Tampereella joka toinen vuosi pidettävät Rakennusfysiikkaseminaarit ovat kertoneet viimeisimmät tutkimustiedot paitsi rakenteiden kosteusriskeistä myös sisäilmaongelmista ja niiden mittaustuloksista.
Päivitetyn tiedon tarve tuli parhaiten esiin THL:n tutkija Kaisa Jalkasen esityksessä, jossa hän käytännössä kumosi vuonna 2016 julkaistun tutkimustiedon, että sisäilmamittauksiin olisi vihdoinkin löydetty menetelmä, joka edes jollakin luotettavuudella erottelee mikrobivaurioituneen talon terveestä talosta.
” qPCR menetelmä on erotellut kosteusvaurion ja vertailukohteet toisistaan ilmasta otetun näytteen perusteella paremmin kuin viljely”, kerrottiin silloin Sisäilmastoseminaarissa. Näytteet otettiin ilmasta Button-keräimelläsuodattimille.
Kun asiaa testattiin uudelleen Remedial-tutkimushankkeen yhteydessä keskisuomalaisiin omakoti- ja rivitalokohteisiin, ei minkäänlaista vastaavuutta enää löytynytkään.
”Mitkään yksittäisten näytteiden tuloksista eivät korreloineet kohteissa altistumisen todennäköisyyden kanssa”, Jalkanen tiivisti tulokset.
Se oli Jalkaselle itselleenkin iso yllätys, sillä hän oli ollut mukana myös tuossa edellisessä tutkimuksessa. Hänen mukaansa tutkimusaineiston pienuus, 30 kotia, voi ehkä osin selittää asiaa.
Selitys on sikäli huono, että käytännössä aineisto on yksi koti, kun tuota menetelmää halutaan käyttää. Jos menetelmä on lähes täyttä arpapeliä yli 30 talon otoksella, vielä enemmän se on yksittäisessä talossa. Silti noita mittauksia myydään juuri yksittäisissä kohteissa käytettäväksi.
Yksittäisistä toksiineista ainoastaan yksi eli Brevianamid F osoitti edes pientä tilastollista korrelaatiota altistumisten kanssa, mutta siinäkin virhetulosten määrä oli iso.
Yksi syy heikkoon tulokseen on se, että toksisia mikrobimetaboliitteja on kaikissa taloissa, myös ei-vaurioituneissa ja niillä on THL:n mukaan vain heikko yhteys kosteus- ja homevaurioon.
Jalkasen mukaan tutkimustulokset korostavat yksittäisten määritysten epävarmuutta sekä kokonaisvaltaisten rakennusteknisten tutkimusten merkitystä rakennusten sisäilmastotilanteiden selvittämisessä.
Sinänsä tutkimustulos ei yllätä, sillä THL kertoi elokuussa 2019 Duodecimin lehdessä että (nykyiset) toksisuustestit eivät sovellu sisäilmahaittojen arviointiin. Artikkelissa todetaan, että olisi houkuttelevaa löytää ”pikatesti”, jolla sisäilman haitallisuus voitaisiin arvioida. Joitakin testejä markkinoilla jo onkin. Testit eivät kuitenkaan ole viranomaisten hyväksymiä eikä niitä ole validoitu tieteellisten kriteerien perusteella sisäilman haitallisuuden arviointiin.
”Testien tulosten perusteella tehtävien virheellisten johtopäätösten riski on suuri, ja väärien toimenpiteiden myötä myös inhimilliset ja taloudelliset vahingot voivat kasvaa suuriksi”, sanoi lehdessä toksikologi, dosentti Kati Huttunen Itä-Suomen yliopistosta. Hän on mukana myös Remedial-hankkeessa.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Sisäilman toksisuustesti osoittautui taas huuhaaksi – vanha tutkimustuloskin kumottiin”