Rakennusalalla on kymmenen vuoden aikana opittu keskittymään askel kerrallaan tuottavuuteen. Teema on kaikkien toimijoiden agendalla ja yhteinen puheenaihe. Keskeisiä keinoja ovat olleet pysyvämmät kumppanuudet, esivalmisteet ja moduulit sekä lean-ajatteluun nojaava tahtituotanto ja logistiikka.
Uusimman ja kenties vaikuttavimman keinon tuo nopeasti kehittyvä tekoäly kielimalleineen ja agentteineen. Näemme jo ensimmäisiä hyötyjä: tekoälyn yleisiä sovelluksia hyödyntää esimerkiksi A-Insinööreissä arviolta kolme neljästä asiantuntijasta.
A-Insinöörien tavoin monet yritykset ovat muokkaamassa dataansa tavalla, joka mahdollistaa sisäisten tekoälysovellusten kehittämisen. Ne vapauttavat aikaa suunnittelutyön rutiineilta ja suuntaavat osaamisen arvokkaampaan tekemiseen, kuten vaihtoehtojen tutkintaan. Suunnitteluautomaatio ja parametrisen suunnittelun työkalut ovat jo lisänneet suunnitteluprosessin tuottavuutta. Tekoäly tuo vastaavat edut kaikkiin suunnitteluun liittyviin tehtäviin.
Kehitystyötä joudutaan tekemään paljolti itse ja kaupallistenkin tekoälysovellusten käyttäminen maksaa. Suunnittelu- ja konsulttiyritysten liikevaihtoon suhteutettuna panostukset tekoälyyn ovat varsin merkittäviä. Rakennusalan käytännöt eivät kuitenkaan kannusta kehittämään suunnittelutyön tuottavuutta – pikemminkin päinvastoin.
Skolin viimeisimpien tilastojen mukaan 73 prosenttia suunnittelusopimuksista tehdään tuntihintapohjaisesti, noin 23 prosenttia kiinteällä hinnalla ja alle 10 prosenttia perustuu arvoperusteiseen hinnoitteluun. Kiinteässä hinnoittelussa suunnittelijan parantunut tuottavuus mahdollistaa alhaisemman hinnan tarjoamisen tilaajalle ja samalla hyödyn suunnittelijalle. Mutta miten vastaava tuottavuushyöty tulisi näkyväksi pelkkään tuntihintaan perustuvissa toimeksiannoissa?
Suunnittelukilpailutuksissa ratkaisee useimmiten yksikkökohtainen hinta – vain harvoin tuntien määrä – ja voittavat tuntihinnat ovat viime vuosina pikemminkin laskeneet kuin nousseet. Samalla palkkakustannukset ja inflaatio ovat nousseet ja ohjelmistovalmistajat muistavat hinnankorotuksilla.
Tällä hetkellä parhaiten menestyy sillä, että keskittyy kulujen minimointiin. Kehitystyötä ja ylimääräisiä ohjelmistokuluja ei kannata ottaa riesakseen. Jos suunnittelijan tulot lasketaan tuntimäärän ja tuntihinnan tulona, on vaikea nähdä, että molempien pienentyessä suunnittelija saisi itse etua tuottavuuden eteen tekemästään työstä.
Olemme pohtineet ratkaisuja tähän hankkeidenkin tuottavuuden kehitystä jarruttavaan dilemmaan.
Toivoisimme näkevämme tarjouskilpailuissa enemmän 1) onnistumisbonuksia (vaikkapa aikatauluun tai tuntien käyttöön liittyen), 2) henkilötyön ja muiden kustannusten erottelua, 3) ohjelmistojen käytön arvostamista laatupisteytyksissä, 4) kiinteähintaisia osia tuntihintojen rinnalla ja 5) riman ylitystä kilpailutuksiin pääsemiseksi.
Kun otin ensiaskeliani rakennusalalla 1990-luvun lopulla, työyhteisössä kiersi legenda menestyneestä vastaavasta mestarista, jota nuorempi, tietokoneisiin vihkiytynyt työpäällikkö käskytti päivittämään työmaan taloudellisen ennusteen. Vastauksena kuultiin legendaariset sanat: ”Teenkö heti vai tietokoneella?”
Nykypäivään soveltaen: ”Teemmekö halvalla, mutta pitkään vai nopeasti ja tuottavasti?” Kumman sinä tilaajana valitsisit? Muutos tapaan ostaa suunnittelua on tarpeen.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Tuntihinnoilla kilpailu jarruttaa tuottavuuden kehittymistä”