Korjausrakentaminen Koulutus ja tutkimus Uutiset Seppo Mölsä 6 kommenttia

Homesairauksien toksisuusmittari oli liian hyvä ollakseen totta

Suomalainen tutkijaryhmä esitti tieteellisessä julkaisussaan (Environmental Research 154, 2017), että pölyn toksisuudella ja sisäilmastoon liitetyn oireilun välillä on yhteys. THL ja Työterveyslaitos tyrmäävät, taas kerran, tämän emerita Mirja Salkinoja-Salosen vanhan tutkimuksen.

Mirja Salkinoja-Salonen on ollut ahkera, mutta kiistanalainen esiintyjä sisäilma-asioissa professoriuran jälkeenkin. Kuva: Tomas Amos Kouba

Kyseisen tutkimusmenetelmän luotettavuus ja käyttötarkoitus pitäisi vielä tarkoin selvittää, ennen kuin sen käyttöä voidaan suositella, muistuttavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Työterveyslaitoksen asiantuntijat.

Kyse on emerita Mirja Salkinoja-Salosen vuosia vanhan, muiden suomalaistutkijoiden jo ”tyrmäämän” tutkimuksen, uudelleenjulkaisusta. THL:n maltilliseksi luonnehdittu tiedote kohdistui erityisesti Helsingin Sanomissa äskettäin julkaistuun Salkinoja-Salosen haastatteluun ja sitä seuranneisiin johtopäätöksiin.

Toxtest tuotti pettymyksen

Tuon tutkimuksen pohjalta  käynnistettiin vuonna 2010 sosiaali- ja terveysministeriön aloitteesta laaja Toxtest tutkimus, jossa oli  mukana mm.  Turun ja Helsingin yliopistot sekä THL ja  Työterveyslaitos. Tuloksena siitä oli, että sisäilman  toksisuusmittauksilla ei voida mitata tai arvioida sisäilman aiheuttamia vaikutuksia tai sairastumisia.

”Toxtest-hankkeen piti tuottaa kenttäkäyttöön soveltuva toksisuustesti homevaurioiden vakavuuden arviointiin. Tulokseksi jäi kourallinen tomua ja kitkerä eripura hankkeeseen osallistuneiden tutkimusryhmien kesken”, kirjoitti Kemia-lehti aiheesta.

”Huonepölyn kokonaismyrkyllisyyttä mittaamalla ei voida varmuudella tunnistaa tai luokitella kosteusvaurioituneita rakennuksia, joissa ihmiset oireilevat”, Toxtest-hankkeessa todettiin.

”Valitettavasti emme voi suositella yhtäkään hankkeessa tutkittua lähestymistapaa käytännön työkaluksi kosteusvauriokohteiden korjauksien priorisointiin”, Työterveyslaitoksen (TTL) tutkimusprofessori Harri Alenius tiivisti tulokset.

Homevauriokohteiden pölynäytteistä mitattiin yllättäen jopa vähemmän toksisuutta kuin verrokkikohteiden näytteistä.

Pölystä mitatun toksisuuden perusteella ei voi varmuudella tietää, onko rakennuksessa vakava kosteusvaurio vai ei. Toksisuuden arviointimenetelmiä ei siksi pidä käyttää rakennusten terveyshaitan arvioinneissa tai kosteusvaurioituneiden rakennusten korjausten kiireellisyyden määrittelyssä.

”Herkkyytemme saada oireita on hyvin yksilöllistä ja emme tunne tarkaan, mille kaikille alitistumme, ja mekanismeja, joilla hengitystiehaitat aiheutuvat, joten ei voida sanoa, millainen määrä altistumista on turvallinen”, totesi tutkimuksesta Anne Hyvärinen, THL:n Asuinympäristö ja terveys -yksiköstä.

Luotettavaa toksisuustestiä kaivataan

Mirja Salkinoja-Salosen ryhmä on nyt siis ehdottanut, että sisäilmaongelmaiset rakennukset tulisi seuloa toksisuustestin avulla.

”Julkaisussa esitetty ja muut toksisuutta testaavat menetelmät eivät vielä täytä tätä kriteeriä”, muistuttaa Anne Hyvärinen THL:stä.

”Yksi tutkimus ei vielä todista havaintoa toksisuuden ja oireilun välillä varmaksi eikä yksinään ratkaise sisäilmasto-ongelmia.  Jotta menetelmän toimivuutta ja soveltuvuutta voidaan arvioida, tarvitaan riippumaton menetelmän validointi ja arvio siitä, mistä erilaiset toksisuutta mittaavat menetelmät kertovat ja mistä eivät.”

THL:n mukaan sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen pitää ensisijaisesti käyttää menetelmiä, joille on yleisesti hyväksytyt soveltuvuus- ja tulkintaohjeet. Näiden avulla voidaan tunnistaa epäpuhtauden lähteet ja kohdentaa tarvittavat korjaukset. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi rakennus- ja talotekniset selvitykset.

”Jos mitataan vain ilman tai pölyn toksisuutta, voi moni tärkeä sisäilmaongelma, kuten ilmanvaihdon puutteet, jäädä havaitsematta”, muistuttaa johtaja Sanna Lappalainen Työterveyslaitoksesta.

”Jos toksisuuden mittausmenetelmät osoittautuisivat jatkossa soveltuviksi ja toimiviksi, ne voisivat olla uusi yksi työkalu muiden joukossa sisäilmastoselvityksissä ja ehkäpä toimenpiteiden kiireellisyyden arvioinnissakin.”

Sisäilman tai pölyn toksisuuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten ulkoilman saasteet, polttoperäiset hiukkaset, kemikaalit ja rakennuksen mikrobikasvusta peräisin olevat mikrobitoksiinit. Sisäilman tai pölyn toksisuusmittaus ei näin ollen ”kerro”, mikä tai mitkä sisäilman epäpuhtauslähteet aiheuttavat näytteen toksisuuden.

Mikrobikasvua ja siihen liittyviä mikrobitoksiineja pidetään kosteusvauriorakennuksissa hengitystieoireiden taustatekijänä, mutta mikrobikasvun ja terveysvaikutusten syy-yhteys on edelleen epävarma. Pölyn toksisuudesta ei voi THL:n mukaan tehdä suoria johtopäätöksiä sen vaikutuksesta ihmisten terveyteen.

Myös uusimmassa homeongelmien Käypä hoito -suosituksessa todetaan, että suoraa syysuhdetta terveysvaikutusten ja kosteus- ja homevauriorakennusten välillä ei ole tutkimuksissa voitu vahvistaa. Lääkärin keinot yhdistää potilaan oire rakennuksen kosteusvaurioon ovat siten rajallisia.

Erimielisyyttä ja kilpailua tutkijoiden kesken

Toxtest-hankkeen epäonnistumisesta huolimatta on toksisuusmittarin kehittämistä jatkettu edelleen useissa tutkimuslaitoksissa. Pisimmällä ollaan Turun yliopistossa, joka on professori Tuula Putuksen johdolla saanut lupaavia tuloksia.

”Sisäilman kokonaistoksisuutta eli myrkyllisyyttä voi mitata huonepölystä, mikä auttaa kosteus- ja homevauriokohteiden tunnistamisessa”, Putuksen oppilas, tohtori Janne Atosuo väittää. Hänen tutkimuksensa oli ehdolla Rakennusfysiikkapalkinnon saajaksi vuonna 2013, mutta silloin raati totesi väitteet vielä kiistanalaisiksi.

”Yksiselitteisiä raja-arvoja homeen myrkyllisyydelle on vaikea määrittää, koska lajikkeita on valtavasti ja osa niistä on allergisoivia; oikea raja-arvo olisi nolla, mikä ei käytännössä ole mahdollista”, Putus totesi Rakennuslehden haastattelussa 20.6.2016.

”Ei kannata inttää onko home vaarallista vai ei, koska homeita on hyviä ja huonoja, jopa vakavasti myrkyllisiä tai allergisoivia.”

Tosin monissa asioissa Putus on myös eri mieltä kuin Salkinoja-Salonen. ”Eivät kaikki sisäilmaongelmat voi johtua biosideistä, kuten professori Mirja Salkinoja-Salonen esittää”, hän kommentoi silloin hometutkijoiden näkemyseroja.

 

 

 

 

Keskustelu artikkelista: 6 kommenttia

  • Onko THL ja Työterveyslaitos siis ilmoittaneet tyrmäävänsä tuon vuonna 2017 Environmental Research -lehdessä julkaistun tutkimuksen? Jos, niin missä ja milloin näin on tehty? Vai onko toimitus jälleenlämmitellyt vanhoja lausuntoja historiasta, joita ei kuitenkaan ole annettu tuosta nimenomaisesta tutkimusjulkaisusta?

    Rakennuslehden juttu nimittäin vaikuttaa siltä kuin se olisi kirjoitettu lukematta tuota Environmental Research -lehden tutkimusta. Rakennuslehden jutusta saa kuvan, että tuo tutkimuspaperi olisi Salkinoja-Salosen laatima, mutta jos Environmental Research -lehden jutun avaa, käy ilmi, että hän on ollut jutun kakkoskirjoittaja, mutta ei vastuullisessa asemassa oleva kirjoittaja. Environmental Research -lehdessä julkaistun artikkelin mukaan tutkimuspaperin sisältökokonaisuudesta on vastannut tutkimuksen vastuullinen kirjoittaja, joka ”had full access to all of the study data and had final responsibility for the decision to submit”. Vastuullisena kirjoittajana julkaisussa on toiminut eräs Suomen tunnetuimmista infektiolääketieteen tutkijoista. Hänellä ei ilmeisesti ole ollut yhtään yhteistä julkaisua aiemmin Salkinoja-Salosen kanssa. Ulkopuolisen näkökulmasta näyttäisi siis siltä, että entinen Toxtest-hankkeen tutkimusryhmä on saattanut toimittaa datansa ja tutkimuskäsikirjoituksensa ulkopuoliselle huippututkijalle, joka on perehtynyt dataan ja katsonut, millaisiin johtopäätöksiin tutkimuksen näyttö hänen kokemuksensa pohjalta näyttäisi riittävän. Ja että ulkopuolinen tutkija on sitten saanut valtuudet muokata tutkimusjulkaisu julkaisukuntoon. Toki paperi on käynyt läpi myös normaalin anonyymin vertaisarvioinnin alan muiden tutkijoiden toimesta ennen julkaisua. Lopputuloksena on se, että tutkimusjulkaisun johtopäätöksissä ollaan varovaisia, ja että mahdollisia erilaisia virhelähteitä tuodaan kirjoittajakunnan itsensä toimesta avoimesti esiin.

    Rakennuslehden yllä olevaan juttuun koottu kritiikki menee pitkälti huti, kun näyttää siltä, että siinä kritisoidaan vuosien takaisia väitteitä, joita ei ole edes esitetty tuossa Environmental Research -lehden artikkelissa. On laiskaa journalismia, jos on tehty kritisointijuttu vuonna 2017 julkaisusta tutkimuksesta kopioimalla kritiikki takavuosilta.

    Vastaa
    • Tutkimusjulkaisun lopussa on näköjään sanottu, että kuka on tehnyt mitäkin:
      ”JS, PS, TH, and MSS designed the study. PS, KN, and MSS collected the toxicity data. JS collected the health data. JS, PO, HS, and PS analyzed and interpreted the data. JS and HS wrote the first draft of the manuscript, and all authors helped review and revise it. All authors have seen and approved the final version of the manuscript.”

      Vastaa
    • Seppo Mölsä

      Työterveyslaitos ja Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos tiedottavat 13.3.2017

      Suomalainen tutkijaryhmä esitti tieteellisessä julkaisussaan (Environmental Research 154, 2017), että pölyn toksisuudella ja sisäilmastoon liitetyn oireilun välillä on yhteys. Ryhmä ehdotti myös, että sisäilmaongelmaiset rakennukset tulisi seuloa toksisuustestin avulla. Kyseisen tutkimusmenetelmän luotettavuus ja käyttötarkoitus pitäisi kuitenkin vielä tarkoin selvittää, ennen kuin sen käyttöä voidaan suositella, muistuttavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Työterveyslaitoksen asiantuntijat.

      Vastaa
    • Löysinkin nyt THL:n ja Työterveyslaitoksen tiedotteen asiasta, joka on päivätty 13.3.2017. Eli ilmeisesti osa Rakennuslehden jutun siteerauksista on peräisin siitä tuoreesta tiedotteesta, ja osa on jostain vanhoista jutuista.

      Nähdäkseni 13.3.2017 annetussa tiedotteessa ei varsinaisesti ole tyrmätty tuota julkaistua tutkimusta, toisin kuin Rakennuslehti yllä olevassa jutussa väittää. Tiedotteessa ei ole edes kritisoitu tuota tutkimusta sen enempää menetelmän, aineiston, aineiston käsittelyn, tulosten kuin tulosten raportoinninkaan osalta.

      Tiedotteessa pyritään ilmeisesti torppaamaan eräät ensisijaisesti tutkimusjulkaisun ulkopuolella levinneet väitteet ja tulkinnat.Tiedotteen pääviesti on, että sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen pitää pyrkiä käyttämään menetelmiä, joille on yleisesti hyväksytyt soveltuvuus- ja tulkintaohjeet. Julkaisussa esitettiin tuloksia, jotka tukivat ajatusta sisäilmaolosuhteiden ja käytetyn terveysindikaattorin välisestä yhteydestä. Sitten kun vastaavasta asiasta on muutaman muunkin riippumattoman tutkimusryhmän saamat tulokset, tiedetään tutkimusmaailmassa jo enemmän. Jos useasta suunnasta tulee vahvistusta ilmiölle ja käytetyn menetelmän luotettavuudelle, ja tarkentavia tietoja vaikuttavista tekijöistä, sitten tutkimusmaailmassa tehdään tietynlaisia johtopäätöksiä, ja jos moni riippumaton tutkimus saa tuloksen, että yhteyttä ei edes ole, niin sitten toisenlaisia. Näinhän tutkimusmaailma toimii. Ideoita nostellaan esiin, julkaistaan, ja sitten muut raportoivat vastaavia tuloksia, ja tämän jälkeen joku arvioi tilanteen. Tiedeyhteisön kannaksi muodostuu se, mitä riippumattomien testien kokonaisuudesta jää jäljelle.

      Kokonaan toinen kysymys on se, että mikä on käyttökelpoinen työkalu vaikkapa sisäilmaselvityksiä varten. Kaupallisesti myytävien mittaristojen pitää olla tietenkin riittävän luotettavia. Tutkimustulos siitä, että joillain asioilla on ainakin joissain tilanteissa yhteys – on kaukana siitä, että jotain voitaisiin kaupata vaikkapa luotettavana menetelmänä korjaushankkeiden tarpeellisuuden arvioinnin perusteeksi. Tällaisten tutkimuksen ulkopuolisten mahdollisten johtopäätösten tekemiseen THL ja Työterveyslaitos ovat tiedotteellaan tarttuneet.

      Vastaa
  • Näiden tiedemaailman kärhämäpesäkkeiden (vrt. taannoinen Vtt-tutkijan vedätys) penkominen paljastaa herkullisia yksityiskohtia meille tiedemaailmaa sivusta seuraaville.

    Itseäni ihmetyttää casessa mm. että kyseessä on vanhan, itse asiassa jo vuoden 2012 Sisäilmastoseminaarissa ja alunperin Työsuojelurahaston rahoittaman hankkeen loppuraportissakin julkaistusta datan uudelleenlämmittely. Miten vanhasta datasta saadaan uuden näköiset tulokset? Tarkemman penkomisen arvoista tässä olisi esimerkiksi se seikka, että Environmental Research – lehden julkaisua varten alkuperäisestä aineistosta on ilmeisesti poistettu suuri osa. Poisjätön syitä ei julkaisussa ole esitetty (data ”did not meet inclusion criteria” – näitä kriteerejä ei kuitenkaan ole määritetty). Pahimmassa tapauksessa tämä voi tarkoittaa jopa aineiston valikointia.

    Mielenkiintoista on myös että osalla artikkelin kirjoittajia näyttäisi olevan tiiviit yhteydet kyseistä toksisuustestiä myyvään yritykseen.

    Sisäilmabisneksessä liikkuvat isot rahat ja toimiville mittareille olisi varmasti käyttöä ja ostajia. Hyvin vähän puhutaan kuitenkin siitä, millaisia ongelmia aiheutuu, jos suoraa terveyshaittaa mittaava testi antaakin runsaasti vääriä tuloksia. Mikä on testin myyjän vastuu? Kuka vastaa, jos testi näyttää ”vihreää valoa” ja sen perusteella priorisoidaan sairas rakennus pois korjauslistalta, niin kuin Salkinoja-Salonen ehdottaa? Jos asuntokauppatilanteessa ostaja saa virheellisesti ”punaista valoa” testistä ja täysin homevaurioton rakennus leimautuu ”myrkkytaloksi” ja ostaja vaatii peloissaan kaupanpurkua? Mainitussakin koulututkimuksessa oli tullut runsaasti ns. huteja, eli monessa tapauksessa toksisuus ei alkuunkaan korreloinut oireiden kanssa. Tällaisia traagisia huteja tulisi väistämättä jos näitä testejä ryhdyttäisiin käyttämään.

    Summa summarum, kuten edellä kirjoitettiin, ”Tutkimustulos siitä, että joillain asioilla on ainakin joissain tilanteissa yhteys – on kaukana siitä, että jotain voitaisiin kaupata vaikkapa luotettavana menetelmänä korjaushankkeiden tarpeellisuuden arvioinnin perusteeksi.”?
    (sanoo markkinamies tai henkilökohtaista gloriaa hakeva tutkija mitä hyvänsä)

    Vastaa
  • Meillä on Turusta ihan uutta dataa, viime vuonna kerättyä. Tulokset esitetään huomenna sisäilmastoseminaarissa. Tulokset ovat yhteneväisiä ylläolevan julkaisun kanssa. Toksisuustesti on meidän oma, ja sillä ei ole mitään tekemistä M.SS:n sian siittiötestin kanssa. Vertailut ovat osoittaneet, että meidän testi ja M:SS:n testi antaa hyvin samanlaiset toksisuusarvot. Laajempi raportti valmistuu tällä viikolla, joka tulee julkiseksi työsuojelurahaston sivuille (TSR 116050).

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia