Vuoden Työmaa -ehdokkaan työnjohdolla on jo nyt voittajafiilis

Kaupunkiympäristötaloon muuttaa vuoden 2020 kesälomien jälkeen 1500 kaupungin työntekijää toimialan useasta eri toimipisteestä. Kaupunkiympäristötalossa silmä kiinnittyy heti huikean näköisiin kaariin rakennuksen julkisivussa.

Julkisivu muurataan punatiilillä, jotta rakennus näyttäisi samalta kuin naapuruston vanhat teollisuusrakennukset. Jopa ulkoseinien sisäpuoli muurataan, niin että sisätilat näyttäisivät rosoisilta vanhan teollisuusrakennuksen tapaan. Rakennukseen muurataan peräti 1,1 miljoonaa tiiltä.

Ei alaslaskettuja kattoja

Sisätiloihin ei tule perinteisiä alaslaskettuja kattoja, vaan ilmanvaihto- ja vesiputkistot ovat kaikki teollisuusmaisesti näkyvillä.

”Tässä vaaditaankin asentajilta erityisen huolellista työtä, kun kaikki jää näkyviin”, työmaapäällikkö ja vastaava työnjohtaja Ossi Narinen toteaa.

”Mutta esimerkiksi kun putkifirmaa valittiin, niin kun kuulin keneltä yrittäjä oli oppinsa saanut, tiesin heti, että tämä kaveri tekee hyvää jälkeä.”

Lattiarakenne on myös poikkeuksellinen. Holvien pintoja ei ole valettu paikalla lainkaan, vaan näkyvillä on vain ontelolaatat, joiden välit on saumattu.

”Ilman pintabetonointia rakenteiden kuivatus on nyt paljon helpompaa”, Narinen sanoo.

Betonielementtien päälle tulee korotettu lattia, jonka välitilassa kulkevat sähkö- ja tietoliikennejohdot.

”Ratkaisu mahdollistaa muuntojoustavuuden, kun johdot voidaan vetää lattian alla kätevästi mihin kohtaan tahansa”, työpäällikkö Mikko Stenius jatkaa.

56 iv-konetta

Suuressa toimistorakennuskokonaisuudessa on peräti 56 ilmanvaihtokonetta. Tämäkin ratkaisu on tehty muuntojoustavuuden vuoksi. Tulevaisuudessa rakennus voidaan muuttaa vaikka 56 eri yrityksen toimistotiloiksi.

”Samalla käyttöönotto on helpompaa, kun muutaman suuren iv-koneen sijaan on kymmenittäin pienempiä. Voidaan yksi alue kerrallaan saattaa valmiiksi ja puhtaaksi ja tehdä testit sekä säädöt, kun muualla vielä rakennetaan”, Narinen toteaa.

Narinen, Stenius ja tuotantoinsinööri Kimmo Lyyra ovat yhtä hymyä, kun miehet esittelevät työmaata Rakennuslehdelle. Ilme voisi olla myös aivan toisenlainen.

”Tällainen työmaa voisi olla tällä hetkellä todella riitaisa”, Stenius toteaa.

Kaupunkiympäristötalon rakentamisen alku oli todella vaikea. Jo etukäteen oli tiedossa, että pohjavesiolosuhteet tulevat olemaan hankalat. Talo rakennetaan vanhalle merenpohjalle ja täyttömaalle. Alueella on ollut aikoinaan teollisuutta, joka on pilannut paikallisesti pohjavesiä.

Lemminkäinen ja fuusion myötä YIT kaivoi kuoppaa kesästä 2017 alkaen ja ponttasi reunat. Vesi alkoi kuitenkin valua kuopan pohjalle ponttiseinien alapuolelta. Vettä piti pumpata sekä pois kuopasta että ponttiseinien ulkopuoliseen maaperään, jotta pohjaveden pinta ei laskenut naapurustossa.

Vettä on pumpattu yhteensä puoli miljoonaa kuutiota. Pumpattu vesi on puhdistettu asianmukaisesti. Pumput itse asiassa oli juuri sammutettu, kun Rakennuslehti kävi työmaalla.

”Pumput piti pitää käynnissä näin pitkään, että pohjavesi ei nosta rakennusta ylöspäin kuopasta. Nyt rakennus on jo niin painava, että vesi ei sitä pysty enää nostamaan”, Narinen kertoo.

YIT luovutti tontin Skanskalle kokonaisuudessaan joitakin viikkoja myöhässä. Tämä riski oli sentään tiedossa. Kriittisempi tilanne tuli heti perään eteen, kun rakennuksen mitat osoittautuivat virheellisiksi.

Väärät mitat

”Rakennuksen yksi kulma tuli naapuritalon parkkihallin päälle. Se oli paha takapakki”, Stenius kertaa.

”Suunnitelmia jouduttiin tekemään uudestaan ja yhden lohkon rungon työjärjestys pyöräyttämään ympäri. Yhdessä maanrakennustöiden viivästymisen sekä samaan aikaan sattuneen Rakennusliiton ylityökiellon kanssa olimme heinä-elokuussa seitsemän viikkoa myöhässä.”

Työt jouduttiin aloittamaan pienimmältä lohkolta, kun pohjavesitilanne vaikutti sen lohkon tilanteeseen, josta työt oli suunniteltu aloitettavan. Isoimmalla lohkolla oli myös lämmönjakokeskus, ja sen viivästyminen tarkoitti, että rakennukseen saatiin kaukolämpö suunniteltua myöhemmin.

”Jouduttiin käyttämään sitten ylimääräisiä lämmittimiä. Dieseliä on palanut viime talven aikana”, Narinen toteaa.

Narinen on kokenut konkari, joka ei vähästä hätkähdä. Stenius kertoo miettineensä viime syksynä, että mitäköhän tästä tulee. Samalla hankkeessa opeteltiin käyttämään Big room -prosessia, mikä oli niin Steniukselle kuin Nariselle aivan uutta ja outoa.

Big room oli kuitenkin isossa roolissa alun vaikeuksien voittamisessa. Kaikki osapuolet ovat joka torstai käyneet koko päivän ajan läpi yhdessä sitä, missä vaiheessa kukin on ja miltä eri osapuolten suunnitelmat näyttävät.

Ei sähköpostirumbaa

”Sen sijaan, että käytäisiin jumalatonta sähköpostirumbaa, niin nyt asiat puhutaan halki kerralla. Se sähköpostivääntö on nyt jäänyt pois”, Stenius kiittelee.

Narinen myös nostaa esille, kuinka Big room on parantanut työmaan ilmapiiriä.

”Sähköpostissa todetaan helposti, että se saatanan putkimies ei ole hoitanut hommiaan. Nyt kokouksessa sanotaankin, että mikä sinulla on Pekka tilanne ja miten hoidettaisiin tämä homma kuntoon”, Narinen toteaa.

Työturvallisuusjohtaja Jari Nykäsen mukaan joka-aamuisesta työturvallisuusaamiaisesta on kehittynyt itse asiassa samalla päivittäinen yhteensovituspalaveri.

”Meillä on siinä noin 30 henkeä joka aamu koolla, ja siinä voidaan sopia samalla kaikista päivän asioista”, Nykänen toteaa.

Nykänen siirtyi Skanskalle Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastajan tehtävistä. Hän on kehittänyt kaupunkiympäristötalon työturvallisuutta monin keinoin.

”TR-tilastoistakin näkee, milloin Jari aloitti meillä”, Narinen kiittelee.

Yksi Nykäsen ideoista oli asennuttaa betonielementtitehtaalla korkeisiin seinäelementteihin teräsketjut, jotka laskeutuvat työntekijän rinnan korkeudelle.

”Nyt työntekijä vain kiinnittää ketjun pään nosturin koukkuun ja nosturi nostaa elementin holville. Seinäelementin päälle tarvitsee nousta vain siinä vaiheessa, kun ketju lopulta irrotetaan saksilavalta käsin.”

Ketjut jäivät matkalle

Ketjut palautetaan Ämmän Betonin tehtaalle Suomussalmelle, jossa ne asennetaan seuraavaan seinäelementtiin. Kerran kävi niin, että ketjut olivat jääneet matkan varrelle Kuopioon matkalla tehtaalta työmaalle. Seinäelementit ovat nimittäin poikkeuksellisen korkeita.

”Ketjut ja kiinnikkeet olivat jääneet moottoritien siltarakenteisiin Kuopiossa. Sillan ja elementin väli ei ollutkaan riittävä”, Stenius hymähtää.