Sisäilman haitallisuutta ei voi arvioida toksisuustesteillä – väärät johtopäätökset voivat aiheuttaa mittavia vahinkoja

Sisäilmaan liittyvä oireilu on yleistä. Oireilun syiden selvittämiseen ja terveysriskien arviointiin on esitetty ratkaisuksi toksisuustestejä, josta osasta on jo kaupallisiakin sovelluksia. Nykyiset toksisuustestit eivät kuitenkaan sovellu sisäilmahaittojen arviointiin.

 

Vihaiset äidit järjestivät vuonna 2016 mielenosoituksen puhtaan sisäilman puolesta Kansalaistorilla Helsingissä. Varsinkin kouluissa on kärsitty paljon sisäilmaongelmista. Kuva Sari Gustafsson
Testeillä mitataan sisäympäristöstä kerättyjen näytteiden aiheuttamia vahingollisia vaikutuksia testieliöille.

Tämä artikkeli on tarjolla vain Rakennuslehden tilaajille

Olen jo tilaaja

Rekisteröidy

Tätä artikkelia on kommentoitu 8 kertaa

8 vastausta artikkeliin “Sisäilman haitallisuutta ei voi arvioida toksisuustesteillä – väärät johtopäätökset voivat aiheuttaa mittavia vahinkoja”

  1. Mielestäni tämänkaltaiset artikkelit olisi hyvä avata kaikille. Etenkin kun Yle on juuri näyttänyt MOT:ohjelmansa, jossa kritisoidaan sitä, että näitä toksisuusmittauksia ei hyväksytä

    1. ”Toxtest-hankkeen piti tuottaa kenttäkäyttöön soveltuva toksisuustesti homevaurioiden vakavuuden arviointiin. Tulokseksi jäi kourallinen tomua ja kitkerä eripura hankkeeseen osallistuneiden tutkimusryhmien kesken”, kirjoitti Kemia-lehti vuonna 2013.

      ”Valitettavasti emme voi suositella yhtäkään hankkeessa tutkittua lähestymistapaa käytännön työkaluksi kosteusvauriokohteiden korjauksien priorisointiin”, Työterveyslaitoksen (TTL) tutkimusprofessori Harri Alenius tiivisti loppuraportin viestin.

      Olin vuonna 2015 Rakennusfysiiikkakilpailun tuomaristossa. Yksi kandiaateista oli Turun yliopiston (Janne Atosuo) kehittämä toksisuustesti. Turku oli jatkanut toksisuustestien kehittämistä alan yhteisen Toxtest-hankkeen epäonnistumisesta huolimatta. Tuomariston mielestä rakennusala tarvitsi juuri tuollaista yksinkertaista testiä, joka kertoo, onko sisäilma hyvä vai ei. Asiantuntijakuulemiset kuitenkin osoittivat, että valitettavasti testiin ei edelleenkään voinut luottaa.

      Dosentti Anne Korpi Senaatista tutki väitöskirjassaan homeiden haihtuvia aineenvaihduntatuotteita. Hän selvitti, voisiko niitä käyttää sisäilmatutkimuksessa apuna hometalon tunnistamiseen ja homeen paikantamiseen. Tällaiselle mittarille olisi ollut selkeä tarve. Tulos oli kuitenkin negatiivinen. Nämä aineenvaihduntatuotteet ovat Korven mukaan niitä samoja, mitä ympäristössämme on muutenkin ja määrät ovat niin pienet, että ne eivät selitä ärsytysoireita.

      Senaatissa ollaan kuntiin paljon markkinoitujen toksisuusmittausten suhteen yhtä konservatiivisella linjalla kuin THL:ssä ja TTL:ssä: toimivuutta ja soveltuvuutta sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen ei ole hyvin ja laajasti osoitettu. Senaatti käyttää Asumisterveysasetuksessa määriteltyjä menetelmiä, sillä niistä on olemassa näyttöä ja vertailutietoja.

      Vuonna 2018 keväällä THL jakoi Sisäilmastoseminaarissa tiedotteen, jossa se varoitti kyseenalaisista testausmenetelmistä. Taustalla oli se, että monet kunnat olivat tarttuneet markkinamiesten lupauksiin helposta testausmenetelmästä.

      Viime maanantain MOT-ohjelman seurauksena THL joutui uusimaan varoituksensa.

      Ymmärrän varoituksen hyvin sillä, kun haastattelin vuosi sitten yhtä testiyrityksen toimitusjohtajaa, hän sanoi olevansa liian kiireinen ehtiäkseen vastata, kun kysyntä on kunnissa niin kova ja porukkaa pitää palkata koko ajan lisää tekemään testejä.

      Kyse on siis siitä, uskommeko MOT-ohjelmassa esiintyvää ”kokemusasiantuntijaa”, joka markkinoi helppoa testiään vai lääketieteen virallista asiantuntijanäkemystä.

      Itse jäisin odottamaan, että esimerkiksi Turun yliopisto, Helsingin yliopisto tai Itä-Suomen yliopisto saisi toksisuustestien kehittämisessä läpimurron, jonka kaikki voivat hyväksyä tai sitten yhteisesti todetaan, kuten Toxtest-hankkeen jälkeen, että yksi yksinkertainen testi on mahdottomuus niin monimutkaisen asian kuin homeen terveysvaikutuksien arvioimiseen.

  2. Minulla on ollut tilaisuus seurata mm. Sisäilmapoliisi -hankkeen johtoryhmän asiantuntijajäsenenä erittäin ansiokkaana pitämääni sisäilman toksisuusmittausmenetelmän kehittämistä ja käyttöä sekä sisäilman toksisuuteen liittyvää uraa uurtavaa tutkimustyötä. Arvioni perustuvat siihen, että olen seurannut sisäilmaongelmiin liittyvää kansainvälistä tutkimusta ja ratkaisujen kehittämistä jo 1970 -luvulta alkaen. Sisäilmaongelmista ei ole saatu kunnon otetta.

    Sisäilmapoliisi-hankkeessa tehtiin paljon hienoa työtä ja merkittäviä havaintoja. Yksi niistä oli se, että aiemmin ”haihtumattomina” pidetyt myrkylliset aineet ”tarttuvat” normaalissa ilmassa aina esiintyvään vesihöyryyn ja sen kautta sisäilmaan ja hengitykseen. Asumisterveysasetuksen pohja ja selitysvoima mielestäni varsin heikko vaikka perustuukin joidenkin tutkijoiden tutkimuksiin ja joidenkin asiantuntijoiden näkemyksiin. Pidän THL:n kannanottoja ja suhtautumista hämmästyttävänä ja vastuuttomana näin vakavan asian ollessa kyseessä. Minusta Mirja Salkinoja-Salonen ja Elisa Aattela kumppaneineen ovat tehneet nobeltasoista tutkimus- ja kehitystyötä.

    1. THL on julkaissut viimeiden 10 vuoden aikana yli 100 tieteellistä artikkelia sisäilmasta. Pidän tuota näyttöä tieteellisesti vahvempana kuin vaikkapa Elisa Aattelan MOT-ohjelmassa esitettyä ”kokemusasiantuntemusta”.

      Kosteusvaurion ja homeen yhteys terveysongelmiin on vaikeasti osoitettava asia. Tästä kertoo THL:n tutkimukset, joista esitettiin tiivistelmä Sisäilmastoseminaarissa:

      Kotien kosteusvauriot ovat lapsilla yhteydessä lisääntyneeseen riskiin sairastua astmaan. Erityisesti astmariskiä ja hengitystieoireiden riskiä lisää vakavat kosteusvauriot tai näkyvä home lapsen makuuhuoneessa, olohuoneessa ja keittiössä.

      LUKAS-tutkimus kertoi kuitenkin, että keskimääräinen elinympäristön kokonaismikrobialtistuminen voi lisätä astmaan sairastumisen riskiä, mutta korkea altistuminen voi jopa suojata astmalta. Oikeanlainen kodin mikrobisto voi siis tuoda terveyshyötyä. Tästä on saatu vertailutietoa maatilakotien sisäilman mikrobistosta.

      Altistuminen sisäilman mikrobitoksiineille on yleensä heikko yhteys kosteusvaurioihin, mutta altistuminen mikrobitoksiineille ei THL:n tutkimuksen mukaan selittänyt uuden astman lisääntynyttä riskiä. Päinvastoin, varhaislapsuuden kodin korkeiden mikrobimetaboliittimäärien yhteys myöhempään astmaan oli suojaava.

      Suomen, Hollannin ja Espanjan kouluista tehty vertailu kertoi, että kaikissa maissa esiintyi kosteusvaurioita, mutta vauriot ilmenivät eri tavoin. Suomessa havaittiin huomattavasti vähemmän mikrobialtistumista ja toksisuutta, mutta vain Suomessa kosteusvaurioituneissa kouluissa raportoitiin enemmän oireita kuin vertailukouluissa. Objektiivisissa terveysmittauksissa ei havaittu mainittavia eroja sairastuvuudessa vaurio- ja vertailukoulujen välillä.

      En tiedä kuinka korkea rima Nobelille on, mutta MOT-ohjelman käsikirjoitus ei vakuuta, että nyt oltaisiin sillä tasolla. Teknikkotason taitoja Aattelalla tosin on riittänyt, kun hän on laitteensa tehnyt.

      MOT: Onko tämä sinun itse kehittelemä laite?

      Elisa Aattela:
      “Joo””

      Elisa Aattela:
      “Me olemme vahvasti sitä mieltä, että olemme pystyneet osoittamaan tämän menetelmän luotettavuuden ja toistettavuuden.”

      “Jos meillä olisi ollut tutkimusrahaa, ja me olisimme voineet tehdä ikään kuin mallina näitä tutkimuksia, niin sehän tietysti olisi ollut hyvä.”

      “Mutta nyt me olemme ottaneet kentällä oikeasti näytteitä, ne on todellisista kohteista, ja minun mielestäni ne kertoo parhaiten, että miten tämä menetelmä toimii siellä kentällä”

      MOT: Eli on voitu tutkia tätä menetelmää samalla kun sitä on myyty ja tehty niitä testejä?

      Elisa Aattela:

      “Kyllä, nimenomaan. Se on se hyöty tässä tilanteessa.”

  3. Korvaako määrä laadun … itse olen perehtynyt tai silmäillyt vuosikymmenten kuluessa arviolta noin 100 kertaa suurempaa määrää erilaisia tietolähteitä kuin THL.

  4. Mikäli THL/THLn edustaja toteaa, että toksisuusmittauksilla ei ole mitään arvoa ja he voivat sen todistaa, niin perehdyn mielelläni heidän ”todisteisiinsa”.

  5. Genopolilla ja glyfosaatilla taitaa on muutakin yhteistä kuin alkukirjain … näyttävät jakavan tutkimuksen murrosvaiheessa tutkijoiden mielipiteitä … Edison jatkoi sinnikkäästi hehkulampun kehittämistä vaikka noin tuhat ensimäistä yritystä epäonnistui … minulla vahvistuu käsitys, että nyt voi todellakin olla kyseessä uraa uurtava nobeltasoinen tutkimus koska arvostetut tahot pistävät niin voimakkaasti kampoihin.

    Hyvää pääsisäistä ja entistä parempia ilmoja … myös sisälle.

  6. Sisäilmaston/olosuhteiden terveellisyys on luonnollisesti erittäin monitahoinen kokonaisuus, jossa on huomioitava lukuisa määrä tekijöitä, esimerkkeinä psyko-fyysinen kuormittuminen, geneettinen sopeutuminen, siedättyminen ja ehdollistuminen, teknokemialliset aineet, rikkidioksidi, mikrobiologinen ympäristö, homelajisto, homeiden päästöt eri tilanteissa jne. Tässä vaikuttaisi olevan jonkinlaista analogiaa siihen, että mikrobilajiston runsaudella/kirjolla on nyt havaittu olevan iso merkitys ruuansulatukseen ja ihmisen hyvinvointiin. Ihmisiä on onnistuttu parantamaan rikastamalla heidän mikrobikantaansa terveiden ihmisten ulosteperäisillä mikrobeilla. En kehota soveltamaan tätä kotona ilman ammattilaisten ohjausta.

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi