Asiantuntija: Korjausrakentaminen tarvitsee lisää huomiota

Uudisrakentamisen ja etenkin uudisasuntotuotannon ahdinko on vallannut valtamedioiden uutisotsikot viime vuosina. Välillä jopa tuntuu, ettei muuta rakentamista olisikaan. Otsikot ovat toki aiheellisia ja tilanne vakava, mutta ei tulisi unohtaa, että muutakin rakentamista tehdään – eikä vähiten korjausrakentamista.

Korjausrakentamisen osuus rakentamisen arvosta Suomessa on noussut 1970-luvun 20 prosentin tasolta nykyiseen 40–50 prosenttiin. Mielestäni tällaisella osuudella voisi saada hieman enemmän palstatilaa. Varsinkin, kun huomioidaan rakennusten kasvavat korjaustarpeet, joiden taustalla vaikuttavat rakennuskannan ikääntyminen, kasvava korjausvelka, luonnonvarojen säästämisen tarve ja paine vähentää hiilidioksidipäästöjä. Kestävyysnäkökulman lisäksi kyse on rakennusten toimivuudesta, turvallisuudesta ja kulttuurisen arvon ylläpidosta.

Kun tarkastellaan edellä mainittuja kasvavia korjaustarpeita, ovat korjausrakennusyritykset – urakoitsijat – keskeisessä asemassa. Nehän korjaukset lopulta tekevät. Koska korjausrakentamisenkaan toimiala ei ole säästynyt viime vuosien rakentamisen ahdingolta, alan yrityksillä on ollut vaikeuksia liiketoiminnan kannattavuuden kanssa, eikä konkursseiltakaan ole vältytty.

Itse asiassa monet korjausrakennusyritykset ovat kamppailleet heikon absoluuttisen kannattavuuden (esimerkiksi käyttökatteen tai liikevoiton) kanssa jo pitkään, ja suunta on ollut laskeva. Kannattavuushaasteet – etenkin pitkittyessään – ovat vakava asia, ja ne johtavat pahimmillaan yritysten konkursseihin ja sitä kautta usein myös ongelmiin tilaajille kesken jääneiden, viivästyneiden tai jopa peruuntuneiden korjausprojektien muodossa.

Kun tähän lisätään rakennusalalle tyypillinen alihankintavetoinen ja väliaikaistyövoimaan perustuva toimintamalli, jonka on joidenkin tutkimusten mukaan havaittu olevan yhteydessä haasteisiin investointikyvyssä, osaamisessa ja työn laadussa, on syytä olla huolissaan. Kannattavuushaasteista johtuva yritysten epävakaa liiketoiminta voi entisestään pahentaa näitä huolestuttavia ilmiöitä.

Korjausrakennusyritysten kannattavuus onkin laajasti ajateltuna erittäin tärkeä, mutta yllättävän vähän tutkittu aihe. Tyypilliset tutkimukset ovat keskittyneet yksittäisiin projekteihin, usein ilman selkeyttä siitä, kenen näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Lisäksi tutkimuksissa ei useinkaan puhuta kannattavuudesta, vaan esimerkiksi tehokkuudesta tai suorituskyvystä ilman täsmällisiä määritelmiä.

Viime kesäkuussa puolustamassani väitöskirjassa Building Renovation Business in Finland: Paths to Enhanced Profitability Management (vapaa käännös: Korjausrakentamisliiketoiminta Suomessa: Polut parempaan kannattavuuden johtamiseen) paikattiin tätä tutkimusaukkoa. Tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisia pieniä ja keskisuuria korjausrakennusyrityksiä ja niiden liiketoiminnan kannattavuutta.

Väitöstutkimus lisää ymmärrystä erityisesti siitä, mitkä tekijät vaikuttavat korjausrakennusyritysten kannattavuuteen ja millaiset strategisen ja operatiivisen johtamisen käytännöt voivat parantaa sitä. Tutkimus tehtiin LUT-yliopiston tuotantotalouden osastolla, ja siihen sisältyi myös puolen vuoden tutkijavaihto Readingin yliopiston rakentamisen laitoksella Isossa-Britanniassa.

Väitöskirjan tulokset osoittavat, että esimerkiksi uudisrakentamiseen verrattuna korjausrakentaminen on hyvin työvoimavaltaista ja pääomarakenteeltaan kevyttä, mikä näkyy siinä, että korjausrakennusyrityksillä on pääsääntöisesti vahva suhteellinen kannattavuus (mittarina kokonaispääoman tuotto).

Samat piirteet kuitenkin pitävät alan alalletulokynnyksen matalana, mikä johtaa pieniin toimijoihin ja kovaan kilpailuun. Tämä yhdistettynä korjausrakentamisen kompleksisuuteen ja ennakoimattomuuteen heikentää yritysten absoluuttista kannattavuutta (mittarina käyttökate).

Ratkaisuksi etenkin käyttökatteen parantamiseen väitöskirjassa tunnistettiin kolme toisiaan vahvistavaa polkua, joita kohti alan yritysten tulisi kehittää toimintaansa:

1. Asiakaskeskeisyys

Hyvin kannattavat korjausrakennusyritykset panostavat asiakkaiden huolelliseen valintaan ja pitkäaikaisiin asiakassuhteisiin. Tällaiset suhteet vähentävät tarjouskilpailun tarvetta, parantavat yhteistyötä ja varmistavat vakaan työvirran myös suhdanteiden heikentyessä.

2. Ketteryys

Hyvin kannattavat yritykset ovat hierarkialtaan matalia ja joustavia. Nämä piirteet mahdollistavat työntekijöiden osallistumisen strategian luontiin ja sen tehokkaaseen jalkautukseen. Ne myös auttavat yrityksiä sopeutumaan nopeasti erilaisiin projekteihin ja tekemään käytännön päätöksiä nopeasti.

Ketteryys näkyy lisäksi resurssien järkevässä hyödyntämisessä, jossa huomioidaan työntekijöiden ja yhteistyökumppaneiden vahvuudet. Selkeä ja konkreettinen viestintä on ketteryyden avaintekijä.

3. Liiketoimintalähtöisyys

Hyvin kannattavat yritykset osoittavat vahvaa liiketoimintalähtöisyyttä. Ne tunnistavat kilpailutilanteen realiteetit ja osaavat suojella sekä hyödyntää omia vahvuuksiaan. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, kuinka ne tasapainottavat liikevaihdon ja kannattavuuden tavoitteet, pitävät projektien aikataulut hallinnassa ja tarkastelevat kustannuksia koko yrityksen tasolla. Ne panostavat hyvään laatuun, mutta huomioivat myös kustannustehokkuuden. Päätöksenteko perustuu paitsi projektikohtaiseen tarkasteluun myös pitkän aikavälin asiakassuhteisiin ja liiketoiminnan kokonaisuuteen.

Tärkein poluista on asiakaskeskeisyys. Rakentamisessa urakoitsijoilla on rajallisesti vaikutusvaltaa, koska asiakkaat ja muut sidosryhmät määrittävät pääosin projektien reunaehdot. Kannattavuuden näkökulmasta erityisen tehokasta onkin valita asiakkaat huolellisesti.

Kirjoittaja Pekka Rajala on tarkastellut rakennusalaa käytännössä rakennusteollisuusyritysten erilaisissa tehtävissä noin 15 vuoden ajan ja perehtynyt korjausrakennusyritysten kannattavuuteen tieteellisesti väitöskirjatutkimuksen kautta. Hänen kesäkuussa valmistuneen väitöstutkimuksen ohjasivat Timo Kärri, Antti Ylä-Kujala ja Tiina Sinkkonen LUT-yliopistosta.