Kiinteistöt Korjausrakentaminen Koulutus ja tutkimus Seppo Mölsä 5 kommenttia

Sisäilmaongelmien mittaaminen on kunnissa usein vielä hakuammuntaa

Mitä tehdä, kun koulussa, toimistossa tai sairaalassa henkilökunta alkaa oireilla? Paineet nopeisiin toimenpiteisiin ovat kovat, mutta kuntien sisäilmaosaaminen on heikko. Hatarat mittausmenetelmät voivat johtaa turhiin purkamisiin tai vääriin korjauksiin.

 

Helsingissä iso osa kouluista on rakennettu 1950-luvulla tai aikaisemmin. Rakenteiden ikääntyminen ja korjaustöiden viivästyminen näkyy usein sisäilmaongelmina.

Päivitetty 10.4. THL:n ja Helsingin yliopiston oppilaskyselyn tuloksilla

Vain kolmanneksella kunnista ohjeistusta tai yhtenäiset periaatteet arvioida sisäilma-asioihin liittyvien toimenpiteiden kiireellisyyttä, todettiin THL:n johtamassa Avater-hankkeessa.

Terveysriskin arviointi on iso ongelma, koska esimerkiksi homeen osalta ei ole käytössä samanlaista mittaria tai tietopohjaa kuin vaikkapa radonin suhteen eikä sisäilman ja oireiden välistä syy-yhteyttä voida varmasti osoittaa.

Homekeskeisyys on väistymässä ja nyt ymmärretään, että oireisiin vaikuttavat monet muutkin asiat.

Valtion kiinteistöt ovat yhtä hyvässä kunnossa kuin yksityistenkin. Pahimmat sisäilmaongelmat ovat kunnissa. Suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä ja Vantaalla ja erityisesti Jyväskylässä asiat ovat kohtuullisen hyvin. Pienissä kunnissa osaamisen taso on kirjava.

Suuri osa kouluista on rakennettu ennen vuotta 1949. Päiväkotien rakentamisbuumi oli 1970-1990 –luvuilla. Monissa tutkimuksissa on todettu, että rakennuksen ja rakennusosien ikääntyminen johtaa usein kosteusvaurioihin. Lähde: Kuntaliitto.

Suurimpana murheena kaikilla ovat ikääntyneet koulut, joista iso osa on rakennettu 1950-luvulla tai aiemminkin. 85 prosenttia koulurakennuksista on rakennettu ennen 1990 -luvun alkua eli ne ovat peruskorjausiässä. Kuntaliiton tuoreessa selvityksessä sisäilmaongelmat painottuvat peruskouluihin ja lukijoihin. Ammatillisissa oppilaitoksissa tilanne on paras, mutta ne ovatkin kouluista uusimpia.

Sisäilma-asiantuntemusta puuttuu kunnista

Suurimmalla osalla kunnista ei ole riittävästi sisäilma-asioihin liittyvää asiantuntemusta ja osaamista. Avater-hanketta johtanut THL:n professori, mikrobitutkija Anne Hyvärinen sanoo, että monessa kunnassa päätökset perustuvat jopa mittauksiin, joilla ei ole tiedemaailman ja viranomaiskäytännön hyväksyntää. Hätätilassa tehdään siis sitä mitä pitäisi välttää.

Professori Anne Hyvärinen THL:stä sanoo, että Asumisterveysasetuksen mukaan mikrobiologisia määrityksiä tehdään ensisijaisesti rakennusmateriaaleista, jotta varmistutaan mikrobikasvusta rakenteissa. Sisäilman mikrobinäytteet eivät Hyvärisen mukaan ole koskaan ensisijainen tapa tutkia rakennuksen mikrobivaurioita.

Hyvärinen sanoo, että sanoo, että ilmeiset, rajalliset mikrobivauriot, joiden syy on selvillä, ovat usein helppoja todeta ja korjata. Usein tilanne on kuitenkin epäselvä, eikä mahdollisen rakenteissa olevan mikrobikasvun olemassaolo tai sijainti ole tiedossa. Mikrobivaurioiden selvittäminen perustuu rakennuksen tekniseen tutkimiseen.

Asumisterveysasetuksen mukaan mikrobiologisia määrityksiä tehdään ensisijaisesti rakennusmateriaaleista, jotta varmistutaan mikrobikasvusta rakenteissa.

Sisäilman mikrobinäytteet eivät Hyvärisen mukaan ole koskaan ensisijainen tapa tutkia rakennuksen mikrobivaurioita. Tämä johtuu sisäilman mikrobipitoisuuksien suuresta vaihtelusta ja useista pitoisuuksiin vaikuttavista tekijöistä. Sisäilmanäytteet eivät myöskään paikallista lähdettä, eikä niiden avulla voida sulkea pois altistumista mikrobivaurioille, jos rakennustekniset tutkimukset viittaavat siihen. Toisaalta sisäilmanäytteissä havaittu viite altistumisesta vaatii vahvistuksen, esimerkiksi homeenhaju tai rakennusteknisessä tutkimuksessa havaitut löydökset.

Hyvärisen mukaan ei yksittäisille mikrobisuvuille ja -lajeille ole toimenpiderajoja. Hän korostaa, että rakennuksille tehtävät toimenpidesuositukset perustuvat sisäilmaongelman kokonaisvaltaiseen tunnistamiseen eli altistumisolosuhteiden arviointiin. Toimenpidesuositusten ei tule siis perustua vain yksittäiseen mikrobilöydökseen. Mikrobimääritysten avulla selvitetään, onko rakenteissa ja pinnoilla mikrobikasvua tai mahdollinen epätavanomainen mikrobiologinen epäpuhtauslähde (ilmanäytteet) osana tutkimuskokonaisuutta. Mikrobilajisto antaa lisätietoa tähän kokonaisuuteen.

”Tärkeää on, että terveyshaittaa aiheuttavan olosuhteen toteaminen perustuu rakennuksen kokonaisvaltaiseen tutkimiseen sisältäen mm. tarvittavia suositusten mukaisia epäpuhtausmittauksia”, korostaa Hyvärinen.

”Ei ole olemassa yhtä yksittäistä mittausta tai tutkimusta, joka kertoo sisäilmaongelman vakavuuden tason, vaan ongelman vakavuuden arviointi perustuu haittaa aiheuttavien altistumisolosuhteiden kokonaisarviointiin. Tässä huomioidaan altistumisen todennäköisyys, toistuvuus ja kesto, mahdollisuudet välttyä altistumiselta tai poistaa haitta sekä poistamisesta aiheutuvat olosuhteet ja muut vastaavat tekijät. Työterveyslaitos on julkaissut tästä ohjeita.”

Homehtuneisuutta on vaikea mitata

Senaatin 19-henkistä Sisäilmaryhmää Siti johtava dosentti Anne Korpi tuntee perusteellisesti homeen, sillä hänen Kuopion yliopistossa tekemänsä väitöskirjan aihe koski homeiden haihtuvia aineenvaihduntatuotteita.

Dosentti Anne Korpi johtaa Senaatin 19 hengen sisäilmaryhmää.

Hän selvitti, voisiko niitä käyttää sisäilmatutkimuksessa apuna hometalon tunnistamiseen ja homeen paikantamiseen. Tällaiselle mittarille olisi ollut selkeä tarve. Tulos oli kuitenkin negatiivinen. Nämä aineenvaihduntatuotteet ovat Korven mukaan niitä samoja, mitä ympäristössämme on muutenkin ja määrät ovat niin pienet, että ne eivät selitä ärsytysoireita.

Myös alan yhteinen Toxtest-tutkimus epäonnistui samanlaisen mittarin kehittämisessä. Vuonna 2013 julkistettu tutkimus osoitti, että pölystä tehdyt toksikologiset mittaukset eivät pysty selvästi erottelemaan oireilevia tapauskohteita lähes oireettomista vertailukohteista.

Näistäkin syistä Senaatissa ollaan kuntiin paljon markkinoitujen toksisuusmittausten suhteen yhtä konservatiivisella linjalla kuin THL:ssä ja TTL:ssä: toimivuutta ja soveltuvuutta sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen ei ole hyvin ja laajasti osoitettu.

Senaatti käyttää Asumisterveysasetuksessa määriteltyjä menetelmiä, sillä niistä on olemassa näyttöä ja vertailutietoja. Yksi mittaus ei Korven mukaan edes paljasta sisäilman kuntoa vaan siitä kannattaa hakea kokonaiskuva käyttämällä useita menetelmiä.

Turussa luotetaan toksisuusmittauksiin

Turun yliopiston työterveysprofessori Tuula Putus,  on ollut Toxtest-hankkeen jälkeenkin aktiivinen toksisuusmittausten kehittäjänä.

Professori Tuula Putus toivoisi hometutkijoilta yhteistyötä näkemyseroista huolimatta.

Hänen mielestään mikrobeissa, kuten homeissa, ei pidä katsoa kokonaismääriä vaan lajistoa. Tietyt mikrobit ovat muita haitallisempia ja kasvualusta ratkaisee toksisuuden. Hänen mielestään toksisuutta pitää mitata laskeutuneesta pölystä rinnan viljelynäytteiden kanssa.

Putus toteaa kuitenkin, että sisäilmaongelmien selvittely tulee lähteä liikkeelle aina rakenneteknisellä tutkimuksella. Lisäksi pitää katsoa, miten rakennusta on korjattu ja milloin. Miten uusi talotekniikka on tuotu vanhaan taloon?

”Sisäilmaongelman syytekijät voivat olla myös rakennuspaikalla talon alla tai talossa on ollut tulipaloja, joissa rakenteet ovat kastuneet. Tai öljyä on vuotanut talon alle.”

Kyselytutkimuksissa voi olla vastaajaharhaa

Putus oli äskettäin OAJ:n kanssa tekemässä laajaa koulukyselyä opettajien sisäilmaongelmista. Sisäilmasta aiheutuvien tautien kirjo oli tässä selvityksessä paljon laajempi kuin minkä lääkäreiden yhteiset Käypä hoito -suositukset tunnistavat. Vastausprosentti oli kuitenkin varsin matala.

Tällaisissa kyselyissä ongelma on usein se, että jo julkinen keskustelu vaikuttaa  tuloksiin. THL esimerkiksi on omissa tutkimuksisssaan todennut, että huolestuneisuus koulun sisäilmasta on yhteydessä oireiluun ja luo merkittävää epävarmuutta tulosten tulkintaa.

Lisäksi matalat vastausprosentit tuottavat merkittävää epävarmuutta tuloksiin ja saattava aiheuttaa myös merkittävää harhaa. Kyselytutkimukset pääasiassa pohjaavat itseraportointiin sekä altistumisen (esim. kosteusvauriot) ja päätetapahtumien suhteen (esim. sairaudet ja oireet), josta voi aiheutua harhaa tuloksiin.

Yleisesti ottaen erilaiset oireet ovat tavanomaisia väestötasolla, oli sisäilmaongelmia tai ei, ja niiden kokeminen ei ole täten suora osoitus sisäilmaongelmasta vaan oireiluun vaikuttaa lukuiset erilaiset tekijät esimerkiksi yksilölliset tekijät ja ympäristötekijät. Homekoulussa ja tavallisessa koulussa on tiettyinä vuodenaikoina samoja oireita, eroja löytyy  vain niiden määrissä.

Lisäys 10.4.

Olosuhdehaittoja raportoidaan kaikissa kouluissa, mutta ovat erot koulujen välillä merkittäviä?

Koulujen sisäilmaongelmia on kartoitettu muutenkin kuin opettajille tehdyillä kyselyillä.

Sisäilmastoseminaarissa julkistetun THL:n ja Helsingin yliopiston koululaisille tekemän kyselyn perusteella Helsingissä koulujen väliset erot alakoulun oppilaiden raportoimissa olosuhdehaitoissa ja koetuissa oireissa ovat pääosin pieniä. Olosuhdehaittoja raportoidaan lähes kaikissa kouluissa. Kyselyt eivät jaa kouluja selkeästi ”sairaisiin” ja ”terveisiin” kouluihin, vaan koulut muodostavat jatkumon. Vain muutamissa kouluissa olosuhdehaittoja ja oireita raportoitiin selvästi enemmän kuin muissa kouluissa.

Tutkimuksessa havaittiin, että merkittävällä osalla vastaajista oli vaikeuksia arvioida liittyvätkö tietyt oireet kouluympäristöön. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että koulutasolla samat koulut erottuivat runsaasti oireilevina riippumatta siitä, tarkasteltiinko yksinomaan oireilua vai oireilua, joka liitettiin kouluympäristöön.

Oppilaiden sisäilmakyselyn kehittämistyön myötä THL suosittelee siirtymistä
toimintatapaan, jossa oppilaiden sisäilmakyselyn toteutetaan sekä ala- että yläkouluissa oppilaiden vastaamana. Näin voidaan saada laadukasta ja kattavaa tietoa koetuista olosuhteista ja oireista suoraan rakennuksen käyttäjältä.

Tutkimuksen havainnot viittaavat siihen, että oppilaille tehtävien sisäilmakyselyjen raportoinnissa kannattaa keskittyä oireiluun yleisesti eikä rakennukseen liitettyyn oireiluun. Näin saadaan luotettavampaa tietoa oppilaiden kokemasta oireilusta.

Sisäilmakyselyn tulosten tulkintaa varten tulee olla käytettävissä kattava vertailuaineisto, joka on kerätty vastaavasta väestöryhmästä samalla  kyselylomakkeella ja analysoitu samalla tavalla. Ilman kattavia vertailuaineistoja ei voida arvioida poikkeavatko tietyn koulun oppilaiden raportoimat olosuhdehaitat tai oireet tavanomaisesta.

Olosuhdehaittojen ja oireiden raportointiin vaikuttavat myös monet muut tekijät kuin sisäilman haittatekijät, kuten ikä, sukupuoli, terveydentila, elintavat, psykososiaaliset tekijät (esim. stressi ja huolestuneisuus) ja elinympäristö. Näitä tekijöitä ei  THL:n mukaan usein huomioida riittävästi sisäilmakyselyn tulosten tulkinnassa.

Oirekysely voi johtaa harhaan varsinkin pakkasella

Monet kunnat selvittävät koulujen homeongelmia laajoilla oirekyselyillä. Senaatissa sellaisia ei ole rakennusten kunnon selvittämiseksi pidetty ensisijaisena tutkimuskeinona. Oirekyselyn tulosten tulkintaan tarvitaan joka tapauksessa rakennukseen kohdistuvia selvityksiä ja havaintoja. Myös oirekyselyn ajankohta vaikuttaa tuloksiin.

”Jos tällä hetkellä talvipakkasilla tehtäisiin oirekysely missä tahansa toimistossa, niin kaikissa ilmoitettaisiin sisäilmaoireista eli iho, kurkku ja silmät tuntuvat kuivilta ja nenästä voi jopa valua verta”, Senaatin Anne Korpi sanoo.

Syynä tähän on Korven mukaan se, että pakkasella ulkoilmassa on vain vähän kosteutta ja sama kosteussisältö lämpimässä sisäilmassa näyttäytyy kuivana sisäilmana kosteusprosentin ollessa pahimmillaan alle 10. Huoneilman suhteellisen kosteuden suosituksena oli aiemmin 20–60 prosenttia, mutta siitä luovuttiin vuoden 2015 Asumisterveysasetuksessa. Perusteluna oli, että sen saavuttaminen ei ole aina mahdollista juuri noista ilmastollisista syistä.

Oirekyselyn tulosten tulkintaan tarvitaan joka tapauksessa rakennukseen kohdistuvia selvityksiä ja havaintoja.

Oirekyselyjen sijaan Senaatti kartoittaa tilojensa kuntoa käyttäjätyytyväisyyskyselyillä ja rakennuskatsastuksilla. Jos niissä esiintyy jotain hälyttävää, niin tilannetta voidaan tarkentaa sitten lisäselvityksillä, jos esimerkiksi Siti näkee sen tarpeelliseksi. Siinä on mukana niin talotekniikan, rakentamisen kuin ylläpidonkin ihmisiä.

Senaatilla valtava, vanha kiinteistömassa huolenaan

9300 Senaatin hallinnoimaa, jopa kolmelta vuosisadalta peräisin olevaa rakennusta, on eri alueilla toimivien viidenkymmenen kiinteistöpäällikön vastuulla.  Korven vetämä Sisäilmaryhmä Siti antaa heille tukea ja vertailutietoa vastaavanlaisten ongelmien ratkaisukeinoista.

Sitin tehtävänä on myös yhdenmukaistaa käytäntöjä. Linjauksia on jo tehty esimerkiksi toimintatavoista sisäilmaongelmien ennaltaehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi, ilmanpuhdistimista, ilman kostutuksesta ja ympäristöherkille tarkoitettujen Sensi-tilojen käytöstä.

Siti on käynnistänyt Senaatin kohteissa rakennusten kuntokartoituksen ja joidenkin kohteiden sisäilmaolosuhteita selvitetään myös antureiden avulla. Ne mittaavat huoneilman hiilidioksidia ja lämpötilaa ja tulevaisuudessa myös kosteutta. Näitä tuloksia on voitu vertailla käyttäjätyytyväisyyden tuloksiin. Korven mukaan nämä tekniset tiedot eivät yllättäen olekaan aina menneet yhteen käyttäjätietojen kanssa. Mittauksessa on voitu saada hyvä tulos lämpötilasta, mutta käyttäjät ovat voineet olla tyytymättömiä ehkä vetoisuuden tai jonkin muun syyn takia.

Käytössä on myös sähköinen ilmoitusmenetelmä, jonne käyttäjä voi ilmoittaa havaitsemansa viat. Yleisimmin valitukset koskevat Korven mukaan lämpötilaa, vetoa tai tunkkaisuutta.

Tiloissa tehdään näiden ilmoitusten pohjalta tekninen tarkastus, jossa katsotaan esimerkiksi onko pöydillä pölyä kerääviä paperipinoja tai käytetäänkö tiloja käyttötarkoituksensa mukaisesti..

”Iso osa oireista johtuu nimenomaan pölystä”, Korpi sanoo.  Tässä asiassa hän on samoilla linjoilla Jyväskylän kaupungin kanssa. Siivous on siellä nostettu tärkeään rooliin sisäilman puhtauden kannalta ja jopa siivousyritysten kilpailutus on muutettu laatua ja pitkäjänteisyyttä suosivaksi.

Vetoisuus yleensä helposti ratkaistavissa

Lämpötilan ja vetoisuuden ongelmat on Korven mukaan yleensä helposti ratkaistavissa, ja tunkkaisuuden poistamiseksi Senaatilla on käytössä teknisen tarkastusvaiheen ohjekortit.

”Iso osa sisäilmaongelmista ratkeaakin tässä vaiheessa”, Korpi sanoo.

Jos näin ei kuitenkaan tapahdu, niin kiinteistöpäällikkö kokoaa tarvittaessa sisäilmaryhmän pohtimaan ongelmiin ratkaisukeinoja. Siinä on mukana myös rakennusterveysasiantuntija.

Tässä vaiheessa tehdään tutkimussuunnitelma ja päätetään, mitä ja mistä mitataan. Korpi korostaa, että näytteitä otettaessa on hyvä varmistaa, että myös käyttäjä ymmärtää, mitä ollaan tekemässä. Käyttäjä voi esimerkiksi ihmetellä, miksi näytteitä ei oteta jokaisesta huoneesta tai miksi aina ei käytetä ilmanäytteitä. Senaatissa liikkeelle lähdetään kuitenkin rakenteellisilla tarkasteluilla ja tarvittaessa materiaalinäyttein, koska mikrobi-ilmanäytteillä mahdollisen vaurion paikallistaminen tai toisaalta tilan osoittaminen kunnossa olevaksi on vaikeaa.

”Koulutettua homekoiraa on käytetty apuna muutamissa vaikeissa tilanteissa”, Korpi kertoo.

Homekoira ei kuitenkaan voi olla ainoa työväline. Sen käyttäjän pitää ymmärtää rakennusfysiikkaa niin paljon, että tietää missä vaurio on, vaikka haju tulisi eri paikasta. Toisaalta koira tunnistaa vain niitä aineita, joita se on opetettu tunnistamaan. Järkevintä olisi opettaa se tunnistamaan homekantaa sekakannoilla eikä puhtailla näytteillä.

”Koulutettua homekoiraa on käytetty apuna muutamissa vaikeissa tilanteissa.”

Kokonaiskuvan saamiseksi Siti pyrkii siis paikallistamaan, onko rakennuksessa haitta-aineita ja kuinka paljon ja missä tiloissa. Sitten arvioidaan, voiko tilassa jatkaa työskentelyä ja lopuksi miten tilat pitäisi korjata.

Tässä vaiheessa käyttäjät saattavat luonnollisesti olla huolestuneita. Korven mielestä työterveyshuollon roolin kasvattaminen kaipaisi petraamista.

”Lääkärin sanaan uskotaan, mutta meillä on liian vähän sisäilma-asioihin erikoistuneita lääkäreitä, jotka pystyvät arvioimaan työtilojen yhteyttä oireiluun ja jotka voisivat rakentavasti ja asiantuntevasti ottaa kantaa todettujen rakennusteknisten vaurioiden terveyshaittaan.”

Helsinki mittaa kiinteistöjänsä

Homeisten ja sisäilmaongelmaisten koulujen ongelmat ovat vahvasti kuntien omilla harteilla.

Helsingin kaupungin rakennetun omaisuuden hallintapäällikkö Sari Hildén kertoo, että kaupunki kehittää jatkuvasti toimintatapojaan rakennusten sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi. Toimialan sisäilmatiimissä on tällä hetkellä seitsemän sisäilma-asiantuntijaa, projektisuunnittelija ja tiimipäällikkö. He hallinnoivat noin kolmeatuhatta kaupungin omistamaa rakennusta.

Kaupunki teettää omistamissaan palvelurakennuksissa noin 200 sisäilmatutkimusta vuodessa. Näiden lisäksi kohteissa teetetään vuosittain 50–60 LVIA -kuntotutkimusta ja 30–50 haitta-ainetutkimusta. Kaupunki kilpailuttaa kuntotutkimusten puitesopimuskonsultit, joita tutkimuksissa käytetään. Konsultit valitaan hinta- ja laatuperustein.

Kaupunki käyttää Hildénin mukaan vain yleisesti hyväksyttyjä tutkimusmenetelmiä; tutkijoille ja tutkimusmenetelmille on tiukat laatukriteerit.

Helsingin kaupungilla on käytössään toimintamalli sisäilmaongelmatilanteita varten. Tekninen isännöitsijä ryhtyy ensin selvittämään ongelmaa. Jos ongelma ei ratkea, isännöitsijä tekee uuden käynnin kohteeseen sisäilma-asiantuntijan kanssa. Sisäilma-asiantuntija tilaa tarvittavat tutkimukset ulkopuoliselta konsultilta. Tutkimusraportin valmistuttua tehdään ratkaisut kiinteistössä tarvittavista korjauksista ja lisäksi raportti esitellään kohteen esimiehelle. Kohteen pienemmät korjaukset tilaa tekninen isännöitsijä, ja laajemmissa korjaushankkeissa hanketta ryhtyy vetämään projektinjohtaja.

”Tilojen käyttäjille tiedotetaan tehtävistä tutkimuksista, tutkimustuloksista ja korjaustoimista”, korostaa Hildén.

Yhtä avointa linjaa edustaa Vantaa, joka laittaa kysytyimpien kohteiden kuntotiedot nettisivuilleen.

”Ongelmallisimmat kohteet voidaan viedä toimialan sisäilmaryhmän käsittelyyn”, kertoo Sari Hildén. Toimialan omassa sisäilmaryhmässä seurataan yksittäisten kohteiden sisäilmaongelmien ratkaisuprosessien etenemistä sekä sovitaan mm. henkilökunnan oirekyselyjen teettämisestä.

”Oppilaiden kyselytutkimusten käyttöä on kehitetty yhdessä THL:n kanssa. Tässä hetkellä se ei kuitenkaan ole meillä yleisessä käytössä”, Hildén sanoo.

Hänestä tällainen kysely voi olla muita tutkimismenetelmiä vahvistava.

Vantaa on kokeilulinjoilla

Tilakeskusjohtaja Pekka Wallenius kertoo, että Vantaalla ei ainakaan vielä tehdä kattavia kyselyjä koulujen käyttäjille. Sisäilma-asioiden neuvottelukunta on tällaista kaavaillut, mutta näistä uusista linjauksista ei vielä ole tehty päätöstä.

Lähestymistapa on Walleniuksen mukaan sisäilma-asioissa ollut asteittain tarkentuva. Epäkohtiin puututaan ensin normaalina kiinteistönhuoltona. Mikäli tilanne edellyttää tarkempia selvityksiä, teetetään sisäilmastoselvityksiä ja tutkimuksia käyttäjien ilmoittamista oireilutiloista aloittaen.

”Toksisuusmittauksiakin on käytetty, vaikka niihin sisältyy epävarmuuksia”, hän kertoi Terveet Tilat 2028 tilaisuudessa talvella. Lisäksi käytössä ovat rikkivetymittaukset ja kemikaaliselvitykset.

Wallenius ymmärtää kiinteistönomistajien pelon, että rakennukset saatetaan pelkkien mittausten perusteella tuomita purettaviksi. Ympäristökeskuksen terveystarkastaja voi asettaa käyttökieltoon rakennuksen, mikä tosin on harvinaista. Yhtä harvinaista on, että rakennus saa täysin puhtaat paperit. Hänen mukaansa tietyt epäpuhtaudet täytyy siksi sallia, vaikka tässä asiassa alalla onkin koulukuntaeroja samalla tavalla kuin on suhtautumisessa tiivistyskorjauksiin, joita niitäkin Vantaa on kokeillut vaihtelevalla menestyksellä.

On harvinaista, että terveystarkastaja asettaa käyttökieltoon rakennuksen.

Mikäli näissä tuloksissa ilmenee poikkeavaa, toimenpiteisiin ryhdytään mahdollisimman pian. Keinovalikoima haitan poistamiseen on ollut kirjava ja kokeilevakin. Mukana on niin ilmapuhdistimia, viherseiniä, titaanioiksidia kuin aktiivivettäkin.

Varsinaista korjausten priorisointia ei ole Vantaalla harrastettu, sillä kaikki korjaustarpeet laitetaan toteutukseen lähinnä aikajärjestyksessä.

”Tilanne on harvinaisen selvä, jos tutkimuksissa löydetään selkeitä kosteus- ja homevaurioita, koska nämä on myös helpointa korjata.”

Wallenius kertoo, että tällä hetkellä Vantaalla ei ole sellaisia homehtuneita kouluja, joiden purkamista tulisi harkita. Vanhentuneita, toiminnallisesti heikkoja tai teknisesti huonokuntoisia rakennuksia toki on joukossa. Näiden osalta jatkotoimenpiteet ratkaistaan tapauskohtaisesti tarveselvitysten ja hankesuunnittelun yhteydessä. Nämä viedään opetuslautakuntaan ja tekniseen lautakuntaan sekä tarveselvitykset vielä lisäksi kaupunginhallitukseen päätettäväksi.

”Sisäilmaongelmien haltuunotto edellyttää käyttäjien kokeman oireilun taustalla olevien tekijöiden tunnistamista”, sanoo Wallenius. ”Ilman tätä tietoa toivottuun lopputulokseen ei päästä.”

Kirjoittajat: Esko Kukkonen ja Seppo Mölsä

Lisätietoa: Sisäilmastoseminaarissa 15.3. Helsingin messukeskuksessa aiheina ovat muun muassa hallituksen Terveet tilat 2028 -ohjelma, THL:n tekemän oppilaiden sisäilmakysely sekä rakennusmikrobiologiset mittausmenetelmät. Kun seminaari järjestettiin ensimmäisen kerran yli 30 vuotta sitten, oli osallistujia 30. Viime vuosina määrä on ollut yli tuhat. Sisäilmaongelmat ovat paisuneet lähes samassa tahdissa.

 

Keskustelu artikkelista: 5 kommenttia

  • Rami - 47 vuotta kokemusta

    Tuo ”sisäilmaongelmahysteria” on julkisissa rakennuksissa, eritoteen kouluissa, saanut ”atmosfääriset” mittasuhteet. Olen itse joutunut ko. ongelman kanssa ”kamppailemaan” eräissä koulurakennuksissa. Osassa niistä se oli todellinen heksanoli 2-kaasut, jotka muodostuivat liian kostealle alustalle levitettyjen tasoitteiden ja mattoliiman kemiallisista reaktioista.
    Sen sijaan vanhemmista, läpihengittävistä, esim. hirsirakenteisista koulurakennuksista ei löytynyt mitään sisäilmaongelmien aiheuttajaa, vaikka niissäkin yksi ja toinen ”niiskutteli” ja ”kakisteli” varsinkin, kun sattui kiireisiä koejaksoja, jolloin joutui tekenmään enempi töitä.
    Olen taannoin, lähes 20 v sitten, kun näistä ”homeongelmista” ja altistumista alettiin hysterioitumaan, kirjoittanut erään sisäisen kyselyn eräässä suurekkossa koppilaitoksessa toimiessani. Otsikoin kyselyni, ” Sairastaako ihminen vai yhteiskunta?”. En saanut yhtään ainutta vastausta ja hysteria, altistumat loppuivat siihen. Se oli edullinen korjaus ongelmaan.
    On aivan selvää, ettei kenenkään terveydellä voi riskeerata. Yhtä selvää on myöskin, ettei mitään jopukkohysteriaa pidä synnyttää ko. asialla. Mikäli sisäilmaongelmia alkaa todellakin ilmaantua, ne on tutkittava kunnolla ja ammmattitaidolla, maksoi minkä maksoi. Usein nuo (kustan-nus)ongelmat ilmenevät juuri noiden julkisten rakennusten kohdalla. Ei vaan yksinkertaisesti ole määrärahoja tutkituttaa ongelmia perusteel-lisesti parhailla mahdollisilla ja luotettavilla asiantuntijoilla. Ko. alalla toimii jos jonkinlaisia ”kuutamokeikkailijoita”, joilta ”ostetaan” haluttu tutkimuslausunto, jolla osoitetaan, ettei mitään ongelmia ole. Sellainen menettely on suorastaan rikos ihmisyyttä kohtaan, jua ospuolet on saatettava juridiseen vastuuseen.
    Toinen ongelma-alue on kunkin henkilön oma asuinympäristö, -koti, jossa saattaakin olla pehempia sisäilmaongelmien aiheuttajia, kuin edes uskotaan tai osataan kuvitellakkaan. Siellä itse elää kroonisesti altistuneena, ja samalla tuo mukanaan toimiympäristöönsä kannan, joka alkaa ellää ja levitä ja saastuttaa ja altistuttaa nopeasti muita samalla. Olen joskus joutunut tutkituttamaan ko. tyyppisen tapauksen, ja toteamaan, ettei hänen varsisaisessa toimintaympäristössään ole sisäilmaongelman aiheuttajaa, vaan se löytyy henkilön omasta asujaimistosta, ja hän jtse toimi saastuttajana. Nyt tuleekin kysymys, kuka maksaa kaiken. Luonnollisesti saastuttaja, -kukas muu? Joskus on syytä uppoutua syihin syvemmälle.

    Vastaa
  • Seppo Tumanto

    Seppo 25 vuotta kokemusta. Tarttuisin tuohon mainintaan, ”Sairastaako ihminen vai yhteiskunta”. Hyvin paljon näiden sisäilmasto-ongelmien kanssa työni puolesta toimineena, toteaisin em., kumpi oli ensin muna vai kana. Siis jos yhteiskunta, ja jopa organisaatio on sairas on todennäköistä, että ihminen sairastuu mukana. Ja päin vastoin. Suomi on muuttunut rikkirevityksi ja eriarvoiseksi, ovat myös sisäilmasto-ongelmat lisääntyneet siinä mukana. Kyllä se on vain niin, että ihminen viihtyy huonoimmissakin olosuhteissa ja vanhemmissakin rakennuksissa, mikäli henkinen puoli on kunnossa ja, että on sellaisia johtajia, jotka tukevat alaisiaan. Pitäisi todella tarttua tähän, mistä hyvin miedosti puhutaan, johtamisen taso. Näyttäisi siltä, että huono halutaan jakaa, mutta mitään hyvää ei. Näkymättömät sisäilmasto-ongelma valitukset ovat kanava purkaa pahaa ja usein irtonaista oloa, organisaatioissa.Sen, minkä myös tyrmistyneenä voi havaita on, että näyttää siltä, että tämän ajan johtajia pitää tukea lähes enemmän, kuin he pystyvät tukemaan alaisiaan. Hyvin tyypillistä, millä tästä selviäisi. Koska kirjoittaja on julkishallinnon palveluksessa, ei lainkaan ihmetytä se,että julkishallinnon rakennuksissa ongelmia on enemmän, kuin muualla. Lisää vain sinne tykyä.sotea, kikyä, jne.. Kyllä riittä konsulteilla kallista selvittämistä. Viime kädessä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin purkaa rakennus ja saada uusi rakennus. Tällä menolla, sekin on vain hetken hurma. Tämä Kiky, viittaa selkeästi ihmisten väliseen kilpailuun, ei yhdessä selviytymiseen. Tätä painopistettä on syytä puntaroida, todellisten rakennusvaurioiden rinnalla. Hallituspolitiikka, joka keskittyisi julkisen puolen yksityistämiseen, vailla todellisia perusteita, aiheuttaa lisää sisäilmasto-ongelmia. Voittajat hymyilevät, häviäjät oireilee.

    Vastaa
  • Tulokset ovat samanlaisia myös opettaja-aineistoissa, joissa on 98 % vastausprosentti. Vastausprosentti ei oireita ja sairauksia selitä. Kyse on lääkärin diagnosoimista sairauksista.
    Rakennuslehti jatkaa tätä mikrobiongelman vähättelyä.
    Toinen asia on, ettei kuiva ilma aiheuta oireita, ainakaan nenäverenvuotoja. Kyllä dosentti Korpi tämän varmasti tietää. Asiasta on juuri valmistunut tuore Aalto-yliopiston opinnäytetyö. Myös tutkimusprofessori Hyvärisen omissa tutkimuksissa on todettu sama asia. RH ei selitä oireita.

    Vastaa
    • Seppo Mölsä

      Emme vähättele mikrobien merkitystä vaan olemme tuoneet esiin, että sisäilmaongelmiin vaikuttavat monet muutkin asiat ja siksi homekeskeisyys on vähentynyt. Sisäilmastoseminaarissa esimerkiksi tanskalaisprofessori nosti esiin seitsemän sisäilman riskitekijää. Kun Suomessa keskustelu on painottunut homeeseen, niin maailmalla puhutaan esimerkiksi pienhiukkasista ja materiaaleista vapautuvista kemikaaleista.

      Mitä tulee kuivan ilman aiheuttamaan ärsytykseen, niin professoritasollakin siitä on erilaisia käsityksiä:

      ”Aivan oikea havainto on, että kuiva ilma aiheuttaa oireita erityisesti herkille ihmisille erityisesti silloin, kun ilmassa on epäpuhtauksia. 80-luvulla todettiin, tutkimuksiin perustuen, että kuiva ilma ei kuitenkaan ole haitallista terveille ihmisille puhtaassa ilmassa. Nämä kaksi ehtoa eivät läheskään aina kuitenkaan toteudu”, kirjoitti Rakennuslehdessä ilmanvaihtoalan huippuasiantuntija, emeritusprofessori Olli Seppänen.

      Vastaa
  • Riina Länsikallio

    Tämä on jo toinen Rakennuslehden artikkeli, jossa OAJ:n ja Turun yliopiston sisäilmatutkimuksesta tuodaan esillä epäoleellisia seikkoja oudossa valossa. Esimerkiksi ”alhaisen vastausprosentin” moittiminen, kun sisäilmatutkimukseen vastasi keväällä 2017 lähes 5000 opettajaa. Tämä on tuorein ja suurin koskaan alalla tehty sisäilmaa koskeva tutkimus ja varsin edustava otos. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tutkimukseen ja sen johtopäätöksiin https://www.oaj.fi/cs/oaj/Sisailmatutkimus%202017 .

    On normaalin journalistisen käytännön mukaista antaa myös tutkimuksen tehneille mahdollisuus esittää oma näkemyksensä. Näin on erityisesti silloin, kun pyritään selvästi tarkoitushakuisesti kyseenalaistamaan ja väheksymään tutkimusta tai sen tuloksia.

    Tutkimuksemme päätuloksista voi sanoa, että käyttöikänsä päässä olevien päiväkotien ja koulujen korjaaminen on ollut vuosia varsin epäonnistunutta. Rakennuskantaa olisi pitänyt uusia ja peruskorjata osakorjaamisen sijaan. Heikoimmat rakennukset ovat 1960-1980 -luvulta peräisin. Rakennusten kehnolla kunnolla on selvä yhteys terveyteen ja sairauksiin. Tarvitaan tietysti lisää tutkimusta sairauksien tunnistamisessa. Sillä aikaa, kun ihmiset sairastuvat näissä pääosin julkisessa omistuksessa olevissa heikkokuntoisissa rakennuksissa niin toivoisi, että rakentamisen johtotähdet ottaisivat tästä haasteesta kopin ja ryhtyisivät mm. solmimaan Terve talo -kriteereillä peruskorjaus- ja uudisrakennuskohteita.

    On erikoista, että rakennusala ja Rakennuslehti sen edunvalvojana edelleen kuluttaa kovasti aikaa ja energiaa oireiden ja sairastelun vähättelyyn, kun oma kansanedustuslaitoksemmekin on yksimielisesti toimeenpanemassa Terveet tilat 2028 -ohjelmaa. Tällaista ratkaisukeskeisyyttä toivoisi myös alan keskeisille toimijoille poteroihin asettumisen sijaan.

    Pienenä lisäkaneettina toimittaja Seppo Mölsän kommenttiin homeesta: OAJ selvitti jo 2012 että noin viidesosassa kouluja oli tuolloin todettu homemikrobeja. Ilmanvaihdon ongelmia oli 80 %:ssa. Tämän suhteen kaikki alalla toimivat tuntevat erittäin hyvin.

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia