Voisiko yhteiskehittämistä soveltaa perinteisissä toteutusmuodoissa?

Allianssissa hyväksi osoittautunut yhteiskehittämisen hyödyntäminen yleistyy. Allianssista on kehitetty maailmalla erilaisia hybridimalleja. Kahta sellaista sovelletaan nyt Suomessakin infrahankkeissa.

Rakentamisen toteutusmuotojen kehittämisessä niin sanotut perinteiset toteutusmuodot ovat jääneet vähälle huomiolle. Toki kritiikkiä esitetään ja osansa siitä saavat kokonaisurakan (KU) valintakriteerit ja suunnittele ja toteuta -urakan (ST) tarjoamisen
työläys. Kehitysaskeleita on otettu kuitenkin harvakseltaan, kun toimintatapojen uudistamisen osalta kaiken huomion on saanut allianssiurakka.

Allianssi tuli kotimaiseen tietoisuuteen VTT:n työn tuloksena vuosituhannen alussa. Hieman myöhemmin kehittelimme toimintatapaa ja valmistelimme sen käyttöönottoa yhdessä sen aikaisten väylätilaajien ja alan yritysten kanssa. Globaali finanssikriisi ja elvytystoimet sotkivat kuitenkin hankeaikataulut ja romuttivat suunnitelmat jo valitun ensimmäisen Tiehallinnon sovellushankkeen osalta. Käyttöönotto siirtyi parilla vuodella.

Sittemmin allianssin käyttö on yleistynyt ja sovellusalueiden kirjo on ollut laaja. Palaute hankkeista on ollut lähinnä ylistävää. Rikkana rokassa voi olla esimerkiksi hankintavaiheen raskaus tai epäily tavoitekustannuksen oikeellisuudesta, mutta allianssihankkeiden osapuolilta ei ole kuulunut juuri pahaa sanaa, kun toimintaa ja sen tuloksellisuutta on arvioitu jälkikäteen.

Miksi allianssi sitten toimii? Syyt ovat moninaiset. Osaratkaisut tukevat toisiaan, ja kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa – yksittäisten allianssiperiaatteiden soveltaminen ei välttämättä johda oivallisiin tuloksiin. Kyseenalaistaminen kannattaa silti tässäkin. Hankeosapuolten osaamisen yhdistäminen, yhteistyö ja oikeanlaiset kannustimet tuottavat varmasti parempaa tulosta toteutusmuodosta riippumatta.

Suunnittele, kehitä ja toteuta

Miten tämä sitten toteutettaisiin ST-urakassa? Sovelluksena voisi olla vaikkapa kehitysvaiheen sisältävä suunnittele ja toteuta -urakka (STk). Siinäkin ratkaisun suunnittelu kuuluu urakoitsijalle, mutta tarjoaminen ei nyt edellytä ratkaisun sisällyttämistä tarjoukseen, joka sisältää korostetusti vain urakkahinnan. Vaatimustenmukaisuus varmistetaan sopimusperusteisen yhteistyön edetessä samalla kun tilaaja ja urakoitsija jatkavat hankeratkaisun kehittämistä yhteistyössä. Ennakkoon
määritetyt hyödynjaonperiaatteet ohjaavat kehittämistä. Toteutusvaiheeseen siirtymisestä tilaaja tekee päätöksen erikseen.

Tai miltä kuulostaisi kehitysmenettelyyn perustuva kokonaisurakka (kKU)? Siinä tilaajalla olisi vastuu suunnittelusta, mutta kilpailuun osallistuvat urakoitsijat ehdottavat ensinnä parannuksia tilaajan suunnitelmiin. Parhaat taloudellisuutta parantavat ideat viedään lopulliseen tarjouspyyntöön, minkä lisäksi ne otetaan huomioon tarjoajien laatuarvioinnissa. Tarjouspyynnön kehittämisen jälkeen ehdokkaat antavat hintatarjouksen hankkeen toteuttamisesta. Urakoitsijan valintaperusteena on kokonaistaloudellinen edullisuus aiemman ideoihin kohdistuneen laatuarvioinnin ja tarjotun hinnan yhteistuloksena.

Ehdotetut menettelyt eivät ole täysin kuvitteellisia. Niiden kehittämistä on jo tehty valtion ja kuntien infratilaajien ja urakoitsijoiden yhteistyönä niin sanotussa Petoke-projektissa. Ensimmäiset niitä soveltavat hankkeet ovat niin ikään valmistelussa Liikenneviraston, ELY-keskusten ja kuntien hankintoina.

Voisiko allianssista poimittu yhteiskehittäminen sitten yleistyä? Olisiko siinä seuraava kehitysaalto? Vastaus menettelyjen toimivuudesta saadaan tietysti vasta ajan kanssa, mutta odotus on, että yhteiskehittämisen hyödyntäminen yleistyy. Eivätkä mahdollisuudet suinkaan rajoitu vain esitettyihin esimerkkeihin. Mahdollisuuksia on monia.

Lisätietoa:

Ensimmäinen uuden urakkamallin hanke meni Destialle.

Liikennevirasto kokeilee sumeilematta uutta urakkamallia

Raportissa ”Yhteistoiminnalliset rakennushankeprosessit” on esitelty kahdeksan australialaisesta allianssista kehitettyä hybridimallia.