Osa yrityksistä pitää työturvallisuutta vain ”ruotsalaisten” vouhotuksena

Isoimmat rakennusalan yritykset ovat hyvässä vauhdissa tiellä tavoitteeseen nollasta tapaturmasta vuoteen 2020 mennessä. Osa tyytyy kuitenkin vain lain minimitasoon ja niitäkin yrityksiä on paljon, jotka leimaavat työturvallisuuden kustannuksia lisääväksi ”ruotsalaisten” vouhotukseksi. Työmiesten turvallisuushavaintoja he pitävät turhina, koska miehille maksetaan tekemisestä eikä ajattelusta, kirjoittaa RT:n turvallisuusasiantuntija Reijo S. Lehtinen.

 

 

Työturvallisuudessa huomio on välillä väärissä asioissa. Kuva: Mikama.

Kun pidin Betonipäivillä kymmenkunta vuotta sitten alustuksen aiheella Tervetuloa rakennusalalle – meillä kuollaan kerran kuukaudessa.  Nyt ei ole enää aihetta tällaiselle otsikolle. Useilla rakennusalan omilla työmailla on jo tapaturmattomia kuukausia.

Esimerkiksi silmätapaturmien määrä on laskenut vuodesta 2007 yhteensä jopa noin 37 prosenttia, ja kaikkien alan työpaikkatapaturmien määrä on vastaavana ajankohtana laskenut noin 20 prosenttia.  Viime vuosien kampanjointi pölyntorjunnan ja silmiensuojauksen puolesta alkaa siis vaikuttaa.

Rakentamisen päätoimialan työpaikkatapaturmien lukumäärä sekä taajuus ovat laskeneet jo useita vuosia. Järjestäytyneiden, suurimpien rakennusliikkeiden osuus alan työpaikkatapaturmista on pieni, vaikka näiden yritysten osuus rakentamisesta on huomattavan suuri. Rakennusteollisuus RT:n jäsenkyselyyn vastanneiden 147 yrityksen työpaikkatapaturmia oli tapaturmavakuutuksen rekisteriaineistossa vuosittain noin 2 000, kun koko alan työpaikkatapaturmien lukumäärä oli vuonna 2013 yhteensä 13 975. Rakennusteollisuuden otoksen taustalla on ollut keskimäärin 3,6 miljoonaa työtuntia kuukausittain. Tapaturmataajuus on tällöin vaihdellut pisteluvun 20 molemmin puolin ja vakavia tapaturmia on ollut keskimäärin kuusi tapausta kuukaudessa. Palkansaajien työpaikkatapaturmien taajuus rakentamisen päätoimialalla on yli 60.

Työturvallisuuskilpailut ovat parantaneet turvallisuutta

Järjestelmällistä työtä tapaturmattomuuteen on tehty vuodesta 1991 alkaneella kampanjoinnilla. Tuolloin liiton Lounais-Suomen piiri käynnisti ensimmäisen alueellisen työturvallisuuskilpailun. Sen jälkeen on kyseisiä alueellisia kilpailuja järjestetty yhteistyössä Rakennusliiton ja työsuojeluviranomaisten kanssa vuosittain eri puolilla Suomea ja parina viime vuonna myös valtakunnallisena. Rakennustyömailla mittarina on käytetty yleensä TR- tai MVR -mittaria.

Tämä kampanjointimuoto on sittemmin levinnyt liiton puitteissa mm. betonitoimialalle, kattourakoitsijoille ja asfalttialalle kyseisen alan omine monitoroinnin muotoineen. Lisäksi on laajaan yhteistyöhön perustuvana työturvallisuushankkeena kymmenen vuoden ajan järjestetty rakentamisturvallisuuden kehittämisenä RATUKE -seminaareja niin valtakunnallisena kuin alueellisenakin.

Tavoitteena tapaturmattomuus vuoteen 2020 mennessä

Rakennusteollisuus RT ry:n hallitus asetti kevään 2010 kokouksessaan jäsenkunnan tavoitteeksi nolla tapaturma vuonna 2020. Tavoitteelle valmisteltiin suurimpia rakennusliikkeitä edustavassa RT:n turvallisuusryhmässä neljä päätavoitetta: Investointi työturvallisuuteen kannattaa aina, Taitava tilaaja asettaa tavoitteet myös työturvallisuudelle, Turvallisuus alkaa minusta -asenne jokaisen ohjenuoraksi ja Koulutus luo perustan turvalliselle työskentelylle.

Nolla tapaturmaa -hankkeen seminaarissa kuultiin vuonna 2011 Skanskan johtaja Neil Moorea Iso-Britannian työturvallisuuskehityksestä ja kampanjoista 2000-luvulla. Hänen sanomansa oli pelkistetysti se, että keskeisten suuryrityksien ja heidän toimitusjohtajiensa sitoumus turvallisuustyöhön on tuottanut hyvää tulosta ja esimerkki on tarttunut koko alaan.

RT on vastaavasti haastanut yritysjohtajat omalla nimellään sitoutumaan liiton kampanjaan.  Nimet ja yritykset ovat näkyvillä liiton kotisivulla. Lisäksi yritysjohtajat vietiin viime keväänä arvioimaan toistensa työmaita.

RT:n ”johdon sitoumus” -kampanja ymmärrettiin jäsenkunnan keskuudessa keskimäärin hyvin. Toki joukko urputtajiakin astui välittömästi esiin ja jätti allekirjoittamatta sitoumuksen. Usein perusteluna oli, että rakennusmies tekee mitä mieli lystää ja yritys maksaa kuitenkin viulut. Tätä näkemystä valitettavasti tuki myös Rakennusliiton edunvalvontaosaston kannan ilmaisu 4.11.2013 RL:n kotisivulla ”Rakennusliittolaiset tekevät työsuojeluyhteistyötä ilman henkilökohtaisia sitoumuksia”.

Välitodistus jakoi yritykset A-, B- ja C-luokkaan

RT:ssä on tehty puolivälin tarkastelu tavoitteiden toteutumisesta ja ollaan asettamassa tavoitteet seuraaville vuosille. Väliarvioni on, että paras A-luokka saanee arvosanan 8+,  keskimääräinen perusjoukko eli B-luokka 7- ja heikoin C-luokka jää luokalle!

Arvio työturvallisuuskannanoton toteutumisesta RT:n jäsenyrityksissä osoittaa, että parhaimmilla työmailla ja parhaimmissa yrityksissä työturvallisuus on osa jokapäiväistä toimintaa. B-luokan työmailla ja yrityksissä työturvallisuus pyritään hoitamaan lain vaatimalla tasolla yrityksessä. Mutta edelleen on liian monta C-luokan yrityksiä, joilla työturvallisuus ei kuulu ydintoimintoihin ja osaaminen on heikkoa.

Näillä C-luokan yrityksillä ei ole säännöllisiä yritystason kokouksia ja työmaakokouksia ja jos on, niin niissä käsitellään ”tärkeämpiä” ja työhön liittyviä ”ajankohtaisempia” asioita. Vaaratilanteiden arviointiin he eivät ehdi paneutua, kun on muitakin kiireitä, ja koko työturvallisuusasiaa he pitävät ruotsalaisten vouhotuksena.  Heillä ei ole myöskään aikaa osallistua ”uskovaisten” hartaushetkiin, joina he työturvallisuustapahtumia pitävät. Liitosta tulevaa työturvallisuusaineistoa he pitävät turhana roskapostina.

Alan keskimääräisessä perusjoukossakin on liian usein todettu, että työturvallisuussanktioita ja tavoitteita asettamalla tilaaja vaan nostaa kustannustasoa itselleen, turhia kuluja tulee lisää. ”On ihan kohtuutonta laittaa mitään lakisääteisen tason ylittävää vaatimusta tarjouspyyntöihin tai urakkasopimuksiin. Onhan tähänkin asti pärjätty ja sitä vartenhan maksetaan kalliita vakuutusmaksuja.”

Työturvallisuusideoiden ja -havaintojen hyödyntämiseksi ja palkitsemiseksi on edelleen vallalla ajatus, että työntekijälle maksetaan palkka työstä eikä miettimisestä.

Henkenä on, että vanhat jäärät eivät usko mitään mitä niille sanoo. ”Kauhea purnaus, vaikka pyytää laittamaan kypärän päähän, muista jutuista puhumattakaan.”

Vahinkojärjestelmistä todetaan, että mitä niitä sitten tutkii, kun vahinko on jo tapahtunut. Se kuitataan huonona tuurina. Hiljaisen hyväksynnän torjunta lykätään työnjohdolle kuuluvaksi.

Työturvallisuus on investontia tulevaisuuteen

Käsitettä investointi työturvallisuuteen pyrittiin tavoitteena ymmärtämään laajasti. Ei vain tavara- ja välinehankintana, vaan jatkuvana työturvallisuusasioitten käsittelemisenä, osallistumisena alan kampanjoihin ja aitona tekemisenä vaaratilanteiden arvioinnin kehittämisessä ja poistamisessa.

Investointi kannattaa -tavoitetta on toteutettu parhaan joukon kesken kohtuullisen hyvin. Yrityksissä on nostettu työturvallisuus kaikkien kokousten asialistalle, kehitetty vaaratilanteiden tunnistamista ja poistamista, osallistuttu alan kampanjoihin ja viety työturvallisuusjulisteita työmaatiloihin muistuttamaan turvallisuudesta.

Taitavalla tilaajalla tarkoitettiin niin rakennuttajia kuin pääurakoitsijoita työn tilaajana. Tällöin työturvallisuuden taso korotetaan lakien ja asetusten asettamia minimi-tasoja korkeammaksi. Säädökset sisäistetään muuksi kuin pakoksi. Turvallisuustavoitteet asetetaan selkeästi nykyistä korkeammalle ja niiden mittaamista kehitetään, jotta nolla tapaturmaa toteutuu. Samalla luodaan yritykseen järjestelmä hyvien työturvallisuusideoiden ja -havaintojen hyödyntämiseksi ja palkitsemiseksi.

A-luokan yritysjoukossa on pyritty työntekijöitä sitouttamaan lakisääteistä tasoa korkeampiin turvallisuustavoitteisiin koulutuksella ja mahdollisesti pienillä ”porkkanoilla” niin työmaakohtaisesti kuin työntekijätasollakin. On otettu käyttöön myös itse ideoituja turvallisempia työtapoja ja -välineitä. Tilaajien sanktiot ovat osa valikoimaa, mutta ne toimivat vain pelotteina, koska työt muutenkin suunnitellaan etukäteen myös työturvalliset työtavat ja ratkaisut huomioiden. Selkeä TR -taso on aina asetettu vuodelle ja sitä seurataan jatkuvasti.  Hyödyllisistä havainnoista on tiedotettu kaikkia työntekijöitä ja työmaita.

B-luokan yritysjoukossa on annettu ohjeet kirjallisena ja katsottu että kyllä sen pitäisi riittää. RT:n suositukset otetaan pikku hiljaa käyttöön lakisääteisten vaatimusten lisäksi. Tosin tilaaja on saattanut käyttää hyväkseen sanktioita itsetarkoituksena. TR -taso on yleensä asetettu, mutta seuranta vasta vuoden loputtua.

Hiljainen hyväksyntä puutteille on loputtava

Turvallisuus alkaa minusta -asenne jokaisen ohjenuoraksi tavoitteella on pyritty siihen, että jäsenyrityksissä edistetään henkilöstön sitouttamista nolla tapaturmaa -ajatteluun, lisätään työturvallisuustietoutta esimerkiksi tietoiskujen ja turvallisuushavaintojen kirjaamisen avulla. Tavoitteena on myös, että yrityksissä luodaan järjestelmä, jonka avulla tapahtuneet työtapaturmat ja vaaratilanteet voidaan tutkia ja selvittää vaaratilanteeseen tai vahinkoon johtaneet syyt: miksi vahinko tapahtui ja millä tavoin tapahtunut olisi voitu välttää. Vaikeimpana osana tavoitteessa on, että hiljainen hyväksyntä laitetaan kuriin ja kynnystä puuttua vaaratilanteisiin madalletaan.

A-luokan työmailla on käytössä viikoittaiset työturvallisuusvartit, joihin osallistuvat kaikki työntekijät ja työnjohto. Niissä on suorin reitti vaikuttaa työturvallisuusasenteisiin ja jokainen tietää mitä kukin urakoitsija työmaalla aikoo tehdä. Tapaturmattomasta ajanjaksosta tarjotaan pullakahvit porukalle tai pidemmästä kaudesta lounas. Yrityksen työturvallisuustyöryhmä käsittelee välittömästi tapaturmat ja vaaratilanteet viikoittain. Näiden pohjalta tarkastetaan sitten työtapaohjeita ja informoidaan niistä.

Hiljaisen hyväksynnän osalta kannustetaan myös puuttumaan työtoverin toimintaan välittömästi, mikäli siinä on puutteita. Tarkoituksena on asiallinen havainnoiminen ja huomauttaminen ilman kielikelloksi leimautumista.

B-luokassa työturvallisuusasiat käydään läpi urakoitsijapalavereissa ja mahdolliset uudet työturvallisuusohjeet viikoittain aliurakoitsijoiden työnjohdon kanssa.  Työsuojelutoimikunta käsittelee työmailta tulleet työtapaturmailmoitukset.  Vakavammista vaaratilanteista mestari sitten kertoo tarvittaessa puhelimitse tai sähköpostitse. Hiljaisen hyväksynnän osalta ohjeet on jaettu puuttua välittömästi työturvallisuusepäkohtiin.

Turvallisuus osaksi ammattitaitoa

Neljäntenä tavoitteena oleva Koulutus luo perustan turvalliselle työskentelylle on ehkä parhaiten viety nuorten osata työmaille. Alan opiskelijoiden työharjoittelussa otetaan tehostetusti huomioon työturvallisuus. Vähäisen kokemuksen takia perehdytys on perusteellinen ja tutoriksi nimetty vanhempi työntekijä seuraa asioiden sisäistämistä ja tarvittaessa ohjaa oikeisiin ja turvallisiin työtapoihin. Työturvallisuuskortti vaaditaan yleisesti ja oppilaitokset ovat osaltaan jo varsin huolehtineet siitä.

Tosin C-luokan yrityksissä asenne on edelleen se, että työ tekijäänsä opettaa.  Työturvallisuuskortin osalta todetaan, että jos se löytyy niin hyvä juttu, mutta sen puuttumattomuus ei ole este työnteolle.

Valvonnan painopiste heikoimpiin yrityksiin

Edelleen voidaan kysyä, puhummeko oikeista asioista työturvallisuuden kehittämisessä. Mielessäni on Mikama nimimerkillä piirretty kuva, jonka olen joskus taltioinut osaksi luentoani. Siinä maalari roikkuu pää alaspäin parvekkeen reunalla maalaustyössään ja mestari huutaa yläpuolelta, missä on Lötjösen kypärä.

Valitettavasti myös työsuojeluviranomaiset ovat aina silloin tällöin samanlaisia mestareita. He eivät ole toteuttamassa runsas vuosi sitten eläkkeelle jääneen valvontajohtaja Markku Marjamäen eräässä palaverissamme esittämää työsuojeluvalvonnan tavoitetta, mikä sisälsi ajatuksen, että yritykset jaetaan työsuojeluvalvonnan kohdistamisen kannalta kolmeen ryhmään. A-luokan kanssa seurustellaan seminaareissa ja osallistutaan kehityshankkeisiin, B-luokkaan kohdistetaan tavanomaista valvontaa eri kampanjoiden ja kilpailujen puitteissa ja C-luokka otetaan erityistarkkailuun valvonnan kohteeksi. Näin saataisiin resurssit kohdistettu sinne, missä on suurin tarve muuttaa käytäntöjä.

Myös RT on suuntaamassa työturvallisuustyön painopistettä enemmän niihin yrityksiin, missä työsuojelupäällikön työ on hoidettu otona eli oman työn ohella hieman sinne päin kiireessä sipaisten.

Hyvällä yhteistyöllä voidaan päästä tulokselliseen työturvallisuustoimintaan, sen osoittaa RT:n Nolla tapaturmaa -kampanjan osatulokset. Mutta edelleen tarvitaan myös viranomaismääräyksiä ja -valvontaa kuten silmäsuojainten käyttöpakon asettaminen, joka jo nyt näkyy tilastoissa hyvänä kehityksenä.

Tapaturmat sattuvat edelleenkin yksittäisille rakennustyötä tekeville henkilöille. Tätä ei poista viranomaismääräykset, yritysten turvallisuusjärjestelmät eikä työnantajan vastuu, ellei peiliin katsomalla näy se paras kaveri, jonka puolesta kannattaa toimia turvallisesti.

Tätä artikkelia on kommentoitu 6 kertaa

6 vastausta artikkeliin “Osa yrityksistä pitää työturvallisuutta vain ”ruotsalaisten” vouhotuksena”

  1. Erinomainen analyysi Reijolta. Ei auta, että muutamat suuret yritykset huolehtivat esimerkillisesti työturvallisuudesta jos iso osa yritysjohtajista ei ole siitä pätkääkään kiinnostunut ja Rakennusliitto julistaa omilla sivuillaan, että työntekijöiden ainakaan ei pidä henkilökohtaisesti sitoutua turvallisuuden parantamiseen. Ennen työturvallisuus oli nimenomaan Rakennusliiton ajama asia, joka ei kiinnostanut yritysjohtajia. Mutta nyt kun johtajat kiinnostuivat siitä, niin Rakennusliitto näkee sen työtekijöihin kohdistuvana hiostuksena eikä yhteisenä asiana.

  2. Silmäsuojainten täydellistä käyttöpakkoa ei tule missään nimessä ajaa laiksi. Mm. näkökentän kapeneminen, ääreisnäön menettäminen, sopimattomien, epämukavien ja paikallaanpysymättömien lasien korjailu kesken työnteon ja lasien sankojen aiheuttama (kuppi-)kuulonsuojainten toiminnan heikkeneminen ovat syitä jonka vuoksi suojalaseja tulee käyttää vain työtehtävän niin vaatiessa, ei pakollisena kaikissa tilanteissa.
    Valitettavasti vain näistä asioista haluavat ja voivat päättää henkilöt jotka eivät itse ole kymmeniin vuosiin, jos koskaan, olleet työmaalla suorittavissa tehtävissä, vaan kulkevat selkä suorana turvallisissa paikoissa ja huomauttelevat työnmiehille heidän varustepuutteistaan ja pahimmassa tapauksessa langettavat sanktioita siitä ettei työntekijä käytä jotain varustetta joka siinä tilanteessa saattaisi jopa vaarantaa ko. työntekijän turvallisuuden. Ja jos näille ihmisille yrittää sanoa jotain vastaan, he vetoavat asemaansa, ikäänsä, koulutukseensa, esimiesasemaansa, tilastoihin tai johonkin muuhun, ja ilmoittavat että jos ei tämä toimintatapa miellytä, ei tällä työmaalla ole pakko olla vaan saa täältä poiskin lähteä. Kuinka nämä päättävät tahot saataisiin ymmärtämään etteivät kaikki suojaimet joka tilanteessa lisää turvallisuutta, vaan joskus niiden käyttö saattaa myös heikentää sitä…

  3. Analyysi ei ole kovinkaan hyvä. Yritys on A-luokkaa työturvallisuudessa sillä perusteella, että se käyttää paljon resursseja hallinnollisiin tehtäviin. RT:ssa ja alalla on valalla uskomus, että hallinnollisilla töillä ja byrokratialla tehdään parempia tuloksia. TR- ja MVR-mittaukset sekä tapaturmailmoitukset pitäisi tehdä puolueettoman osapuolen, jotta saataisiin aito kuva yrityksien työturvallisuuden tasosta. Tämän analyysin mukaan lisämäällä hallinnollista panosta työturvallisuuteen saavutetaan tuloksia, mikä kiistattomasti ei pidä paikkaansa. Sillä rakennusliiton kanta on täysin oikea, että tekemällä työmaalla asiat kehittyy ja näin on kaikkien työmaatehtävien osalta, on kyse laadusta tai työturvallisuudesta.
    Eikä asiat ole paremmassa kunnossa isoissa yrityksissä sen takia, että niillä on resursseja tehdä näitä tehtäviä raskaasti hallinnollisina tehtävinä, jonka tuloksena syntyy paljon dokumentaatiota.
    Ns. yksikään työturvallisuussuunnitelma ei tee työmaasta turvallisempaa ellei työmaalla hoideta asioita turvallisesti ja järkevästi.
    Ja näin summaisin, että tälläiset isojen rakennusliikkeiden kilpailunrajoituslobbaukset ja pienien toimijoiden mustamaalaus ovat kuvottavia. Ei asiakkaat maksa pääkonttorien hallinnoista vaan tehdystä työstä, joka tuottaa lisäarvoa asiakkaalle pitkällä aikavälillä.

  4. Taitaa Reijo olla Skanskan asialla tässä jutussa, sen verran
    juttu haiskahtaa ko. liikkeen systeemeistä.
    Täysin naurettava ajatus tuo ABC-luokitus.
    Tämä Ruotslainen liike vääristelee tapaturmailmoituksissa, jotta
    luvut saadaan näyttämään hyviltä eli tapaturman sattuessa
    työntekijä laitetaan korvaavan työhön, jotta ei tule sairaslomaa.
    Ei se työturvallsuus tule papereita täyttämällä.
    Tämäkin on vaan sitä samaa byrokratian lisäämistä, joita nämä
    tietyt (tietty) iso(t) haluaa tehdääkseen pienempien yrittäjien
    olon tukalaksi. Kyllä teksi hyvää näille tietyille tahoille (ihmisille) olla
    esim vastaavana mestarina projektissa ja vetää yksi hanke näillä
    kriteereillä mitä asettavat ja katsoa siten, että projektin talous ja
    aikataulu on kunnossa. Pitäisi puhua myös siitä enemmän, että
    työturvallisuuteen vaikuttaa tämän hetken hintataso johon
    myös tilaajataho on syyllinen (halvin tarjous voittaa).

  5. ”Silmäsuojainten täydellistä käyttöpakkoa ei tule missään nimessä ajaa laiksi.”
    Meinaat että suojalasien käyttöpakko on vaan joidenkin yritysten omaa vouhotusta, eikä perustu lainsäädäntöön?

  6. SRV taas potkii firmasta sellaiset työntekijät pihalle jotka ei suostu vääristelemään mittaistuloksia.. Tavoitteena 100 % TR-tulos..Johtoporras on aivan sekaisin, eivät edes ymmärrä mistä siinä mittauksessa on kyse. Aivan naurettavaksi mennyt koko mittaustuloksilla kikkailu ja kaikki jotka alalla on vähänkään ollut tämän tietää.

Vastaa