Avaria metsälähiöitä tiivistetään nyt purkamalla – jopa 1990-luvun taloja halutaan purkaa korkeampien ja massiivisempien tieltä

Espoon Suvelassa 1970-luvun kerrostalot puretaan, jotta saadaan tilalle enemmän ja pienempiä asuntoja. Asukasrakennekin muuttuu, sillä vanhoilla asukkailla ei ole etuoikeutta uusiin asuntoihin. Neliövuokra nousee 50 prosentilla. Kuva Veli Viitala.

Helsinki lähti 1960-luvun puolivälin jälkeen mukaan lähiöiden rakentamiseen. Siltamäkeen suunnitellun kaksi- ja kolmikerroksia taloja sisältävän puistomaisen kaupunginosan piti olla mallina muille kaupungin lähiöhankkeille. Rakennusliikkeet jyräsivät kuitenkin seuraavat suunnitelmat. Ne halusivat isompia tehoja ja korkeampia rakennuksia ja saivat tahtonsa läpi.

Tänään tämä vastakkainasettelu on taas ajankohtainen. Rakennusliikkeet ja kuntapoliitikot ovat pääkaupunkiseudulla löytäneet yhteiseksi asiakseen mahdollisimman tiiviin kaupungin rakentamisen. Lisää kaupunkia halutaan lähiöihinkin, sillä muuttopaineet ovat lähes vastaavat kuin 1960-70-luvuilla.

Purkavaa täydennysrakentamista varsinkin asemaseuduilla

Purkavan täydennysrakentamisen keinotkin on otettu käyttöön. Kun lähiörakentamista käynnistettiin 1960-luvulla teollisen rakentamisen heikkoa laatua perusteltiin sillä, että rakennukset puretaan pois 30-40 vuoden kuluttua parempien tieltä.

”Minä muistan, että (Hakan toimitusjohtaja) Antti Pelkolan kanssa oli puhetta, että millä näitä lähiöitä sitten joskus puretaan. Hän sanoi, että meillä insinöörit ovat ajatelleet, että silloin on kehitetty semmosia suuria leikkureita. Elementtitalot ovat kyllä purettavissa kohtuullisesti, kun saumat avataan ja teräkset leikataan”, aluerakentamisen syntyyn pankinjohtajana keskeisesti vaikuttanut Mauno Koivisto muisteli Asuntoreformiyhdistyksen tilaisuudessa vuonna 1996.

Reilut 50 vuotta sitten Mauno Koivisto ja Armas Puolimatka synnyttivät lähiöiden laatikkoarkkitehtuurin

Ihan tällaisessa kiertotalouden hengessä taloja ei pureta vaan ne pikemminkin jyrätään maan tasalle.

Monelle on voinut olla yllätys kuinka hyvässä kunnossa lähiöiden betonijulkisivut ovat pysyneet, vaikka niitä valmistettaessa käyttöiästä ei ollut mitään tutkimustietoa. Käyttöikä tuli normeihin vasta 2000-luvun alussa.

Suurin syy purkamiselle on siinä, että lähiöt rakennettiin metsien keskelle hujan hajan ja varsin väljästi. Kun kaupunki on kasvanut kiinni lähiöihin, on metsälähiöiden väljyys koettu haitaksi. Ne ovat liian väljiä sekä ulkoa että sisältä.

Varsinkin juna- ja metroasemien lähellä olevat matalat talot haluttaisiin purkaa ja tehdä tilalle korkeita ja tiiviin kaupunkimaisia asuntoalueita, ja samalla lisää pieniä asuntoja suurien perheasuntojen tilalle.

Asuntorahaston ylijohtaja Hannu Rossilahti ehdotti tätä jo 2000-luvun alussa Helsingin Puistolan juna-aseman vieressä olleille pienkerrostaloille, mutta aika ei ollut silloin kypsä ja talot ehdittiin korjata. Maaliskuussa 2019 tuli voimaan uusi asunto-osakeyhtiölaki, joka mahdollistaa purkavan saneerauksen 4/5-enemmistöllä..

Vuokrataloyhtiöissä on riittänyt vuokranantajan halu saada enemmän tehoja irti kiinteistöstään. Espoon Suvelan Kirstinharjulta on purettu neljä Espoon Asuntojen 1970-luvun kerrostaloa. Tilalle nousee 14 enintään 9-kerroksista pistetaloa. Kaupungin vuokratalojen lisäksi alueelle tulee Asuntosäätiön rakennuttamia asumisoikeusasuntoja sekä Nuorisoasuntojen vuokrakerrostalo. Yhdelle tontille on mahdollista rakentaa myös omistusasuntoja. Alueelle on tulossa 400–450 vuokra-asuntoa lisää eli nykyinen asukasmäärä lähes kaksinkertaistuu.

Espoon Suvelaan kaupunki olisi aikoinaan halunnut ympäristöön sulautuvia matalia kerrostaloja, mutta gryndereiden tahdosta päädyttiin korkeisiin betonielementtitaloihin. Nyt ne puretaan, jossa alueelle saataisiin vielä enemmän, mutta pienempiä asuntoja. Kuva Veli Viitala.

Talojen kohtaloksi koitui 1970-luvun rakentamisen väljät neliöt. Kaksiot ovat jopa 25 neliötä isommat nykytuotantoon verrattuna. Lisäksi purettavissa taloissa on paljon perheasuntoja, kun kaupungin 6000 hengen asuntojonossa 80 prosenttia on yhden tai kahden hengen ruokakuntia. Vaikka vuokra nousee 10 eurosta 15 euroon neliö eli 50 prosenttia, kohtuullistaa nousua se, että neliöitä on selvästi vähemmän.

Keskustan Annikka Saarikko teki vuokranantajille viime hallituskaudella palveluksen, kun hän ensi töikseen äitiyslomalta palattuaan torppasi ministeri Kimmo Tiilikaisen esityksen neliövuokraleikkurin palauttamisesta. Aluekohtainen neliöhintaleikkuri olisi tehokkaasti jarruttanut asuntojen pienenemistrendiä.

Asumistukeen kaavaillaan neliövuokraleikkuria – Hyssälä kannattaa varauksin

Kirstinharjun asujaimisto on kansainvälistynyt nopeasti ja siellä voi kuulla ainakin 17 kieltä. Osa asukkaista sanoi Länsiväylän haastatteluissa, että kansainvälistyminen on sujunut hyvin, osa valitti häiriöistä, paikkojen rikkomisesta ja varkauksien lisääntymisestä.

Purkutöiden vuoksi nykyisille asukkaille on jo etsitty asunnot muualta Espoosta. Uusiin taloihin eivät purettavien talojen asukkaat ole etusijalla.

Eniten muutto harmittaa iäkkäitä asukkaita.

”Tämä on aivan ihana ja rauhallinen paikka asua. Itse en todellakaan haluaisi lähteä täältä”, pohti asukastoimikunnan puheenjohtaja Anneli Makkonen Länsiväylässä vuonna 2018.

”Luonto on lähellä niin talojen sisäpihoilla kuin ympäristössäkin.”

Samanlaisia kommentteja asukkailta on kuultu myös muista lähiöistä. Kun Tampereen Tesoman lähiön asukkailta kysyttiin Tampereen ja Turun yliopiston tutkimuksessa mitä he arvostavat asuinalueissaan, nousivat esiin sanat vihreys, väljyys ja valoisuus. Tutkimus julkaistiin äskettäin Yhdyskuntasuunnittelu-lehdessä nimellä Houkuttelevan asumisen ainekset.

Vihreää ja valoisaa, ilmaa ja happea, olivat haastateltujen käyttämiä ilmaisuja tekijöistä, jotka lisäävät asumisen viihtyisyyttä.

Myös suurten kerrostaloasuntojen hyviä pohjia kiiteltiin: huoneet olivat riittävän suuria, jotta niiden käyttötarkoituksia oli mahdollista muunnella. Tämä on noussut tärkeäksi asiaksi etätyön suosion myötä.

Tesomassa nämä asukkaiden arvot ovat joutuneet nyt vastakkain tiivistämistavoitteiden kanssa. Vanhat ostoskeskus esimerkiksi puretaan korkeiden kerrostalojen tieltä.

Espoon Matinkylä on yksi harvoista lähiöistä, jossa tämä elävöittäminen ja kasvojen kohotus on onnistuttu kiitettävästi. Iso-Omena on parantanut koko alueen palvelutasoa ja arvostusta ja vanhan ostoskeskuksen paikalle rakennetaan asuntoja. Matinkylästä on tullut aito 15 minuutin aluekeskus.

Kaikkia vanhoja ostoskeskuksia ei edes kannattaisi purkaa. Helsingin Itäkeskuksen Puhos on varsin eläväinen nykyisellä retroilmeelläkin, ja moni myymälä on tyytyväinen kohtuullisena pysyneeseen vuokratasoon.

Vihreys on orwellilainen sana, jonka merkitys riippuu sanojasta

Kaupunkisuunnittelijat ja grynderit käyttävät ahkerasti sanaa vihreys. Heille se ei tarkoita niinkään luontoa kuin pieniä hiilidioksidipäästöjä, joihin päästään rakentamalla mahdollisimman tiiviisti mahdollisimman pieniä ja energiatehokkaita asuntoja. Ihanteena on kompakti kontaktikaupunki, jossa kaikki palvelut ovat 15 minuutin päästä. Silloin myös liikenteen hiilidioksidipäästöt pienenevät.

Kaupunkisuunnittelun ihanteeksi nostettu 15 minuutin kaupunki ei kuitenkaan tarkoita pelkästään mahdollisimman suuren asuntomäärän rakentamista vaan sitä, että alueella on myös kauppoja, julkisia palveluja, kouluja, urheilutiloja ja leikkipuistoja, kahviloita ja ravintoloita, teollisuutta ja työpaikkoja, parkkipaikkoja ja luontopolkuja sekä hyvät kevyen liikenteen ja julkisen liikenteen yhteydet ja luonnollisesti myös yhteinen tori ja kävelykeskusta.

15 minuutin kaupungin -käsitteellä on yhteneväisyyksiä toimivan kaupungin idean kanssa. Toimivaan kaupunkiin mahtuu myös ampumarata, lentokenttä, golfkenttä ja satamakin, toisin kuin maailman toimivimmaksi kaupungiksi itseään mainostavassa Helsingissä nyt ajatellaan.

Metsälähiöitä rakennettaessa lähes kaikki nuo toimivuuden edellytykset puuttuivat ja palvelut oli haettava kaukaa henkilöautolla. Silti jo Vantaan Koivuhakaa 1970-luvulla suunniteltaessa käytössä oli sana kontaktikaupunki, jolla perusteltiin poikkeuksellisen korkeita tornitaloja.

Koivukylästä kaavailtiin Vantaan keskusta, mutta se asema meni paremman sijantinsa vuoksi Tikkurilalle. Se ei koskaan ole ollutkaan metsälähiö vaan aseman ympärille jokivarteen pikku hiljaa kasvanut kyläyhteisö, mikä näkyy yhä vanhoina omakotialueina.

Vihreys ja kestävyys ovat keskeisenä ohjaavina tekijöinä Helsingin uudessa kiinteistöstrategiassa. Sen keskeinen oivallus on, että rakennukset pitää saada kestämään nykyistä pidempään ja niiden pitää olla entistä monikäyttöisempiä, jotta isoja korjauksia vaativilta käyttötarkoituksenmuutoksilta vältyttäisiin. Linjaus ei näytä koskevan purkavaa täydennysrakentamista.

Tukea kaupunki on saanut A-Insinööreiltä, joka omassa tutkimuksessaan sai purkavan täydennysrakentamisen näyttämään ympäristöteolta peruskorjaamiseen verrattuna. Pilottikohteena olivat Helsingin Mellunmäen ja Vantaan Martinlaakson vanhat kolmekerroksiset talot.

”Uudisrakennuksissa asumisen hiilijalanjälki on selvästi pienempi kuin 1960- ja 70-lukujen taloissa. Pienempi hiilijalanjälki perustuu parempaan energiatehokkuuteen, uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämiseen sekä tiiviimpään asumiseen”, A-Insinöörit kertoi.

Tutkimuksen objektiivisuutta haittaa se, että A-Insinöörit on hankkeissa rakennuttajakonsulttina edistämässä purkamista.

”Vanhojen rakennusten osalta peruskorjaamisen hiilijalanjälki on yksiselitteisesti pienempi kuin purkavassa uudisrakentamisessa, vaikka uusi kohde rakennettaisiin puusta. Uuden rakennuksen rakentamiselle löytyy kuitenkin myös hyväksyttäviä perusteita, kuten rakenteelliset vauriot, erittäin vakavat terveyshaitat tai tontin hyödyntämätön potentiaali”, VTT:n korjausrakentamisen erikoistutkija Terttu Vainio sanoi syksyllä Rakennuslehden haastattelussa.

Rakennus matalaksi ja tilalle uusi vai pitäisikö korjata? VTT:n Terttu Vainiolla on vastauksia hiilijalanjälkeen ja muihin alan kysymyksiin

Mellunmäessä alueen asukasmäärä nousee purkavan täydennysrakentamisen avulla 250 asukkaasta 2000:een ja Martinlaaksossa 126 asukkaasta 310:een.

Martinlaakson Laajaniitynkujalle on jo rakennettu 8-kerroksia taloja ja tulossa on 14-kerroksinen talokin.

Osa naapureista vastusti hanketta sillä perusteella, että korkeat talot varjostavat heidän asuntojaan. Kaupungin vastaus oli, että kasvavassa kaupungissa tarvitaan uusia asuntoja etenkin rautatieasemien ja palvelujen lähelle.

Mellunmäessä taloyhtiö oli suunnitellut monien jo tehtyjen korjausten jälkeen putkiremonttia. Sitten huomattiin, että matalat, kolmikerroksiset talot sijaitsevat aivan metroaseman lähellä. Siitä syntyi ajatus purkaa talot pois ja rakentaa tilalle korkeampia. A-Insinöörit markkinoi hanketta asukkaille lupaamalla, että he saisivat putkiremontin hinnalla uudet asunnot. Siltikään aivan kaikki eivät ole innostuneet.

Mellunmäki on Helsingille purkavan uudisrakentamisen pilottikohde. Samanlaisia mahdollisuuksia nähdään Siilitien metroaseman ympäristössä, Kontulassa, Vesalassa, Oulunkylässä ja Puistolassa. Vantaalla yksi mahdollinen paikka on Korson aseman seutu.

Helsingin Mellunmäessä Ounasvaarantien ja Pallaksentien matalat talot on tarkoitus purkaa korkeampien tieltä. Taloyhtiöt ovat itse olleet aktiivisia purkuehdotuksen ajajia. Kuva Seppo Mölsä.

Betonilähiöt ovat jo pitkään olleet peruskorjausiässä ja paljon kalliita korjauksia on jo ehditty tehdä. Siksi purkupäätöksillä on kiire.

Korjausvelat voivat olla jopa 2000-3000 euroa m2 välillä, jos on tehtävänä katot, ikkunat, uudet julkisivut nykyvaatimusta vastaavine eristyksineen, putkiremontti, lämmitysjärjestelmän ja ilmastoinnin uusiminen, perustusten vesieristeet ja salaojaputket. Uutena vaatimuksena on tullut sähköautojen latauspisteet.

30 vuoden ikäisiä taloja puretaan Itä-Helsingissä

Helsingin Vuosaaressa sijaitsevan Meri-Rastilan korjauksia ei jääty odottamaan vaan purettavaksi on tulossa vain 30 vuoden ikäisiä rakennuksia. Vielä vuonna 1996 arkkitehti Mauri Tommila ylisti Vuosaarta uutena Nizzana, 2000-luvun Tapiolana ja Eirana. Hänen mielestään Vuosaari oli Suomen modernein tytärkaupunki.

Helsingin Vuosaaressa sijaitseva Meri-Rastilan ostoskeskus valmistui vuonna 1992.­ Nyt sitä esitetään purettavaksi yhdessä sen lähellä olevien kerrostalojen kanssa. Kuva Juhani Niiranen / HS

Nizzaa ei lopulta saatu, mutta saatiin kuitenkin Suomen kansainvälisin kaupunginosa.

Meri-Rastila jäi laman uhriksi, sillä 1990-luvulla sinne suunnitellut kovan rahan asunnot jäivät toteutumatta. Professori Heikki Loikkanen ja tutkija Seppo Laakso Valtion taloudellisesta tutkimuslaitoksesta ihmettelivät vuonna 1997 Rakennuslehdessä Helsingin asuntopolitiikkaa.

”Uusiin, siis kalleimpiin, asuntoihin sijoittuu se väestönosa, jonka vuokrakuluja yhteiskunta eniten subventoi.”

Segregaatiota paljon tutkineen Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara arvioi aluetta vuonna 2015 näin:

”Sinne on keskittynyt pääosin vain köyhiä, syrjäytyneitä, koulutukseltaan, työllisyydeltään, tulotasoltaan ja terveydentilaltaan vaikeassa asemassa olevia ihmisiä.”

Kiitellyn Pikku-Huopalahden suunnittelusta Helsingissä vastannut arkkitehti Matti Visanti sanoi äskettäin facebookin kaupunkisuunnittelun keskustelupalstalla, että segregaatiouhkaan vastattiin ennen sillä, että huonomaineiselle alueelle kaavoitettiin hyvätuloisia kiinnostavia asuinalueita. Näin saatiin asukasrakennetta sekoitettua. Vuosaaressa otettiin käyttöön merenranta ja Jakomäkeen kaavoitettiin omakotitaloja. Jakomäessä tehtiin myös erittäin tasokas julkisivuremontti, kun betonipinnat vaihtuivat tiileen.

Helsingin Jakomäessä tehtiin vuosituhannen alussa poikkeuksellisen laadukas julkisivuremontti ja kerrostalojen viereen kaavoitettiin omakotitaloja asukasrakenteen monipuolistamiseksi. Kuva Seppo Mölsä.

Nämä kaupunkisuunnittelun opit eivät enää päde vaan asuntojen määrälliset tarpeet jyräävät ne alleen.

Selvimmin tämä näkyy siinä, että Helsingin kunnallispäättäjät tyrmäsivät ehdotukset omistusasuntojen rakentamisesta Rastilan rannoille. Sen sijaan päätettiin rakentaa lisää kerrostaloja. Purkumäärä on yli 25 000 kerrosneliötä. Purettavaksi aiottuja kohteita on ainakin kymmenen esimerkiksi osoitteissa Meri-Rastilan tie 9, 19 ja 26 sekä Harustie 7–8.

Kolmikerroksisten talojen tilalle tulee vähintään viisikerroksisia taloja. Näin asukasrakenne muuttuu, perustelevat kaupunkisuunnittelijat tiivistämistä. Tavoitteena on lisätä omistusasuntojen määrää, mikä on helpommin sanottu kuin tehty.

Meri-Rastilan toimijoiksi ovat tulossa vuokra-asuntoyhtiöt Heka, Sato ja Hoas, mikä kertoo siitä, että alueen yksipuolistumisen ongelmaan vastataan rakentamalla myös lisää vuokra-asuntoja. Houkuttimena uusille vuokralaisille on se, että julkisivumateriaaliksi esitetään paikalla muurattua tiiltä, muurauksen päälle tehtyä rappausta tai puuta.

Meri-Rastilan rakentaminen tuli lamavuosina poikkeuksellisen edulliseksi, mitä ei voi taata uusilta taloilta. Tämä tietää vuokrien roimaa nousua.

Itäisessä Helsingissä modernisoinnin kohteeksi on tulossa myös Itäkeskus. Se halutaan nivoa yhtenäiseksi kaupunkikeskustaksi, jonka vahvuutena on alueen omaleimainen ja monikulttuurinen identiteetti, sanotaan kaupungin tiedotteessa. Arkkitehtuurikilpailun tulokset julkistettiin viime vuonna. Tänä vuonna niitä viimeistellään, jolloin vasta nähdään kuinka paljon purkamisia totetus vaatii.

Itäkeskuksen arkkitehtuurikilpailun voittivat Arkkitehtitoimisto Harris–Kjisik ja VSU maisema-arkkitehdit. Kuva Helsingin kaupunki.

Mitä keskeisempi paikka, sitä nuorempia taloja puretaan, mutta vanhat arvoalueetkaan eivät saa olla rauhassa.

Keskustelua Helsingissä herättävät suunnitelmat 1950-60-luvulla rakennetun Roihuvuoren lähiön täydennysrakentamisesta. Siellä kaupunkiympäristölautakunta hyväksyi myös purkavan täydennysrakentamisen mahdolliseksi joissakin kortteleissa. Pieniä viheralueitakin otetaan asumiskäyttöön. Kaupunginmuseo huomautti lausunnossaan, että Roihuvuori on Helsingin parhaiten ja yhtenäisimmin säilyneitä sodanjälkeisiä lähiöitä.

Väki vaihtuu ja nuorenee lähiöissä

Väki vaihtuu ja väestörakenteet muuttuvat lähiöissä. Se on luonnollista, sillä lähiöt rakennettiin 1970-luvun lapsiperheille. Nyt alkuperäinen väki on varsin iäkästä ja tilalle on tullut nuoria usein ulkomailta. Lähiöt ovat Nurmijärven (lähinnä Klaukkala) tapaisten kehyskuntien ohella sopivan edullisia asumispaikkoja myös virolaisille rakennusmiehille, jotka rakentavat Helsinkiin niin kalliita taloja, ettei heillä itsellään ole niihin varaa.

Vantaan väestö kasvaa 4000-5000 asukkaan vuositahtia. Siitä 70-80 prosenttia koostuu vieraskielisistä ja lähes puolet vanhoihin lähiöihin muuttajista on vieraskielisiä. Vantaan Sanomien jutussa syyksi mainitaan vanhojen lähiöiden edullinen ja monipuolinen asuntokanta sekä tulijoiden monesti suuret perhekoot.

Vantaalla vanhoille omakotialueille nousee asukasyhdistysten protesteista huolimatta luhtitaloja vuokralaisineen, koska kaupunki on päättänyt, että ne sopivat pientaloalueelle. Perinteisiä omakotitaloja ei juuri kaavoiteta ja seniorien suosima yksikerroksinen rivitalo on jo pitkään ollut pannassa. Tämä kerrostalovaltaisuuden valtava kasvu on näkynyt suurten kaupunkien kaavoituspolitiikassa viime vuosikymmenen puolivälistä saakka.

Asuinkerrostalorakentamisen buumi alkoi vuonna 2015, kun sijoittajat alkoivat hamuta pieniä yksiöitä ja kaksioita kasvukeskusten kerrostaloista. Rakennusliikkeet vastasivat kysyntään.

Vantaan kaupunki on ollut suosiollinen niin purkavaa kuin muutakin täydennysrakentamista kohtaan, sillä rakennusliikkeille kelpaavat taloyhtiöiden lukuisista ehdotuksista vain parhaat tontit. Lähiöiden sijaan kiinnostus painottuu kasvaviin kaupunkikeskuksiin.

Tikkurilassa Lapti purki muutama vuosi sitten 1960-luvulla valmistuneen kolmekerroksisen asuintalon ja rakensi tilalle kahdeksankerroksisen, lähes koko avaran tontin täyttäneen kerrostalon, johon tuli 180 asuntoa. Purkamispäätöstä joudutti talon perustusten heikko kunto. Kaikki korjaustyöt olisivat tulleet maksamaan noin 2000 euroa neliölle.

Tikkurilan keskustassa Vantaalla on 1960-luvulla rakennettuja matalia kerostaloja isoilla tonteilla. Lapti  purki yhden talon ja rakensi tilalle Tikkurilan uuteen kaupunkikeskustaan sinänsä hyvin sopivan kahdeksankerroksisen talon. Kuva Seppo Mölsä.

Väljissä lähiöissä on tiivistämismahdollisuuksia

Purkamista yleisempää pääkaupunkiseudulla on ollut, että taloyhtiöt ovat sallineet asuntojen rakentamisen esimerkiksi parkkipaikalleen, jolloin tontin myynnistä saatuja rahoja on voitu käyttää putkiremonttiin. Kauniaisissa Lapti sai näin rakennettua 20 asuntoa ja Helsingin Munkkivuoressa 12 asuntoa. Molemmissa tapauksissa tontin myynnistä saaduilla varoilla katettiin osa linjasaneerauksesta. Laptin arvio on, että rakennusoikeuden myynnistä tai vuokrauksesta saadut tulot voivat kattaa puolet taloyhtiön putkiremontin hinnasta.

Sen sijaan Helsingin Siltamäessä asuntoyhtiöt torjuivat YIT:n suunnitelmat parkkipaikoille rakentamisesta. Myös vaihtoehtona ollut suunnitelma talojen korottamisesta osoittautui mahdottomaksi, koska rakenteet eivät olisi sitä kestäneet.

Vantaan Hakunila on rakennettu niin väljästi, että YIT on yhdessä Saton ja M2-Kotien kanssa ideoinut Hiirakkokujalle ja Raudikkokujalle yli 600 asunnon täydennysrakentamista. Niitä päästäneen rakentamaan jo tänä vuonna.

Vantaan Hakunilassa asukkaiden ikkunasta näkyvä rakas kotipuu vaihtuu pian uuden naapuritalon korkeaan betoniseinään. Kuva Seppo Mölsä.

Kaupunki on kaavaillut Hakunilaan 6000 uutta asuntoa nykyisen ostoskeskuksen ja bussivarikon ja Destian varikon alueelle.

Suunnitelmat ostoskeskuksen purkamisesta asuntojen tieltä on kuitenkin haudattu kauppiaiden vastustuksen vuoksi. Hakunilassa asukkaat saavat yhä käydä kaupassa alle 15 minuutin kävelymatkan päässä eli senkin puolesta lähiö on vihreä. Ladut lähtevät lähes kotiovelta.

Monissa lähiöissä kaupunginosan uudistus on käynnistynyt ostoskeskuksen purkamisella. Hakunilassa kauppiaat ja asukkaat eivät ole tähän suostuneet. Kuva Seppo Mölsä.

Asuntojen lisäksi tarvitaan palveluja

Helsingin kaupungin tekninen johtaja Kari Pudas sanoi Rakennuttajapäivässä, että suurin osa Helsingin kasvusta tapahtuu tiivistymällä. Asuntojen lisäksi tarvitaan myös lisää palveluja. Palveluntarve myös muuttuu alueen demografian muuttuessa.

Hyvä kuumemittari hänen mukaansa on paviljonkien eli tilapäisrakennusten määrän kasvu. Muutaman vuoden aikana niiden määrä on kaksinkertaistunut ja nyt niitä on jo 80. Erityisesti niitä on tarvittu päiväkodeille ja kun koulukorjausten väistötiloiksi.

Tiiviissä kaupungissa paviljongeillekaan ei ole aina löytynyt tilaa vaan kaupunki on joutunut vuokraamaan myös yksityisiä tiloja väliaikaiskäyttöön. Joskus itse paviljonkikin on vuokrattu.

Suuntimonpuiston rakenteilla oleva paviljonki Puistolassa on hyvä esimerkki uudesta ajattelusta. Sen kaupunki vuokraa leasingsopimuksella Fixceliltä.

Aluksi väistötilana toimiva Suuntimonpuiston koulu- ja päiväkotikeskus Helsingin Puistolassa tehdään tilaelementeistä.

8500 neliön suuruinen teräsrakennus on Suomen suurin siirtokelpoinen tila. Paviljonki toimii Maatullin alakoulun ja päiväkoti Mintun väliaikaistiloina syksystä 2021 vuoteen 2024, kunnes Kimnaasinpolulle valmistuu uusi rakennus. Vuosina 2024-2026 tiloihin muuttaa Puistolan peruskoulu, jonka tilat korjataan tai tilalle rakennetaan uusi koulu. Vuonna 2026 tiloihin muuttaa pysyvästi Puistolanraitin ala-aste sekä päiväkodit Klaara ja Vihtori. Samalla rakennusta laajennetaan kirjaston ja nuorisotoimen käyttöön.

Mitä ihmiset haluvat asumiseltaan?

Pääkaupunkiseutu ja suuret kasvukeskukset muuttuvat siis kovaa vauhtia. Erityisen näkyviä muutokset ovat esikaupungeissa ja lähiöissä, joissa on vielä tilaa rakentaa ja tiivistää.

Ovatko muutokset sitten vanhojen tai uusien asukkaiden toiveiden mukaisia, on toinen juttu. Kaupunkisuunnittelulla pyritään vastaamaan moniin tarpeisiin, mutta myös markkinat ja erilaiset poliittiset ja muut trendit ohjaavat kehitystä. Jopa pieni koronavirus saattaa vaikuttaa tähän.

Asuntosuunnittelun ja asukkaiden toiveiden välillä näyttää olevan kuilu. Ihmisten asumistoiveissa omakotitalo on korkealla, mutta vuodesta 2015 lähtien on rakennettu pääasiassa kerrostaloja.

Edes pientalovaltainen Espoo ei ole kyennyt haraamaan vastaan, vaan metro on muuttanut kaupunkia ”kaupunkimaisemmaksi”. Omakotiasujat ovat katsoneet jo huolissaan metropysäkkien varrelle nousevien asuinkerrostalojen vuokra-asuntopainotusta.

Asuntoalueita ei suunnitella asukkaille vaan vuokra-asuntosijoittajille, arkkitehtikollegoille tai kunnallispoliitikoille.

Kolme neljäsosaa uusista asunnoista menee vuokralle, minkä vuoksi helppo vuokrattavuus sanelee suunnittelua. Pienet asunnot ovat linjassa myös kaupunkien kasvutavoitteiden kanssa. Siksi jopa lähiöiden isot perheasunnot ovat joutuneet tulilinjalle.

Tulevan asukkaan vaikutusmahdollisuudet oman alueensa suunnitteluun ovat näennäiset. Vielä vähemmän kuunnellaan vanhojen asuntoalueiden asukkaita. He ovat saaneet nauttia lähiöiden vihreydestä ja suurista valoisista, asunnoista, mutta eivät enää pitkään, jos kunnallispoliitikoiden ja kaavoittajien tiivistämistavoitteet toteutuvat.

Pääkaupunkiseudun asukasluku on kolminkertaistunut vuodesta 1984 ja oli viime vuonna 1,2 miljoonaa. Tämä kaupungistumisen trendi sai kuitenkin viime vuonna iskun koronan muodossa. Korona herätti monet miettimään uudestaan asumistaan ja asumispaikkaansa.

Korona vähensi maahanmuuttoa, mutta lisäksi kuntien välistä muuttoa.

Yhdyskuntasuunnittelulehden päätoimittaja Johanna Lilius kirjoitti pääkirjoituksessaan, että koronakriisi on uudelleen konkretisoinut yli sata vuotta sitten todetut kaupungin turmiolliset piirteet. Tiiviissä kaupungissa myös taudit löytävät kontaktipintaa, kuten on monista maista huomattu.

Koronan tuoma etätyön ja monipaikkaistumisen yleistyminen näkyvät siinä, että ostajat ja vuokralaiset suosivat nyt aiempaa isompia asuntoja ja ovat valmiita hakemaan niitä entistä kauempaa. Yhä useampi haluaa asua muualla kuin isossa, tiiviissä kaupungissa. Meluavat naapurit on yksi asia, mikä tuntuu ärsyttävän rakennusliikkeiden kyselyjen mukaan lähes eniten ihmisiä.

Kunnallisalan kehittämissäätiön tuore kysely kertoo, että asuinalueen turvallisuus ja häiriöttömyys on ylivoimaisesti tärkein tekijä asuinalueen ja asuinympäristön valinnassa. 74 prosenttia asetti sen viiden tärkeimmän joukkoon. Erityisen tärkeä se on naisille ja yli 50-vuotiaille.

Palvelutkin ovat tärkeitä. Vähiten tärkeänä pidetään asuinalueen kaupunkimaisuutta (11 %).

Aiempiin kyselyihin verrattuna kyselystä oli jätetty pois ”luonnonläheisyys”, joka on ollut yleensä suosiossa kakkosena. Tänään se olisi voinut olla ykkönen, sillä koronavuonna ihmiset hakeutuivat luontoon ja halusivat luontoelämystä myös kotipiiristä.

Luonnonläheisyys ei tällä kertaa ollut valintavaihtoehdoissa mukana. Se on vastaavanlaisissa kyselyissä ollut usein kakkosena.

”Pihat ja terassit ovat tulleet entistä tärkeämmiksi, ja myös autopaikat ovat kasvattaneet suosiotaan. Sama koskee hyvää nettiyhteyttä”, sanoi Saton rakennuttamisjohtaja Arto Aalto Rakennuttamispäivässä.

Etätyön kasvun myötä on huomattu kuinka tärkeää on, että tilat ovat joustavasti muunneltavissa. Ahtaissa tai pohjaltaan vääränmuotoisissa asunnoissa se ei onnistu.

Lisätilan ja oman työtilan tarve on kasvanut niin paljon, että se on vaikuttanut Satossa suunnitteluratkaisuihin. On esimerkiksi mietitty voiko alkovin muuttaa työhuoneeksi tai voiko kiinteistöön tehdä isojen yhteistilojen sijaan pienempiä tiloja, joissa voi työskennellä.

”Ihmiset hakevat nyt entistä tilavampia asuntoja edullisemmilta paikoilta myös kaupunkien sisällä”, Aalto sanoi.

”Esikaupungit vetävät aiempaa paremmin. Vuosi sitten kukaan ei ennakoidu tätä muutosta”, EK:n Sami Pakarinen vahvisti.

Eniten etätyön yleistyminen on vaikuttanut kolmioiden kysyntään. Yksinäinen ihminen on voinut tehdä rauhassa työtään yksiössä, mutta kaksioista on usein hakeuduttu kolmioihin. Samoista syistä myös rivitalojen kysyntä on kasvanut.

Tilastot kertovat uusien asuntojen keskikoon kasvusta, joka alkoi jo ennen koronaa.

Pieniä vuokra-asuntoja alkaa joidenkin arvioiden mukaan olla suurissa kaupungeissa jo yli tarpeen. Erityisesti se koskee Vantaata, jossa on rakennettu poikkeuksellisen iso osuus asunnoista suoraan sijoittajille.

Sijoitusasuntobuumin käynnisti 2010-luvulla yleistyneeet suuret taloyhtiölainat ja niihin liittynyt veroetu sijoittajille. Isoin riski koko asuntotuotannolle on hallitusohjelmaan kirjattu selvitys taloyhtiölainojen lyhennysten  verovähennysoikeuden poistamisesta. Taloyhtiölainojen rahoitusvastikkeita ei saisi enää vähentää verotuksessa vuokratuloista. Verovähennysoikeuden poistuminen  kääntäisi monessa vuokra-asunnossa  kassavirran sijoittajalle negatiiviseksi, minkä seurauksena sijoituskysyntä vähenisi dramaattisesti.

Sijoittajavetoinen pienten asuntojen buumi on taittunut.

”Emme suunnittele asuntokohteitamme pelkästään vain sijoittajat edellä, vaan ennen kaikkea omaksi kodikseen ostavien tarpeita silmälläpitäen”, Skanskan myynti- ja markkinointijohtaja Marja Kuosma sanoo.

YIT:n asumisen palveluita vastaava johtaja Pekka Helin sanoo, että ostajat eivät kiinnitä huomiota niinkään talon yksityiskohtaiseen arkkitehtuuriin vaan ennemminkin koko asuinalueen viihtyisyyteen pihoineen kaikkineen

YIT:n syksyllä tekemän kyselyn mukaan 44 prosenttia kuluttajista haluaisi mieluiten asua uudessa asunnossa ja 35 prosenttia vanhassa peruskorjatussa asunnossa. 67 prosenttia halusi lasitetun parvekkeen.

Lasitetun parvekkeen suosio on havaittu myös Skanskassa. ”Monille ihmisille on varsinkin korona-aikana tullut entistä tärkeämmäksi lasitettu parveke, koska se tuo asuntoon kaivattuja lisäneliöitä ja mahdollisuuden esimerkiksi harrastaa viljelyä”, Kuosma sanoo.

74 prosenttia kokee YIT:n kyselyssä tärkeänä luonnon ja ulkoilumahdollisuudet ja 55 prosenttia lyhyen etäisyyden keskustasta. Toiveet ovat Helinin mukaan siis osin myös ristiriitaiset, mikä on luonnollista.

45 prosenttia kuluttajista on valmis alueensa täydennysrakentamiseen, jos se tarkoittaa palvelujen pysymistä lähellä ja vastaavasti 36 prosenttia on halukas käymään kauempana kaupassa, jos sillä saavutetaan naapuruston pysyvyys entisellään.

15 minuutin kaupunki -ajatus ei Helinin mielestä koske pelkästään Helsingin niemeä, vaan sitä on ajateltava myös taajamana tai lähiönä, jossa löytyy asukkaan haluamat palvelut ja toiminnot 15 minuutin matkan päässä.

Vaikka pääkaupunkiseudun muuttoliikkeestä iso tulee ulkomailta, ei tämä näy suurten rakennusliikkeiden toiminnassa. Ulkomaalaisten heimoa ei esimerkiksi YIT:n heimokyselyissä tunneta tai tunnisteta. Lieneekö heitä edes vastaajien joukossa?

Rakennuslehti teki vuosia sitten jutun, jossa kerrottiin, että muslimien suurperhe ei mahdu suomalaiseen perheasuntoon. Taustalla oli tietoja suomalaisten asuntosuunnittelijoiden hankkeista arabimaissa. Kyse ei ole pelkästään neliöistä vaan tyystin erilaisesta asumiskulttuurista.

Muslimien suurperhe ei mahdu suomalaiseen miniasuntoon

Voi olla, että samanlaiseen asumiskulttuurishokkiin törmäävät myös monet maaseudulta pääkaupunkiseudulle muuttavista ja ne vanhukset, jotka muuttavat esikaupunkien omakotitaloista tai lähiöiden kerrostaloista kaupungin keskustaan.

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 27 kertaa

27 vastausta artikkeliin “Avaria metsälähiöitä tiivistetään nyt purkamalla – jopa 1990-luvun taloja halutaan purkaa korkeampien ja massiivisempien tieltä”

  1. Maakunnissa huhutaan, että tämän kaltaiseen toimintaan kannustaminen olisi Keskustalaisten ilmastoteko. Pitääkö paikkaansa?

  2. Vallitsevasta käytännöstä on sujuvasti luettavissa politiikan ja korruption tulos. Asukas ei ole yhtään mitään. Lainaus tekstistä ”Asuntoalueita ei suunnitella asukkaille vaan vuokra-asuntosijoittajille, arkkitehtikollegoille tai kunnallispoliitikoille.”

    Huvittavinta tässä kaikessa on se, että pääkaupunkiseudun peliherrat kusevat omille kintuilleen rakentaessaan ongelmakeskittymää politiikkoja lobaten. Yhteisin voimin saadaan paljon aikaan. Muutto maalle taitaa olla myös näillä pelaajilla edessä, viimeistään siinä vaiheessa kun ei enää tönittykään vaan mäiskittiin ihan kunnolla.

    Maaseudun suuri helpotus on, että maahanmuuttopolitiikka rakentaa enemmän pääkaupunkiseutua ja rikastuttaa sitä politiikan ja rakentamisen näkökulmasta heidän tarpeidensa mukaisella tavalla. Tältä osin tässä mallissa on syytä pysyä. Pidetään kerrankin maaseutu maaseutuna.

    Jos vaivautuu edes hetken katselemaan pääkaupunkiseudulla tapahtuvaa melko nopeaa muutosta, saattaa ymmärtää, että monet asiat nivoutuvat yhteen, jossa rakentaminen on yksi merkittävä osatekijä. Lähdetään liikkeelle tuosta yllä olevasta lainauksesta, ”Asuntoalueita ei suunnitella asukkaille vaan vuokra-asuntosijoittajille, arkkitehtikollegoille tai kunnallispoliitikoille.”, Maahanmuutto on sijoitettava, vaatii lisärakentamista. Taksitolpalla tunnelma tiivistyy. Peruskouluissa väkivalta raaistuu, tajuttomaksi kuristaminen alkaa lähestymään rehtorin ja poliisin mielestä ajatusta ”oliko tämä nyt niin paha”. Pääkaupunkiseudun lähiöt muuttuvat rauhattomampaan suuntaan, maahanmuuttajat työllistyvät, mutta eivät työvälitystoimiston kautta. Tälle kaikelle oheisilmiölle myös rakennetaan, vaikka perustelut ovat sisämaasta tulevassa työperäisessä muuttoliikkeessä. Tätä ei haluta huomata, koska aina on tehty niin, että odotetaan ongelman eskaloituminen ja sijoitetaan sen jälkeen sen selvittämiseen ja edes osittain hallitsemiseen. Ja kysymys ei ole nyt poliittisesta kannanotosta, vaan ympärillä tapahtuvasta muutoksesta. Rakentaminen on aina hyvä asia, kun se tehdään kestävin ja vilpittömin perustein, ei poliittisin tai lobatuin perustein.

    Sitten tämä ilmaston pelastaminen.” – jopa 1990-luvun taloja halutaan purkaa korkeampien ja massiivisempien tieltä”. Kukaan ei taida laskea paljonko tässä leikissä tuhotaan sitä surullisen kuuluisaa luontoa. Tai jos laskeekin, sen julkisaaminen on haastavaa, koska aina lobataan mediaan myös kamppaileva ”tekaistu tutkimus” jotta poliittista ja korruptoitunutta agendaa saataisiin edistettyä. Aika ikävästi kirjoitettu, mutta totta.

    Juurisyille ei ole mitään halua tehdä toimenpiteitä, asuntojen hintaa ei ole minkäänlaista todellista halua halventaa (sen enempää omistusasumisen kuin vuokra-asumisen) puhutaan vain detaljeista ns. ”jalkalistan hinnoista”. Asuntoalueita ei suunnitella asukkaille, asuntojen koko tai huoneiden koko ei määräydy todellisen kysynnän mukaan vaan kysyntä on pakko-ohjattu jne.

    Kysymys ei ole siitä, etteikö näitä tiedostettaisi, kysymys on siitä, että väärät tarpeet ajavat toimintaa.

  3. Kirjoituksessa todetaan: ”Asuntoalueita ei suunnitella asukkaille vaan vuokra-asuntosijoittajille, arkkitehtikollegoille tai kunnallispoliitikoille.

    Kolme neljäsosaa uusista asunnoista menee vuokralle, minkä vuoksi helppo vuokrattavuus sanelee suunnittelua. Pienet asunnot ovat linjassa myös kaupunkien kasvutavoitteiden kanssa. Siksi jopa lähiöiden isot perheasunnot ovat joutuneet tulilinjalle.”

    Eikö tuo helppo vuokrattavuus tarkoita juuri sitä, että asunnot pyritään suunnittelemaan vuokralaiselle eli asukkaille mahdollisimman sopiviksi, kokonaisvaltaisesti tarkastellen?

    1. Ei olla Jussi juurisyyssä, vaan siinä jalkalistassa. Mitä jos samaan hintaan olisi mahdollista rakentaa se isompikin luukku? Puhumattakaan, että paljon nykyistä edullisemmin saataisiin pienempi luukku, jos olisi niin, että vuokralainen olisi juuri sitä vailla. Eli kysymys on siitä toiminnan alueesta johon ei ”saa kajota”, jotkut käyttävät siitä sanontaa korruptio, jotkut politiikka, muitakin ilmaisuja toki on.

  4. Tuli ostettua Helsingistä ”vanhuuden varalle” uudiskohde suurin toivein muutama vuosi sitten. Ajattelin, että varaudun fiksusti eläkepäivien viettoon entisessä kotikaupungissani. Asunnossa ilmeni lisää vikoja heti luovutustarkastuksen jälkeen, mm. kova liikennemelu. Useita vuosia on nyt kulunut yrityksessä saada asunnosta asuttava. Vialliset ikkunat sentään vaihdettiin, tosin vasta kahden ja puolen vuoden jälkeen! Pysyvään asumiseen asunto ja rakennus eivät silti sovellu ilmanvaihdon ongelmien ja heikkolaatuisen rakentamisen takia. Asuminen tulee yksinkertaisesti liian kalliiksi jo heti valmistumisen jälkeen alkaneiden jatkuvien korjausten myötä, ja rakennuksen elinkaarikustannukset tulevat olemaan huimat. Rakennuttaja ja rakentaja ovat jo pesseet iloisesti kätensä.

    Tässä prosessissa katosi luottamus suomalaiseen rakentamiseen täysin ja myös järjestelmään, joka rakentuu poliittisten päättäjien, rakennusliikkeiden ja rakennuttajien monipolvisten kytkyjen varaan. Välistävetäjiä on paljon, valvontaa vähän. Helsingin kaupunkikin on tässä keskeisenä toimijana. Yksityishenkilönä on ollut pelottavaa tajuta korruption laajuus ja järjestelmän valmius sortua laittomuuksiin. Tämä artikkeli oli ensimmäinen, joka kuvasi rakentamisen ongelmia suoraan ja rehellisesti. Vuosikymmenien aikana rakennettu vyyhti on niin sotkuinen, ettei mitään toivoa asioiden korjaantumiseen taida olla näköpiirissä. Suomalainen rehellisyys on mennyttä, mutta kiitos kuitenkin, että sai lukea näin kattavan selostuksen!

  5. Kiitos Seppo! Sinulla on pitkältä ajalta perspektiiviä rakentamiseen ja tunnet sitä munaskuita myöten. Mietin vain miten kokemuksiasi ja ajatuksiasi sai vielä laajemmin esille, vaikka Rakennuslehden omistajan Sanomien ykköslehden Hesarin sivuille.

  6. Tähän yhteyteen voidaan ottaa virkamiesten visioita, jotka eivät aivan toteutuneet Kivistössä. Halutaan valmiille, helppoa ja varmaa rahaa.

  7. ööh..miksi kutsutte aluetta..”monikulttuuriseksi! jos siellä on vain suomalaisia ja eri maiden muslimeita…..siit on monikulduurit kaukana

  8. missä on intiaanikulttuuri, bhutanilaiset, japanilaiset tai edes saksalaiset? noting..pelkkää valehtelua aamusta iltaaan

  9. Olen kiertänyt uusia asuntoja parikymmentä vuotta, vastaanottoja ja vuositarkastuksia. Yli 10 suurimman urakoitsijan tuotantoa, koko maassa- toki suurin osa pääkaupunkiseudulla.
    Pääasiassa kohteet ovat olleet… ennen sanottiin kovanrahan osaketaloja, nykyisin puhutaan urakoitsijan omaperustaisesta rakennushankkesta, eli ts. AsOy muotoisia gryndiyhtiöitä.
    Muutama ajatus aiheesta ja siihen lomittuvasta rakentamiseen liittyvästä ilmiöstä…

    Asuntokoot ovat todella muuttumeet viimeisen 10v aikana. Kerrostalot ovat käytännössä suurinpiirtein 3/4 yksiöitä ja pieniä kaksioita.
    Suurten kerrostaloasuntojen tilalle on tullut osittain pientalot; paritalot, ”ketjutalot” ja erillistalot, joita nykyisin rakennetaan myös AsOy muotoisena ihan eri tahtiin kuin vielä 10v stten.
    Samaan aikaan on pientalojen tavaraosakauppa romahtanut, pohjanmaan talotehtaat ovat nykyisin gryndereitä…

    Jutussa puhuttiin siitä, ettei asukkiden alkuperämaa näy kyselyissä. Ei varmaankaan, koska jos kysely tehdään osakkeenostajille, niistä valktaosa on sijoittajia, eivätkä ne tod.näk. osaasanoa mitään vuokralaisten syntyperästä.

    Käytännössä asumisen kulttuurin muutos näkyy ihan konkreettisesti elämisen arjessa.
    Vasta olin polttaa käteni vuositarkastuksessa, kun eräs vanhempi rouva lämmitti asuntoa keraamisella liedellä.
    Hän ei ymmärtänyt että lattiassa voi olla patteri…Vahvasti oli sitä mieltä että patteri on jäänyt asentamatta asuntoon, koska sitä ei siellä ollut.
    Asukas ei puhunut suomea, ruotsia eikä englantia. Ranskaa heikosti ja taisi olla jokin marokon sukukielistä hänen äidinkielensä.

    Yhtäkaikki, koska pohjanmaan talotehtaat ja pienet urakoitsijat ovat siirtyneet AskL:n 4 luvun mukaiseen asuntokauppaan YSE pohjaisesta urakoinnista ja Yleisten säännöksien mukaisista taloelementtien kaupasta ja rakennusurakasta, on toimintaympäristön muutos ollut hurja.
    Se näkyy jäljessä…

    Olen sitä mieltä, että tämän kultaisn 2010 luvun jälkiä korjataan todella pitkään, niin ihan rakentamisen virheiden takia, kuin myös suunnittelu ja ihan juridisiakin virheitä. Grynderit loukkaavat asuntokohteiden tonttikaupassa vallinnanrajoituksia, tontin ostajalle ja grynderille myyjän asettamia asunnon hinnan muodostukseen asettamia rajoituksia jne….

    Oman lukunsa tuo sitten tämä asumisen kulttuurin muutos, jonka jälkiä ovat sosiaaliset ongemat, ei niinkään lähiöt vaan yksittäiset yhtiöt tai korttelit. Harmittaa heidän puolestaan, jotka ovat hankkineet ”edullisen” asunnon vanhuudenpäivilleen tajuamatta, että se ennenvanhaan tuttu kovanrana osake kylän keskustassa on tämänpäivän vuokrakasarmi, jossa asutaan ihan eri elämäntapanormeilla kuin mihin suomessa on totuttu.

  10. Tosi hyvä ja mielenkiintoinen artikkeli!

    Yksi asiavirhe/ lipsahdus osui silmään: kirjoitettiin vahingossa Koivuhaasta, kun tarkoitettiin ilmeisesti Koivukylää. Koivuhaka toki löytyy Vantaalta myös, mutta Haka ei ilmeisesti ole siellä vaikuttanut 🙂

    1. Kiitoksia tarkkuudesta. Heti seuraavassa kappaleessa Koivukylän nimi oli jo oikein.

  11. Arvot ovat muuttuneet rajusti toimittajaurani aikana. Muistan kun 1990-luvulla tein juttua modernin arkkitehtuurin suojelemisesta. Erehdyin heittämään Museoviraston arkkitehdille sarkastiseksi tarkoitetun kommentin, että seuraavaksi te varmaan suojelette Merihaan ja Makkaratalon makkaran. Hän vastasi, että juuri sitä he suunnittelevat. Auts.

    Nyt en uskalla kysyä Helsingin kaupunginhallituksen pyöräilyä intohimoisesti harjoittavalta puheenjohtajalta, että nyt kun te olette saaneet pyörätiet kuntoon Hämeentieltä Mäkelänkadun kautta Käpylään, niin nyt varmaan puratatte Puu-Vallilan ja Puu-Käpylän ja rakennutatte tilalle puisia pilvenpiirtäjiä viherkattoineen, jotta yhä useampi pyöräilijä pääsisi nauttimaan hyvistä kevyen liikenteen väylistä.

    Loogisin vastaus olisi kyllä ja perusteluna se, että on erittäin epäekologista, että jotkut asuvat pienessä puutalossa raitiotielinjan ja tulevan bulevardin varrella ja kasvattavat ties mitä ruohoa kasvimaillaan. Siinä olisi kyllä rajun tiivistämisen ja kaupungistamisen paikka. Sillä tavalla saisimme kaikkein helpoiten laajennettua kantakaupunkia ja kurottua kantakaupunkia ja lähiöitä yhteen.

    Mutta voi olla, että vastaus on myös kielteinen, koska kukapa sitä omia kannattajiaan haluaisi suututtaa. Lähiöistä ei ole niin väliä, koska tietäähän sen keitä ne siellä äänestävät.

  12. Ennen kuin pääkaupunkiseudulla otetaan yhtään uutta asukasta niin jo paikkakunnilla asuvilla tulisi järjestää sellaiset elinolosuhteet ettei tarvitse käyttää sosiaalivirastoa tai KELAa koko elämänsä aikana.

    Olisiko tällaisessa järkeä?

    Kelan asumistukitilasto on suorastaan hyytävää luettavaa. Se järkyttää ja herättää kysymyksiä tukitalouden rahavirroista.
    Pohditaanpa ensin tätä. Asumisen tukia maksettiin viime vuonna yhteensä lähes 2,4 miljardia euroa, joten summa alkaa lähestyä Suomen puolustusmenojen suuruusluokkaa.

    Koko väestöstä noin 15 prosenttia kuuluu ruokakuntaan, jolle maksetaan asumistukea. Helsingissä yleistä asumistukea saa liki 20 prosenttia ruokakunnista. Turussa (24,5%), Joensuussa (24,4%), Tampereella (23,7%) ja Jyväskylässä (23,5%) ovat yleisen asumistuen saajien osuudet vielä suurempia.

    Kela kertoo, että viime vuonna asumistukea sai yhteensä 831 324 henkilöä. Voi hyvin ymmärtää, miksi näin suurille äänestäjämassoille annettua kainalosauvaa ei katkaista.

    Tuesta ottavat osansa suuret asuntosijoittajat Kojamo ja Sato, jotka ymmärrettävästi maksavat omistajilleen osinkoja. Molemmat ovat suurelta osin ulkomaisessa omistuksessa, joten näin iloisesti suomalaisen veronmaksajan rahoja siirretään ulkomaille.

    Asumistuet ovat osa puolisosialistista systeemiä, eikä juuri mikään Suomessa liikahda subventiotta. Tätä nisää eivät ime yksin vuokralaiset, vaan samalla nännillä ovat asuntosijoittajat.

    On syytä ymmärtää, että aiemmin tehdyt tukijärjestelmän muutokset ovat nostaneet asumistuen määrää. Laskennallisesti valtio kuittaa jo kolmanneksen kansan vuokramenoista.

    Sekin on tietenkin tutkittu, että pelko asumistuen menetyksestä vähentää työhaluja. Lyhytaikaista työtä ei kannata ottaa vastaan, koska useat päällekkäiset tulosidonnaiset järjestelmät leikkaavat palkannousun jälkeisiä käteen jääviä tuloja.

    Yhden ei siis kannata mennä töihin, koska toinen maksaa osan asumismenoista. Asumistuessa riittää toden totta korjattavaa.
    Eihän voi mitenkään olla niin, että töiden tekemisestä rangaistaan. Miljardeihin noussut asumistuki on esimerkki siitä, kuinka asumisen kalleus lopulta kaatuu veronmaksajien päälle.

    Tämä on kuin juna, jolle ainakaan tukitaloutta kasvattava kansanrintama ei löydä jarruja

    1. Kirjoitit täyttä asiaa.

      Käsittämätöntä on, että tämä hullun hauska meno saa jatkua, jatkua ja jatkua.

      Yksinkertaisin insinööri laskee nopeasti, että ”tällähän on kuitenkin työllistävä vaikutus, mitä ulisette”, se onkin melko yksinkertainen insinööri ja melko yksinkertainen laskutoimitus. Kyllä tämä on alalle valitettavan huono toimintatapa, niin myös yhteiskunnallemme laajemmin ajateltuna. Nyt löysää rahaa, valtion tukirahaa, pyörittää tältä osin marginaalisen pieni rinki ja niin kuin jarruton malmijunakin yllä kirjoitti, osa rahasta valuu vielä ulkomaillekin (Kojamon ja Saton kaltaisten toimijoiden tehtailemana). Vaikka puoluetukia maksettaisiinkin kiinteistöbisneksellä, olisi näin massiivinen asumistukien kavallusleikki saatava poikki.

      Rakennusalan puhdistamiseen täytyisi käyttää nyt hurjan paljon enemmän voimavaroja, se olisi varsinaisen tuotteen, asumisen ja kiinteistövarallisuutemme kannalta antoisin ratkaisu. Mitäpä jos ministereiden ja/tai valtiovallan kanssa keskustelisi välissä jokin muukin kuin aiemmin valittu/totuttu/edellytetty taho, rikottaisiin hieman juhlan protokollaa.

      1. Suomi on menetetty maa, jos tämä moraaliton ahneus saa jatkua. Yhä useammat tavalliset asunnonostajat huomaavat tulleensa huijatuksi. Tämä rapauttaa luottamusta yhteiskuntaan, koska laki antaa niin vähän turvaa asunnonostajalle. Rakennusalalla vallitsee täydellinen alistamisen kulttuuri: yksittäinen reklamoiva ostaja väsytetään ja vaiennetaan järjestelmällisesti piilosovinistisella vähättelyllä. 2010-luvulla rakennetut arvottomat ja laaduttomat betoniromutalot jäävät tämän rappioaikakauden muistomerkiksi. Osan elinkaari jää kepeästi veikaten alle 20 vuoteen. Lisäksi pääkaupunkiseudun asukkaat joutuvat kärsimään rakennetun ympäristön massiivisesta pilaamisesta vuosikymmeniä eteenpäin. Se pistää vihaksi! Kunnioitus päättäjiä kohtaan rapisee entisestään. Hyvinvointiyhteiskunta meni jo, nyt meillä on alistusyhteiskunta! Jossain vaiheessa niitä mellakoita aletaan sitten nähdä meilläkin.

  13. Katsokaa Luonan tulos, savimajasta, parakkikylään ja sieltä Itikseen uuteen saunalliseen kolmioon, etappisiat rahastaa paljon enemmän kuin salakuljettajat.

    1. Luona ei maksanut voitoistaan yhteisöveroa, koska yrityksen voitto siirrettiin konserniavustuksena sen emoyhtiö Barona Groupille.Luona Oy kääri pakolaisbisneksellä miljoonavoitot: Saa verosuunnittelusta lisähyötyä.Siikajärven VOK pilaa vesistöt jätevesillään.

  14. Miten olisi kapselihotellit suoraan metroasemien päälle? Espoon kehitys ei ole missään muodossa positiivista.
    Viime vuosien negatiivinen kehitys yksityisautoilun ja siten palveluiden saatavuuden heikkeneminen johti omalla kohdalla pois muuttoon.
    Nyt takana on 3 vuotta elämää pienemmän kaupungin keskustassa. Palvelut pelaa ja asukasdemografiakin on huomattavasti miellyttävämpää.

    1. No kuinka ollakaan. Mut kato ku sä et nyt vaa tajuu tät ihq viherböhinää!!!111

  15. Hmmm… edellinen kommenttini näkyy hävinneen. Tiedä sitten, olisiko erään tietyn nimimerkin ikuinen loukkaantuneisuus persoonaani kohtaan ja siitä mahdollisesti seuranneet typerät kommenttinsa koko alaketjun poistamisen syynä? No mutta kuitenkin, verratkaapa Helsingin nykytilannetta tähän ja ihmetelkää: https://en.wikipedia.org/wiki/Sack_of_Palermo

    1. Ilmeisesti syynä oli jutun maininta mafian soluttautumisesta julkishallintoon. Jotkin tahot voivat olla herkkähipiäisiä ja poistattaa hanakasti kommentteja. Miksihän?

    2. Vai tehdään Helsingille Palermot? Miksei tässä voisi olla jotain perääkin? Kummasti eräs henkilökään ei hae jatkokautta. Ehkä jotain peruuttamatonta lähti lapasesta.

  16. Pitää ostaa pelkkä tontti ja siihen sa int teltta klapilämmityksellä , ei tule rakennusvirheitä .
    Nämä joukkokommuuni yhtiöt järjettömillä kimppakiva lainoilla on järjettömyyden monumentti joka kaatuu kaikkien alueen veroeemeleiden niskaan.
    Vesijättömaiden intiaanit.

Jätä kommentti

Viimeisimmät näkökulmat