Rakennusfysiikan professori kritisoi lähes nollaenergiarakentamisen ehdotusta puutteelliseksi

Rakennusfysiikan professori Juha Vinha Tampereen teknillisestä yliopistosta pitää FinZEB-projektin lähes nollaenergiarakentamisen ehdotusta hyvänä keskustelunavauksena. Puutteina hän pitää tavoitteiden kireyttä suhteessa tiukkaan aikatauluun. Miksi EU:n kylmimmässä maassa pitäisi lähteä tekemään kaikkein kovimpia, kalleimpia ja riskialtteimpia kokeiluja energiansäästössä ja talotekniikan lisäämisessä? Ruotsi on paljon maltillisempi.

Rakennusfysiikan professori Juha Vinha oli tyytyväinen siihen, että FinZEB vahvisti tutkimustuloksen, ettei eristemääriä pidä lisätä.

Rakennusfysiikan professori Juha Vinha kirjoittaa:

”Päättymässä oleva FinZEB-projekti on antanut lisää tietoa energiatehokkaan rakentamisen kustannusvaikutuksista ja mahdollisista energiankulutuksen tavoitetasoista. Se on ollut tarpeellinen lisä pohdittaessa tulevia rakennusten energiatehokkuustavoitteita Suomessa. Tämä asia on kuitenkin niin laaja, että järkevien energiankulutustasojen määrittäminen eri rakennustyypeille vaatii vielä paljon muutakin selvitystyötä.

Energiatehokkuuden parantamisella on vaikutuksia rakennuksessa moneen muuhunkin asiaan kuin rakentamis- ja elinkaarikustannuksiin. Näitä ovat mm. arkkitehtoniset ja tilankäyttöön liittyvät ratkaisut, rakenteiden kosteustekninen toiminta, sisäilman olosuhteet, ilmanvaihdon ja rakenteiden välinen yhteistoiminta, taloteknisten järjestelmien ohjaus sekä uusiutuvan energian tuotantoratkaisut. Lisäksi kustannuksia arvioitaessa on oleellista tietää eri toimenpiteiden vaikutukset todelliseen energiankulutukseen eikä pelkästään laskennallisiin arvoihin.

Merkittävä osa rakennusten energiankulutuksen tasosta määräytyy jo arkkitehtisuunnittelun yhteydessä. Pelkällä rakenteiden ja talotekniikan suunnittelulla ei päästä energiatehokkuuden osalta hyvään lopputulokseen, jos sitä ei ole otettu huomioon jo arkkitehtisuunnittelussa ja tilaratkaisuissa. Sen vuoksi energiatehokkuuden parantaminen edellyttää jatkossa myös eri suunnittelijoiden välistä yhteistyötä paljon nykyistä enemmän. Tämä tulee olemaan myös iso haaste suunnittelussa.

Eristeiden lisäys lisäisi kosteusriskejä

Lämmöneristyksen lisäys yhdistettynä ennustettuun ilmastonmuutokseen lisää kosteusriskejä monissa vaipparakenteissa ja heikentää niiden vikasietoisuutta. Rakenteiden lisäksi on kiinnitettävä erityistä huomiota varsinkin liitosten ja detaljien suunnitteluun ja toteutukseen. Rakenteet voidaan toteuttaa oikein myös paremmin lämmöneristettynä, mutta monissa rakenteissa tarvitaan muutoksia.

Käytännössä nämä muutokset etenevät rakenteiden suunnitteluun ja toteutukseen kuitenkin hitaasti, ja jatkuvasti tehdään tältä osin puutteellisia rakenteita, vaikka ohjeita paremmistakin ratkaisuista on jo olemassa. Tärkeitä asioita rakenteiden toteutuksen kannalta ovat myös rakennusaikainen kosteudenhallinta ja rakenteiden riittävät kuivumisajat, joiden osalta on saatava aikaan oleellisia parannuksia nykytilanteeseen verrattuna.

Vaipan lämmöneristyksen lisäys nostaa sisälämpötiloja kesäaikana ja tämä ilmiö on heikentänyt sisäilman laatua entisestään varsinkin kerrostaloissa, joissa kesän ylilämpö on ollut ongelmana jo pienemmilläkin eristepaksuuksilla. Sinällään FinZEB-projektin laskelmat vahvistavat jo aiemmin FRAME-hankkeessa saadun tuloksen, että lämmöneristyksen lisäys nykytasosta ei ole kannattavaa enää toimistorakennuksissa ja kerrostaloissa. Päinvastoin, ylilämpöongelmien vähentämiseksi tulisi näissä rakennuksissa sallia lämmöneristyksen suunnitteluun suurempi pelivara heikentämättä kuitenkaan rakennusten kokonaisenergiatehokkuutta.

Ilmanvaihdon säätöongelmat kasvavat

Ulkovaipan ja ilmanvaihtojärjestelmän keskinäinen toiminta nousee myös entistä tärkeämpään osaan energiatehokkaassa rakentamisessa. Vaipan ilmatiiviyden voimakas paraneminen edellyttää ilmanvaihdon huolellista säätämistä, jotta paine-erot vaipan yli eivät kasvaisi merkittävästi. Tämä on osoittautunut monessa tapauksessa hyvin haastavaksi varsinkin silloin, kun ilmavaihtoa pyritään säätämään tarpeen mukaan. Öisin ja viikonloppuisin tyhjinä olevien rakennusten ilmanvaihdon muuttuminen voi aiheuttaa suuria painesuhteiden muutoksia, jolloin mikrobeja ja haitallisia aineita voi siirtyä sisäilmaan paitsi rakenteista myös esimerkiksi viemäreistä ja savuhormeista. Jatkossa voidaan joutua turvautumaan automaattisesti säätyviin ilmanvaihtojärjestelmiin, jotka lisäävät hankintakustannusten lisäksi myös järjestelmien huoltoa ja yläpitotarvetta.

Tehokkaan hyötysuhteen omaavat pyöriväkennoiset lämmöntalteenottolaitteet ovat puolestaan ongelmallisia siksi, että ne eivät poista sisäilman kosteutta samalla tavoin kuin perinteiset ristivirtaperiaatteella toimivat LTO-laitteet. LTO-laitteiden puutteellinen asennus, säätäminen ja huolto voivat vielä lisätä tätä ongelmaa. Tämän seurauksena sisäilman kosteuslisän nousu on jo joissakin tapauksissa aiheuttanut kosteusongelmia rakenteille. Oman lisänsä tähän tuo myös sisätilojen lisääntynyt jäähdytys kesäaikaan, joka nostaa sisäilman suhteellista kosteutta entisestään.

LTO-laitteiden haasteena on myös niiden jäätyminen, joka heikentää laitteiden hyötysuhdetta ja aiheuttaa sulatusjaksojen aikana suuria alipaineita rakennuksen sisälle tuloilmakanavan ollessa suljettuna.

Korjausrakentamisessa riskit vielä korostuvat

Rakenteisiin ja ilmanvaihdon hallintaan liittyvät kysymykset korostuvat entisestään, kun tarkastellaan uudisrakentamisen sijaan korjausrakentamista. (Kun lähes nollaenergiarakentamisen vaatimukset on viety uudisrakentamiseen, on seuraavana vuorossa korjausrakentamisen pohdinta.)

Vanhoja rakenteita lisäeristettäessä joudutaan lämmöneristys asentamaan usein rakenteiden sisäpuolelle, jolloin niiden kosteustekninen toiminta heikkenee. Monissa tapauksissa alkuperäinen rakenne voi olla myös kosteustekniseltä toiminnaltaan virheellinen tai jopa kosteusvaurioitunut, mikä vaikeuttaa tilannetta. Korjauksen yhteydessä asennettu tehokkaampi ilmanvaihto voi puolestaan väärin säädettynä imeä mikrobeja ja muita haitallisia aineita rakenteista sisäilmaan. Sen vuoksi vaipan ilmatiiviyden parantamiseen on kiinnitettävä tässä tapauksessa erityistä huomiota.

Suomeen rakennetuissa energiatehokkaissa taloissa energiankulutus on ollut usein suurempi kuin laskennallisesti saadut arvot. Tähän on löydettävissä monia eri syitä. Jos tavoiteltuun energiankulutustasoon ei päästä, monet energiantehokkuuden parantamiseksi tehdyt lisäinvestoinnit voivat osoittautua todellisuudessa kannattamattomiksi. Tästä syystä on välttämätöntä selvittää tarkemmin myös energiatehokkaiden rakennusten todellisia energiankulutuksia ja niihin vaikuttavia syitä. Talojen käyttäjät ja huoltohenkilökunta ovat tältä osin keskeisessä asemassa, sillä aitojen hyötyjen saaminen rakennusten energiatehokkuuden parantamisesta edellyttää huomattavasti nykyistä suurempaa käyttäjille annettavaa ohjausta ja valistusta. Samasta syystä myös rakennusten huollon ja ylläpidon merkitys korostuu jatkossa.

Yksittäiset talot eivät ole hyviä uusiutuvan energian tuottajia

Myös energiatehokkuuden laskentaperusteissa on parannettavaa. Energiatehokkuuden laskennassa ei oteta tällä hetkellä huomioon millään tavalla uusiutuvan energian etätuotantoa. Ei ole järkevää rajoittaa uusiutuvan energian käytöstä saatavia E-lukuhelpotuksia pelkästään tontti- tai korttelikohtaisiin energiantuotantoratkaisuihin. Yksittäiset rakennukset eivät ole parhaita ratkaisuja energiantuotannolle jo pelkästään huolto- ja ylläpitosyistä. Energiatehokkuuden laskenta ei ota nykyisellään kantaa myöskään tehonkäyttöön. Ei siis ole vaikutusta E-lukuun käyttääkö esimerkiksi sähkön kesällä, jolloin siitä on kohta ylitarjontaa vai käyttääkö sähkön pakkashuippujen aikaan, jolloin siitä on pulaa. Tämä asia on tuotu esiin myös FinZEB-projektissa. Energiatodistuksissa on puolestaan tarpeellista esittää E-luvun lisäksi myös rakennuksen todellinen tavoitekulutus, jotta käyttäjät voivat verrata sitä toteutuneeseen kulutukseen.

Suomi on EU:n pohjoisin maa, joten meidän ilmastomme asettaa suurimmat haasteet lähes nollaenergiarakennusten toteutukselle koko EU:ssa. Lisäksi energiatehokkuuden parantamisen kustannusvaikutus on meillä suurin. Sen vuoksi meidän tulee arvioida omia energiankulutustasojamme ennen kaikkea kansallisista lähtökohdista, jotta rakennukset kyetään toteuttamaan turvallisesti ja hallitusti, ja jotta niiden rakentamiskustannukset eivät nousisi tarpeettomasti. Energiatehokkuuden parantamiseen liittyvien ratkaisujen pitäisi perustua sen vuoksi myös huomattavasti tarkempiin taloudellisuustarkasteluihin kuin yleensä tehdään.

Haluammeko olla eturivissä hinnalla millä hyvänsä?

Usein meitä halutaan vertailla niihin Euroopan maihin, joissa määräyksiä on kiristetty voimakkaasti. Haluamme olla energiatehokkuusasioissa eturintamassa. Vertailuja tehtäessä tulee kuitenkin pitää mielessä muiden maiden maantieteellinen asema Suomeen verrattuna. On olemassa esimerkkejä myös maltillisemmasta etenemisestä, kuten naapurimaamme Ruotsi, joka on kuitenkin ilmastollisesti lähinnä meitä.

Koska rakennusten energiatehokkuuden parantaminen turvallisesti ja kustannustehokkaasti edellyttää laajaa kokonaisuuden tarkastelua ja hallintaa, se ei valitettavasti tapahdu nopealla aikataululla käytännön rakentamisessa. Erityisen haasteellista tämä on toteuttaa palvelurakennuksissa, joiden osalta määräysten muutosaikataulu on kuitenkin asetettu tiukimmaksi. Kun tietoa lähes nollaenergiarakentamisen aiheuttamista vaikutuksista ja todellisista kustannuksista eri rakennustyypeissä puuttuu, on syytä edetä maltillisesti määräysten kanssa. Määräyksiä voidaan tarpeen mukaan kiristää myöhemmin lisää, kun tekniikka ja toteutustavat kehittyvät ja ehditään varmistumaan niiden toimivuudesta Suomen olosuhteissa. Maltti on valttia siis tässäkin asiassa.”

Lisätietoa rakennusfysiikan ja ilmanvaihdon merkityksestä seuraavissa pdf-kuvissa.

 

 

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 22 kertaa

22 vastausta artikkeliin “Rakennusfysiikan professori kritisoi lähes nollaenergiarakentamisen ehdotusta puutteelliseksi”

  1. Suomessa ollaan paavillisempia kuin paavi itse koska Ympäristöministeriö on miehitetty ympäristöuskon ortodokseilla. Hyvää haetaan mutta koska valmistelijoiden sielunmaisemaan ei mahdu kokonaistarkastelu tullaan älyttömiin lopputuloksiin.

  2. Juha Vinha puhuu täyttä asiaa. Erilaiset kokeilut, pilotit ja projektit ovat jo todistaneet Juha Vinhan kannanoton oikeaksi.

  3. Lähes nollaenergiarakentamisen ehdotukset eivät koske korjausrakentamista, mutta sielläkin tavoitteena on edistää käytäntöjä, joilla päästäisiin kohti lähes nollaenergiarakentamista. VTT tutkii parhaillaan lähes nollaenergiakorjaamista viiden maan NeZeR-hankkeessa (www.nezer-project-eu). On odotettavissa, että ympäristöministeriössä pohditaan pian uudisrakentamisen lähes nollaenergiamääräysten valmistumisen jälkeen myös korjausrakentamisen energiamääräysten kiristämistä. Rakennusteollisuus RT on omassa tuoreessa hallituspoliittisessa kannanotossaan kehottanut painopisteen siirtämistä sinne.

    Juha Vinha on käsitellyt Frame-ohjelmassa perusteellisesti eristeiden lisäämisen aiheuttamia kosteusriskejä. Jutun lopussa olevassa pdf-esityksessä hän ottaa kantaa myös vaipan tiiviyteen ja koneellisen ilmanvaihdon lisäämiseen:

    ”Hyvä ilmantiiveys on keskeinen edellytys energiatehokkaalle rakentamiselle. Vaipan ilmanpitävyyden parantamisella on lähes pelkästään positiivisia vaikutuksia. Ilmanvaihdon tulo- ja poistoilmavirtojen säätäminen on erittäin tärkeää. Erityisesti jos rakennuksen ilmanvuotoluku on alle 0,5 kuutiota neliölle tunnissa. Täysin tiiviiseen vaippaan pyrkiminen voi nostaa ilmanvaihdon nostamat paine-erot suuriksi ja syntyy ongelmia niihin vuotokohtiin, joita vaippaan aina jää. Vaipan ilmatiiveys 0,5-1,0 kuutiota neliölle tunnissa on riittävä.

    Vaihdettaessa LTO:lla varustettu koneellinen ilmanvaihto painovoimaisen tilalle alipaine vaipan yli tyypillisesti kasvaa. Jos vaipassa on homevaurioita, mikrobit ja niiden aineenvaihduntatuotteet pääsevät helpommin sisäilmaan ellei rakennusvaippaa tiivistetä korjauksen yhteydessä. Suositeltavinta on luonnollisesti korjata samanaikaisesti myös vaurioituneet rakenteet.

    Ilmanvaihto on tärkeää säätää oikein myös tässä tapauksessa.

    Kouluissa ja päiväkodeissa pääilmanvaihto säädetään usein pienemmälle poissaoloaikana. Likaisten tilojen kohdepoistot jäävät kuitenkin päälle, jolloin alipaine sisällä kasvaa ja voi aiheuttaa samanlaisen ongelman.

    Sisäilman laadun kannalta ongelmana ei ole yleensä olekaan ilmanvaihdon vähäisyys vaan liiallinen alipaine ja ilmaa vuotavat vaurioituneet rakenteet sekä likaiset korvausilmareitit.

    Väärin tehdyssä ilmanvaihtokorjauksessa lopputulos voi olla sisäilman laadun kannalta huonompi kuin ennen korjausta.”

  4. Juha Vinhalta oikeaoppinen analyysi. Seppo Mölsä täydentää hyvin.
    Niin, millä fysiikan mandaatilla YM:ssä toimitaankaan?
    Siteeraan yhtä Juha Vinhan lausetta: ”Merkittävä osa rakennusten energiankulutuksen tasosta määräytyy jo arkkitehtisuunnittelun yhteydessä.”
    Sukupolven ajan luennoin rakennusfysiikasta eri puolilla Suomea, eniten pks:lla. Aloitin rakennusfysiikan tuntini: ”Rakennusfysiikan virheet alkavat erittäin usein kaavoituksessa.”

  5. Tämän asian johtavat virkamiehet ympäristöministeriössä ovat lvi-taustaisia. Ei ihme, että talotekniikan lobbarit saavat myötätuntoa kun kuiskuttelevat mitä ihmeellisimpiä jopa utopistisia ratkaisujaan. Taloautomaatio on aivan lapsenkengissä. Järjestelmät toimivat ontuen yksinäänkin – integraatio on kaukainen unelmä. Paljonko laitteet maksavat, paljnko tilaa vaaditaan, kuka osaa käyttää, mikä on niiden kestoikä, paljonko huolto ja kunnossapito maksaa, paljonko sähköä kuluu, mikä on jäähdytystarve, mihin näyttöpaneeli esim taloyhtiössä sijoitetaan, kuka laitteistosta vastaa jne jne jne…………

    Mikäli haluamme asua täällä arktisessa ilmastossamme, asumismukavuuden ja rakenteiden kuivanapysymisen vuoksi energiaa kuluu – tämä on luonnon laki. Sitä ei virkamiehet sen paremmin kuin EUkaan pysty kumoamaan. Yritys näyttää kyllä olevan kova.

  6. Meidän suomalaisten ja meidän rakennustemme edun vuoksi toivon, että asiantuntijat antavat perustellut vastaukset Jouko Taskisen enemmän kuin perusteltuihin kysymyksiin. Mitä pikimmin. Odotan. Tällainen relevantti kysymyspatteri odottaa rakennusalalla pikaisia vastauksia.

  7. Erittäin hyvä kannanotto ja toivottavasti tämä ei jää taas tänne rakennuslehden palstalle lojumaan. Tieto näistä asioista on ollut jo useamman vuoden, mutta sitä en käsitä miksi kukaan ei uskalla sanoa asioita ääneen julkisuudessa? Eristettä on jo nyt liikaa asuinrakennuksissa, ollaan ongelmissa ylilämmön kanssa ja ilmanvaihtoa ei saada toimimaan suunnitellusti. Kokoajan pitäisi kuitenkin parantaa, jotta teoriassa saadaan paperit näyttämään paremmalta politiikkojen käsissä. Toiveena olisi että nämä suomen ykkösosaajat fysiikassa puhaltaisivat yhteen hiileen ja nostaisivat asian oikeasti pöydälle ennen kuin on liian myöhäistä.

  8. Aikamoista, totta varmasti monessa tapauksessa. Se on vain vaikea myöntää, että kun rakentaminen kehittyisi laadukkaaksi, nollaenergiatalot olisi helppoja suunnitella, rakentaa ja ylläpitää. Nykyisellä suunnittelun ja rakentamisen normitasolla nollatalot ovat todellinen uhka, sitä ei kai kiellä kukaan?

    Nyt kun teollinen internet puskee läpi joka puolella, markkinoilta alkaa löytyä kohtuuhintaisia ratkaisuita toteuttaa nollaenergiatalon energianhallinta niin, että se reakoi automaattisesti eri tilanteisiin ja ei pääse syntymään Juhan mainitsemia riskitilanteita. Puhumattakaan energiasäästöistä mitä hyvin yksinkertainen tekniikka tuo.

    Kaikki tiedämme, että tekniikka on tänä päivänä erittäin luotettavaa, joten se ei olisi este. Lisäksi talo on niin yksinkertainen, että siitä ei myöskään muodostu ongelmaa.

  9. ”Kaikki tiedämme, että tekniikka on tänä päivänä erittäin luotettavaa, joten se ei olisi este”
    HAHHHHAHAHHAHAHAHHAHAHAA!
    Tekniikka kestää noin 5 vuotta ja sitten alkaa seuraava rumba: Anturien rikkoutuminen, asennukseen tarvitaan valmistajan valtuuttaman huoltoliikkeen sähkömies -> 6 euron anturin vaihto matkakuluineen maksaa noin 300 euroa. Yhdellä käynnillä ei tietenkään vaihdeta kaikkia antureita…eikä tarkisteta laitteiston säätöjä tms. koska anturinvaihtoon ei sellainen kuulu…
    Piirilevyistä kärähtää juotokset…samakuin yllä mutta hinta 1000 – 2000 euroa per kärähdys ja näitä piirilevyjä on esim. helvetinkoneessa (IV)koneessa useampi kappale…
    Lämpöpumpusta vuotaa siirtonesteet koska liittimien valmistusmateriaali ei kestä kuin sen 5 vuotta jonka jälkeen liitin murtuu…korjaus 1000-2000 euroa. Ja korjaukselle ei anneta takuuta…
    Ja tätä jatkuu maailmantappiin.

  10. Tarjouslaarista ei saa hyvää ja tämä myös kuuluu rakentamisen laatuun.

    1. Ei todellakaan ole kysymys pelkästään ”tarjouslaarista”, vaikka itse nimenomaan puhuit tuolla kohtuuhintaisuudesta aiemmin.

      Lainaanpa hieman Juha Vinhan (erinomaista) tekstiä:
      ”Tehokkaan hyötysuhteen omaavat pyöriväkennoiset lämmöntalteenottolaitteet ovat puolestaan ongelmallisia siksi, että ne eivät poista sisäilman kosteutta samalla tavoin kuin perinteiset ristivirtaperiaatteella toimivat LTO-laitteet. LTO-laitteiden puutteellinen asennus, säätäminen ja huolto voivat vielä lisätä tätä ongelmaa. Tämän seurauksena sisäilman kosteuslisän nousu on jo joissakin tapauksissa aiheuttanut kosteusongelmia rakenteille. Oman lisänsä tähän tuo myös sisätilojen lisääntynyt jäähdytys kesäaikaan, joka nostaa sisäilman suhteellista kosteutta entisestään.

      LTO-laitteiden haasteena on myös niiden jäätyminen, joka heikentää laitteiden hyötysuhdetta ja aiheuttaa sulatusjaksojen aikana suuria alipaineita rakennuksen sisälle tuloilmakanavan ollessa suljettuna.”

      Juuri tässä on se LTO-kojeiden iso ongelma. Nimenomaan näitä ongelmia on ollut tavallaan ”liian älykkäissä” LTO-kojeissa, jotka muka pystyvät ”älykkäästi” toimimaan joka tilanteessa. Näin kun vai ei ole tässä välillä niin kylmässä (-40 astetta) ja välillä niin kuumassa (+32 astetta) Suomen ilmastossa. Ja viime kesän ennätyshelteet tekivät todella sen, että jos joku jäähdytti (”älykkään” systeemin avulla) liikaa taloaan, teki se mitä ilmeisemmin kosteusvaurioita jonnekin päin asuntoa.

      1. ”eivät poista sisäilman kosteutta ”

        uusissa laadukkaasti toteutuneissa omakotitaloissa on ongelmia nimenomaan liian kuivan sisäilman kanssa, joten pyöriväkennoiset auttavat tuossa ongelmassa hieman, eivät poista ongelmaa tosin.

        Pyöriväkennoisen jäätyminen on 99% suunnittelu/toteutuksen laadun puutteesta johtuvaa, eli panostus laatuun on pakollista. Muutenkin ”Rakentaja”-nimimerkin mainitsemat ongelmat ovat täysin seurausta huonosta suunnittelusta/toteutuksesta. Kuten myös Juhan teksti, ikävä kyllä.

        Tosin Juha on niin perillä asioista, että tietää laatuongelman olevan rakentamisen joka tasolla, joten siksi olisi hyvä kieltää ajatuksetsin laadukkaista taloista.

        Kyllä Pekka S oli oikeilla jäljillä, laadukas elektroniikka ei ole ratkaisevasti kalliimpaa kuin tarjouslaarien antimet.

        1. Sisäilmaprofessori Olli Seppänen totesi FinZEB-seminaarissa, että on turvallisempaa kärsiä kuivasta sisäilmasta kuin ilman kostuttamisen tuomista riskeistä asunnoissa. Mielenkiintoista oli, että hän, talotekniikan asiantuntijana, arvosteli seminaarissa eniten talotekniikkateollisuutta mm. siitä, että se ei ole kehitttänyt laitteita, joita tavallinen ihminen osaisi käyttää ilman insinöörikoulutusta. Vielä isommaksi riski hänen mukaansa kasvaa, kun uusimman eli kokeilemattomimman tekniikan määrää lisätään ihan viranomaismääräyksillä.

          Ennen kuin rynnätään lähes nollaenergiarakentamiseen nyt esitetyin keinoin talotekniikkateollisuuden pitää osoittaa, että se on ottanut Seppäsen ja Vinhan esittämän kritiikin tosissaan tuotekehityksessään. Kauhukuva, tai siis talotekniikkateollisuuden huoltoyksiköiden bisneksenteon unelmakuva, tietenkin on, että huoltomiesten työmäärä kasvaa, kun heitä hälytetään kovalla tuntiliksalla vaihtamaan hienoja antureita tai säätämään ilmanvaihdon painesuhteita oikeiksi toimistotyöntekijöiden ihmetellessä vieressä, että mikä tässä taas mättää. Tämä huoltorumba voi viedä aika ison osan luvatuista energiansäästörahoista.

          Itse en lähtisi ensimmäiseksi ratkomaan tuota ongelmaa sillä, että tarjotaan talotekniikkafirmoille pitkäaikaisia, rahakkaita huolto-, ylläpito- ja elinkaarisopimuksia, kuten ne varmaan toivovat. Kyllä ostajan pitää voida luottaa sellaisen tekniikan toimivuuteen, jota on pakotettu ostamaan. Eli pidennetään ensin talotekniikkatoimitusten takuuaikoja, jotka kattavat niin säädöt kuin nämä anturitkin aluksi vaikka kymmeneen vuoteen. Siinä olisi riittävästi kimmoketta käyttäjälähtöiselle tuotekehitykselle.

          Toiseksi viimeinen kysymys talotekniikkateollisuudelle ennen loppuarviota markkinakakun muutoksen vaikutuksista: paljonko on kyseisen uuden tekniikan kotimaisuusaste? Siinä voisi laskea yhteen sekä laitteet että niiden asennustyön. Jos kotimaisuusaste on korkea ja tarjoaa vielä vientimahdollisuuksia, niin se on totta kai plussaa verrattuna esimerkiksi siihen, mitä kansainvälisessä omistuksessa olleet eristefirmat ovat tehneet Suomen viennilleen.

          Viimeinen kysymys on, että paljonko rakennuksen hiilidioksidipäästöt laskevat, sillä sehän tässä kaikessa pitäisi olla takanana. Keinojen pitäisi olla sellaisia, että päästöt laskevat parhaiten ja nopeasti. Huonoja ovat sellaiset ratkaisut, kuten aurinkopaneelien lisääminen tai puun polttaminen, jotka lisäävät alkuvaiheessa valtavasti päästöjä, ja esimerkiksi puun osalta kompensoituvat vasta sadan vuoden kuluttua, kun metsää on kasvanut tilalle ja aurinkopaneeleilla tuo kompensaatioaika taitaa olla pidempi kuin paneelin taloudellinen käyttöaika Suomen olosuhteissa.

  11. Kyllä kaikki ovat kotimaisia ja hyvät arvostelut saaneita koneita. Ammattilaisten suunnittelemia ja asentamia. Niin ja huollosta, kiirellisenä työnä saat huoltomiehen viikossa-kahdessa. Normityönä odottelua toimimattoman koneen kanssa tulee kuukauden päivät…

  12. Mielestäni tutkijat ovat selvittäneet aika hyvin virherakenteet tällä hetkellä käytössä olevista rakennuksista, mutta se, ettei virheitä toistettaisi ei ole vielä riittävä.Jos uskotaan ilmaston muuttumiseen lähitulevaisuudessa, olisi parasta suunnitella tulevaisuudentaloja, joita tavan ihminenkin osaa käyttää itsensä ja talonsa terveyttä vaarantamatta.
    Olisiko hyväksyttävä puun hengittävyys: kosteudentasaajana ja ilmanvaihtotarpeen puolittajana ?
    Nollaenergiatalon riskejä voisi vähentää esimerkiksi kaksois-seinällä:umpipuuta sisäseinä, 5 sentin ilmarako ja tiivis polyuretaani eristetty ulkoseinä:vähentäisi kesän jäähdytystarvetta.

  13. Kun lukee tätä kirjoitusjonoa rivienväleineen, tulee eittämättä mieleen, että SRakMk:sta ainakin C- ja D-osat pitää kumota heti kokonaan, ehkä koko määräyskokoelma. Parhaat suunnittelijat suunnitelkoot kokonaisuuslähtöisesti MRL:n 117 pykälien olennaisten vaatimusten mukaisesti. M.O.T. Nykyiset keittokirjamääräykset eivät johda luovaan ja innovoivaan suunnitteluun.
    Ja lisättäköön rakennusvalvonnan resursseja.

  14. EU:ssä tuli vuonna 2003 voimaan direktiiviin rakennuksien energiatehokkuudesta. Se otettiin EU-maissa käyttöön vuosina 2006 – 2009. Tuo kiristys ei kuitenkaan riittänyt, vaan Suomessa vuoden 2010 kiristystä seurasi vuoden 2012 kiristys. Nyt tehdään jo määräyksiä lähes nollaenergiarakentamista varten ja pian sen jälkeen korjausrakentamiselle tulevat vastaavat vaatimukset.

    Suomen rakennukset olivat jo ennen näitä kiristyksiä erittäin hyvin eristettyjä, ikkunat olivat esimerkiksi Englantiin yksilasisiin verrattuna superia, ilmanvaihdon lämmöntalteenottokin oli aivan eri tasolla kuin Keski-Euroopassa ja uusiutuvia energiamuotojen osuus oli yksi Euroopan korkeimmista, kun jossain Englannissa se edelleen vain muutamia prosentteja ja kivihiiltä käytämme vain murto-osan siitä mitä Tanska tai Saksa. Rakenteiden U-arvomme ovat nyt maailman parhaat, mutta silti eristeteollisuus haluaisi aina vain lisää senttejä, joiden hyöty pienenee pienenemistään lähes olemattomiin, mutta rahavirta tietenkää ei.

    Mikään ei kuitenkaan tunnu riittävän. Joku tutkija voisi tehdä vertailutaulukon siitä, miten energiamääräysten kiristys on tehty eri maissa vaikkapa verrattuna tuohon vuoteen 2003. Mukana voisi olla myös nykyiset lähes nollaenergialuvut maittain. Taulukossa voisi olla vertailulukuna myös kustannukset. Eli paljonko lisähinta on eri maissa per asunto- tai toimistoneliö. Ja koska tavoitteenahan tässä kaikessa on kasvihuonekaasujen vähentäminen, niin vertailussa voisi olla mukana myös paljonko kasvihuonekaasut ovat vähentyneet ja mikä on tuon vähennyksen kustannus eri maissa.

    Siinä nähtäisiin, paljonko ilmastonmuutoksen torjuntaan ovat panostaneet eniten ilmastonmuutoksesta kärsimään tulevat Etelä-Euroopan maat ja paljonko Pohjoismaat. Ainakin itse muuttaisin asennettani vielä skeptisemmäksi, jos näkisin, että kustannuksen tästä maksavat Pohjoismaat ja hyödyn keräävät ne jotka eivät pane tikkua ristiin.

  15. Suomen ilmasto-olosuhteissa ei ole tarpeen edetä piiruakaan jo olevia EU-tavoitteita ja -direktiivejä vauhdikkaammin. Tulee myös asettaa kriittiseen tarkasteluun, mitä meille tänne pohjan perukoille todella EU:sta suolletaan.

    Tarvitaan malttia rakentamiselle asetettavien vaatimusten suhteen. Energiatehokkuuden, kuten yleensäkään rakentamismääräysten merkittäviä muutoksia ei saisi tehdä nopeammin kuin kertaluokalleen viiden…kymmenen vuoden välein, jotta rakentamisen eri osapuolet pysyvät muutostahdissa mukana ja ehditään varmistua uusien ratkaisujen toimivuudesta.

    Rakennusfysikaaliset tosiasiat ja Suomen ilmasto-olosuhteet on hyväksyttävä. Lämmitystä tarvitaan asumisviihtyisyyden ja rakenteiden kuivana pitämiseen. Nykyisin vaadittavalla tolkuttomalla lämmöneristämisellä rakennuksen energiatehokkuus paranee vain marginaalisesti ja energiansäästö hukkuu jäähdytykseen. Ihmisten käyttäytymisellä on merkittävä vaikutus energiankulutukseen. Kinteistönhuolto tuskin pysyy perässä, jos jokainen rakennus pakataan täyteen talotekniikkaa ja se on samalla vielä energiantuotantolaitos.

    Kokonaisuuden hallinta ja materiaalitehokkuus on unohtunut energiatehokkuuden ja ilmastonmuutoksen nimiin melskatessa. Maailmanlaajuinen ympäristön- ja ilmastonmuutos juontuu pitkälti väestönkasvusta ja kaikkinaisen inhimillisen toiminnan lisääntymisestä maapallolla, mihin ei yksin Euroopan saati sitten Suomen toimin paljon pystytä vaikuttamaan.

    Mitään järkeä ei ole siis pyrkiä Suomen ilmasto-olosuhteissa kulkemaan kohti riskialtista rakentamista ja lisätä erilaisten hilavitkuttimien määrää rakennuksissa. Energiantuotanto ja -jakelu sekä säästeliäs energiankäyttö on otettava vahvemmin tarkasteluun samoin kuin koko yhdyskuntarakenne. Panos ja tuotos on pidettävä aina mielessä samoin ihmisten käyttäytyminen. Arkista elinympäristöämme täyttävät kiihtyvällä vauhdilla energiaa käyttävät ja lämpöä tuottavat laitteet ja härvelit.

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi