Kokeile kuukausi maksutta

Lähes nollaenergiavaatimus olisi täystyrmäys taloyhtiöille

VTT valmistelee konsepteja lähes nollaenergiakorjaamiseen. Toisin kuin uudisrakentamisessa korjaamisen osalta ei ole tehty päätöstä, että tuolle tasolle pitäisi edes mennä. Houkutuksena on kuitenkin se, että korjattavissa kiinteistöissä on suurin energiansäästöpotentiaali. Taloyhtiöille lähes nollaenergiatason korjaus olisi täystyrmäys, koska monilla alueilla kustannus ylittäisi asunnon arvon. VTT:llä on iso joukko energiakorjauksiin liittyviä tutkimuksia, joilla perustellaan miksi nykyistä määräystasoa olisi varaa kiristää.

Aurinkopaneelien käyttö tulee olemaan tärkeässä osassa lähes nollaenergiakonsepteja.

Vuoden 2021 alusta tulee voimaan EU-direktiivi, joka edellyttää kaikkien uusien rakennusten olevan lähes nollaenergiataloja. Korjaamisessa ei olla aivan näin pitkällä, mutta keväällä käynnistyi EU-rahoitteinen NeZeR-hanke, joka jo tähtää lähes nollaenergiakorjaamiseen.

Yleissääntö on, että energiakorjauksia ei kannata tehdä ellei ole muutoinkin tarve korjata. Lähes nollaenergiatasolle pääsemiseksi olisi vanhoissa kerrostaloissa parannettava liki kaikkia energiankulutukseen vaikuttavia asioita. Kertainvestoinnille tulee helposti lisähintaa kymmeniä prosentteja ja energiasäästön takaisinmaksuaika  venyy kymmeniin vuosiin. VTT:n mukaan korjaaminen voidaan saada kuitenkin kannattavaksi, kun otetaan huomioon myös viihtyvyyden paraneminen ja asunnon arvon nousu. Jos kertakorjaus on liian suuri investointi, korjaukset voi tehdä myös vaiheittain, mikä on taloyhtiöiden vanha käytäntö.

”Mahdollisuutta energiakorjaukseen ei saisi hukata minkään peruskorjauksen yhteydessä”, sanoo tutkimustiimin päällikkö Riikka Holopainen VTT:stä. Energiankorjausten taloudellinen hyöty on silloin maksimoitavissa.

Hän haluaisi tuoda lähes nollaenergian näkökulmaksi myös korjausrakentamiseen, sillä energiamääräyksissä eroa optimaaliseen tasoon on tällä hetkellä esimerkiksi VTT:n, TTY:n ja Aalto-yliopiston Cost Optimal –selvityksen  mukaan vielä  kahdeksan prosenttia. Uudisrakentamisessa rakennusten ja rakennusosien energiatehokkuuden kustannusoptimaalinen taso 7 prosenttia energiatehokkaampi kuin uudisrakentamisen energiamääräysten vaatimustaso.

Merkittävät parannukset saadaan aikaan vaipan lisäeristyksellä passiivitasoon sekä lämmitystavan muutoksilla, jolla vaikutetaan myös kasvihuonekaasujen päästöihin. Kun ilmatiiviyttä parannetaan, on samassa yhteydessä tarpeen tehdä myös ilmanvaihdon korjaus ja ottaa lämpö talteen ilmanvaihdosta.

Nollaenergiakorjaamisen mahdollisuudet ovat isot

VTT:n Riikka Holopaisen yleispäätelmät lähes nollaenergiakorjauksesta ovat seuraavat:

  • Kokonaistaloudellisesti se on edullisinta, kun rakennukseen joka tapauksessa aiotaan tehdä laaja-alainen korjaus mukaan lukien putki- ja sähköremontti ja vaipparakenteiden uusiminen. Tällöin esimerkiksi pysyvät vaipparakenteet on perusteltua uusia suoraan passiivienergiatasoon.
  • Koneellinen ilmanvaihto asennetaan tehokkaalla lämmöntalteenotolla ja esimerkiksi neliportaisella tai portaattomalla ohjauksella.
  • Asennetaan rakennusautomaatio etävalvontamahdollisuudella
  • Parannetaan valaistuksen energiatehokkuutta hyödyntäen esim. LED –tekniikkaa ja sensoreita
  • Parannetaan vesitehokkuutta vesikalustein ja virtaamasäädöin ja reaaliaikaisella kulutusseurannalla
  • Hyödynnetään uusiutuvaa energiaa (esim. geoenergia, aurinkoenergia, lämpöpumput, varaavat tulisijat) ottaen huomioon rakennuksen ja sen sijainnin sekä paikallisen rakennusvalvonnan osoittamat mahdollisuudet ja reunaehdot
  • Hyödynnetään ns. passiivisia jäähdytyskeinoja ja/tai mahdollista kaukojäähdytystä

Investointikustannukset kasvavat hänen mukaansa suhteessa energiamääräysten vähimmäisvaatimuksiin 15…30 prosenttia. Rakennuksen käyttöarvo (mm. esteettisyyden, sisäolosuhteiden ja akustiikan paraneminen) nousee kuitenkin samalla merkittävästi. Korkea käyttöarvo realisoituu korkeammaksi asunnon jälleenmyyntiarvoksi myyntitilanteessa ja paremmaksi vuokra-arvoksi vuokraustilanteessa. Ostoenergiakustannus alenee 70…80  prosenttia (lämpö ja sähkö yhteensä).

Kokonaisuus on suunniteltava suunnitteluryhmän tiiviissä yhteistyössä välttäen osaoptimointia. Tämä yleensä edellyttää suunnitteluryhmän valintaa laatupistekilpailutuksella. Toisena vaihtoehtona on rakennusyritysten tarjoama kilpailutettu kokonaispaketti,

Hankepäätöksen tekeminen on Holopaisen mukaan huomattavasti helpompaa, mikäli kiinteistön omistaa iso kiinteistönomistajataho ja mikäli saadaan selkeitä ohjeita suunnitteluun sekä julkista taloudellista tukea.

 

NeZer tähtää lähes nollaenergiatasoon korjaamisessa

Suomeen sopiva lähes nollaenergiataso määritellään keväällä 2015 päättyvässä Finzeb-hankkeessa. Lähes nollaenergiakorjaamisen mahdollisuuksia pohditaan maaliskuussa käynnistyneessä ja vuoteen 2017 saakka kestävässä eurooppalaisessa NeZer-hankkeessa. Rahoittajana siinä on Suomessa ympäristöministeriö. Hankkeessa pyritään jalostamaan nykyinen tutkimustieto lähes nollaenergiakorjaamisen ohjeiksi. Suunnittelukilpailujen kautta haetaan samalla lähes nollaenergiakorjauskonsepteja, sillä lähes nollaenergiatasoon tähtäävät korjaukset eivät ole vielä lyöneet läpi markkinoilla.

Hankkeessa on mukana toimijoita Suomesta, Ruotsista, Hollannista, Romaniasta ja Espanjasta. Kaupungeille laaditaan tiekarttoja ja räätälöityjä toimintasuunnitelmia lähes nollatavoitteeseen pääsemiseksi. Vaikka pääkohteena ovat asuintalot, tekee VTT hankkeessa mukana oleville Helsingille, Espoolle ja Porvoolle ohjeet myös koulujen ja päiväkotien korjaamiseen.

Vinoutunut energiansäästöajattelu homehdutti kouluja

Vanhat koulut pysyivät mahdollisesti nykyisiä terveempinä mm. runsaan ikkunatuuletuksen avulla, mutta energiaa tuhlattiin. Eräs mahdollinen syy esimerkiksi koulujen homeongelmien syntyyn on erikoistutkija Tuomo Ojasen mukaan osaoptimointi rakentamisessa ja käytössä kokonaisuus unohtaen. Esimerkiksi ilmanvaihdon toimivuuden varmistaminen on voinut unohtua, jos korjaus on tehty pelkästään energiansäästön näkökulmasta. Uudet ikkunat parantavat ilmatiiviyttä, ja jos korvausilman saanti on unohdettu, ei ilma vaihdu riittävästi tai se tulee vuotoreittejä rakenteiden kautta, mikä voi aiheuttaa epäpuhtauksien kulkeutumista huonetilaan. Samoin alimitoitettu tai väärin käytetty ilmanvaihto voi aiheuttaa homeen kasvuriskin luokkahuoneiden kaltaisiin paljon kosteuskuormia sisältäviin tiloihin. Ilmanvaihdon tehon ja käyttöajan on oltava käytön aiheuttamaa kuormitusta vastaava, eikä sitä tule energiansäästön nimissä sulkea yöksi tai viikonlopuksi.

”Eräänä haasteena korjaamisessa ja uudelleenkorjaamisessa on monimuotoinen arkkitehtuuri ja siihen liittyvät hankalasti korjattavat rakennedetaljit”, Ojanen sanoo. Korjausrakentamisen hyvä lämmöneristystaso ei aiheuta kosteusongelmia, ongelmat johtuvat usein rakennedetaljien tuomista haasteista ja niiden toteutukseen liittyvistä virheistä. Jos vettä pääsee tunkeutumaan rakenteisiin, on sen kuivuminen hidasta lämmöneristystasosta riippumatta ja vaurioitumisriskit kasvavat kaikilla rakenteilla ja materiaaleilla.

Asuinrakennukset ovat NeZer-hankkeessa mukana niiden suuren merkityksen vuoksi. Suomen asuinrakennuskannan pinta-ala on noin 270 Mm2. Tästä kaksi kolmasosaa muodostavat 1940–2000 -lukujen omakotitalot ja 1960- ja 1970-lukujen kerrostalot.

Keski-Euroopassa hyvän energiatehokkuuden saavuttaminen on helpompaa kuin pohjoisessa ilmastossa, joten näiden maiden kokemuksia ei sellaisenaan voi tuoda Suomeen. Esimerkiksi Espanjassa painopiste on jäähdytyksessä eikä lämmityksessä. Samasta syystä Suomen pitää itse määritellä mitä lähes-sana tarkoittaa meidän ilmastossamme.

Pientaloille oma nollaenergiahanke

Pientalopuolella on päättymässä yrityslähtöinen Renzero-hanke, jossa on kehitetty nollaenergiakonseptia rintamamiestalojen korjaamiseen. Osa ratkaisua on Parocin ja Metsäwoodin kehittämä lisälämmöneristyselementti.  Sitä pilotoidaan parhaillaan kahdessa pientalossa Luumäellä ja Tukholmassa. Kohteissa käytetään maalämpöä. Taloissa on koneellinen ilmanvaihto tehokkaalla lämmöntalteenotolla.

VTT:llä on paljon tutkittua tietoa energiakorjauksista

”Korjausrakentamisessa on selvästi vaativampaa päästä todella energiatehokkaaseen tasoon kuin uudisrakentamisessa”, erikoistutkija Tuomo Ojanen sanoo. Erityisesti pitää kiinnittää huomiota kosteustekniseen toimintaan. Rakenneratkaisujen lisäksi tämä edellyttää ilmatiiviyden hallintaa erityisesti korkeissa rakennuksissa, mikä on usein vaativaa vanhojen rakennusten korjauksissa. Riski rakenteille aiheutuu esimerkiksi pitkäaikaisesta ilman vuotovirtauksesta rakenteiden kautta ulos, jos sisäilman pääsääntöistä alipaineisuutta ei voida ylläpitää.

Toisaalta hän muistuttaa, että väitteet lämmöneristemäärien vaikutuksesta kosteusteknisen toimivuuden riskeihin usein liioiteltuja. ”Hyvä energiatehokkuus voidaan saavuttaa kosteusteknisesti toimivin ja turvallisin rakentein. Suurimmat haasteet tulevat detaljeissa, rungon aukoissa ja liitoksissa. Niiden suojaus ja detaljien toteutuksen hallinta korostuu, erityisesti jos parantunut lämmöneristys johtaa muutoksiin rakenteiden dimensioissa.”

VTT:ssä on tehty useita korjausrakentamisen energiansäästöön liittyvää tutkimusta ja joitakin on käynnissäkin. Jaakko Ketomäki, Veijo Nykänen, Tarja Häkkinen, Sakari Pulakka, Jaakko Ketomäki, Terttu Vainio ja Riikka Holopainen ovat tehneet yhteenvedot Mecoren, Kimu, EU-Gugle-hankkeista. Näistä viimeisin jatkuu vielä. Seuraavat johtopäätökset ovat VTT:n tutkijoiden.

Mecoren osoitti nollaenergiakorjaamisen mahdollisuudet

Yhteispohjoismaisessa Mecoren-hankkeessa (Methods and concepts for energy efficient renovation) tavoitteina oli kehittää konsepteja kestävään korjausrakentamiseen, kehittää menettelytapoja ja ohjeita kestävän korjausrakentamisen arviointiin ja arvioida rakennuskannan ja rakennusten korjausvaihtoehtojen elinkaarivaikutuksia.

Hankkeessa osoitettiin, että korjaaminen passiivi- ja lähes nollaenergiatasoon on mahdollista, mutta se tuo lisähintaa 10–50 prosenttia ja vaatii onnistuakseen valtiolta tukea 150–200 miljoonaa euroa vuodessa. Työllisyysvaikutus on 17 000 henkeä vuodessa.

Mecoren-hanke arvioi rakennusten energiakorjauksen vaikutuksia. Tarkasteltavia tasoja olivat määräysten mukainen taso, korjaus passiivitasoon ja korjaus lähes nollaenergiatasoon.

Hyvän korjauksen keskeisiä tekijöitä ovat erittäin hyvä lisäeristys ja ilmatiiviyden parantaminen, mekaaninen ilmastointi ja tehokas lämmön talteenotto, energiatehokkaat ikkunat ja sähkö- tai öljylämmityksen muuttaminen kaukolämmitykseen tai uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen.

Hankkeessa annetaan ohjeita erilaisista korjausmenetelmistä liittyen ulkopuoliseen lisäeristykseen, sisäpuoliseen lisäeristykseen, eristemateriaalin vaihtamiseen, kattojen lisäeristykseen, alapohja lisäeristykseen, ikkunoiden vaihtamiseen, vaipan ilmatiiviyden parantamiseen, ilmanvaihdon korjaamiseen ja lämmitysjärjestelmän vaihtamiseen.

Lisäeristämisen riskit ovat hallittavissa

Seinien ulkopuolinen lisäeristys on Tuomo Ojasen mukaan yleensä turvallinen menettelytapa, vaikka Mecoren-hankkeen yhteydessä osoitettiinkin, että jos seinärakenteeseen kuitenkin pääsee vuodon seurauksena ylimääräistä kosteutta, niin on olemassa kosteustekninen riski silloin, kun lisäeristyksessä käytetään tiivistä materiaalia.

Esimerkiksi julkisivuiltaan suojeltavissa taloissa joudutaan joskus turvautumaan myös sisäpuoliseen eristämiseen. Ojasen mukaan siinä on riskinsä, mutta sekin onnistuu huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella.. Sisäpuolisen lämmönerityksen eristystasosta voidaan joutua tinkimään, koska yhtenäistä ja riittävän ilma- ja diffuusiotiivistä rakennetta ei voida tehdä kattavasti koko rakennusvaipan alueelle.

Mecoren-hankkeessa arvioitiin rakennustasolla erilaisten korjausvaihtoehtojen kannattavuutta 20 vuoden aikajänteellä. Arviossa oletettiin, että välttämättömän julkisivukorjauksen yhteydessä määräysten mukainen lisäeristys on 100 mm. Samalla oletettiin tehtäväksi ilmatiiviyden parantaminen ja lämmitysjärjestelmän säätö.

Tähän verrattiin tapausta, jossa julkisivut korjataan passiivitasoon ja putkiremontin yhteydessä tehdään ilmanvaihdon korjaus ja tehokas lämmön talteenotto. Lähes nollaenergiatason korjauksessa oletettiin lisäksi, että aurinkokeräimiä käytetään lämpimän veden lämmitykseen.

Arviossa oletettiin, että määräystasoa paremman lisäeristyksen kustannuksista puolet kompensoituu (myynti)arvon nousulla.

Julkisivujen korjaaminen kannattaa elinkaarikustannuksien perusteella arvioituna silloin, kun julkisivu on joka tapauksessa korjattava huonon kuntonsa vuoksi. 1960- ja 1970-lukujen asuinkerrostalojen suhteen arvioitiin, että edullisinta on julkisivujen korjaus passiivitasoon ja ilmanvaihdon uusiminen mutta myös lähes nollaenergiatasoon korjaaminen on kannattavaa.

Lähes nollaenergiatason korjaaminen on arvion mukaan kannattavinta 1980-luvun erillistaloissa, kun taas vanhemmissa erillistaloissa elinkaarikustannusten pohjalta arvioituna kannattavinta on määräysten vaatimaan tasoon korjaaminen.
Hankkeessa vertailtiin yksittäisten rakennustyyppien vaihtoehtoisten korjaustapojen aiheuttamaa energiasäästöä.

Vaihtoehtoina tarkasteltiin 100 mm:n lisälämmöneristystä, vaipan korjausta passiivitasoon, ilmanvaihdon korjaamista (koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmä varustettuna lämmön talteenotolla) sekä edellisten yhdistelmiä. Tulokseksi saatiin, että 1960- ja 1970-lukujen kerrostaloissa ilmanvaihdon ja lämmön talteenoton remontti tuo suurimman energiansäästön. Sen sijaan vanhoissa pientaloissa sen merkitys voi olla energiansäästön kannalta vähäinen, sisäilman laatu kuitenkin paranee.

KIMU:ssa haettiin korjauskonsepteja

Kiinteistöliiton, VTT:n ja Aalto-yliopiston KIMU – Kerrostalon ilmastonmuutos –hankkeessa laadittiin korjauskonsepteja kuuden taloyhtiön pohjalta. Tyypillisimmät vaippaan kohdistuvat korjastoimet näissä taloyhtiöissä olivat ulkoseinien lisäeristys (100 mm…300 mm) vanhan rakenteen päälle, yläpohjan lisäeristys puhallusvillalla sekä ikkunoiden uusiminen tarpeen mukaan. Hankkeessa huomattiin, että lainajärjestelyillä ja tuilla on merkittävä vaikutus hankepäätökseen.

Ryhmärakentamisella saavutettiin 10 – 25 prosenttia alhaisempia yksikkökustannuksia kuin yksittäisen kohteen korjaamisella. Ilmanvaihtojärjestelmän uusiminen puolestaan oli 20 – 30 prosenttia edullisempi linjasaneerauksen yhteydessä tehtynä.

Merkittävä energiatehokkuuden parantaminen (50- 60 prosenttia alhaisempi lämpöenergian kulutus kuin ennen korjaamista) todettiin maksavan itsensä takaisin 25 – 30 vuodessa, mikäli sijoitetulle pääomalle ei aseteta tuottovaatimusta (1 prosentin korko). Oletuksena oli, että energian hinnan oletetaan reaalisesti nousevan keskimäärin 2 prosenttia vuodessa.

EU-Gugle korjaa Tammelaa

EU-Gugle –hankkeessa ((European cities serving as Green Urban Gate towards Leadership in sustainable Energy) pyritään löytämään ratkaisuja energiatehokkaaseen korjaamiseen vanhahkoille kerrostaloille osana alueiden laajempaa uudistamista. Mukana on 8 kaupunkia eri puolilta Eurooppaa. Suomesta on mukana Tampereen Tammela, josta on valittu mukaan 8 taloyhtiötä.

Hankkeen alussa tehtyjen simulointien perusteella tarvitaan useita isoja korjauksia, jotta asetettu energiansäästötavoite saavutetaan. Yksi näistä on lämmön talteenotton poistoilmasta. Vertailukohtana simuloinneissa oli koneellinen ilmanvaihto ilman lämmön talteenottoa. Kohteiden lämmitysenergian tarpeen laskettiin putoavan tällä toimenpiteellä 20 – 30 prosenttia, kun lämmön talteenoton hyötysuhteeksi oletettiin 0,45.

Lämmön talteenoton rakentaminen on kallis korjaustoimenpide kanaviston rakentamisen takia. Yksinkertaisimmin poistoilman lämmön saa talteen poistoilmalämpöpumpulla ja ainakin yhteen Tammelan EU-Gugle-kohteeseen sellainen on jo asennettukin. Poistoilmalämpö-pumppujen toiminta kerrostaloissa on eräs energiakorjausten alue, josta tarvitaan lisää tutkimusta ja kokemusta.

Hankkeessa on tehty myös alustavia laskelmia erään valmistajan poistoilmalämpöpumppujen tuomista säästöistä. Myös tällä menetelmällä säästö energiankulutuksessa voi olla hieman tavallista lämmöntalteenottojärjestelmää parempi johtuen osin siitä, että lämpöpumpulla voidaan tuottaa myös kesällä tarvittava lämmin vesi. Toisaalta ilmanvaihtokoneen korvaaminen poistoilmalämpöpumpulla ei tuo sisäilman laatuun merkittävää parannusta kuten kokonaan uusittu sekä koneellisella tulo- ja poistoilmalla varustettu ilmanvaihtojärjestelmä.

Hankkeen alussa tehtiin simulointeja eri tekniikoiden vaikutuksesta rakennuksen energiankulutukseen. Lämmön talteenoton lisääminen tuotti säästöä 20..30 prosenttia, seinien lisäeristäminen (U=0,17 tasoon) 10…20 prosenttia ja ikkunoiden vaihto (U=1,0 tasoon) 10…15 prosenttia. Hankkeessa tutkittiin menetelmiä, josta ovat kohtuudella toteutettavissa korjausten yhteydessä. Varsinaisessa nollaenergiakorjauksessa eristeisiin panostettaisiin vieläkin enemmän.

Vuokra-asunnot omistusasuntoja helpompia

Muissa Euroopan maissa asuntojen omistusrakenne on usein erilainen: vuokratalojen omistus on keskittynyttä, ”korjausfirma” voi olla osa samaa vuokratalokonseptia. Etuna on suuruuden ekonomia ja oppiminen, konseptisuunnittelun hyödyt ja prosessimaisen toiminnan edut.

Gugle-hankkeessa huomattiin, että korjauksiin ryhtyminen on pitkälti kiinni taloyhtiön vastuunkantajien valveutuneisuudesta. Lisäksi huomattiin, että selkeästi perusteltujenkaan hankkeiden läpivienti yhtiökokouksissa ei aina ole helppoa tai se voi olla jopa mahdotonta.

Kerrostalojen kohdalla nollaenergiakorjauksille otollisimmat kohteet löytyvät näin ollen luultavasti vuokra-asuntoyhtiöiltä tms. suuren kiinteistömassa omaavalta taholta.

Hankkeeseen osallistuvien taloyhtiöiden korjauksilla ei saavuteta lähes nollaenergiatasoa. Hankkeen yhtiöistä monet ovat juuri nyt hankesuunnitteluvaiheessa. Tavoitteena on kulutuksen pienentäminen vähintään 50 prosenttia alkuperäiseen kulutukseen verrattuna.

Lähes nollaenergiatasolle pääsemiseksi on parannettava liki kaikkia energiankulutukseen vaikuttavia asioita. Taloyhtiölle sen kertahinta voi olla liian iso investointipäätös. Siksi varsinkin asunto-osakeyhtiöissä on hyvin vaikea saada läpi päätöstä, jolla energiataloutta parannettaisiin lähes nollaenergiatasolle kerralla.

Syitä ovat esimerkiksi

  • putkiremontin korkea hinta, jota vielä maksetaan tai joka on edessä
  •  asukkaiden erilainen tulo- ja varallisuustaso
  •   kaukolämmön edullisuus
  •   asia on vieras asukkaille

Energiakorjaus voi olla kalliimpi kuin asunnon arvo

Jos ollaan matalan hintatason alueella, lähes nollaenergiakorjausinvestointi ylittää selvästi asuntojen markkina-arvon. Kyseisellä alueella ko. investointipäätökset ovat mahdottomia, kun asuntojen kysyntä on heikkoa. Hyvän hintatason alueille laajojen energiakorjausten kannattavuus on parempi hyvän markkinakysynnän taki

Asunto-osakeyhtiöissä lähes nollaenergiatasoa voidaan pyrkiä käytännössä saavuttamaan vaiheittain, joka on asunto-osakeyhtiöiden tyypillinen korjausmalli. Kun jotain korjataan, pyritään siinä aina energiataloudellisesti mahdollisimman hyvään tulokseen. Tämä edellyttää myös hankesuunnittelun kehittämistä ja kiinteistön pitkän aikavälin korjaussuunnitelmien uudistamista. Pala kerrallaan suunnittelusta puuttuu herkästi kokonaisote.

Energiakorjauksien kannattavuus on korkein silloin, kun kyseistä rakennetta tai järjestelmää on muutoinkin tarve korjata:

  •   ulkoseinien lisäeristys, kun on muutenkin korjattava
  •   yläohjan lisäeristys, kun kattoa on muutenkin korjattava
  •   automaation uusiminen lämmitysjärjestelmän muun korjauksen yhteydessä.

Paras ratkaisu olisi Holopaisen mukaan, että lähes nollaenergiatavoite koskisi kokonaista aluetta. Silloin esimerkiksi yhden talon aurinkoenergian ylijäämää voitaisiin hyödyntää naapurikiinteistöissä. Ongelmaksi tässä voi tulla tosin se, että Tullin tuoreen linjauksen mukaan yli 50 kilowatin voimalan energiantuotanto on verollista, jos energiaa siirretään.

Taloudelliselta ”takaisinmaksuajan” kannalta energiakorjausten kannattavuus on parhaimmillaan silloin, kun useimpia rakenteita ja järjestelmiä on tarve korjata muutenkin. Kiinteistön ominaisuuksien ja laadun paraneminen korjausten yhteydessä olisi ehdottomasti otettava mukaan kannattavuustarkasteluihin. Taloyhtiöiden hankevalmisteluissa tavat, joilla korjausinvestointeja perustellaan, vaihtelee suuresti taloyhtiöiden välillä

Muitakin arvoja kuin raha

Tuomo Ojanen muistuttaa, että useimmat energiataloudelliset korjaukset tuottavat muutakin kuin rahallista hyötyä.

”Vaipan parempi lämmöneristys ja uudet ikkunat parantavat termistä viihtyvyyttä. Talon uusi ulkoasu parantaa asumismukavuutta ja viihtyvyyttä. Aiempaa tarkempi asukkaan tarpeisiin mukautuva lämmön säätö parantaa asumismukavuutta ja energiatehokkuutta.Valitettavasti viihtyisyyttä ei voida mitata euroissa kuten energiankulutusta, joten eri asioiden keskinäinen vertailu on vaikeaa. Lähtökohtana tulee kuitenkin aina olla terveellinen, turvallinen ja viihtyisä sisäympäristö, tämän ylläpito on asuinrakennuksen perusfunktio. Tämä ei sulje pois hyvää energiatehokkuutta, vaan ne ovat toisiaan tukevia tavoitteita”.

Takaisinmaksuajan laskenta sopii Ojasen mukaan ainoana päätöskriteerinä sellaisiin korjauksiin, jotka vaikuttavat vain energiankulutukseen. Niitä on hänen mukaansa vähän (poistoilmalämpöpumput, maanlämpöpumput). Useimmat energiataloudelliset korjaukset tuottavat muutakin hyötyä. Vaipan parempi lämmöneristys ja uudet ikkunat parantavat termistä viihtyvyyttä, talon uusi ulkoasu jne. parantavat asumismukavuutta ja viihtyvyyttä. Esim. uudet patteritermostaatit säästävät energiaa, mutta tarkempi lämmön säätö parantaa asumismukavuutta. Ominaisuuksien paraneminen olisi otettava mukaan tarkasteluun.

Ominaisuuksien paraneminen nostaa asuntojen markkina-arvoa, joka olisi Ojasen mukaan myös otettava huomioon tarkastelussa. Arvon nousu on tietysti pitkän ajan kysymys ja jos asuntoa ei myy, asia realisoituu vasta joskus myöhemmin. Tämä on kuitenkin vaikeaa osoittaa tarkasti, jos esimerkiksi on myymässä heikossa suhdannetilanteessa. ”Perusteet arvon nousulle on kuitenkin olemassa, kun taloa korjataan”, Ojanen toteaa.

Lämpöpumput kannattavat hyvin pienillä investoinneilla

Korjauksilla haetaan myös huoletonta käyttöaikaa kiinteistölle. Lämmitysjärjestelmän ja automaation uusiminen ja poistoilmalämpöpumppu ovat melko pieniä investointeja, nopeita toteuttaa ja VTT:n mukaan myös varsin kannattavia.

Perinteisen huippuimurimanvaihdon uusiminen ilma-ilma-lämmönvaihtimella toimivaksi on investointikustannukseltaan 3–4-kertainen poistoilmalämpöpumppuun verrattuna. Ominaisuuspuolelle saadaan kuitenkin parempi sisäilman laatu, kun sitä voidaan suodattaa ja huoneistojen alipaineen hallittavuus.

Viihtyvyyden merkitystä on vaikea mitata rahassa muuten kuin asunnon arvon nousuna. Siksi nollaenergiakorjauksen suosioon voi vaikuttaa jopa se, onko kyse omasta vai sijoitusasunnosta. Mikäli energiakorjausta pidetään pelkkänä sijoituksena, mille on saatava korkea tuottoaste (6 -10 prosenttia), on VTT:n Cost Optimal -hankkeen mukaan perusteltua toteuttaa vain kaikkein tuottoisimmat investoinnit.

”Energia on vielä niin edullista, että pelkkä kustannussäästö ei kannusta lähes nollaenergiakorjauksiin”, Riikka Holopainen sanoo.

Korma tutki lisäeristämistä

Viime vuonna päättyneessä Korma-hankkeessa (energiatehokas korjausrakentaminen) esitettiin korjausrakenteiden periaateratkaisut 1950-, 1960- ja 1970-lukujen kerros-, rivi- ja pientalotalojen tyyppirakenteille. Työssä tarkasteltiin vain ulkopuolista lisälämmöneristämistä, mikä on lähtökohtaisesti turvallisin tapa parantaa ulkovaipan energiatehokkuutta Tavoitteena oli lämmönläpäisykertoimien (U-arvojen) puolitus alkuperäisestä ja kosteusteknisen toimivuuden varmistus niin, että se on ainakin alkuperäisen, toimivan rakenteen tasolla. Korjausrakentamisen energiamääräysten vaatimuksiin päästään jo U-arvojen puolituksella.

Korma –hankkeen tulosten perusteella rakennusvaipan energiatehokkuuskorjauksen kannattavuus perustuu siihen, että rakenteet on joka tapauksessa korjattava, ts. energiakorjaus ei yksinään ole riittävä perustelu tehdä korjausta. Muun korjauksen yhteydessä tehtynä energiatehokkuuden parantaminen on mielekästä ja pääsääntöisesti kannattavaa. Lisäksi se parantaa asumisviihtyisyyttä.

Korjausrakenne voidaan tehdä tuulettamattomaksi, jos alkuperäinenkin rakenne on tuulettamaton. Esimerkiksi tuulettamattoman betonisandwichrakenteen korjaukseen soveltuu rapattu eristerakenne. Tuulettuvien rakenteiden kuivumiskyky on tyypillisesti tuulettamattomia parempi. Tuulettuvat rakenteet ovat suositeltavia silloin, kun rakenteeseen tulevat kosteuskuormat voivat olla korkeat.

”Tuuletettu rakenne on toimintavarma, mutta ei käy joka paikkaan”, Ojanen sanoo.

Detaljiratkaisuilla on suuri vaikutus rakenteiden toimivuuteen. Jos vettä pääsee tunkeutumaan rakenteeseen, aiheutuu siitä kaikentyyppisille rakenteille huomattava riski.

Rakennusosaan kohdistuvan energiatehokkuuden parantamisen korjaustyö osoittautui Korma-hankkeessa mukana olleissa kohteissa elinkaarikustannuslaskennan lähtökohdasta tarkasteltuna kannattavaksi muissa paitsi yhdessä tapauksessa.

Kormassa todettiin, että on vaikea kehittää teollista korjaustapaa, jos kohteiden rakenteet ja niiden vaatimukset vaihtelevat paljon. Korjauksen yleiset periaatteet pätevät, mutta detaljeissa ratkaisut pitää tällöin räätälöidä tapauskohtaisesti.

Tätä artikkelia on kommentoitu 13 kertaa

13 vastausta artikkeliin “Lähes nollaenergiavaatimus olisi täystyrmäys taloyhtiöille”

  1. Laadukkaaseen rakentamiseen liittyy paljon muutakin kuin ’päästöt’. On kamalaa että ei ole mitään tahoa joka pysäyttäisi tätä paisuvaa ympäristödiktatuuria. Ministeriöt on viimeisten vuosikymmenten aikana miehitetty tämän aatteen satraapeilla. Mitä me maksajat voimme enää tehdä ?

  2. Loppujen lopuksi tässä on tulossa kaikkien aikojen kupla. Puhutaan ”lähes nollaenergiatalosta” mutta totuus on (varsinkin kerrostalojen osalta) että yksikään kerrostalo ei ole nyt eikä vuonna 2021 LÄHESKÄÄN NOLLAENERGIATALO. Miksi tällainen huijaus?

  3. Kirjoituksessa todetaan, että taloyhtiöille tuota lähes nollaenergiavaatimusta ei pystytä myymään, koska yksikään taloyhtiön hallitus ei uskaltaisi tehdä tuollaista päätöstä asukkaiden rahojen haaskuusta eikä se menisi läpi yhtiökokouksessa. Toiveena on siksi vuokrataloyhtiöt, koska niissä vuokralaisilla ei ole sananvaltaa vaan päätös voidaan sanella heidän ylitsenä. Tosin niissäkin tehdään se varaus, että jos kyse on asuntosijoittajista niin he vaativat usemman prosentin tuottoa investoinnille ja takaisinmaksuajan pitäisi olla mielellään yksinumeroinen. Eli jäljelle jää sosiaalinen asuntotuotanto. Niistä tehdään siis Suomen energiatehokkaimpia taloja. Niihin on sitten kiva muuttaa mistä sitten muutetaankaan ja yhteiskunta maksaa viulut asumistukina.

    1. Oikeassa olet. Tosin vuokralaisille on vielä vähemmän väliä sillä, miten energiatehokkaasti he asuvat kunhan vuokra on kohdallaan, joten jos kalliit korjaukset kasautuvat vuokriin niin vuokralaiset vaan lähtevät kävelemään.

      Jotenkin huimaa, että tässäkin lasketaan kustannushyötyjä rankasti sen olettamuksen varaan, että asuntojen hinnat nousevat reippaasti tuollaisella korjauksella. Pitäisi vaan löytyä vielä jostain ne maksajat niille kohonneille hinnoille. Vastaavan hintaisissa oikeasti uusissakin taloissa tuntuvat ostajat olevat harvassa.

  4. Kyllä korjaaminen on kallista! Kaiken parantamisen pitäisi tuottaa lisäarvoa ja yksi lisäarvo on säästyneiden energiakustannusten tuoma vuokran/vastikkeen aleneminen, joka tässä jää utopiaan. Vanhojen asuntojen korjauttajat maksavat tulevien tekniikoiden kehityskulut muun asumisensa ohessa.

  5. Ymmärtääkseni Kosteusvarma (KORMA) -hankkeeseen panostettiin paljonkin rahaa, minkä turvin nyt saatiin tietää, että detaljit ovat vaikeita suunnitella ja vielä vaikeampi toteuttaa.

  6. Taloyhtiöitä on aina kiinnostanut, paljonko remontti maksaa, mitä säästöjä sillä saavutetaan, miten se vaikuttaa yhtiövastikkeeseen sekä tietenkin mitä sillä saadaan aikaan. En ymmärrä Tuomo Ojasen evästystä, ettei takaisinmaksuaika saisi olla ainoa päätöskriteeri. Onko se koskaan ollutkaan?

  7. Kun on keksinyt ikiliikkujan, uskoo sitten näköjään myös ”lähes nollaenergiavaatimuksen” realistisuuteen:

    ”VTT:n mukaan korjaaminen voidaan saada kuitenkin kannattavaksi, kun otetaan huomioon myös viihtyvyyden paraneminen ja asunnon arvon nousu.”

    Tämä on argumenttina niin paksua että…. Jos väitteessä olisi järkeä, niin ihan mitä tahansa kustannusta voitaisiin perustella sillä, että sen jälkeen omistetaan jotain arvokkaampaa. Me, vielä reaalimaailmassa mukana olevat tiedämme kuitenkin, että useimmiten homma ei toimi näin. Jos saman haluaa sanoa teoreettisemmin, että tutkijakin sen ymmärtää: Saman tuoton diskonttaaminen kahteen kertaan on älyllistä epärehellisyyttä.

  8. Mielenkiintoista, et lehtiversiossa myönnetään talon hataruuden ylläpitävän hyvää sisäilmaa ja monien energiakorjausten aiheuttaneen homeongelmia.

  9. Tuo lehtijuttu on muutoinkin sekava alkaen lauseella energiakorjauksia ei kannata tehdä ja päättyen lauseeseen pelkkä kustannussäästö ei kannusta…

    1. Kiitoksia palautteesta ja siitä, että olette jaksaneet lukea pitkän jutun jota vielä laajensin nettiin.

      VTT:n on tehnyt ison joukon tutkimuksia energiakorjauksista ja olen tässä yrittänyt tuoda esiin niiden tuloksia. En ole tyytynyt näiden raporttien lehdistötiedotteisiin, joista löysin jopa sellaisia lauseita kuin, että kyseisissä tapauksissa energiakorjaus oli kannattava ”kohtuullisin takaisinmaksuajoin”. Minusta tuollaiset ilmaisut kuuluvat mainoksiin eikä vakavasti otettaviin tutkimuksiin.

      Tutkimusraporteissa onneksi löytyy tietoa siitä, mitä VTT:n tutkijat ovat milloinkin tarkoittaneet tuolla ”kohtuullisuudella”, sillä asuntosijoittajan mielestä jo yli seitsemän vuoden takaisinmaksuaika voi olla hänelle kohtuuton, kun taas ympäristöministeriön ja Suomen ilmastotavoitteiden näkökulmasta on säädetty, että asuntojen korjaamisessa 30 vuotta on kohtuullinen aika odottaa rahojaan takaisin. VTT:n erikoistutkija Tuomo Ojanen tuo ansiokkaasti esiin myös niitä asioita, kuten viihtyvyydentai sisäilman paraneminen, joita ei voi suoraan tai pelkästään rahalla mitata.

      VTT:n tutkimukset kiteytyvät havaintoon, että energiakorjauksia ei kannata tehdä ellei ole muutoinkin tarvetta korjata. Ketään ei siis pakoteta korjaamaan pelkän energiansäästöntai Suomen ilmastotavoitteiden takia. Toinen mielenkiintoinen havainto on, että korjausrakentamisen energiamääräykset ovat kohtuullisen löysät ja optimaalinen energiakorjausten taso voisi usein olla niitä kunnianhimoisempi. Nyt esimerkiksi riittää, että julkisivun korjauksen yhteydessä U-arvo puolitetaan. 1960-luvun betonielementtitalossa se ei paljoa vaadi, jos julkisivu on joka tapauksessa uusittava.

      Olen näissä jutuissani yrittänyt tuoda esiin sitä, kuinka perusteelliseen korjaamiseen meillä milloinkin on varaa. Keveimmillään taloyhtiöissä riittää kohtuulliseen energiansäästöön jo esimerkiksi julkisivujen ja ikkunoiden tiivistys ja patteriverkoston säätö. Raskaimmillaan joudutaan uusimaan ja lisäeristämään julkisivut ja koko vaippa, lisäämään koneellinen ilmanvaihto ja lämmöntalteenotto ja vaihtamaan jopa lämmitysjärjestelmä.

      VTT:llä on näistä asioista hyvää tutkimustietoa ja olisi sääli jos se jäisi pölyyntymään tutkijoiden hyllylle. Se että tein jutustani laajemman version nettiin, johtui osin siitä, että siihen pystyi kätevästi lisäämään linkit noihin tutkimuksiin. Niitä kannattaa käydä katsomassa, jos haluaa lisätietoa.

      Myönnän, että juttu voi olla sekava, kuten yksi lukija totesi. Se vilisee faktoja ja detaljeja ja hyppii tutkimushankkeesta toiseen eikä siinä ole selvää toimittajan näkökulmaa tai tiivistystä asiaan vaan iso joukko asiantuntijoiden johtopäätöksiä joskus hyvinkin erilaisista näkökulmista.

      Kesällä tekemämme lukijatutkimus kuitenkin kertoi, että iso osa lukijoista haluaa syvällisempiä juttuja ja nykyistä enemmän detaljitietoja ja nimenomaan ammattilaisten näkökulmia juttuihin. Samalla tärkeimpien juttuaiheiden joukkoon nostettiin laatu- ja homeasioiden ohella korjausrakentaminen ja energiansäästö. Olen siis pyrkinyt vastaamaan kysyntään.

      Jos energiakorjaukset tai niiden mahdolliset riskit kiinnostavat, niin tervetuloa Finnbuildin tietoiskuumme 1.10.2014, jossa Tuomo Ojanen VTT:stä ja Hometalkoiden vetäjä, tekniikan tohtori Juhani Pirinen ympäristöministeriöstä keskustelevat näistä aiheista. Kuten jotkut muistavat Pirinen teki aikoinaan lisensiaattityön, joka koski sitä, miksi ns. hyvä rakentamistapa eli alan omat ohjeet osoittautuivat usein virheellisiksi ja johtivat kosteus- ja homevaurioihin.

      3.10. klo 12:00 hieman samaa aihetta sivuten rakennusmestarit Matti Eklund ja Hannu Pekkarinen keskustelevat Finnbuildissä asuntojen ja pientalojen tyypillisistä kosteus- yms. virheistä. Matti Eklund on tavarantarkastajana tarkastanut yli tuhat asuntoa tai vanhaa pientaloa, kun taas Lujatalon Hannu Pekkarinen on asuntojen takuutyötarkastajan koonnut virhepankkia tyypillisistä uudistuotannon virheistä.

  10. Oliko niin, että vasta käynnistyneellä Nazer-hankkeelle pyritään hiukka samaan, mikä saavutettiin jo pari vuotta sitten päättyneissä Mecoren – ja Cost Optimal hankkeeissa; tällöinhän lukijan kannataa aloittaa niiden tuloksista ja niiden tulisi luoda perusta Nezer -hankkeelle? Konkreettisena ostotuotteena olisi tuo Paron:cin nollaenergiakorjauspalvelu.EGuglessa taasen kannattaa hyödyntää niin ikään Mecoren- ja CostOptimal -hankkeissa jo saatuja lopputuloksia. Eli yhtä lailla ostajan kuin tutkijankin ostajan kannattaa lähteä lliikkeelle jo olemassaolevista konsepteista ja tutkimustuloksista, ettei kerta toisensa perään rahoitettaisi hyvin toisiaan muistuttavia tutkimuksia. Positiivisesti ajatellen meillä on runsaasti koeteltua tutkimustietoa, energiatehokkaita tuotteita, palveluja ja käytössä olevia rakennuksiakin (kiitti Rakennuslehti). Detaljien osalta kaivataan syventävää tietoa, mitä esimerkiksi kosteusvarmuuden suhteen löytyy etenkin TTY:n testaamana.

  11. NeZeR ei ole oikeastaan tutkimushanke vaan pikemminkin tiedotushanke. Siinä tukeudutaan jo olemassa olevaan tutkimus- ja projektitietoon niin meiltä kuin muualtakin. Se pyritään sitten jalkauttamaan lähes nollaenergiahankkeisiin ja käynnistyviin suunnittelukilpailuihin. Vanhat tutkimushankkeet ja niistä saatu tieto antavat samalla myös pohjan tuon lähes-sanan määrittelylle. Sehän on maakohtainen eli tarkoittaa Suomessa toista kuin vaikkapa Espanjassa.

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat