Suomen parhailla työmailla näkyi halu parantaa toimintaa joka päivä

Vuoden 2017 työmaakierroksille valikoitui aika infra-painotteinen joukko: Destian lentoaseman allianssityömaa, Lemminkäisen Blominmäen jätevedenpuhdistamo ja YIT:n Töölön pysäköinti. SRV:n Redi on yhtäaikaa talonrakennus- ja infraprojekti.

Laatuvaatimuksilla tekivät vaikutuksen Constin arvokiinteistöön tehtävä asuntokorjaushanke ja Skanskan Rolls Roycelle rakentama tehdas Raumalla.

Työturvallisuus oli yksi keskeisistä asioista, jonka perusteella raati karsi työmaita finaaliin. Täysin puhtain paperein eivät tosin kaikki finaalityömaatkaan selvinneet, mikä toki kertoo myös siitä, että raadin rima on tässä asiassa erittäin korkealla.

Destia: lentokenttähanke

Finavia oli valinnut Helsinki-Vantaan lentokenttähankkeen toteutusmuodoksi allianssin ja sen toteuttajaksi Destian. Työ oli pitkälti lentokenttäperustusten tekemistä.

Hankkeen erityispiirteistä tärkein on se, että töitä tehdään keskellä ympäri vuorokauden toiminnassa olevaa lentokenttää, jonka toiminta ei saa missään tilanteessa häiriintyä rakennustöiden takia.

Raati kiitti Destiaa etenkin tilaajan tavoitteiden huomioon ottamisesta hankkeen toteutuksessa. Tästä kertoo parhaiten se, että luovutusta on aikaistettu vuodesta 2020:stä vuoden 2018 loppuun, ja Finavialle tärkeitä konepaikkoja on ollut koko ajan käytössä kolme enemmän kuin alkuperäisissä suunnitelmissa.

Uutta suomalaisessa lentokenttärakentamisessa on ollut konepaikkakohtaiset pesupaikat, joissa pesuvesi kerätään talteen glykolivesien hallintajärjestelmään. Toinen miettimisen tulos oli normaalisti 6×9 metrin ruuduissa valettujen konepaikkojen betonilaattojen valaminen yhtenäisenälaattana, joka sahataan myöhemmin ruutuihin. Näin laattoihin saadaan kaukolämmöllä toimiva lämmitysputkisto.

Finavialle toteutuksen joustavuutta edellyttivät asematasojen rakentamisen järjestyksen muuttuminen hankkeen aikana, joustava rajapinta Lemminkäisen tekemään terminaalitason projektinjohtourakkaan sekä tilaajan tarve maksimoida käytössä olevat lentokonepaikat. Käytössä olevien lentokonepaikkojen määrä oli myös yksi kannustinpalkkion peruste.

Työmaakierroksella korostuivat lentoliikenteen turvaaminen, tilaajan tavoitteet sekä valtavat asfaltointimäärät ja yhteistyö Lemminkäisen kanssa. Lemminkäisen kanssa järjestetään yhteisiä palavereita ja Lemminkäinen jopa tekee joitakin Destialle kuuluvia betonitöitä, koska ne ovat niin lähellä sen tonttia.

Destialla ymmärrettiin vaiheittaisen työnsuunnittelun tärkeys. Ikävän usein nykypäivän organisaatioissa tilaaja ja pääurakoitsija ulkoistavat työnsuunnittelun liiaksi aliurakoitsijalle ymmärtämättä, että peli on jo usein hävitty siinä vaiheessa kun aliurakoitsija pääsee vaikuttamaan tuotannon ohjaukseen. Aliurakoitsijat eivät myöskään keskenään pysty hoitamaan tuotannon ohjausta, koska heillä ei siihen ”natsat” riitä. Tuottavuusloikan mahdollisuus alkaakin siitä, että ymmärrämme alihankkijoiden keskeisen merkityksen rakennushankkeessa.

Destialla työnsuunnitteluun osallistui myös suunnittelija, Sito, esittelemällä ratkaisut urakoitsijoille. Toimivan tuotannon suunnittelun edellytys lähtee ketjun tilaaja–suunnittelija–pääurakoitsija–alihankkija-yhteistyön rakentamisesta.

Destian johto oli hankkeen aikana oppinut toimimista lentoasemalla. Lentoaseman korjaushanke on verrattavissa kauppakeskusten muutoshankkeisiin. Maksimoitavien toimivien liiketilojen määrä muuttuu vain maksimoitaviksi käytettäviksi lentokonepaikoiksi.

Destia oli oppinut myös yhteistyöstä. Toimiva yhteistyö on myös asia, jota Destian työmaajohto näki tärkeäksi kehiteltäväksi seuraavissakin hankkeissa.

Projektipäällikkö Jukka-Pekka Saikkosella oli hyviä ajatuksia allianssimallin kehittämiseksi. Hän totesi, että  erilaisia avaintavoitteita on helppo keksiä, mutta sellaisten tavoitteiden keskiminen, jotka pystytään objektiivisesti mittaamaan, on jo paljon vaikeampaa. Sellainenkin vaara voi silloin olla, että valitaan tavoitteita, joka on helpoiten mitattavissa.

Hänen mukaansa allianssimalli sopii hyvin tähän hankkeeseen, koska kyseessä on suuri hanke todella tiukalla aikataululla, josta tiedettiin, että tulossa oli paljon muutoksia suunnitelmiin. Allianssimalli kannusti  niissä tarvittavaa innovointia.

Työturvallisuudesta oli jo ennen työmaakierrosta kuultu vain hyvää kerrottavaa ja kierros vahvisti havainnot. Pieni huomautus tuli siitä, että ensiapupisteen edustaa ei kannata tukkia työmaatavaroilla. Siitä työmaajohto antoi pikaisesti siivouskäskyn.

Lemminkäinen: Jätevedenpuhdistamo

Espoon Blominmäkeen valmistuu vuonna 2021 Helsingin seudun ympäristöpalvelujen, HSY:n rakennuttamana uusi kallion sisään rakennettava jätevedenpuhdistamo. Laitoksen kokonaiskustannukset ovat noin 370 miljoonaa euroa, josta Lemminkäisen yksikköhintaisen louhintaurakan osuus on noin 60 miljoonaa euroa.

Lemminkäisen vahvuutena louhintaurakassaan on ollut prosessin pitäminen hallinnassa huolimatta työläästä, 270 nimikettä käsittävästä yksikköhintaurakasta.

Työnjohto koostuu suureksi osaksi Tampereen keskustatunnelin työmaan toimihenkilöistä.  Raati piti  louhintojen osalta Blominmäen työmaata työmaakilpailussa pari vuotta sitten mukana ollutta Tampereen keskustatunnelia vaativampana, sillä louhintamäärät ovat Espoossa suurempia kuin Tampereella.

Urakassa on muitakin töitä kuin pelkkää louhintaa. Neljän sylinterimäisen mädättämön louhinta- ja betonirakennustyöt ovat olleet vaativa työ. Näiden lisäksi Lemminkäisen urakkaan on kuulunut 800 kuutiometriä betonia tarvinneiden sata metriä korkean poistoilmapiipun perustuksien rakentaminen.

Lemminkäinen oli kohteessa oppinut kaltevien, vaativien betonipintojen tekemistä (tai ainakin teettämistä, koska osaajat piti hankkia Baltiasta)  ja porauskaavioiden digitalisointia. Nämä olivat myös asioita, joita Lemminkäisen työmaajohto näki tärkeäksi oppia lisääkin.

Lemminkäinen Infran tekijät olivat sekoitus varsin kokeneita konkareita ja tulevaisuuden tekijöitä. Monella henkilöllä oli taustalla Viikinmäen jätevesipuhdistamonkin rakentaminen. Kokeneet kovan kiven irrottajat olivat luoneet tulevaisuuteen katsovan hyvähenkisen oppimisympäristön nuorille tekijöille.

Kalliorakennuskohteet ovat mystisiä, jännittäviä ja mielenkiintoisia paikkoja. Alueen asukkaat oli kutsuttu tutustumaan mielenkiintoisiin kalliotiloihin. Näillä maanalaisilla retkillä on varmasti naapuruston häiriöherkkyyteen ja rakentajien yrityskuvaan positiivisia vaikutuksia.

Lemminkäisen porukka oli mieltänyt hyvin, että kohde oli muutakin kuin kiven irrottamista, samalla oltiin puhdistamassa Itämerta.

Uutta tällä työmaalla on ollut toteutusmuodon ohella louhintojen aikainen porausveden kierrätysjärjestelmä. Työmaapäällikkö Pentti Nieminen sanoo, että kierrätys on iso juttu veden kokonaiskäytön kannalta, sillä projektissa tarvitaan vettä yli 300 000 kuutiometriä.

Työturvallisuus on ollut alusta asti korkealla tasolla.

YIT: Maanalainen pysäköinti

Helsingissä Töölönkadun ja Mannerheimintien väliin, Scandicin ja Crown Plazan hotellien alle valmistuu 810 maanalaista autopaikkaa ensi vuoden lopulla. YIT louhii kalliota  110 000 kiintokuutiometriä ja valaa betonirakenteita 5 000 kuutiota.

Työmaalla sanotaan, että toteutusmuoto on oikeastaan ”pikkuallianssi” yhteistoiminnallisten toimintatapojen takia. Päätöksen teossa ovat tilaajan lisäksi mukana suunnittelijat, pääurakoitsija sekä talotekniikasta vastaava sivu-urakoitsija Caverion, vaikka päätöksistä vastaa lopulta tilaaja. Suunnittelua ohjataan avoimesti keskustelevissa big room –palavereissa.

Kun tilaaja halusi saada pysäköintilaitoksen käyttöönsä 2018 joulun alla, alun perin kesäksi 2019 tähdännyttä aikataulua kiristettiin kahdeksalla kuukaudella, Tämä on hoidettu pääasiassa louhintojen ja rakennusteknisten töiden yhteensovittamisella niin, että esimerkiksi lujitus- ja betonirakennetöitä on tehty louhintojen aikana.

Työmaapäällikkö Jari Kanerva YIT:ltä pitää työmaataan teknisesti ja aikataulullisesti vaativana, ja sitä se on raadinkin mielestä ollut. Louhintoja tehdään ohuen kalliokaton suojassa kahden käytössä olevan hotellin alla. Tiedottamiseen louhintojen haitoista on panostettu huolella, sillä tieto räjäytyksistä on annettu 60 naapuriosoitteeseen. Myös yhteistoiminnalliset menettelyt saivat kiitosta.

Kiinteistönkehittäjä Juha Salomäki oli joskus Töölössä illallisen jälkeen pohtinut, mitä pitäisi tehdä, kun asunnot eivät menneet edes Töölössä kaupaksi, kun autopaikat puuttuivat. Ratkaisuksi oli kirkastunut maanalaisen pysäköintitalon rakentaminen. Pohjalaisella tahdon voimalla asia ei jäänyt ideaksi vaan ihan oikeasti oli ”juostu kasaan” maanalainen parkkilaitosprojekti, jossa on läpäisty vaativat lupa- ja omistusprosessit sekä löydetty kohteelle rahoitus.

YIT rakentaa tätä pysäköintilaitosta kiinteähintaisella KVR:llä, jossa maaperäriskitkin oli siirretty urakoitsijalle. Lähtökohdista huolimatta YIT oli luonut kohteeseen varsin allianssimaisen ilmapiirin. Siitä kertoo sekin, että raadille työmaata esitteli työmaajohdon lisäksi tilaaja sekä päärakennesuunnittelija. Se oli hyvä, sillä harvoin näkee näin työstään kiinnostunutta ja osapuolien arvostusta nauttivaa rakennesuunnittelijaa. Rambollin Heidi Merikukka saikin työmaakilpailun aikana kuulla, että hänen osaamistaan tarvitaan myös Tampereen Kansi ja Areena -projektin rakennesuunnittelussa.

YIT:n työmaalla oli opittu avoimuutta ja yhdessä tekemistä. Aktiivisella suunnittelun ohjauksella oli minimoitu suunnittelun hukkaa. Työmaan ympäristön huomioimisessa oltiin myös työmaan aikana kehitytty.

Kallion laadun yksityiskohtien selvittämisessä on auttanut  YIT:n vuosien ajan kehittämä tuotannonohjausjärjestelmä, jonka avulla voi tehdä johtopäätöksiä kallion laadusta ja tulevista ruhjeista louhinnan edetessä.

Työturvallisuudesta ei löytynyt huomautettavaa.

Skanska: Rolls Roycen tehdas

Rolls-Royce Oy:n 57 miljoonan euron investoinneilla saneerataan nykyinen Rauman tuotantohalli sekä rakennetaan uusi nykyistä korkeampi hallinosa. Rauman yksikössä valmistetaan potkurilaitteita, joiden pääasiallisia sovellutuskohteita ovat porauslautat ja -alukset, hinaajat sekä huoltoalukset.

Skanskan urakkasumma on noin 27 miljoonaa euroa. Toteutusmuotona on kiinteähintainen kokonaisurakka suunnitteluvastuulla.

Työmaan erityispiirteenä on kansainvälisyys, jonka merkitys korostuu, kun tilaajan taustalla on Rolls-Roycen tasoinen brändi.  Esimerkiksi kulunvalvontatekniikka ja rakenteiden palomääräykset ovat Suomen tasoa tiukemmat.

Englantilainen työturvallisuuskulttuuri

Englantilaisen tilaajan tiukka työturvallisuuskulttuuri näkyi jo urakoitsijan valinnassa. Skanska tuli valituksi uskottavien referenssiensä sekä työmaaturvallisuutensa ja riskienhallintansa tasosta esittämiensä näyttöjen perusteella.

”Tämä on kyllä poikkeuksellinen työmaa, ettei mitään tiettyä TR-prosenttia ole asetettu turvallisuustavoitteeksi. Sen sijaan siisteyden ja järjestyksen on oltava vähintään 95-prosenttisella tasolla samaa TR-havaintologiikkaa soveltaen”, työpäällikkö Kari Ketola kertoi.

”Koska halli on poikkeuksellisen korkea, pyrimme minimoimaan ylhäällä työskentelyn määrän jo turvallisuussyistä”, vastaava mestari Veli-Matti Järvenpää kertoi.

Turvallisuusajattelu oli kimmokkeena myös idealle varustaa katon teräsristikot valaisinkiskokannakkeilla jo tehtaalla, mikä poisti tarpeen hitsauksiin yläilmoissa.

Kilpailun raati totesi, että tuotannon hallinta on Skanskan tyypillistä hyvää tasoa. Riskien hallinta sai osakseen kiitosta, sillä hyvin hoidetun riskikartoituksen lisäksi riskejä mietittiin Skanskan riskikomiteassa Ruotsissa.

Työturvallisuus ei kerännyt kuitenkaan pelkkää kiitosta, sillä yksi vaaratilanne oli aiheutunut satama-alueen toisen työmaan sukeltajalle. Tiedottamisessa onkin ollut tehostamisen tarvetta.

Suunnitteluvastuuta jaettu urakoitsijalle

Tilaaja ja urakoitsija kävivät puoli vuotta neuvotteluja, jotta kummallakin osapuolella olisi selkeä käsitys urakkasopimuksesta. Tilaaja haastoi hankintaprosessissa urakoitsijaa etsimään säästöjä.

Toteutusmuodossa on erikoista se, että kiinteähintaiseen urakkaan on sisällytetty suunnitteluvastuu. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että tilaajan vastuulla on suunnitelmat tehty 70-prosenttisen valmiiksi, ja loppuosa on annettu Skanskan hoidettavaksi.

Tilaajan ja Skanskan osuus suunnittelutehtävissä siis jaettiin, mutta oliko valittu jako projektin kokonaisedun mukaista, jäi raatia pohdituttamaan.

Urakoitsijan ja tilaajan kanssakäyminen oli jokapäiväistä, avointa ja hyvähenkistä keskustelua projektin parhaaksi. Alihankkijoiksi oli haluttu paikallisia tekijöitä, joiden kanssa voitiin käydä avointa keskustelua.

Skanskan työmaanjohto oli hankkeessa oppinut avoimuutta ja annettujen asioiden kyseenalaistamista. ”Kun tilaajan suuntaan oltiin avoimia ja ongelmia peittelemättömiä, tilaaja tuli vastaan auttamalla rakentajaa”, kertoi työmaapäällikkö tyytyväisenä.

Consti: Arvotalon korjaushanke

Consti oli rakentamassa Suomen hienoimpia asuntoja Helsingin arvoalueelle Korkeavuorenkadulle. Työmaakierroksella nähtiin harvinaisen täyteen miehitetty työmaa, jossa työvaiheita riittiää.

Johanneksen kirkkoa vastapäätä 1880-luvulla rakennettuun arvorakennukseen valmistuu 58 asuntoa. Erikoisuutena  hankkeessa on se, että sisäpihalle rakennetaan uusi pihakansi, jonka alle mahtuu täysautomaattinen pysäköintijärjestelmä.

Vaikka kyseessä on kokonaishintaurakka, toteutuksessa on paljon yhteistoiminnallisia elementtejä.

Monesti työmailla vaahdotaan lisä- ja muutostöiden projekteja rampauttavasta vaikutuksesta. Constilaiset näkivät asiat aivan toisin. Työmaajohdolla oli kykyä, näkemystä ja halua ymmärtää vaativa asuntokorjauskohde tilaajan kannalta. Merkittävä oivallus on käänteinen lisä- ja muutostyömenettely. Rakennusurakkaan on määritetty ennalta varauspotti lisä- ja muutostöille. Jos tämä summa alitetaan, tilaaja ja urakoitsija jakavat säästyneen summan.

Valtava yllätys tällaisessa vanhassa kiinteistössä olisi, jos purkujen jälkeen ei löytyisi yllätyksiä haitallisissa aineissa ja rakenteissa. Yllätys olisi myös, jos arvo-asuntojen ostajat eivät haluaisi yksilöllisiä ratkaisuja.

Laadun merkitys oli ymmärretty hyvin vaativien loppuasiakkaiden kannalta. Tavoitteena on Suomen paras laatutaso mistään tinkimättä. Esimerkiksi sisäilman laadun suhteen ei tehty mitään kompromisseja vaan välipohjiista poistettiin orgaaninen aines eikä ilmanvaihdossa säästetty.

Hanke on jaettu kolmeen erilliseen osaan. Ensin tehtiin purkutyöt erillisenä urakkana, minkä jälkeen rakenteelliset työt tehtiin shell&core-vaiheessa ja lopuksi vuorossa ovat huoneistokohtaiset viimeistelytyöt.

Kehitysvaiheen aikana ennen toteutussuunnittelua rakenteita paljastettiin erillisellä purku-urakalla. Tämän jälkeen pohdittiin runkokorjaukseen varauksia muun muassa lisääntyville palkkikorjauksille. Käyttäjien yksilöllisiin tarpeisiin varauduttiin irrottamalla sisävalmistustyöt muusta urakasta ja laatimalla kattava yksikköhintavalintatalo.

Raadin mielestä työmaan tuotannonsuunnittelu on tehty huolellisesti. Tästä kertoo esimerkiksi se, että yleisaikataulussa on peräti 400 nimikettä. Töiden rytmitys vaikuttaa järkevältä, kun eri työvaiheita on pystytty limittämään niin, ettei juuri missään tiloissa ole tyhjäkäyntiä.

Aikataulua saatiin nopeutettua työnjohdon oivalluksien avulla. Pihakannen korotusta päästiin tekemään ripustamalla pihan puoleinen julkisivu ylhäältä päin ja valamalla ensin pihasiiven ylin holvi sääsuojaksi alempia holveja varten.

Constilaiset näkivät tilaajan tahtojen lisäksi tärkeäksi integroitumisen alihankkijoihin. Työmaan vastaava mestari pyrki järjestämään työolosuhteet sellaisiksi, että hänen työmailleen halutaan eikä alihankkijoita suinkaan jouduta houkuttelemaan. Aito kiinnostus rakentamiseen välittyy tekijöille ja saa aikaan tehokkaan tuotannon virtaututuksen.

Pääsuunnittelijan rooli oli mielenkiintoinen. Hän oli toisaalta kohteeseen sijoittava tilaaja ja toisaalta arkkitehti ja pääsuunnittelija. Vaikutelmaksi jäi, että tällaisessa ”kannustinmallissa” osuu intressien ohjaaminen kymppiin.

Constilaiset olivat oppineet yhteistyötä arkkitehdin kanssa ja lisätöiden kääntämistä projektin yhdessä hallittaviksi osiksi. Tällä työmaalla korostunut kulttuuri oman työn arvostamisesta ja yhteistyön voimasta uskottiin jatkossa vieläkin jalostuvan.

Työmaapäällikkö osasi korostaa työmiesten eikä vain toimihenkilöiden merkitystä. Hän nosti oma-aloitteisesti mittamiehet työmaan ehdottomien avainhenkilöiden joukkoon.

Omien työntekijöiden merkittävä osuus on johtanut siihen, että työntekijöiden viihtyvyyteen on kiinnitetty huomiota. Työmaapäällikkö Jani Hjulberg on grillijuhlillaan pitänyt huolen myös siitä, että vierastyövoimakin on tuntenut olonsa kotoisaksi.

Tosin vierastyövoiman perehdyttämisestä suomalaiseen työturvallisuuskulttuuriin todettiin raadin kierroksella olevan vielä parannettavaa. Katolla työskenneltäessä putoamissuojausta ei voi jättää työntekijän oman harkinnan varaan.

SRV: Kalasataman Redi

Koko SRV:n Helsingin Kalasataman keskuksen hanke on kustannuksiltaan miljardin euron luokkaa, josta nyt kilpailun voittaneen osahankkeen Redin osuus on noin 600 miljoonaa euroa.

”Suuret massat nostavat vaikeuskerrointa. Vaativaa on ollut myös betonirakenteiden ja teräsrungon yhteensovittaminen. Töiden ennakkosuunnittelu on ollut hurja työ”, työmaapäällikkö Jukka Nikkola totesi.

Kiusallinen, aiheettomaksi osoittautunut valitus juuri töiden alettua pysäytti työmaan pariksi vuodeksi, mutta antoi toisaalta aikaa kehittää suunnitelmia paremmiksi ja tuotantoystävällisemmiksi. Isoin kustannusharmi oli se, että rakentaminen siirtyi suhdanteiden kannalta kuumempaan aikaan ja osin päällekkäin YIT:n Pasiltan Triplan kanssa.

Vuoden Työmaaksi valittu SRV:n oma kiinteistökehityshanke Redi on varsinainen projektinhallinnan ”megahaaste”.

Tämän haasteen aiheuttivat muun muassa työmaan läpi kulkeva liikenne, metro ja Itäväylä. Kohteen leikkauspiirustuksessa päällekkäin sijoittui muun muassa kallio- ja kellaripysäköintiä, metroa, Itäväylää, kauppakeskusta, asuntoja, viherkantta, kevyen liikenteen väyliä ja toimistotilaa. Naapuriin SRV oli rakentanut terveyskeskusta ja käynnistymässä oli hotellihanke. Kaikki oli lisäksi ideoitava, haettava luvat, sijoittajat, käyttäjät sekä tietysti myös jossain välissä rakennettava.

Etenkin metrosillan tunkkaaminen paikoilleen ja Itäväylän työmaa-aikainen siirto olivat isoja juttuja. Nuorten tekijöiden valmentaminen, talotekniikan aikatauluttaminen tietomallilla, työpajakäytännöt, tiedonhallinta, drone-kuvaukset sekä erilaiset muut innovaatiot näkyivät työmaalla.

Tuotannonsuunnittelussa on ollut mukana kaikki herkut. Teknisessä toimistossa on yhteensä 96 toimihenkilöä, joista 30 on insinöörejä.

Työmaakierroksella näkyi paitsi työmaan valtavuus myös  Jukka Nikkolan tunnetusti kova siisteyskuri. Tuntui, että tällä porukalla jokainen päivä on siivouspäivä, niin siistejä ja järjestelmällisiä tämän porukan työmaat ovat olleet.

Pieneen kurinpalautukseen on ollut tarvettakin, sillä isolla työmaalla on tapahtunut joukko lieviä tapaturmia ja kun Infra ry järjesti  viime vuoden työturvallisuusviikolla käynnin työmaalla, näkyi teillä tyhjiä räjähdelaatikoita ja dumpperit ajoivat turhan kovalla kiireellä.

Suurimpien aliurakoitsijoiden kommentit työmaasta ja sen vetäjistä olivat arvostavia. Nikkolan saamat monet ”lempinimet” voi toki tulkita monella tavalla. Megatyömaalla, jossa on valtava määrä aliurakoitsijoita, kypärät saattavat myös välistä kolista toisiinsa eikä muuten kehuttu aikataulunhallinta aina välttämättä osu yksittäisen aliurakoitsijan kannalta nappiin.

Jatkuvan parantamisen asenne konkareillakin

SRV:n monta kertaa palkitut konkaritkin Jukka Nikkola ja Markku Muhonen kokivat, että rakentamisessa voi yhä oppia lisää. He eivät mitenkään kokenut tulleensa täysin oppineeksi hyvin onnistuneiden megahankkeiden kuten Kampin keskuksen, Flamingon, Musiikkitalon ja HUS-LABin kokemuksilla. He näkivät jokaisen päivän olevan oppimistapahtuma.

Asenne on oikea, sillä rakentamisen tehostaminen edellyttää jatkuvaa parantamista, joka taas edellyttää nöyrää asennetta sekä päivän tilanteen ja kehityskohteiden ymmärtämistä.

Näissä asioissa näillä Suomen parhailla työmaillakin on raadin mukaan vielä parannettavaa.

Työmaakilpailun raatiin kuuluivat: Matti Kruus Indepro, Juha-Matti Junnonen TTY,  Juhani Karhu A-Insinöörit, Hannu Järveläinen RKL (puheenjohtaja), Jukka Hietavirta Uudenmaan aluehallintovirasto  ja työmaiden alustavat kartoitukset tehneet kokeneet freetoimittajat Vesa Tompuri ja Arto Rautiainen sekä Seppo Mölsä Rakennuslehdestä. Heistä Arto Rautiainen on ollut mukana kilpailun perustamisesta, vuodesta 1986 alkaen. Juhani Karhu ja Matti Kruus ovat itsekin voittaneet kilpailun ennen valintaansa raatiin.