Chydenia on hyvä esimerkki siitä, miten arvotalon kosteusvauriot korjataan kuntoon uusilla ohjeilla

Chydenian talo Runeberginkatu 22:ssa Helsingissä on käynyt läpi mittavan peruskorjauksen, jonka aikana myös sisäilmariskeihin puututtiin. Kuva: Pekka Sipola.

Tyttölyseoksi vuonna 1923 valmistunutta Chydenia-rakennusta peruskorjataan Helsingin aikuisopiston käyttöön. Aiempi käyttäjä oli Helsingin kauppakorkeakoulu. Samalla tehdään lukuisia kosteusteknisiä korjauksia ja parannuksia, jotka vähentävät sisäilmariskejä.

Rakennesuunnittelijana hankkeessa on Ramboll, joka oli vetovastuussa ympäristöministeriön tilaaman, palkitun Kosteus- ja mikrobivaurioituneiden rakennusten korjaus -oppaan teossa.

”Chydenia on hyvä käytännön testi oppaan ohjeille”, toimialapäällikkö Inari Weijo sanoo.

Inari Weijo oli yksi palkitun korjausoppaan kirjoittajista.

Chydeniasta oli pidetty hyvää huolta, eivätkä sisäilmaongelmat olleet peruskorjauksen lähtökohtana. Sen yhteydessä parannetaan kuitenkin rakenteiden kosteusteknistä toimivuutta ja siten poistetaan myös sisäilmariskejä.

Esimerkiksi hankesuunnitelmavaiheessa tiivistettäviksi tarkoitetut välipohjat päätettiin uusia siten, että ne tyhjennettiin orgaanisista eristeistä.

Työnjohtaja Janne Rajaniemi NCC:ltä pitää vesikaton suunnittelua poikkeuksellisen vaativana, koska se on osin suojeltu ja koska osa kantavista rakenteista oli katkottu aikojen saatossa. Purkamatta jäävät lähinnä rakennuksen betonirunko, iv-kuilujen talotekniikan pystylinjat ja niihin liittyvät seinät, vesikaton puurunko sekä työmaan sosiaali- ja varastotiloina palvelevat lisärakennukset, jotka on rakennettu 2000-luvulla.

Ullakkotilasta löytyi ikäviä yllätyksiä. Kuva: Pekka Sipola.

Tilaaja panosti hyvään sisäilmaan

Toteutusvaiheessa käytiin keskusteluja Rambollin sisäilma-asiantuntija Esko Lindbladin kanssa paitsi välipohjien tiivistysratkaisuista myös pölynsidontakäsittelyistä.

”Tyhjennettyjen välipohjien kuivajääpuhalletut betonipinnat pölynsidontamaalattiin lopuksi maalausjärjestelmällä, jonka teknisiin ominaisuuksiin kuului esimerkiksi maalikalvoa suojaava homeenestoaine,” Rajaniemi kertoo.

Välipohjista poistettiin eristeenä käytetty orgaaninen aines. Kuva: Veli-Matti Kantonen.

Inari Weijo on tyytyväinen siihen, että kosteusteknisesti poikkeuksellisen vaativassa Chydenian remontissa on käytetty oppaan suosituksen mukaisesti sisäilma-asiantuntijaa.

Hyvinä käytäntöinä hän nostaa esiin muitakin ratkaisuja. Tilaaja on esimerkiksi tilannut kuntotutkimuksia ja inventointimallinnuksia, kohteeseen on valittu kokenut urakoitsija, ja suunnittelija on ollut työmaavaiheessa mukana. Tiivistyskorjausten onnistuminen on varmistettu oppaan mukaisesti merkkiainekokeilla. Vesikatolle on asennettu sääsuoja.

Sääsuojan käyttö on järkevää ja jopa pakollista arvotalon vesikattoa avattaessa. Kuva: Pekka Sipola.

”Vuokranantajana haluamme tuottaa terveelliset tilat käyttäjillemme. On kokonaistaloudellisesti järkevää poistaa peruskorjauksen yhteydessä kohteessa havaitut sisäilmariskit”, kiinteistökehityspäällikkö Julia Astrada Erikoissijoitusrahasto EQ Hoivakiinteistöistä kertoo.

Kellareissa yleensä eniten kosteusongelmia

Inari Weijo pitää myös kellarin rakenteiden merkitystä sisäilman kannalta keskeisenä. Kellareissa on usein paitsi kosteusongelmia myös haitta-aineita ja muita teknisiä erityispiirteitä. Se tekee ne vaativiksi korjaussuunnittelun kannalta.

”Etenkin maanvastaiset rakenteet, epämääräiset ullakkotilat, välipohjien onkalotilat ja vesikattoon liittyvät rakenteet ovat olleet kosteusteknisesti vaativia”, korjaussuunnittelun projektipäällikkö Veli-Matti Kantonen sanoo.

”Chydeniassa rakennesuunnittelua vaikeuttivat etenkin välipohjien purkutöiden jälkeen paljastuneet rakenteiden äänitekniset ratkaisut, paikoin vaurioituneet betonirakenteet ja betonipalkkien palosuojaustoimenpiteet.”

Rakennuksessa on viisi kerrosta ja kaksi kellarikerrosta. Kaikki alimman kellarikerroksen maanvaraiset lattiat purettiin ja valettiin uudestaan. Niiden alle vedettiin radonputket poistojärjestelmineen ja salaojaputket uusittiin. Alapohjat, reunaliittymät ja kaivot tiivistettiin siten, ettei maaperästä ole ilmayhteyttä sisätilaan.

Perusmuurilinjalle injektoitiin myös kapillaarikatkot ennen kuin uusi sisäpuolinen kalsiumsilikaattilevy ja alapohjarakenteet asennettiin. Koska perusmuurilinjaston takana ei ollut kaikkialla salaojia, sisäpuolisena lämmöneristeenä palvellut mineraalivilla korvattiin hyvin vesihöyryä läpäisevällä kalsiumsilikaattilevyllä.

Korjaukset laajenivat katolle

Välipohjien korjauksia hankaloittivat Chydenian peruskorjauksessa erikoiset ja laajasti vaihtelevat rakenneratkaisut. Jonkin verran jouduttiin turvautumaan myös kapselointeihin, mikäli välipohjista löydettiin haitta-aineita eikä betonirakenteisiin imeytynyttä haitta-ainetta ollut taloudellisesti järkevää poistaa.

Tiivistyksiä tehtiin lähinnä ullakon iv-konehuoneen ja ylimmän kerroksen väliseen välipohjaan, koska ullakon iv-konehuone ei kuulunut peruskorjauksen laajuuteen. Välipohja jouduttiin sen takia säilyttämään ennallaan.

”Olisi voinut kuvitella, että edes yhdessä kerroksessa mentäisiin yhdellä rakenneratkaisulla, mutta täällä löytyy kotelolaattaa, alalaattapalkistoa ja venepalkkeja. Lähes kaikissa välipohjissa oli onkaloita, ja muottilautoja on jouduttu poistamaan alakautta”, Kantonen kertoo.

Korjauskohteissa ei ole harvinaista, että purkutöiden yhteydessä tulee vastaan isojakin yllätyksiä, jotka vaativat korjaussuunnitelmien muutoksia. Esimerkiksi vesikattoon rajoittuvien ullakkotilojen purkutöiden yhteydessä paljastui, että vesikaton puusta tehdyissä runkorakenteissa oli isoja laho- ja mikrobivaurioita ja epämääräisiä virityksiä.

”Niitä on vahvistettu sisäpuolelta käsin, pinnat on puhdistettu kuivajääpuhalluksella ja kaikki kylmään ullakkotilaan rajoittuvat ulkoseinän rakenteet on purettu ja uusittu”, Kantonen kertoo.

Harjan kotelorakenteessa esiintyi hajanaisia, pieniä vesivuotoja. Uusi, parempi kotelorakenne tehdään katon korjausten yhteydessä.

Korjausopas tarpeeseen, mutta kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä

Inari Weijo johti syksyllä 2019 julkaistun Kosteus- ja mikrobivaurioituneiden rakennusten korjaus -oppaan kirjoitusta. Rambollin lisäksi hankkeessa olivat suunnittelutoimistoista mukana myös A-Insinöörit ja Vahanen sekä Aalto-yliopisto, Tampereen yliopisto, Oulun ammattikorkeakoulu ja Helsingin kaupunki.

”Vanha opas vuodelta 1997 keskittyi pientalokorjaamiseen, mutta uusi opas esittelee erilaisten rakenneratkaisujen korjaamista ammattirakentamisen sekä julkisen palvelurakentamisen tarpeisiin. Koska korjausmenetelmät ja -prosessit ovat viime vuosina kehittyneet, esimerkiksi laadunvarmistusmenetelmät on kuvattu nyt paljon laajemmin”, Weijo kertoo.

Korjausoppaaseen voi perehtyä valtioneuvoston nettisivulla.

Vaikka opas on nimetty Kosteus ja mikrobivaurioituneen rakennuksen korjaus -oppaaksi, se ohjeistaa Weijon mukaan yhtä lailla peruskorjausta kosteusteknisestä näkökulmasta. Muita haitta-aineita eikä myöskään ilmanvaihtoratkaisuja käsitellä, vaikka nekin vaikuttavat sisäilman laatuun.

Oppaassa korjausmenetelmiä arvioidaan teknisten, terveydellisten, taloudellisten sekä käyttöikätavoitteiden näkökulmasta. Oppaassa on kiinnitetty erityistä huomiota myös rakennusosien liitosdetaljeihin. Opas esittelee muutamia toimivia ratkaisuja ominaisuuksiltaan eritasoisille korjausvaihtoehdoille mutta suosittelee tarkastelemaan niiden lisäksi muitakin toimivia korjausvaihtoehtoja.

Chydenia ei ole korjauskohteena vaikeimmasta päästä. Weijon mukaan esimerkiksi sairaaloissa on käyttötarkoituksesta johtuvia erityisvaatimuksia siihen, miten ja milloin korjaustyötä voi kohteessa suorittaa ja millaisia erityisiä suojaustoimia edellytetään. Koulurakennusten tapaan myös voimakas julkisuus on usein mukana.

Sisäilmaongelmalähtöisessä korjaamisessa ensimmäinen suuri haaste syntyy hänen mukaansa siitä, että korjaukseen joudutaan lähtemään usein yllättäen. Ongelmat tulevat ilmi tyypillisesti käyttäjien oireilujen kautta. Kiireen vuoksi on vaikeuksia pitää kiinni prosessin oikeaoppisista vaiheista. Tällöin saatetaan karsia kuntotutkimuksista, laadunvarmistustoimista tai yritetään edetä liian vähäisin korjaustoimenpitein.

Teknisessä mielessä eri aikakausien rakennuksissa on hyvin erilaisia haasteita.

”Jos viime vuosisadan alun massiivirunkoisissa rakennuksissa välipohjat ja erilaiset haitta-aineet ovat tyypillisiä erityispiirteitä, niin 1970- ja 1980-lukujen tyypillisen tiili–villa–tiili-ulkoseinän perusteellinen korjaaminen on työlästä”, Weijo sanoo.

Tiivis kaupunkirakenne tekee keskustojen kellareista vaativia korjattavia, jos maanvastaista seinää ei päästä korjaamaan ulkopuolelta vieressä sijaitsevan rakennuksen vuoksi. Jos sisäilmaan vaikuttava vaurioituminen koskee myös kantavaa rakennetta, ovat toimenpiteet Weijon mukaan usein raskaita ja niiden suunnittelu on vaativaa.

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Chydenia on hyvä esimerkki siitä, miten arvotalon kosteusvauriot korjataan kuntoon uusilla ohjeilla”

Vastaa