Kun Rakennustarkastusyhdistyksen puheenjohtaja Risto Levanto aloitti 2000-luvun alussa rakennusvalvojan työnsä Helsingissä, ei ollut puhettakaan, että hän olisi soittanut Espooseen tai Vantaalle ja kysynyt, miten te olette tämän asian ratkaisseet. Kuntien rakennusvalvojat elivät omissa siiloissaan ja tekivät määräyksistä kukin omia tulkintojaan. Valtakunnallisesti toimivat rakennusliikkeet olivat ihmeissään, kun yksi tapa kävi yhdessä kunnassa, mutta ei toisessa. Topten-kortisto, joka yhtenäisti käytäntöjä, syntyi siten todelliseen tarpeeseen.
Asiaan herättiin ensimmäisenä pääkaupunkiseudun rakennusvalvonnoissa. Helsingin ja Vantaan virastopäälliköt Lauri Jääskeläinen ja Pekka Virkamäki tekivät yhteistyöstä aloitteen. Nykyinen Espoon ympäristö- ja rakennusvalvontakeskuksen johtaja Pasi Timo teki sitten valtavan työn, kun hän laajensi yhteisesti sovitut käytännöt kortistoksi. Ensimmäinen ”Topten”-nimen alla laadittu, kantavien rakenteiden laatusuunnitelmaa koskeva kortti julkaistiin vuoden 2017 lopulla. Siinä vaiheessa mukana oli jo kymmenen isoa kaupunkia, mistä tuli tuo nimi Topten. Tänään sitä käyttää jo ainakin 35 kuntaa ja iso joukko niiden asiakkaita.
Tietoa ja kokemusta ei ole siirtynyt yksistään pääkaupunkiseudulta alueille vaan sitä on tapahtunut myös toiseen suuntaan. Esimerkiksi Kuivaketju10 oli alun perin Oulun rakennusvalvonnan vuonna 2015 lanseeraama hanke. Toptenin kosteudenhallinnan laadunvalvonnan tarkastusraportti on samanlainen kuin Kuivaketju10:ssä.
Sääsuojat ovat toinen hyvä esimerkki. Kun Jyväskylä alkoi 2000-luvun alussa vaatia niitä osana Terve talo -järjestelmän kriteerejä, muualla Suomessa naureskeltiin sille. Levanto sanoo, että pääkaupunkiseudulla rakentajat pitivät rakentamista sääsuojan alla lähes mahdottomana ajatuksena. Tänään sääsuojien käytöstä on tullut rutiinia, kun on nähty, että ne paitsi suojaavat materiaaleja kastumiselta, parantavat lopputulosta ja tekemisen sujuvuutta ja sitä kautta kustannustehokkuuttakin.
Rakennusliikkeille tärkeää on asioiden ennakoitavuus. Siksi yhteisiä käytäntöjä on laadittu yhteistyössä alan muiden toimijoiden kuten rakentajien ja suunnittelijoiden kanssa samalla, kun rakennusvalvontojen lupa- ja tarkastusmenettelyjä on yhdenmukaistettu. Rakennusvalvonnat ovat lähteneet pitämään suunnittelijoiden kanssa ennakkoneuvotteluja, joissa käydään muun muassa kosteudenhallintaan liittyvät asiat läpi. Sillä varmistetaan lähtökohdat suunnittelulle. Tätä käytäntöä suunnittelijat ovat kehuneet.
Kosteudenhallinta nostettiin rakennusvalvontojen keskiöön jo vuonna 2018. Rakennusvalvonnat toteuttivat silloin yhteisen kosteudenhallinnan teemakuukauden. Kymmenen suurimman kunnan rakennusvalvonnat varmistivat tehovalvonnalla syyskuussa erityisesti, että suunnitelmat ovat kunnossa, rakenteiden kuivumisaikoja noudatetaan ja rakennustarvikkeet on suojattu. Erillisen kosteusjumpan avulla varmistettiin, että määräykset jalkautuivat myös kentälle.
Suunnittelijan pätevyys puntarissa
Perusasiana rakennusvalvonnan ohjaustyössä Risto pitää sitä, että hankkeeseen kiinnitetään päteviksi todetut suunnittelijat sekä rakennesuunnitteluun että rakennusfysiikkaan. Rakennusvalvonta tekee tämän kelpoisuusarvioinnin hankkeen vaatimusten mukaan. Rakennusfysiikan vaativuus arvioidaan erikseen, sillä on hankkeita, joissa rakennusfysiikan asiantuntijalta saatetaan edellyttää korkeampaa vaatimustasoa kuin rakennesuunnittelijalta.
Levanto on huomannut, että hyväkään suunnittelu ei välttämättä johda hyvään lopputulokseen, jos asioiden todentaminen jää tekemättä. Siksi hän pitää tärkeänä, että todentamisessa käytettäisiin laadunvarmistusmerkintöjen ohella myös uusinta mittaustekniikkaa.
”Usein jo tieto siitä, että asioita todennetaan ja mitataan, parantaa suunnittelun ja tekemisen laatua. Tämä on nähty, kun on tehty tiivistyskorjausten vuotokokeita tai uima-altaisen vedeneristysten vedenpainekokeita”, sanoo Rambollin johtava asiantuntija Timo Turunen. Se samalla vähentää sitä, että mittausten jälkeen pitäisi lähteä kalliisiin korjauksiin.
Tilaaja on luonnollisesti avainasemassa siinä, millaista laadunvalvontaa hankkeeseen halutaan. Turunen sanoo, että kosteudenhallintakoordinaattorikin on hankalassa välikädessä, jos tilaaja kokee kosteusasetuksen velvoitteet vain välttämättömänä pahana. Osa tilaajista varautuu jo ilmastonmuutoksen tuomiin riskeihin, mutta osa pitää sitä vain turhana kustannuslisänä.
Pasi Timon teesinä Toptenille oli kestäväksi rakennetuksi Suomeksi. Sillä hän tarkoittaa sitä, että yksittäistä ratkaisua tehtäessä on ajateltava, mitä se tarkoittaa lopputuloksen kannalta pitkällä aikavälillä. Rakentamisessa jokin yksityiskohta saattaa sinällään tuntua kestävältä, mutta kokonaisuuden kannalta se ei ehkä olekaan hyvä. Suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon sekin, että rakennuksen käyttötarkoitus voi muuttua. Ilmastonmuutos puolestaan vaikuttaa moneen asiaan kaupunkien hulevesikuormitusten lisääntymisestä alkaen.
Korttialusta modernisoitiin
Pari vuotta sitten havaittiin, että Topten-kortiston ohjelmistoalusta tarvitsisi modernisointia sen käyttökelpoisuuden parantamiseksi. Esimerkiksi tietojen hakuihin haluttiin helpotusta. Samalla huomattiin tarpeeksi siirtää valtakunnalliseksi muuttunut kortisto pääkaupunkiseudun kunnilta alan yhteisen järjestön Rakennustarkastusyhdistyksen huomaan. Uudistettu kortisto löytyy nyt yhdistyksen verkkosivuilta.
Uudella alustalla on haluttu mahdollistaa aikaisemmasta poiketen vanhentuneiden korttien/ korttiversioiden selaaminen. Täten voidaan varmistaa, että pitkän hankkeen ohjauksessa sovelletaan alusta loppuun samoja tulkintoja ja ohjeita – käytännössä niitä, jotka ovat olleet voimassa rakennuslupa-asian vireille tullessa
Ilmaisena verkkopalveluna jaettava kortisto käsittää lähes 80 erilaista asiakirjaa, joita rakentamisen lupa- ja katselmustoiminnasta vastaavat viranomaiset, rakennushankkeisiin ryhtyvät, rakennusten suunnittelusta ja toteuttamisesta vastaavat tahot sekä muut rakennusalan toimijat voivat hyödyntää. Kortistosta suurin osa koostuu rakentamisen lainsäädäntöä täsmentävistä tulkintakorteista. Lisäksi kortistossa on hyvään ja laadukkaaseen rakentamistapaan kannustavia, tai vaikkapa rakennuslupaprosessin ja sitä seuraavan katselmusvaiheen kulusta ja asiakkaalta edellytettävistä toimenpiteistä kertovia ohjekortteja. Mukana on myös rakennusalan toimijoiden yhteisesti sopimia käytänteitä.
Topten-käytännöissä esitetty on yksi mahdollinen säännösten soveltamista tukeva käytäntö tai tulkinta. Levanto sanoo, että myös muita ratkaisuja voi käyttää, jos ne täyttävät rakentamista koskevat säännökset ja ovat hyvän rakentamistavan mukaisia.
Lisätietoa: Risto Levanto Vantaalta esittelee rakentamisen topten-käytäntöjä Rakennustarkastusyhdistyksen uudella verkkosivulla Tampere-talossa pidettävässä Rakennusfysiikkaseminaarissa keskiviikkona 25.10.2023. Hanke oli yksi kosteusturvallisen rakentamisen kilpailun finalisteista.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Rakennusvalvonnat yhtenäistävät kirjavaa tulkintakäytäntöään”
Tämän kommentoinnin kirjoittaja on Suomen savunhallinnnan seurantaryhmän puheenjohtaja. Käytännössä tämä ryhmä seuraa eurooppalaisen CEN:in koko savunhallintaa standardisoivan CEN TC 191/SC1 työtä, ja useat ryhmän jäsenet (kuten allekirjoittanut) osallistuvat aktiivisesti standardisarjan EN 12101 työhön. Suomessa tämä seurantatyö tapahtuu SFS:n ohjauksessa, ja sen rahoitus tulee Sisäministeriöltä. Tämä rahoitus on mahdollistanut jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan myös osallistumisen itse standardien laatimiseen Eurooppa-tasolla, käytännössä asiantuntijoiden matkakulut.
Yksi määräysten tulkintaohje puuttuu; mitä tarkoittaa posrrashuoneen savunpoiston 1m2. Tästä on kovin kirjavat tulkinnat.
-yksi, että geometrinen aukkopinta-ala – siis savunpoistoikkunan karmin sisämittojen muodostama pinta-ala,
-toinen, ns. sivukolmioiden + etusuorakaiteen yhteenlaskettu pinta-ala, sekä
-kolmas, ja ehdottomasti paras; Aerodynaamisesti vapaa pinta-ala.
Avaan tuota kolmatta, koska harva tietää mistä on kysymys.
Tämä Aa tarkoittaa savunpoistoluukkujen harmonisoidun EN-tuotestandardin SFS-EN 12101-2 määrittämää pinta-alaa. Aa syntyy kertomalla ilmoitetun testilaitoksen (esim. Eurofins) suorittaman virtauskokeen tuloksena kyseiselle savunpoistoluukulle saadulla virtauskerroimella karmin sisämittojen (tai katossa luukun jalustan sisämittojen pinta-ala).
Toptenissä paloturvallisuuskäytännöistä vastaava henkilö on Kirsi Rontu Helsingin Rakennusvalvonnasta. Rontu on tietoinen mainituista tulkintaeroista, ja oletettavasti sekä toivittavasti Topten julkaisee tulkintaohjeen mielummin pian kuin hamassa tulevaisuudessa.
Loppukaneetina vielä, että tällaisia tulkintaeroja ei edes voisi syntyä, mikäli rakentamismääräykset olisivat yksiselitteiset ja täsmälliset. Tässä tapauksessa kyseessä on Ympäristöministeriön asetus rakennusten paloturvallisuudesta sekä sen perustelumuistio.