla korkealla työskenneltäessä on aina huolehdittava, ettei mikään työkalu tai pienikään rakenneosa jää kiinnittämättä. Työkalujen tulee olla sidottuina käyttäjänsä työvaatetukseen ja rakenneosat mahdollisuuksien mukaan kiinnitettyinä etukäteen oikeille paikoilleen. Toistaiseksi tämä hyvin hoidetun työturvallisuuden perusedellytys on hoitunut varsin onnistuneesti. Tapaturmia ei ole sattunut ja läheltä piti -tilanteitakin Putkosen mukaan vain yksi: mutterin putoaminen yläilmoista.
Rakennesuunnittelun näkökulmasta talon suuri korkeus vaikuttaa lähes kaikkeen. Tuulikuormat selvitettiin tuulitunnelikokeiden avulla, ja kun kuormat olivat riittävällä tarkkuudella selvillä, voitiin mitoittaa runko ja rakenneosien liitokset oikein.
”Elementtien liitokset mitoitettiin tuulitunnelikokeiden mukaisille tuulikuormille. Rakennuksen korkeudesta johtuen pystykuormat ja tuulesta johtuvat vaakavoimat kasvavat rakennuksen alaosassa huomattavan suuriksi, jolloin myös elementtiliitoksista tulee normaalikerrostaloon verrattuna järeämpiä”, kohteen päärakennesuunnittelija Veikko Leino Swecosta kertoo.
Tuulisuus piti ottaa huomioon paitsi lujuuslaskennassa myös asumismukavuuden kannalta. Vaikka talo ”saa” puhtaasti rakennetekniseltä kannalta lievästi huojua tuulessa, asukas luonnollisesti kokee liian suuren huojunnan epämiellyttävänä. Suomessa, kuten muuallakaan, ei ole Leinon mukaan tähän tarkkoja velvoittavia suunnitteluohjeita. Maailmalta löytyy kuitenkin ohjeita asumismukavuuden määrityksiin.
Atlaksessa on Leivon mukaan sovellettu ISO-standardia, jonka mukaan rakennuksen vaakasuuntainen kiihtyvyys asuintaloissa saa olla enintään viisi promillea maan vetovoiman kiihtyvyydestä kerran vuodessa tapahtuvalla tuulella. Rungon toimivuus myös tältä kannalta otettiin huomioon rakenteiden mitoituksessa.
Myös torninosturin asennuksessa tuulisuus piti ottaa huomioon erityisellä tavalla. Haruksissa vaikuttava vaakavoima on tässä kohteessa Leinon mukaan useita kymmeniä tonneja, minkä hallitsemiseksi harukset kiinnitettiin useassa tasossa teräsrakenteiden välityksellä rakennuksen runkoon kiinni.
Esivalmistusta ja tuplavarmistettua tekniikkaa
Pilvenpiirtäjien rakentamisessa teräsrunko on ollut maailmalla perinteisesti hallitseva rakenneratkaisu. Suomessakin ensimmäinen korkeaksi määritelty rakennus, Nesteen pääkonttori, rakennettiin 1970-luvun alussa teräsrunkoisena. Skanskan kvr-urakoima Atlas on sen sijaan betonielementtirunkoinen, ja siinä on uutta kantavien sandwich-julkisivuelementtien pitkälle viety esivalmistus. Työmaalla tehtäviksi työvaiheiksi jäävät ainoastaan elementtien sisäpintojen tasoitus ja maalaus sekä ulkopuolella vesipeltien asennus ja elementtien saumaus.
”Jokainen ikkuna on valmiiksi asennettu paikalleen jo tehtaalla, kuten myös julkisivun metallinhohtoinen pinnoite. Tämä on eduksi sekä työturvallisuudelle että logistiselle ja sitä kautta kustannustehokkuudelle”, Mikko Borg kertoo.
Julkisivuelementit on valmistettu Ruduksen nykyään omistaman Ämmän Betonin tehtaalla Suomussalmella. Kuljetuskustannukset eivät ole Borgin mukaan ongelma, koska logistiikassa on hyödynnetty luovasti paluukuormaperiaatetta. Elementtejä on toimittanut työmaalle myös väliseinäelementit ja porrastasolaatat valmistanut Betset. Talotekniikkahormit puolestaan on valmistettu niin ikään Rudus-yhtiöihin kuuluvalla Elpo-hormitehtaalla Kotkassa.
Lue lisää: Englantilaiset ihmettelivät suomalaisten tapaa rakentaa pilvenpiirtäjiä
Talotekniikassakin on korkealla rakennettaessa erityisiä piirteitä verrattuna kaikkeen muuhun talonrakentamiseen. Esimerkiksi vesi- ja viemäriverkostoa varten tarvitaan paineenkorotusasema. Lisäksi 17. kerrokseen on sijoitettu toinen lämmönjakohuone, joka palvelee kuuttatoista ylintä kerrosta.
Myös palotekniseltä kannalta suunnittelu- ja toteutusratkaisut poikkeavat tavanomaisesta. Nykyisin korkean rakentamisen raja määrittyy kerrosluvun asemesta korkeuden metrimäärän kautta: raja on 56 metriä. Rajan ylittymisen seurauksena rakennuksessa tulee olla kaksi poistumisporrasta ja sammutuslaitteisto.
Portaista molemmat ovat palolta suojattuja. Toinen porras on lisäksi savulta suojattu, eli kulku portaaseen tapahtuu ulkotilan kautta. Palosulkutiloina toimivat kerrostasokäytävät. Atlaksessa savulta suojattu porras sijaitsee rakennusrungon ulkoreunalla ja se on tarkoitettu vain hätätilannekäyttöön.
”Normaali poistumistie sijaitsee rakennusmassan keskellä. Se on betonielementtirakentein paloteknisesti osastoitu ja palolta suojattu 60 minuutin palonkestoajan mukaisesti”, kertoo paloteknisen suunnittelun projektisuunnittelija Joni Kinnunen Sitowiseltä.
Kaikki suunnittelu on alistettu valitun toteutusmallin mukaisesti kvr-urakoitsijan ohjaukseen. Pitkäkestoisessa sadan miljoonan euron kohteessa on ollut mielekästä tutkia tavallista tarkemmin työmaan onnistumisen eri osatekijöitä. Tässä tarkoituksessa Skanska on teettänyt kaksi opinnäytetyötä, joissa on selvitetty esimerkiksi kosteudenhallintatoimenpiteitä ja tahtituotannon kehittämistä.
Asuntokauppaa ja asukkaiden ympäristötietoisuutta palvelemaan Skanska otti käyttöön kohteessa myös Rakennustiedon kehittämän RTS-ympäristöluokituksen. Sen avulla voi seurata rakentamisen ja käytön aikana rakennuksen veden- ja energiankulutusta sekä hiilidioksidipäästöjä.
Lisää kuvia hankkeesta:
Mikä kilpailu
Työmaakilpailun ehdokkaat esillä
Rakennuslehti on valinnut Vuoden työmaan 1980-luvun puolivälistä alkaen. Viime vuonna voittajaksi ylsi Lujatalon pääurakoiman Tuusulan uuden lukio- ja kulttuuritalo Monion työmaa.
Työmaakilpailun tavoitteena on paitsi nostaa työmaahenkilöstön arvostusta myös parantaa koko alan osaamista. Kilpailussa etsitään parhaiten johdettua, vaativaa työmaata, jonka ratkaisut esimerkiksi kosteudenhallinnan, työturvallisuuden, laadun, yhteistoiminnan tai tuotannon tehokkuuden kehittämisen osalta ovat hyviä malleja alalle.
Tämän vuoden ehdokkaat esitellään Rakennuslehdessä kesä–syyskuun aikana ja voittaja julkistetaan syksyllä. Voittajan valitsee kokenut asiantuntijaraati.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “120 metriin kurkottava työmaa vaatii paljon erityisosaamista”