Vaihto-opiskelu avartaa näkemystä

Vaihto-opiskelu avaa silmät uusille näkökulmille. Yhdysvalloissa viettämäni vaihtovuoden aikana sain huomata, että suomalainen ja amerikkalainen yliopisto-opiskelu eroavat toisistaan monessa mielessä.

Pääaineessani liikenne- ja kuljetustekniikassa alan tutkimus ja opetus painottuvat Yhdysvalloissa tieliikenteeseen. Kursseja on kuitenkin tarjolla myös muilla liikenne- ja kuljetusteknisillä aloilla. Vaihtoyliopistoni Michigan Tech on yksi harvoista yhdysvaltalaisista yliopistoista, joissa tarjotaan rautatietekniikan opintokokonaisuuksia. Vaikka erikoistua voi melkein mihin kulkumuotoon hyvänsä, liikennejärjestelmää kokonaisvaltaisesti tarkastelevat kurssit puuttuvat kurssivalikoimasta. Yhdysvalloissa onkin aistittavissa kilpailua eri kulkumuotojen välillä etenkin matkustajaliikenteessä, mikä toisinaan ilmenee eri kulkumuotojen huonona yhteensovittamisena. Sen sijaan tavaraliikenteen puolella kuljetusmuotojen yhdistäminen kehittyy vauhdikkaasti intermodaalikuljetusten suosion kasvaessa.

Suomalaisen silmään pisti myös se, ettei jalankulkua ja pyöräilyä käsitellä juuri ollenkaan. Joukko- ja kevytliikenne ovat edustettuina lähinnä vain kaupunki- ja yhdyskuntasuunnitteluun keskittyvissä koulutusohjelmissa.

Vaikka eri liikennemuodot kulkevatkin omia polkujaan, yhdysvaltalaisten yliopistojen suurin vahvuus on eri tieteen- ja taiteenalojen kohtaaminen samalla kampuksella. Michigan Techissä tarjotaan koulutusta muun muassa eri insinööritieteissä, luonnontieteissä, liiketaloudessa ja viestinnässä, humanistisissa tieteissä, yhteiskunnallisissa ja sosiaalisissa tieteissä, liikunta- ja terveystieteissä, kuva- ja näyttämötaiteessa sekä musiikissa. Eri tieteen- ja taiteen alat ovat kätevästi kävelyetäisyyden päässä toisistaan ja opiskelijat voivat täydentää tutkintojaan eri yksiköiden tarjoamilla kursseilla parhaaksi katsomallaan tavalla.

Omakohtaisena kokemuksena eri tieteenalojen yhteistoiminnasta voisin mainita kestävän kehityksen opintojakson sosiaalisten tieteiden osastolta. Kunkin opiskelijan tuli tutkia ja soveltaa kurssin sisältöä omalla erikoistumisalallaan. Opintojakso oli malliesimerkki toimivasta ja motivoivasta tavasta lisätä tieteenalojen välistä yhteisymmärrystä.

Suullista ilmaisutaitoa sekä esiintymistaitoa arvostetaan Yhdysvalloissa paljon, mikä näkyy myös koulutuksessa. Toisin kuin suomalainen teknillinen insinöörikoulutus, amerikkalainen opetuskulttuuri haastaa opiskelijat osallistumaan opetukseen luennoilla ja pakottaa kohtaamaan esiintymistilanteita. Erilaisten harjoitustöiden tai tutkielmien opiskelijaesitykset ovatkin arkipäivää monella opintojaksolla.

Mielenkiintoista oli myös havaita, että luennoitsijat ja professorit vaikuttavat huomattavan paljon opiskelijoiden työskentelyyn. Opiskelu perustuu pitkälti luennoitsijan laatimiin harjoitustehtäviin ja kurssien sisältö käydään yleensä läpi erittäin ohjatusti. Luennoille osallistuminen ja aktiivisuus opetustilanteissa ovat osa kurssien suoritusvaatimusta ja poissaolot laskevat yleensä arvosanaa.

Suomalaiseen yliopisto-opiskeluun verrattuna amerikkalaisella opiskelijalla on vähemmän vapautta ja vastuuta omasta oppimistekniikastaan, mikä tuntuu häiritsevän monia suomalaisia vaihto-opiskelijoita.

Opiskella voi siis monella tavalla ja on vaikeaa määrittää millainen opiskelu on ehdottomasti muita parempaa tai huonompaa. Siksi kannattaakin altistaa itsensä monille erilaisille oppimisympäristölle ja uusille näkökulmille. Vaihto-opiskelu rikastuttaa ehdottomasti opintoja ja on varmasti hyödyksi jokaiselle opiskelijalle alasta riippumatta.