Kokeile kuukausi maksutta

Rakentaja, tee hyvää ja vältä harmia ja ilmastopäästöjä – hiilikädenjälki tulee ohjaamaan rakentamista

Juuri kun rakentajat oppivat hiilijalanjälkikäsitteen ja sen laskennan, tulee rinnalle vielä epämääräisempi käsite hiilikädenjälki. Se tarkoittaa kaikkea sitä hyvää, mitä rakennus itsessään voi tuottaa ilmastolle. Riita käsitteen sisällöstä on jo alkanut, koska sillä tullaan ohjaamaan rakentamista.

Paraneeko betonitalon hiilikädenjälki sillä, että parvekkeille istutetaan köynnöksiä ja katolle omenapuita? Hiilikädenjälki on ongelmallinen käsite.

Do no significant harm, sanotaan EU:n vihreän rakentamisen taksonomiakriteereissä. Harmia ei saa aiheuttaa edes ilmastomuutoksen torjunnan nimissä ympäristölle, vesistölle, metsälle tai luonnon monimuotoisuudelle.

Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että jos metsiä hakataan puurakentamista varten, pitää kaadetun puun tilalle istuttaa uusi. Lisäksi pitää myös varmistaa, että puurakennusta ei pureta  Suomessa tyypillisessä 50 vuoden iässä. Muuten menetetty hiilinielu ei ole ehtinyt täyttyä.

EU kannustaa vihreää elvytystä ja karsii niin sanottua viherpesua laatimalla tiukat kriteerit ympäristöystävälliselle toiminnalle ja sille ohjattavalle rahoitukselle. Kestävän kehityksen toiminnan on edistettävä jotain kuudesta ympäristökriteereistä eikä saa aiheuttaa haittaa millekään muulle.

Rakentamista halutaan ohjata myös kannustavin keinoin. Siksi hiilijalanjäljen (the harm we do) ohella on alettu puhua hiilikädenjäljestä (the good we do).

Pahan paikkailua ja hyvän tekemistä on joskus vaikea erottaa toisistaan. Kansainvälinen materiaalijätti jättää jälkeensä tyhjiin kaivetun soramontun, joka on koristeltu kukkasin.  Sammakot ja perhoset luovat kuvan ympäristöteosta, ekologisesta kädenjäljestä, vaikka kyse alun perin oli kauniin harjun tuhoamisesta.

Kiinalainen sananlasku sanoo, että älä rakenna kauniille paikalle, vaan sen viereen. Nyt kun tiiviissä kaupungissa vain nämä kauniit paikat ovat jäljellä rakentajille, niiden menetystä yritetään kompensoida eri tavoin. Raitiotielinja jyrää altaan metsiä ja kallioita liito-oravista tai koirien ulkoiluttajista piittaamatta, sillä yhteistä hyväähän tässä ollaan rakentamassa. Korvikkeeksi istutetaan puita, joiden varjossa voi lukea kirjaa sitten joskus 40 vuoden kuluttua, kun puut ovat kasvaneet.

Iso kauppakeskus murskaa tieltään kauniin kallion. Sitä kompensoidaan puutarhaterassilla ja viherkatolla.

Suomeen tullut energiasyöppö amerikkalaisjätti kertoo ostavansa vihreää sähköä Ruotsin tuulivoimaloista. Sitä se ei kerro minkä väristä sähköä töpseleistä tulee silloin kun Lapissa ei tuule.

Betoniyhtiö kertoo ostaneensa ison metsäpalstan, jonka se jättää hakkaamatta. Puuhun investoimalla yhtiö viherpesee kilpeänsä. Vaarana on, että hiilenmusta oma pesä jää ennalleen. Olisiko samalla tavalla ympäristöteko, jos metsäyhtiö ostaisi betonitehtaan ja lopettaisi sen toiminnan?

Hiilikädenjälki on epäselvä käsite. Sillä voidaan tarkoittaa jopa talon katolle sijoitettuja aurinkopaneeleja unohtaen sen, kuinka paljon hiiltä on tuprutettu ilmaan niitä valmistettaessa Kiinassa.

Hiilikädenjäljelle on monta määritelmää

Erikoistutkija Tarja Häkkinen Sykestä on tehnyt  ympäristöministeriölle kansainvälisen raportin siitä, mitä kaikkea hiilikädenjälki voi tarkoittaa. Hän esitteli tuloksia vähähiilisen rakentamisen vuosiseminaarissa.

Suppeimman tulkinnan mukaan hiilikädenjälkeen sisältyisivät vain muille tehtävät hyvät teot. Hiilikädenjäljen käsitettä on haluttu kuitenkin laajentaa, jotta se motivoisi innovointiin ja positiivisten päästövähennystulosten kertomiseen.

Hiilikädenjälki voidaan luokitella neljään ryhmään. Näistä sinisellä merkityt ovat selkeimmin hyötyjä muillle. Lähde: Tarja Häkkinen, Syke.

Hiilikädenjäljen käsitettä on haluttu kuitenkin laajentaa, jotta se motivoisi alaa innovointiin ja positiivisten päästövähennystulosten kertomiseen.

Tuotejärjestelmän sisällä esimerkiksi hiilidioksidin talteenotto valmistuksessa tai hiilidioksidin sitoutuminen puuhun tai takaisin betonin karbonatisoitumisessa voidaan tulkita hiilikädenjäljeksi. Ongelmana Häkkisen mukaan on, että nämä hyödyt toteutuvat hitaasti tai ei ollenkaan. Hiilikädenjälkikäsitteelle ei siksi ole välttämättä tarvetta tuoteryhmän sisäisissä tarkasteluissa. Hiilidioksidin talteenottoa voi yhtä hyvin tarkastella negatiivisena päästönä.

Toiseen ryhmään kuuluvat rakennuksen tuoteominaisuuksien parantaminen niin, että saadaan ilmastohyötyjä. Esimerkiksi monikäyttöinen rakennus saattaa poistaa tarpeen rakentaa toista taloa ja yhden talon keräämää puhdasta energiaa voidaan hyödyntää myös toisessa talossa. Näiden skenaarioiden määrittely on Häkkisen mukaan kuitenkin vaikeaa ja niiden toteutuminen voi olla hyvinkin epätodennäköistä. Lisäksi hyödyt voivat toteutua turhan myöhään. Esimerkiksi muuntojoustavuutta voi kuitenkin olla järkevämpää ohjata suunnittelun kautta kuin viemällä sitä hiilikädenjälkilaskelmiin.

Häkkisen laatiman taulukon vihreässä ryhmässä ovat tuotejärjestelmän jälkeiset hyödyt. Tässäkin ryhmässä ongelmana on se, että hyödyt tulevat varsin myöhään ja niitä on vaikea luotettavasti ennustaa.

Siniset ovat tuoteinnovaatioita ja kompensaatioita, joita tutkijat yksimielisimmin hyväksyvät hiilikädenjälkikonseptin alle. Tälle on Häkkisen mukaan aito tarve. Tätä voi hyödyntää tuotekehityksen tuloksien ilmoittamisessa. Ongelmana innovaatioiden suhteen on perustapauksen ja aikaskaalan määrittely

Häkkinen sanoo, että vähähiilinen rakentaminen kehittyy tuotteita ja prosesseja radikaalisti kehittämällä. ”Jos hiilikädenjälkikonsepti jollakin tavalla kannustaa siihen niin sitten se on erinomainen konsepti.”

Uuteen lakiin tulee sekä hiilijalanjälki että hiilikädenjälki

Uuteen kaavoitus- ja rakentamislain laskentamallissa hiilikädenjälkeen tulevat mukaan kierrätyksen ja uudelleenkäytön hyödyt sekä hiilivarastot ja –nielut. Mukaan otettiin lisäksi myös rakennuksessa yli jäävän ja verkkoon toimitettavan uusiutuvan energian avulla vältetyt energiantuotannon päästöt.

Lausuntokierros voi tuoda näihin vielä muutoksia. Keskustelun kiivaus kertoo siitä, että ympäristöministeriön näkemystä ei pidetä ainoana oikeana. Taustalla on raju kilpailu eri rakennusmateriaalien markkinaosuuksista, mutta myös kriittistä ympäristönäkökulmaa.

Sitra huomautti jo viime kesänä ensimmäisellä lausuntokierroksella, että ei ole perusteltua sisällyttää puutuotteiden hiilivarastoa kädenjälkeen ellei puun käytöstä aiheutunutta vaikutusta metsän hiilivarastoon ole huomioitu. Sitran ja Green Building Council olivat kriittisiä myös puun polttamiselle: se ei ole kierrätystä. Syke ja GBC halusivat myös takeita puurakennuksen pitkäikäisyyden varmistamiseksi.

Hiilijalan- ja -kädenjälki ohjaavat pian rakentamista ja ehkä EU:n elvytysrahojen jakoakin

Gaia on tehnyt yhdessä Rakennusteollisuuden kanssa varsin kriittisen analyysin puun ilmastovaikutuksista ja hiilikädenjälkikäsitteestä laajemminkin.

Puun ilmastovaikutuksien tarkastelussa keskeinen käsite on korvauskerroin. Se kertoo minkä verran voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä, kun puulla korvataan energiaintensiivisiä materiaaleja, kuten terästä ja puuta.

Korvauskertoimen laskennassa huomioidaan myös, minkä verran puutuotteen energiakäyttö elinkaarensa lopussa korvaa fossiilisia polttoaineita energiantuotannossa. Olettamus perustuu uskoon siitä, että tulevaisuudessakin polttaminen on yhä tärkeä osa energiantuotantoa eikä ympäristörikos. Ehkäpä puujäte haudataankin ongelmajätteenä syvälle maan sisään.

Suomessa puun korvauskertoimeksi on laskettu 1,1 hiilitonnia. Jotta puun käyttö voisi olla ilmastopositiivista, tulisi korvauskertoimien olla Gaian raportin mukaan vähintään 2.0-2.4 seuraavan sadan vuoden aikana.

Yli 30 vuotta sitten laaditut Rakennuslehden eko-ohjeet ovat yhä ajankohtaiset. Ohjeissa keskityttiin rakennusmateriaaleihin, mutta  varoitettiin myös, että fossiilisilla aineilla tapahtuva lämmitys myötävaikuttaa kasvihuoneilmiön syntymiseen. Pientalojen sähkölämmitystäkin moitittiin ja suositeltiin painovoimaista ilmanvaihtoa. Kiivasta keskustelua asiantuntijoiden välillä käytiin siitä, onko tiivis kaupunki ekologisempi vaihtoehto kuin erilliset ekotalot ja ekokylät.

 

 

 

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa

2 vastausta artikkeliin “Rakentaja, tee hyvää ja vältä harmia ja ilmastopäästöjä – hiilikädenjälki tulee ohjaamaan rakentamista”

  1. Ei tule. Halvin hinta ja suurin kste tulee edelleen olemaan suurin rakentamisen ajuri. Kakkosena tulee saunaseuralle sopivat ratkaisut. Taitaa Tapsallakin olla seurassa jo jalka oven välissä?

  2. Juuri näin, tulos ohjattua rakentamista. Isoista pieniin. Ihan turha esittää vihreitä powerpointteja, jos tuotannolla tulospalkkio ohjaus.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat