Vakautta ja rauhaa tarvitaan tulevaisuudessa

Jokainen on syksyn mediarummutuksen jälkeen taatusti perillä, että Euroopassa on velkakriisi. Viikot toisensa jälkeen ovat menneet ihmetellessä ja odotellessa ”ratkaisevia” kokouksia Euroopan kriisistä ja euron kohtalosta.

Kun asiantuntijat arvioivat, että kriisin ratkaisua voi verrata maratonjuoksuun, niin voimme olla huoletta, että kokousraportit asiasta eivät lopu. Mutta käykö tässäkin niin, että kun asiaa vatvotaan päivästä toiseen, ihmiset turtuvat koko asiaan? Valtaako meidät voimattomuus velkaongelman edessä?

Velkakriisin ja Eurooppa-asioiden hoitaminen ovat vieneet suomalaisten päätöksentekijöiden ajan lähes täysin. Nyt olisi tärkeää, että eurooppalaisen kriisin keskellä uskallettaisiin toimia kotimaassa yhtä tarmokkaasti ja miettiä, mitkä ovat suomalaisten menestymisen eväät.

Jatkuva eurokriisi hautaa alleen tärkeitä kotimaisia asioita, joihin pitää löytää ratkaisuja. Kyse ei ole yksittäisestä ongelmasta, vaan siitä mihin meillä on tulevaisuudessa varaa. Väkisin hiipii mieleen ajatus, että poliitikot odottavat, että aika hoitaisi vaikeat ratkaisut. Nyt olisi syytä tarttua asioihin ennakoivasti, mutta se ei ole poliittisesti mahdollista.

Sen lisäksi, että valtio ja kunnat velkaantuvat kiihtyvällä vauhdilla, suomalaisten kotitalouksien velkaantumisaste ylitti 100 prosentin rajapyykin vuonna 2010. Eli kotitalouksilla on enemmän velkaa kuin ne ansaitsevat vuodessa. Kotitalouksista laskennallisesti ylivelkaantuneita on kymmenen prosenttia, eli  velkaa on yli kolme kertaa niiden vuosituloihin nähden.

Toivoisi, että nuoret lähtisivät nyt toden teolla mukaan keskustelemaan Suomen tulevaisuudesta. Kasaamme vuodesta toiseen lisää velkaa tulevien sukupolvien hoidettavaksi. Vaikka suomalaiset vaurastuvat, velkaantumisen raja tulee vastaan.
Kriisin keskellä yksittäiset ihmiset ja yhteisöt kaipaavat vakautta: turvallisuuden tunnetta ja tunnetta siitä, että elämä on ennustettavaa. Vaikeina aikoina mitataan myös ihmisten kyky välittää ja auttaa.