Ilmastonmuutoksen torjunta ohjaamaan rakentamista – materiaaleilta vaaditaan vähähiilisyyttä ja kierrätettävyyttä ja koneilta päästöttömyyttä

Rakennusten energiatehokkuus on Suomessa jo hyvällä tasolla, joten jatkossa ilmastopäästöjä pitää hakea materiaaleista ja itse rakentamisesta. Puun etumatka pienenee sitä mukaa kun muut materiaalit leikkaavat  hiilipäästöjään, sanoo kiinteistö- ja rakennusalan ilmastokestävyyttä selvittänyt Miisa Tähkänen.

Green Building Councilin johtava asiantuntija Miisa Tähkänen on tehnyt katsauksen kiinteistö- ja rakennusalan ilmastokestävyydestä. Rakennusmateriaalien päästöt nousevat siinä keskeiseen rooliin ilmastokuormien vähentämiskeinona. Kuva Liisa Takala.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa siirrytään uudiskohteiden energiansäästöstä rakennusmateriaalien ja työmaiden päästöjen pienentämiseen. Se tarkoittaa myös valintaa vähäpäästöisten materiaalien hyväksi.

”Mitä alhaisemmaksi käytönaikaiset päästöt saadaan, sitä merkityksellisemmäksi tuotesidonnaiset päästöt muodostuvat”, sanoo johtava asiantuntija Miisa Tähkänen Suomen Green Building Councilista.

”Rakennetun ympäristön käytönaikaisten päästöjen vähentämiseen on kiinnitetty huomiota laajasti, mutta tuotesidonnaisten päästöjen hillintä on kiinteistö- ja rakennusalalla melko uutta.”

Tuotesidonnaisten päästöjen merkitystä lisää se, että ne synnyttävät hiilipiikin rakennuksen elinkaaren alkuun. Niihin vaikuttamalla voidaan tuloksia saada heti. Tästä syystä keskustelu on pitkälti kulminoitunut betonin ja puun rooliin tulevaisuuden rakentamisessa.

”Puurakenteiden valinnalla voidaan pienentää uudisrakentamisen alun hiilipiikkiä noin 30 prosenttia”, Tähkänen sanoo. Sen edellytyksenä ovat kuitenkin kestävät hakkuut ja pitkäikäiset rakennukset.

EU:n vihreän rahoituksen tulevissa taksonomimiakriteereissä on lähdetty siitä, että edes ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä ei saa aiheuttaa haittaa muille tärkeille ympäristöarvoille. Suomen osalta yksi tärkeimmistä arvoista on biodiversiteetin ja luonnon monimuotoisuuden suojelu. Se koskee erityisesti metsänhakkuita.

EU määritteli tiukoin ympäristökriteerein, mihin elvytysrahoja saa käyttää – taksonomia tulee julkisiin hankintoihinkin

Metsän hiilinieluvaikutus kasvaa nuoressa metsässä voimakkaasti, kunnes saavuttaa tasapainotilan noin sadan vuoden iässä. Poistunutta nielua voidaan korvata tontille (tai vaikka rakennuksen katolle) sijoittuvalla viherrakentamisella, mutta vaikutukset ovat tyypillisesti melko pieniä. Metsämaata tulisikin Tähkäsen mukaan pyrkiä säilyttämään hiilivarastoina.

Matti Kuittinen ympäristöministeriöstä vahvisti vähähiilisen rakentamisen vuosiseminaarissa, että uuden kaavoitus- ja rakentamislain mukaisissa rakennusten ilmastoselvityksissä hiilivarastoksi lasketaan vain sellaiset puiset rakennusosat, jotka ovat vähintään sata vuotta rakennuksessa. Tänä aikana metsä kasvaa uudelleen. Lisäksi laskentaan otetaan mukaan vain ne puutuotteet jotka ovat peräisin kestävästi hoidetusta metsästä, joka uusiutuu sadan vuoden aikana. Silloin rakennus lisää pitkäaikaisia hiilivarastoja verrattuna siihen, että puu käytettäisiin johonkin lyhytaikaisempaan tuotteeseen, josta se vapautuu ilmakehään puuta poltettaessa.

Analyysi: Puurakentaminen on liian kallista, siksi sen edistämisessä siirryttiin pakkoon

BuildingLife nostaa esiin materiaalipäästöt

BuildingLife-projekti on kymmenen eurooppalaisen Green Building Councilin yhteishanke, jonka tavoitteena on nostaa materiaalisidonnaisten päästöjen vähentäminen EU-maiden ja yritysten keskeiseksi ilmastotavoitteeksi. Ympäristöministeri Krista Mikkonen on yksi sen lähettiläistä.

Miisa Tähkänen on tehnyt katsauksen kiinteistö- ja rakennusalan ilmastokestävyyden nykytilaan, joka julkaistiin Vähähiilisen rakentamisen vuosiseminaarissa (webinaari) 20.4.2021.

Miisa Tähkänen luottaa sääntelyn voimaan ilmastotavoitteisiin pyrittäessä. Yhteiset raja-arvot luovat minimitason heikoimmille yrityksille, sillä eturivin yritysten tavoitteet ovat jo paljon kunnianhimoisemmat. Kuva Liisa Takala.

Sen jatkeeksi käynnistyy toimintaohjelma hiilineutraalisuuteen pääsemiseksi. Siinä pyritään vastaamaan, mitä hiilineutraaliuden saavuttaminen alalla vaatii ja mitä ja miten parhaita käytäntöjä voitaisiin yleistää.

Toimintaohjelmassa esitellään hiilineutraaliuden välitavoitteet vuosille 2025, 2035 ja 2050. Se antaa yrityksille askelmerkit oman toimintansa kehittämiseksi.

Materiaalipuolen kehitys on Tähkäsen mukaan avainasemassa. Samalla kun fossiilisista polttoaineista luovutaan, on syytä kääntää katse materiaalivalmistuksen prosessipäästöihin, raaka-ainehankintaan ja materiaalikiertoon.

Tähkänen on arvioinut rakentamisen trendejä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. Laskussa ovat perinteinen sementti, koksipohjainen teräksen pelkistys ja fossiiliset polttoaineet.

Nousevia trendejä ovat puun ja uusiomateriaalien käyttö rakennusmateriaalina, paikallinen energiantuotanto, automaatio ja työkoneiden sähköistäminen.

Puun käyttö sekä päärakennusmateriaalina että osana hybridirakennuksia lisääntyy.

Betonin käyttö vähenee, vaikka sementtiteollisuus tekeekin paljon työtä kehittäessään vähähiilisempiä sementtejä. Tähkänen arvioi, että näköpiirissä ei ole vain yhtä sementin korvaajaa vaan erilaisia vaihtoehtoja.

Teräksen käyttöä vähennetään, ja osa teräselementeistä voidaan korvata puulla. Samalla teräksen valmistuksen prosessia kehitetään vähähiilisemmäksi. Valmistuksessa siirrytään koksipelkistyksestä vetypelkistykseen.

Muiden metallien, muovin ja lasin osalta siirrytään energiatehokkaisiin tuotantoprosesseihin ja kohti suljettua kiertoa.

Syntyvistä jätteistä 40–50 prosenttia aiheutuu Suomessa rakentamisesta ja purkamisesta. Tähkänen odottaa, että materiaalien kerääminen ja kierrätettävyys työmaalla ja tuotantoprosesseissa paranee ja työmailla käytetään yhä vähemmän luonnonraaka-aineita. Samalla materiaalihukka pienenee.

Materiaalikierto on jo melko tehokas arvokkaimpien materiaalien kuten teräksen ja kuparin osalta ja parannuksia on havaittavissa myös muovi- ja lasituotteiden kierrätyksessä. Ongelmallisimpia ovat mineraalipohjaiset tuotteet.

Tähkäsen mukaan rakennustuoteteollisuuden on tehtävä tuotekehitystä materiaalikierron sulkemiseksi ja uusien, vähäpäästöisempien rakennusmateriaalien kehittämiseksi.

Vastuullisilla innovaatioilla jopa betoni saadaan vihertämään ja sorakuopat täyteen elämää

Hän odottaa, että uusiutuvien ja biopohjaisten polttoaineiden käyttö lisääntyy työmailla. Ongelmana voi jopa olla niiden saatavuus.

Työmailla käytetään yhä enemmän automaatiota ja sähköistämistä. Työkoneiden sähköistys ja automatisoituminen asettavat vaatimuksia akkuteknologian kehitykselle.

Kierto- ja jakamistalous tuovat mukanaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Viimeiseksi Tähkänen on nostanut trendilistalleen kompensoinnin. Kun siitä päästään yksimielisyyteen, se määrittää hinnan päästövähennykselle ja sille mitä ja miten voidaan kompensoida. Riskinä on se, että kun tiedetään päästövähennystoimenpiteiden maksimihinta, voivat yritykset laskelmoida, onko halvempaa hoitaa asia kompensaatiolla kuin parantamalla toimintaansa.

Muutos vihreämpään tulevaisuuteen on jo alkanut

Muutos tapahtuu Tähkäsen mukaan vääjäämättä ympäristösääntelyn kiristyessä. Ilmasto-osaaminen tulee muun muassa EU:n vihreän rahoituksen taksonomian ja uuden kaavoitus- ja rakentamislain ympäristövaatimusten myötä osaksi kaikkea liiketoimintaa jo lähivuosina.

Ylva teki EU:n ensimmäisen taksonomia-analyysin kiinteistöilleen ja huomasi monta ihmeellisyyttäkin kriteereissä

Suomi ohjaa merkittävän osan EU:n elvytysrahasta vihreään siirtymään. Tähkäsen mielestä tätä rahaa tulisi ohjata kiinteistö- ja rakennusalalla sellaisiin ratkaisuihin, jotka mahdollistavat saman elämisen ja asumisen laadun vähemmillä päästöillä

Isot systeemiset muutokset luovat uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Uutta liiketoimintaa syntyy erityisesti kiertotalouteen.

”Ilmasto-osaamista on lisättävä kaikilla sektoreilla ja erityisesti konsulttitoiminnassa tässä on iso kasvumahdollisuus”, hän sanoo.Uudistuvat liiketoiminta- ja tuotekehitysprosessit edellyttävät onnistuakseen uudenlaisia vihreän rahoituksen ratkaisuja ja kehityksen mahdollistavaa lainsäädäntöä. Esimerkiksi kiertotalouden osalta tarvitaan säädöspäivityksiä, sillä nyt osa säädöksistä jopa vaikeuttaa toimintaa.

Rakennusteollisuuden laatiman vähähiilisyyden tiekartan perusskenaarion mukaisessa maailmassa vuonna 2035 rakennetussa ympäristössä käytettyjen materiaalien ja energiankäytön päästöt ovat lähes samansuuruiset, sillä energiasektorin toimenpiteet vähentävät energiankäytöstä aiheutuvia päästöjä merkittävästi. Itsestään tämä ei tapahdu, vaan kiinteistö- ja rakennusalan on tuettava näiden toimenpiteiden toteutumista.

Vihreä vallankumous alkoi rakentamisessa – kohta se on arkipäivää työmailla

Materiaalisidonnaisia päästöjä ei EU:ssä tällä hetkellä juuri pyritä ohjaamaan vaan pääpaino on Pohjoismaita lukuun ottamatta vielä energiansäästössä. Tietoisuus materiaalisidonnaisten päästöjen merkityksestä kasvaa Tähkäsen mukaan kuitenkin nopeasti. EU:ssa on käynnissä useita tähän liittyviä kehityshankkeita.

Ympäristöministeriö on esittänyt hiilijalanjäljen lisäämistä EU:n taksonomiakriteerehin. Tähkänen pitää Rakennusteollisuuden energia- ja ympäristöjohtaja Pekka Vuorisen tavoin kuitenkin epätodennäköisenä, että sinne tulisi ympäristöministeriön metodologian mukainen hiilijalanjälkilaskenta raja-arvoineen, vaan todennäköisesti laskenta perustuisi EU:n Level(s)-järjestelmään.

Ympäristötiedot tulevat mukaan jossain vaiheessa myös EU:n rakennustuoteasetukseen. Pilotteina toimivat tänä vuonna teräsrakenteet ja betonielementit. Kuva Ari Ilomäki, ympäristöministeriö.

Hiilijalanjälkilaskelmat tulevat uuteen kaavoitus- ja rakentamislakiin, mikä mahdollistaa rakentamisen ja rakennusten elinkaaren aikaisten hiilidioksidipäästöjen rajoittamisen vuoteen 2025 mennessä.

Lakiin tulee ilmastoselvitysvaatimus, joka tarkastetaan rakentamislupavaiheessa. Selvitys koskee rakennuksen koko elinkaaren ilmastovaikutuksia ja se pitää sisällään sekä hiilijalanjäljen että hiilikädenjäljen laskennan ja myös selvityisen energiantarpeesta.

Vaatimus ei koske alle 50 neliön suuruisia rakennuksia,  loma-asuntoja eikä teollisuus- ja korjaamorakennuksia.

Hiilikädenjäljella tarkoitetaan sellaisia ilmastohyötyjä, joita ei syntyisi ilman rakennusta. Näitä ovat tuotteiden ja materiaalien uudelleenkäyttö ja kierrätys sekä energianhyöntäminen ja ylimääräinen uusiutuva energia. Rakennus voi myös muodostaa pitkäikäisen hiilivaraston. Mukana on myös se mahdollisuus, että teollisuuden prosesseista voitaisiin napata hiiltä pois ja tehdä siitä rakennustuotteita. Sementtituotteiden karbonatisoituminenkin löyyy laskentaperusteina käytettävistä EN-standareista.

Hiilikädenjäljellä arvioidaan olevan edistävä vaikutus rakentamisen kiertotaloudelle ja se kannustaa sitomaan hiiltä rakennuksiin eli käyttämään puuta rakentamiseen.

Tavoitetta ohjataan asettamalla uudisrakennusten hiilijalanjäljelle raja-arvot. Raja-arvovaatimus ei koske korjausrakentamista eikä myöskään erillispientaloja. Silti myös pientaloille ja luvanvaraisille korjaushankkeille pitää tehdä ilmastoselvitys.

Selvitys koskeaa kaikkea mikä on tontin sisäpuolella. Matti Kuittinen sanoo, että  raportointi on jaettu kahteen osaan.  Ensinnäkin lasketaan rakennuksen hiilijalanjälki, jonka muodostaa kantava runko, täydentävät osat ja talotekniikka. Tätä koskevat päästörajat.

Sen lisäksi raportoidaan rakennuspaikan hiilijalanjälki, johon luetaan mukaan aluerakenteet ja kaikki maanalaiset rakenteet mukaan lukien paalutukset ja stabiloinnit. Näitä ei siis jätetä arvioimatta, mutta niille ei aseteta raja-arvoa.

Kuittinen muistuttaa myös, että rakennuksen hiilijalanjäljen arviointijakson pituus on eri asia kuin rakennuksen todellinen elinkaari. ”Käyttövaiheessa arvioidaan yleensä ensimmäiset 50 vuotta, koska mitä pidemmälle mennään tulevaisuudessa, arvioinnin epävarmuudet kasvavat. Tätä käytetään myös muissa Pohjoismaissa ja EU:n levels-menetelmässä.”

Tähkänen sanoo, että jokaiselta hankkeelta vaadittava hiilijalanjälkilaskenta auttaa muodostamaan käsityksen rakentamisen hiilijalanjäljen tasosta.

Hän arvioi, että raja-arvojen taso tulee aluksi olemaan 20 prosenttia pienempi kuin tyypillisessä rakennushankkeessa.

”Raja-arvoja asetettaessa on järkevää varautua siihen, että niitä tiukennetaan, kun teknologiat kehittyvät.”

Raja-arvoilla on Tähkäsen mukaan mahdollista vaikuttaa niihin toimijoihin, jotka eivät muuten parantaisi tekemistään.

”Ilman säädettyjä raja-arvoja materiaalilähtöisten päästöjen ei voida olettaa laskevan riittävästi”, Tähkänen sanoo.

Ohjauskeinoja tarvitaan Tähkäsen mielestä vielä lisää sekä valtion puolelta että kuntatasolla. Panu Pasanen Bionovasta esitteli BuildingfLife-ohjelman tilaisuudessa erilaisia ohjauskeinoja, joita Tähkänen on ottanut mukaan raporttiinsakin.

Valtio voi esimerkiksi ohjata vähähiilisyystavoitteita asettamalla sitä koskevia vaatimuksia julkisiin hankintoihin. Kunnat voivat vaikuttaa hiilijalanjälkeen asemakaavaan liitettävien rakennustapaohjeiden, tontinluovutusehtojen ja tontinluovutuskilpailujen kautta.

Ne voivat vaikuttaa hiilijalanjälkeen myös rakennuspaikan valinnalla. Vaikeilla paikoilla perustusten betonimääriä voi pienentää suosimalla keveitä rakennusmateriaaleja, kuten puuta.

Tähkänen sanoo, että uudisrakentaminen on hidas tie matkalla kohti hiilineutraalisuutta. Yhden prosentin vuosivauhdilla rakennuskannasta on uusiutunut vasta 30 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Purkamisen tahti on yhtä hidas eikä purkaminen ole Tähkäsen mielestä edes kestävyystavoitteiden mukaista.

”Yksinkertaisin tapa vähentää päästöjä on olla rakentamatta uutta ja hyödyntää vanhaa. Sitäkin kannattaa miettiä, voiko saman arvon tuottaa vähemmillä neliöillä”, hän sanoo.

Purkutarvetta voidaan pitkällä tähtäimellä vähentää rakentamalla muuntojoustavia rakennuksia. Varsinkin toimitilarakentamisen lyhytikäisyyteen vaikuttaminen on hyvä keino vähentää materiaalipäästöjä pitkällä aikavälillä. Kiertotalousajattelun kautta myös rakennusten purettavuutta ja rakennusosien uudelleenkäyttöä voidaan parantaa.

Energiapuhtautta parannettava tuotannossa ja korjaamisessa

Energian merkitys päästöjen vähentämisessä on yhä merkittävä, Tähkänen muistuttaa.

Rakentaminen ja rakennukset käyttävät noin 40 prosenttia Suomessa kulutetusta energiasta. 76 prosenttia rakennuskannan päästöistä syntyy olemassa olevien kiinteistöjen käytöstä ja niistä merkittävin osa koostuu kaukolämmön tuotannosta. Myös merkittävät osa rakentamisen tuotesidonnaisista päästöistä muodostuu energiankulutuksesta eri osissa tuotantoprosessia.

Kiinteistöissä tapahtuu jo siirtymistä energian käyttäjästä energian tuottajaksi esimerkiksi aurinkopaneelien lisäämisen kautta. Uusiutuvan energian tuotanto halpenee ja biopolttoaineet yleistyvät. Osana vihreää siirtymää hallitus tukee nyt öljylämmityksen vaihtamista esimerkiksi maalämpöön.

Ympäristöministeriön viime vuonna julkistamassa pitkän aikavälin korjausrakentamisen strategiassa suositellaan tehostettavaksi energiatehokkuus- ja rahoitusneuvontaa korjaushankkeissa. Strategian mukaan fossiilisista polttoaineista luopuminen rakennusten lämmityksessä ja sähköntuotannossa leikkaa vuoteen 2050 mennessä olemassa olevien rakennusten päästöistä 40 prosenttia vuoteen 2020 verrattuna. Energiatehokkuuden parantaminen vähentää päästöjä 20 prosenttia ja 30 prosentin päästövähennys saadaan aikaan vanhojen rakennusten poistuman ja tilatehokkuuden parantamisen avulla.

”Vain päästöjä vähentämällä vähennetään päästöjä”, kiteyttää Miisa Tähkänen viestinsä. ”Ensimmäinen askel olisi, että koko rakennusalalla luovuttaisiin fossiilisten polttoaineiden käytöstä niin tuotteiden valmistuksessa kuin työmaallakin.”

Lisätty 21.4. Matti Kuittisen arviot ilmastoselvityksen teosta ja hiilijalan- ja -kädenjälkilaskelmista Vähähiilisen rakentamisen vuosiseminaarissa.

Lisätietoa: Torstaina ilmestyvässä Rakennuslehdessä teemana on ilmastonmuutos.

Lehdessä on juttu siitä miten materiaaliteollisuus, erityisesti sementti ja teräs, pystyvät laskemaan päästöjään.

Lehdessä pohditaan myös säästäisikö siirtyminen pilari-laatta-runkoon nykyisestä kantavat seinät- järjestelmästä laskea asuntorakentamisen sementin kulutusta.

Lehdessä kerrotaan myös yritysten parhaista vihreistä innovaatioista sekä esimerkkien kautta hiiljalanjäljen laskemisesta suunnitteilla olevan rakennuksen materiaalivaihtoehtoja vertailtaessa.

Kerromme myös miten Ruotsissa on edetty ilmastoasioissa ja esittelemme maan ensimmäisen hiilineutraalin rakennuksen.

Katsauksessa on mukana myös infrapuolen toimenpiteet päästöjen vähentämiseksi.

Tätä artikkelia on kommentoitu 9 kertaa

9 vastausta artikkeliin “Ilmastonmuutoksen torjunta ohjaamaan rakentamista – materiaaleilta vaaditaan vähähiilisyyttä ja kierrätettävyyttä ja koneilta päästöttömyyttä”

  1. Jos teillä on hallussa lakiluonnos, niin julkaiskaa se kokonaisuudessaan.

    1. Tästä käytiin vilkasta kommentointia vähähiilisen rakentamisen vuosiseminaarissa. Käsitteistö tosiaan kaipaisi uudistamista, jotta ei alettaisi puhua samalla tavalla epämääräisesti kuin elintarvepuolella ”kauramaidosta”. Geopolymeeri on yksi jo käytössä oleva vaihtoehto ja betoriinisanaakin ehdotettiin. Jussi Mattila Betoniteollisuudesta totesi, että betoni on määritelmällisesti sementtiin pohjautuva tuote.

      Toisaalta portlandsementti ei ole ainoa sementti eikä edes vanhin. Tulivuorituhkan ja sammutetun kalkin seosta kutsutaan roomalaissementiksi ja betoniteollisuus mielellään ylpeilee, että Pantheon on maailman vanhin betonirakennus. Ja puhutaanhan sitä lattioiden kohdalla akryylibetonistakin. Testaus- ja tuotestandardit perustuvat aitoon betoniin, joten betoriinien kohdalla voi tulla ongelmia.

      1. Tosiaan samalla kun puhutaan tästä betonin korvaavasta mystisestä uudesta aineesta, niin tulisi muistaa että jonkin tahon täytyy luoda tälle aineelle mitoitussäännöt ja tuotestandardit ennen kuin se voidaan ottaa käyttöön kantavissa rakenteissa. Tällaisiin pikku juttuihin on kulunut usein noin vuosikymmen kun professorit kinaavat toistensa kanssa. Nyt muotoseikait ovat näköjään unohtuneet, kuhan saadaan hyvä pössis päälle ja ollaan ”vihreitä”.

        Betoni on sementtipastalla toisiinsa sidotuista hienosta- ja karkeasta kiviaineesta koostuva aine, joka kovettuu ajan funktiona. Jos korvaan sementin erikeepperillä se ei tee lopputuloksesta erikeepper-betonia vaan silloin minulla on kasa kiviä, jotka on liimattu toisiinsa erikeepperillä. Sen kasan ominaisuudet eivät vastaa betonin ominaisuuksia eikä se ole betonia.

  2. Mihin nuo ”vihreän rakentamisen trendit” perustuvat? Ainakin Forecon Oyn mukaan puurakentamisen osuus on viimeisen 10 vuoden aikana laskenut merkittävästi, eikä käyrä näytä merkkejä muutoksesta. Samoin betonin käyttö on ollut viime vuodet nousussa. Eli taustat näissä ammattilaisille kohdistetuissa jutuissa olisi kiva saada esiin.

    Toinen itseäni askarruttamaan jäänyt asia oli se, että jutun mukaan kierrätyksessä ongelmallisimpia ovat mineraalipohjaiset tuotteet. Mihin tämä perustuu? Esim. tiili on täysin uusiokäytettävä ja samoin betoni voidaan käyttää uudelleen korvaamaan neitseellistä kiviainesta.

    1. Vihreää rakentamista on muukin kuin puurakentaminen. Betoniteollisuuskin on tehnyt asian eteen paljon, kuten tämän päivän jutussani rakentamisen vihreistä innovaatioista kerron. Jopa Ruduksen sorakuopat vihertävät.

      https://www.rakennuslehti.fi/2021/04/vastuullisilla-innovaatioilla-jopa-betoni-saadaan-vihertamaan-ja-sorakuopat-tayteen-elamaa/

      Olet oikeassa siinä, että puurakentaminen ei ole kasvanut ollenkaan samassa tahdissa kuin puheet siitä. Vuodesta 2015 sitä on kutistanut pientalorakentamisen hyytyminen ja asuntorakentamisen voimakas kerrostalovaltaisuus. Siksi en ottanutkaan juttuuni raportissa esitettyjä kohtia puurakentamisen kasvusta. Ne oli siihen otettu ympäristöministeriön raportista, jonka tyrmäsin jo jutussani, joka koski puurakentamisen edistämistä.

      https://www.rakennuslehti.fi/2021/03/analyysi-puurakentamista-on-edistetty-yli-25-vuotta-mutta-vasta-pakko-tuotti-tulosta/

      1. Samaa mieltä, että vihreäsrä rakentamisesta. Ympäristölle parempaa voidaan tehdä kaikilla materiaaleilla. Poimin sanan tuohon vain siksi, että että se oli kommentoimani kuvan otsikkona.

  3. Voi hel..ti tätä imastohysteriaa. Nyt jo mm. Helsingin tarjouspyynnöissä
    ties mitä ympäristöpuolen vaatimuksia sekä sähkökäyttöisten koneiden
    käyttövaatimuksia. Tällä suositaan isoja yrityksiä.
    Muutenkin nuo esim. RALAN ympäristösertifikaatit täyttä huijausta.
    Yritykset laittavat paperit kuntoon ja maksavat RALALLE maksut ja
    kaikki tyytyväisiä, mutta toiminta aivan samaa kuin ennenkin.

  4. Puhutaan sementin valmistuksen vähentämisestä, muttei esim. suurten kaupunkihankkeiden mittakaavasta. Pienemmillä paikkakunnilla pärjätään huomattavasti kevyemmillä rakenteilla. Jos ei keskitettäisi kaikkea toimintaa suuriin kaupunkeihin, ei tällaisia hankkeita tarvittaisi niin paljon. Mutta sehän ei vallitsevaan ideologiaan sovi.

    Lisäksi betonirakenteiden suunnitteluun liittyen voisi tarkastella sitä, tarvitaanko rautaa sellaista määrää kuin nykyisiin rakenteisiin tungetaan ja tarvitseeko betonin lujuuden olla niin suuri kuin yleensä on. 5% vähemmän sementtiä
    on 5% pois sementin valmistuksen päästöistä. Betoniteollisuus on kuitenkin säikytetty tekemään betonia, jossa nimellislujuudesta 37 tulee helposti yli 50. Joskus ennen tuollainen vaati betonirakenteilta ja niiden valmistukselta enemmän kuin K35 rakenteet.

Jätä kommentti

Viimeisimmät näkökulmat