Analyysi: Puurakentaminen on liian kallista, siksi sen edistämisessä siirryttiin pakkoon

Vuodesta 1994 asti jokainen hallitus on edistänyt puukerrostalorakentamista. Saavututukset ovat jääneet kauaksi tavoitteista, vaikka jopa energiamääräyksiin puu sai helpotuksia. Siksi uusiksi keinoiksi on otettu kaavoitus- ja rakentamislaki, joka ohjaa puun käyttöön, sekä julkiselle rakentamiselle asetetut tavoitteet puurakentamisen lisäämiselle.

Ensimmäiset puukerrostalot valmistuivat yli 20 vuotta sitten Helsingin Viikkiin. Valtavasta poliittisesta ja teknologisesta tuesta huolimatta puukerrostalorakentamisen riemuvoitto on saanut odottaa tulemistaan. Jopa Viikin yksinkertainen arkkitehtuuri oli liian vaikeaa ja kallista. Uusimmissa kohteissa mennään sitten jo minimalismin äärirajoilla.

Onko puurakentaminen puupäiden puuhastelua, narulla työntämistä vai hurmahenkistä vihreällä aallolla ratsastamista? Rakennuslehdessä on käytetty vuosien varrella noita kaikkia ilmauksia.

On puhuttu myös poliittisesta pelistä, jossa sääntöjä muutetaan yhtä materiaalia suosivaksi. Mutapaini puun ja betonin välillä on ollut kovaa. Vaikka osapuolet ovat välillä halunneet viheltää sen poikki, on se yltynyt aina uudestaan, kun johtajat ovat vaihtuneet.

Puurakentamisen edistämisohjelmia on riittänyt:

Puurakentamisen teknologiaohjelma 1995–98, Puun vuosi 1996, Puun aika 1997–2000, PuuSuomi -toimintaohjelma 1998–2005, Puurakentamisen edistämisohjelma 2004–2010, Metsäalan strateginen ohjelma 2011–2015, Kansallinen metsäohjelma 2015, Puurakentamisen ohjelma 2016-2022.

Poliittinen tahto tehdä Suomesta puurakentamisen mallimaa on ollut kova, mutta tuloksia on tullut hitaasti.

Jokainen hallitus on edistänyt puurakentamista vuodesta 1994 – tuloksia alkaa vihdoin näkyä

Puukerrostalorakentamisen edistäjät ovat joskus itsekin turhautuneet työhönsä. Puuinfossa työskennellyt tekniikan tohtori Markku Karjalainen sanoi vuonna 2012, että jos puukerrostalorakentamisen läpimurtoa ei tapahdu nyt, niin sitä ei tapahdu koko hänen elinaikanaan.

”Sitten voimme tunnustaa, että tämä on surkea ala emmekä saa asioita eteenpäin.”

Vuonna 2016 kaksi merkittävintä puurakentamisen edistäjää, Tekesin pääjohtaja Veli-Pekka Saarnivaara ja VTT:n pääjohtaja Erkki Leppävuori olivat Rakennuslehden haastateltavina.

Molemmat olivat pettyneitä. ”Narulla ei voi työntää”, Saarnivaara toisti jo 1990-luvulla esittämänsä teesinsä.

”Puuta ei pitäisi tyrkyttää joka paikkaan vaan pitäisi miettiä, missä sen todelliset vahvuudet ovat”, hän sanoi ihmetellen puurakentamiseen liittyvää hurmahenkeä.

Myös Leppävuori piti siihenastisia tuloksia pettymyksenä. ”Liiketoiminnan kilpailun näkökulmasta ei onnistuttu, mutta onnistutaanko nyt sitten poliittisen tuen kautta?”

Näin näyttää käyvän, sillä ainakin julkisuuspelin puurakentajat ovat voittaneet kirkkaasti. Puukerrostalojen markkinaosuus on kuitenkin yhä mitätön ja pientalorakentamisen alamäki rokotti tuota puun dominoimaa markkinaakin. Nyt näyttää kuitenkin paremmalta. Korona lisäsi pientalojen kysyntää ja uuteen kaavoitus- ja rakentamislakiin lobatut puurakentamista suosivat hiilijalanjälki- ja kierrätysvaatimukset ovat saaneet monet isot rakennusliikkeet lähtemään puukerrostalojen rakentajiksi. Pakon edestä, kuten Lujatalossa sanottiin.

Poliittista tukea puurakentamiselle oli tullut jo yli neljännesvuosisadan niin teknologiaohjelmiin ja puun edistämisohjelmiin osoitettujen rahojen kautta kuin muuttamalla pelisääntöjä puulle suosiollisemmiksi. Esimerkiksi energiamääräyksiin annettiin 2010-luvulla ensin hirrelle ja sitten kaikille massiivipuurakenteille helpotus u-arvovaatimuksiin.

Massiivipuun käyttöä päätettiin vuonna 2017 edistää antamalla sille sama poikkeus u-arvovaatimuksista kuin hirsirakenteillekin. CLT:stä voi tehdä nyt 23 senttiä paksun ulkoseinän ilman eristeitä.

Eniten on tehty palomääräysten helpottamiseksi. Vaikka rakentamisessa muuten vannotaan nyt elinkaariajattelun ja muuntojoustavauuden nimiin, puurakentamisessa tärkeäksi nousi toiminnallinen paloluokitus, jolla saatiin lievennettyä vaatimuksia.

Muutamissa kunnissa, kuten Pudasjärvellä, puu on tehty ainoaksi sallituksi materiaaliksi julkisissa hankinnoissa. Monissa kunnissa puuta on suosittu hienovaraisemmin keinoin.

Pudasjärvelle nousee parhaillaan hirsirakenteinen Hyvän olon keskus. Siihen sijoittuvat muun muassa sote- ja nuorisopalvelut. Kuva: Pudasjärven kaupunki / Juha Nyman

Sitä ei voi kiistää, etteikö puurakentamisen kehittämiselle ole ollut selvä tarve, sillä Suomella on yhtä isot metsävarat kuin Yhdysvaltain pohjoisissa osavaltioissa, joissa puurakentaminen on valtavirtaa ja betoni on haastaja.

Puurakentamista oli pakko kehittää

1960-1970-lukujen rakentamista dominoi meillä betoni. Betonijätti Partekin toimitusjohtaja oli kauppa- ja teollisuusministerinä, joten kyllä silloinkin osattiin poliiittinen vaikuttaminen.

1980-luvulla teräs nousi haastajaksi toimistorakentamisessa ja sekä betoni- että terästeollisuus kehittivät rakennejärjestelmiä yhteistyössä rakennusliikkeiden kanssa. Puupuoli veteli hirsiä.

Teknillisessä korkeakoulussa puurakentaminen ei ollut kiinnostanut opiskelijoita edes sen vertaa, että puurakenteiden erikoiskurssia olisi pystytty järjestämään.

Kun Teknologian kehittämiskeskus Tekes perustettiin vuonna 1983, sen rakennusteknologian jaoksen päällikkönä aloitti VTT:ssä puurakentamista tutkinut Erkki Leppävuori. Hän yritti nostaa puun asemaa.

”Pidimme rimaa pidettiin muita alempana, että saisimme rakennusalan innostumaan”, hän kertoi.

Kolmea suurta metsäjättiä puurakentamisen kaltainen kotimainen näpertely ei kuitenkaan kiinnostanut, koska raha tuli vientiin menevistä massatuotteista.

1990-luvun lamavuosina puu oli vahvasti yliedustettuna Tekesin teknologiaohjelmissa. Puun esilletuomisessa oli Saarnivaaran mukaan selvää tarvetta, mutta myös poliittista työntöä.

Nelivuotisen puurakentamisen teknologiaohjelman läpimurto oli, kun VTT:n palolaboratoriossa puurungon kestävyys täytti hyvin tunnin palonkestovaatimuksen. Sen pohjalta käynnistyi suunnittelu kolmekerroksinen puutalon rakentamiseksi Helsingin Viikkiin vuonna 1995.

Arkkitehtuuritoimisto Mauri Mäki-Marttusen suunnitelma sai kiitosta. Puuta oli käytetty luonnollisella tavalla ja isot lasipinnat loivat raikkaan kokonaisuuden.

Näyttävän referenssin ja ympäristöarvojen nousun arvioitiin lisäävän puun suosiota ja jopa vientimahdollisuuksia.

Poliitikot rakastuivat suomalaiseen puuhun

Marraskuussa 1994 rakennusneuvos Eero Väänänen jätti ministeri Mikko Pesälälle mietinnön puurakentamisen edistämisestä rakentamisessa. Keskustalainen Pesälä ilmoitti valtioneuvoston ottavan sen pikaisesti käsittelyyn. Hän ei suinkaan perustellut sitä metsänomistajien eduilla vaan puurakentamisen viennin tärkeydellä erityisesti Saksaan. Tekes edellytti teknologiaohjelmiinsa aina tuollaista vientiperustelua.

Paavo Lipposen hallituksen hallitusohjelmaan otettiin puurakentamisen edistäminen ja sen jälkeen jokainen hallitus väristä riippumatta on jatkanut tehtävää.

Erkki Leppävuori ilmoitti VTT:n olevan valmis ottamaan kehittämisvastuuta puurakentamisen osalta.

Arkkitehti Unto Siikanen kirjoitti Suomen olevan puurakentamisen kehitysmaa, jolla olisi erittäin paljon opittavaa Keski-Euroopasta. Rakennuslehti otti asiakseen tuoda tätä osaamista Suomeen. Toimitusjohtaja Veikko Savolainen  järjesti Tekesin ja Puuinfon kanssa puurakentamisesta kiinnostuneille tutustumismatkoja Pohjois-Amerikkaa ja Keski-Eurooppaan.

Pohjois-Amerikassa puurakentamisen tehokkuuden takana ovat harjaantuneet kirvesmiesporukat, jotka pysyttävät rungot määrämittaisesta puutavarasta. Seinä kootaan tasolla (platform), josta se nostetaan sitten pystyyn.

Lähes kaikki puurakentamista myöhemmin harjoittaneet olivat näillä matkoilla mukana, ja virkamiehetkin kävivät katsomassa millaisia pakollisia sprinklausmääräyksiä on esimerkiksi Vancouverissa.

Metsäyhtiötkin heräsivät, sillä vaikka raha tuleekin niille sellupuusta, metsäkauppojen ehtona on, että metsänomistajan arvokkaalle tukkipuulle löytyy markkinoita. Silloin ajateltiin, että kotimaan kysyntä tasaisi sahatavaran viennin heilahteluja.

Hiilidioksidi herätti materiaalien välisen mutapainin

Betoniteollisuus alkoi 1990-luvulla kokea puun kilpailijakseen, mikä näkyi puuta vastaan kohdistuneina kirjoituksina. Se kiihtyi, kun puurakentajat alkoivat markkinoida puuta hiilidioksidia sitovana materiaalina, jonka käytöllä pelastetaan maapallo.

”Koemme parhaillaan suurta rakentamisen mediatapahtumaa. Puun käyttö rakentamisessa on yhtäkkiä havaittu lähes kansalliseksi kysymykseksi ja puun käyttöä esitetään lisättäväksi kaikessa rakentamisessa käyttökohteesta riippumatta”, kirjoitti TKK:n betonitekniikan professori Vesa Penttala.

Hänen mielestään väitteet puun ekologisuudesta eivät perustuneet tutkimustietoihin.

”Kummankin hiilidioksiditase on nolla pitkällä aikavälillä. Puun ekologinen imago rapistuu samaa tahtia kun puun maalipinnoitteetkin, jotka on valmistettu pääosin fossiilisista hiilivedyistä.”

Puukerrostalojen hän uskoi unohtuvan yhtä nopeasti kuin 1990-luvun taitteen terästalotkin. ”Puurakenteiden välipohjat ovat kevyitä ja värähtelevät niin, että rivakka huoneessa kulkeminen saa levysoittimen neulan hyppimään uraltaan.”

Leppävuori toivoi, että julkisuudessa käytävä mutapaini materiaalien välillä loppuisi. Esimerkkinä hän otti kirjoitukset, jossa kaikki rakentamisen virheet pantiin betonin syyksi. ”Tunteenomaisten purkausten siivittämänä moititaan sitten rakentajia siitä, ettei puuta käytetä.”

Kehotuksesta välittämättä Lohja Ruduksen valmisbetonitoiminnan johtaja Rauno Vaulamo julisti: ”Puuta on ehdotettu liian tunnepitoisesti asuinkerrostalojen runkorakenteeksi. Ilman kriittistä asennetta aiheutetaan taas Suomen rakentamisessa todella vakavia ongelmia. Puu ei ole ratkaisu asuinkerrostalojen ongelmiin. Päinvastoin puu tuo mukanaan uusia, ratkaisemattomia ongelmia.”

Sama mutapaini on jatkunut johtajien vaihduttua.

”Olemme turmion tiellä, jos on edullisempaa lobata kuin kehittää ja kilpailla”, kirjoitti Betoniteollisuus ry:n toimitusjohtaja Jussi Mattila jäsentiedotteen pääkirjoituksessa 22.6.2017. Materiaaleja mainitsematta hän ihmetteli, miten säädöksissä on voitu antaa perusteetonta kilpailuetua jollekin materiaalille ja toisen, kilpailukykyisemmän ja halutumman materiaalin käyttö on kielletty.

Kalleus oli tappaa puurakentamisen

Kaikesta tästä lobbauksesta ja kampanjoinnista huolimatta puukerrostalorakentamisen nousu oli päättyä alkuunsa. Ensimmäistä puukerrostaloa Helsingin Viikissä kehuttiin arkkitehtuuriltaan onnistuneeksi. Sen rakentaminen tuli kuitenkin niin kalliiksi, että sen seurauksena Rakennusliike S. Horttanaisen toimitusjohtaja Timo Horttanainen sai vuonna 1997 potkut. Yhtiön omistaneen Palmbergin toimitusjohtaja Risto Bonon mukaan erottamisen syynä olivat ylimitoitetut panostukset puurakentamisen kehittämiseen.

Bonon kiteytti käsityksensä puurakentamisesta seuraavasti: ”Me emme rakenna puusta emmekä betonista vaan rahasta.”

Puukerrostalot eivät tehneet läpimurtoa myöskään Ylöjärven asuntomessuilla vuonna 1997. Sodankylään tehdyt puukerrostalot olivat suorastaan fiasko ääneneristykseltään, mikä olikin pitkään puukerrostalojen arin paikka. Amerikasssa se hoidettiin kokolattiamatoilla.

Vuonna 1998 Skanska teki Suomen ensimmäiset (ja pitkään aikaan viimeiset) puurakenteiset kovan rahan kerrostaloasunnot Lahden Puu-Paavolaan. Ensimmäisen talon runko tehtiin elementeistä ja seuraavat amerikkalaisella platform-tekniikalla. Kokemukset eivät kuitenkaan kannustaneet Skanskaa jatkamaan puurakentajana varsinkin, kun harjaantunut työporukka lähti pian muihin tehtäviin.

Amerikassa puurakentamisen edullisuus perustuu käsityövaltaiseen, mutta erittäin tehokkaaseen platform-tekniikkaan, mutta Suomessa siihen ei ollut tekijöitä. Elementtipuolella puolestaan puuttui standardisointi, mikä oli betoniteollisuuden vahvuus.

Julkisessa puurakentamisessa tuli kaikkein isoimmat tappiot, joista NCC:n rakentama Lahden Sibeliustalo oli tunnetuin esimerkki. Myös Peab maksoi puurakentamisen oppirahoja. Vaativia puukohteita ei osattu suunnitella eikä rakentaa, koska kokemusta siitä ei ollut.

Isot ja näyttävät puurakentamisen referenssit tulivat kalliiksi myös metsäyhtiöille, sillä niiden edellytettiin sponsoroivan hankkeita. Kun Metsähallitus rakennutti Espoon Solvallaan luontokeskus Haltiaa, ei sponsoria heti löytynyt ja uhkana oli, että se olisi pitänyt rakentaa betonista. Stora Enso päätti sitten tehdä siitä itävaltalaisen tehtaansa CLT-tuotannon näyteikkunan. Rainer Mahlamäen suunnittelemat näkyvät puupinnat keräsivätkin kiitosta, sillä puurakentamisessa oli jo ehditty tottua siihen, että puu peitetään aina moneen kertaan kipsilevyillä.

Ulkomaalaisten omistamat kipsilevy-yhtiöt ovatkin Suomessa mitä lämpimimpiä puurakentamisen ystäviä. Kaikista näistä kipsilevyistä huolimatta Puuinfo levitti ”tutkimustietoa”, että asukkaat aistivat puun hyvän hengen kipsilevyjen altakin.

Puurakentaminen sai uutta vauhtia vuonna 2006, kun huoli ilmastonmuutoksesta nousi otsikoihin ja yleiseksi puheenaiheeksi. Nyt tieto siitä, että puu sitoo hiilidioksidia nousi uuteen arvoonsa ja puurakentamisen kovimmaksi markkinointivaltiksi. Samalla ilmaston lämpeneminen kasvatti entisestään metsiä eli ilmastonmuutoksesta tuli tuplahyöty. Tai oikeastaan jopa triplahyöyty, kun Suomessa keksittiin, että puun polttamisen aiheuttamasta hiilidioksidista ei tarvitse välittää, kun puu nimitetään uusiutuvaksi energiaksi, biopolttoaineeksi.

Kun puurakentamisen edistämisen keskeisin syy oli ollut Suomen metsien hyödyntäminen, niin nyt ilmastonmuutoskeskustelu käänsikin sen itävaltalaisen puun tuonnin edistämiseksi. Läpimurtotuotteeksi osoittautui juuri itävaltalainen CLT, sillä suomalaiset pienet tehtaat eivät ole pystyneet vastaamaan hintakilpailuun.

Uusin puuohjelma on onnistunut tärkeimmässä

Onko puurakentamisen edistäminen sitten vihdoinkin tuottanut tulosta? Vastaus on kyllä ja ei, selviää ympäristöministeriön viimeisimmälle puurakentamisen ohjelmalle tehty väliraportti.

Määrissä mitattuna ei vielä menestyksestä voi puhua. Vuonna 2015 käynnistynyt kerrostalobuumi jopa vähensi puun käyttöä rakentamisessa, koska puun vahvin alue pientalorakentaminen hiipui. Puukerrostalorakentaminenkin kuitenkin kasvoi, joskin määrät ovat vielä pienet ja matkaa 10 prosentin tavoiteltuun markkinaosuuteen on vielä paljon.

Turun Linnanfältin puutaloalue on rakennettu teollisesti. Silti asunnoista tuli NCC:n mukaan aivan liian kalliita betonitaloihin verrattuna. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Ohjelma on väliarvioinnin mukaan vaikuttanut yleiseen keskusteluun, asenneilmapiiriin ja tietoisuuteen puurakentamisesta. Ohjelman konkreettisina vaikutuksina  nähdään rakennushankkeiden eteneminen julkisella sektorilla. Tavoitteena on, että puurakentamisen markkinaosuus kaikesta julkisesta uudisrakentamisesta on 31 prosenttia vuonna 2022 ja 45 prosenttia vuonna 2025.

Hallituksen hurja tavoite – liki puolet julkisesta rakentamisesta puuta vuonna 2025

Tuo poliittinen vaikuttaminen alan sääntelyyn ja toisaalta julkiseen rakentamiseen on varmaan ohjelman tärkein anti. Vihreä ympäristöministeri saattaa paheksua metsäyhtiön hakkuita biodiversiteettiin vetoamalla, mutta on hiljaa, jos osa puista käytetäänkin puurakentamiseen.

Yksityisellä puolella tilanne on toinen, sillä vaikka puurakentamisen edistämisen painopiste on asuinkerrostaloissa, on puusta rakennettu vain tilaajan vaatimuksesta, ei ostajien tai rakennusliikkeiden omasta halusta. Gryndikohteita ei juuri ole. Niitä on kuitenkin tulossa. Puukerrostalorakentamiseen lähtenyt YIT suunnittelee toiseksi kohteeseen omaperusteista kerrostaloa Tampereelle. Sen ennakkomarkkinointi on ollut lupauksia antava.

Vihreä vallankumous alkoi rakentamisessa – kohta se on arkipäivää työmailla

Skanska on ilmoittanut harkitsevansa paluuta puurakentajaksi. Syy on sama kuin YIT:llä ja monella muullakin rakennusliikkeellä eli uusi kaavoitus- ja rakentamislaki, jonka hiilijalanjälkivaatimukset suosivat puukerrostalorakentamista.

Betonirakentajien suurin pelko, että ympäristöministeriö onnistuisi viemään puurakentamisen edistämisen hiilijalanjälkilaskelmien muodossa myös EU:n taksonomiakriteerehin raja-arvoineen, ei näytä kuitenkaan toteutuvan. Kestävän rakentamisen rahoituksen esteeksi ei siten tule se, että rakennusta ei tehdä puusta.

Kotimaisissa hiilijalanjälkilaskelmissa on silti aikamoinen pähkinä purtavaksi. Suunnittelijoiden ja rakennusliikkeiden kokemukset hiilijalanjälkilaskelmin tehdyistä vertailuista ovat yksiselitteiset: betoni korvautuu puulla ja puurakenteista vahvimmalla näyttää olevan CLT, ja jos hinta otetaan huomioon, niin nimenomaan ulkomaalainen CLT.

Ympäristöasiat ovatkin eniten pinnalla tänään, kun hiilijalanjäljellä pitää perustella materiaalien valintoja.

Ympäristöministeriö on todennut nelikerroksisen puukerrostalon saavuttavan rakentamisvaiheessa 40 prosenttia pienemmän hiilijalanjäljen kuin betonikerrostalo. Kun rakennusta katsotaan myös käytetyn energian osalta, on ympäristöministeriön esittämissä laskelmissa puukerrostalo 10–40 prosenttia betonikerrostaloa vähähiilisempi.

Kun VTT vertaili vuonna 2017 lähes samanlaisia puu- ja betonikerrostaloja, betonikerrostalon hiilijalanjälki oli noin 1,75-kertainen vastaavanlaiseen puukerrostaloon nähden.

Betoniteollisuus puolestaan viittaa mielellään Sitran tutkimukseen, jossa tarkasteltiin puukerrostalon elinkaaren aikaista hiilijalanjälkeä vastaavaan betonielementtitalon hiilijalanjälkeen.

”Rakennusvaiheessa syntyneen eron ansiosta puu- ja betonikerrostalon välinen päästöero on elinkaaren pituudesta ja rakennuksen energiatehokkuudesta riippuen 5–11 % puurakenteen eduksi.”

Ero on jo sen verrran pieni, että silloin keskustelu voidaan kääntää hintaan, kestävyyteen ja muihin laatutekijöihin. Miksi maksaa energiataloudeltaan, elinkaareltaan tai jopa arkkitehtuuriltaan heikommasta kohteesta enemmän?

Puulla on syynsä, mutta myös hintansa

Hinta on rakentamisessa ollut aina keskeinen valintaperustelu ja kun se yhdistetään laatuun, on se perinteisesti nähty tärkeimmäksi. Mikä siis on puurakentamisen todellinen kilpailukyky? Sitä pohditaan muun muassa Skanskassa. Ikean kanssa tehtävien BoKlok-talojen kautta Skanska on jo mukana puukerrostalorakentamisessa. Siinä teknisenä ratkaisuna on suuret tilaelementit, jotka tuodaan Virosta ja pinotaan virolaisella työvoimalla työmaalla. Kotimaista on vain tontti. Tuotanto on kuitenkin hyvin kustannustehokasta, kuten Ikealta sopii odottaakin.

Tällaiset läpeensä teolliset ratkaisut, joihin kaavoittaja tai ostaja ei voi asettaa mitään omia ehtojaan, näyttävät olevan ainoa keino millä puu pystyy kuromaan umpeen betonin hintaeroa. Rovaniemellä opiskelija-asuntokohteessa tilaelementtejä päällekkäin latomalla päästiin jo lähelle betonirakentamisen kustannustasoa. Muuten ollaan kymmeniä prosentteja kalliimpia.

Keskustelematta on kokonaan jäänyt, mitä tällainen äärimmilleen pelkistettty arkkitehtuuri vaikuttaa pidemmän päälle kaupunkikuvaan. Jos talot ovat kovin monotonisia, rapautuuko puukerrostalojen maine samalla tavalla kuin aikoinaan betonielementtitalojen? Ja onko puukerrostalojen elinkaari yhtään sen pidempi kuin  1970-luvun lähiöiden?

Massiivipuusta tehty vuokratalokohde Puukuokka Jyväskylässä palkittiin arkkitehtuurin Finlandialla. Se edustaa siis parasta mitä puusta on Suomessa tehty.

Ympäristöministeriön tilaamassa väliraportissa kustannusasiat sivuutettiin lähes täysin. Vaarana tällaisille tilaustöinä tehdyille konsulttiraporteille onkin aina se, että niihin valitaan tutkimuksia ja referaatteja, jotka miellyttävät tilaajaa. Esimerkiksi Rakennuslehden ainakin kymmenestä puurakentamiseen hintaa käsittelevästä jutusta valittiin se yksi ainoa, jossa puun todettiin olevan betonirakentamista edullisempi – Ruotsissa. Tällä perusteella raportissa sitten moitittiin julkisuutta siitä, että puurakentamisen kalleudesta on annettu väärä kuva. Niinkin kokeneen puurakentamisen pioneerin kuin Rakennusliike Reposen puu- ja betonirakentamisesta tehty kustannusvertailu jätettiin mainitsematta.

Toistokaan ei auta – Turun Linnanfältin kaltainen puurakentaminen on yhä 10-20 prosenttia betonirakentamista kalliimpaa

”Puukerrostalolle ei riitä, että se olisi yhtä edullinen rakentaa kuin betonitalo. Sen tulisi olla hieman betonitaloa halvempi, koska sen pitkäaikaiset huoltokustannukset ovat kalliimmat”, Reposen toimitusjohtaja Mika Airaksela sanoi Rakennuslehden haastattelussa vuonna 2011.

(Oikaisu: Airaksela ilmoitti 25.3., että hän oli väärässä ja nykytiedon mukaan huoltokustannuksissa ei ole eroa.)

Hän uskoi, että tähän vielä päästään. Silti Helsingin Kuninkaantammen vertailukohteiden jälkeen hän joutui vuonna 2016 toteamaan, että betoni on yhä puuta selvästi halvempi. Periaatteellista syistä Airaksela ei ollut valmis ostamaan itävaltalaista CLT:tä kuroakseen eroa kiinni.

Puukerrostalo tulee betonitaloa kalliimmaksi – tappiotyöt karkottaneet rakentajia

 

Arassakin on mitta tullut täyteen puukerrostalojen kalleudelle. Linja on, että yli kuusikerroksia kohteita ei enää rahoiteta, koska siitä ylöspäin mentäessä kustannukset kasvavat liikaa. Joensuun Ellin 14-kerroksinen puukerrostalo jää siten viimeiseksi Aran rahoittamamaksi korkeaksi puukerrostalokohteeksi, sillä Ara on saanut tarpeekseen puukerrostalojen ennätyskokeiluista, joilla on haettu ennen kaikkea julkisuutta.

Pääosa puukerrostaloista tehdään  Ara-hankkeina. Määrä on kuitenkin hämmentävän pieni. Vuosittain tehdään 4–6 Ara-kohdetta puusta, ja niissä on ollut yhteensä keskimäärin vain 100–150 asuntoa. Eli koko vuosituotannon määrä on ollut 200–300 asunnon tuntumassa. Ympäristöministeriön raportissa puhutaan huomattavasti korkeammista luvuista, yli tuhannesta asunnosta, mikä sekin on murunen kerrostalorakentamisen kokonaismäärään nähden.

”Puukerrostalot eivät tule koskaan syömään pois betonirakentamista, turha pelätä, mutta se on vaihtoehto”, sanoi Aran rakennuttamisjohtaja Vesa Ijäs vuonna 2019 Rakennuslehden haastattelussa.

Puukerrostalojen perusongelma on yhä se, että niiden arkkitehtuurissa ei voida käyttää hyväksi puun vahvimpia ominaisuuksia, kuten veistettävyyttä, koska se tulisi aivan liian kalliiksi. Kohderyhmänä oleville Aran vuokra-asukkaille betonitalokin olisi usein liian kallis, jos vuokra pitäisi maksaa omilla tuloilla. Myös opiskelija-asuntoja on rakennettu paljon puusta, mutta niissä pääosan vuokrasta maksaakin yhteiskunta.

Kunnat ovat voineet tasoittaa kustannuseroa luovuttamalla puurakentamiseen edullisia tontteja. Rakennusliikkeet puolestaan ovat huomanneet, että jotta ne saisivat tontteja tonttikilpailuissa, pitää niiden ryhtyä puurakentajiksi. Reposessa tämä huomattiin ehkä ensimmäisenä. Sitä ennen yhtiö oli betonirakentaja.

”Ara ei tue enää ylikorkeiden puukerrostalojen rakentamista” – viraston rakennuttamispäällikkö on saanut tarpeekseen ennätyskokeiluista

Lobbaustyö on onnistunut liiankin hyvin

Puurakentamisen ohjelman päällikkö Petri Heino ympäristöministeriöstä on tehnyt hyvää lobbaustyötä poliitikoiden kanssa eikä hän ole ainakaan vielä yhtä turhautunut kuin edeltäjänsä Karjalainen.

”Puurakentamisen kehittymisessä on nähtävissä fear of missing out -vaihe. Alan yritykset tekevät onnistuneita kohteita, kysyntä on suurta, ja rakentamista kehitetään suurella volyymillä niin yrityksissä kuin tutkimuslaitoksissakin. Rakennusalan yritykset pohtivat, mitä puurakentamisen lisääntyminen tarkoittaa heidän kannaltaan”, Heino sanoi raportin tiedotteessa.

”Puurakentamisen ohjelma on tukenut ympäristöministeriön kehityshankkeita, joilla on uudistettu rakentamisen olennaisiin teknisiin vaatimuksiin liittyviä säädöksiä. Näin ohjelma on edistänyt rakentamisen kehittymistä ja sääntelyn selkeyttä, purkanut esteitä sekä parantanut puurakentamisen kilpailukykyä erityisesti kerrostalorakentamisessa.”

Seuraavien kahden vuoden aikana tavoitteena on puun käytön lisääminen kaupunkirakentamisessa ja julkisessa rakentamisessa sekä suurten puurakenteiden lisääminen.

Helsingin pääkirjasto Oodi oli erinomainen kohde hybridirakennuksesta, jossa puu löysi paikkansa teräksen ja betonin rinnalla. Seuraava samanlainen hybridikohde on Helsinki-Vantaan lentokentän T2-halli, jossa puu muodostaa samanlaisen näyttävän katoksen kuin Oodissakin. Näissä huippukohteissa ei ole tarvinnut olla huolissaan hinnasta.

Arkkitehtitoimisto ALAn sunnittelema Helsingin keskustakirjasto Oodi on saanut paljon kansainvälistä näkyvyyttä. Se on hybridirakenne, jossa puuta on käytetty siinä missä on puu on parhaimmillaan eli näkyvänä, helposti eri muotoihin taipuvana pintana. Kuva: Rejlers

Vienti on kuin jäänteenä Tekesin ohjelmista mukana Puurakentamisen ohjelmassa. Tärkeämpää olisi kuitenkin ulkomaisen CLT:n ja virolaisten tilaelementtien korvaaminen kotimaisella, jotta perusajatus Suomen metsien hyödyntämisestä toteutuisi. Puun hiilijalanjälkihyödytkin voivat mennä hukkaan pitkien kuljetusten vuoksi.

Väliraporttiin on päässyt mukaan McKinseyn raportin realistinen tulevaisuudenkuvaus vuodelta 2020. Siinä tulevaisuus on muullakin kuin puulla, esimerkiksi sillä että valitaan oikeat materiaalit oikeaan paikkaan ja käytetään myös hybridiratkaisuja:

”Globaalit pyrkimykset kohti hiilineutraliteettia asettavat paineita myös rakentamiselle vähentää sen hiilipäästöjen määrää. Yhtenä osana tätä on rakennusmateriaalien kehitys, jonka kautta haetaan pienempää hiilijalanjälkeä. Tässä olennaisia tekijöitä ovat perinteisten materiaalien kuten sementin innovaatiot sekä kevyempien materiaalien parempi hyödyntäminen. Näihin kuuluvat mm. kevyemmät teräsratkaisut ja ristiin liimattu massiivipuu (CLT). Uusien materiaalien nähdään edistävän teollistuvaa rakentamista helpompien tehdasrakenteisten moduulien tuotannon kautta.”

Mikä on puurakentamisen ilmastovaikutus?

Ydinkysymys puurakentamisen suosimisessa on tänään se,  pelastetaanko sitä käyttämällä maapallo eli vähentääkö puurakentaminen ilmastopäästöjä.

Asia ei ole niin yksinkertainen kuin mikä on siitä annettu kuva. Puun ilmastovaikutuksien tarkastelussa keskeinen käsite on korvauskerroin. Puun korvauskerroin kertoo minkä verran voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä, kun puulla korvataan energiaintensiivisiä materiaaleja, kuten terästä ja betonia. Korvauskertoimen ollessa positiivinen vähentää puun käyttö kasvihuonekaasupäästöjä ja vastakkaisesti negatiivinen kerroin lisää kasvihuonekaasupäästöjä.

Korvauskertoimen laskennassa huomioidaan puun ja kilpailevien materiaalien elinkaarten aikaisten hiilijalanjälkien lisäksi se, minkä verran puutuotteen energiakäyttö elinkaarensa lopussa korvaa fossiilisia polttoaineita energiantuotannossa.

Suomessa puun korvauskertoimeksi on laskettu 1,1 hiilitonnia,  Kanadassa 0,54 hiilitonnia ja Sveitsissä  0,35-0,53 hiilitonnia. Kertoimien suurta vaihtelua selittävät eriävät laskentamenetelmät, taustaoletukset, kuten puun korvaamat rakennusmateriaalit, ja tarkasteltavan ajanjakson pituus sekä maakohtaiset erot.

Samanlaiset maakohtaiset erot tulivat esiin, kun jokainen EU-maa sai valita mikä on puun energiamuotokerroin. Suomessa puun polttamista suosittiin selvästi voimakkaimmin. Kerroin on 0,5, kun se Saksassa on 1,2 ja Espanjassa 1,0 eli sama kuin Suomessa kivihiilelle. Ympäristöjärjestötkin ovat ottaneet kantaa puun polttamista vastaan, mutta Suomessa polttaminen lasketaan hyväksi puun hiilikädenjäljessä.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/artikkeli-1.389088

Korvauskerroin ei ole vakio vaan se pienee puulla tulevaisuudessa, kun muut materiaalit parantavat hiilijalanjälkeään.

Suomen ilmastopaneelin perustajiin kuuluva professori Jyri Seppälä Suomen ympäristökeskuksesta sanoi Green Building Councilin Building Life -webinaarissa 25.3.2021, että Syke selvittää parhaillaan, mikä on puurakentamisen nettovaikutus, sillä vaikka puu sitoo hiiltä, metsien hakkuut vastaavasti pienentävät hiilinielua. Myös Gaia on tehnyt vastaavaa vertailua ja tulokset ovat alustavien tietojen mukaan saman suuntaiset.

Tarkastelussa ratkaisevaa Seppälän mukaan on se, mikä on tarkastelun aikajänne.  Lyhyellä tähtäimellä hiilinielumenetykset ovat isot, mutta sadan vuoden jänteellä tilanne voi olla toinen.

”Jotta puun hiilivarasto näkyisi hiilikädenjäljessä, puurakennuksilta edellytetään vähintään sadan vuoden käyttöikää, jotta puutalo sitoisi riittävän pitkän aikaa hiiltä varastovaikutuksen aikaansaamiseksi. Lisäksi edellytyksenä on, että puu on otettu kestävästi hoidetusta metsästä eli kaadetun puun tilalle kasvaa metsässä uusi puu rakennuksen elinkaaren aikana”, ympäristöministeriön erikoisasiantuntija Ari Ilomäki kertoi Rakennuslehden haastattelussa kuukausi sitten.

Kysymykseen pitäisikö puurakentamista tukea ilmastosyistä, jotta hintaero betoniin saataisiin kutistettua, Seppälä sanoi, että paljon isompi asia kuin se mitä materiaalia käytetään, on se miten voimme hyödyntää kerran käytettyjä materiaaleja.

Myös energiatehokkuutta hän piti äärimmäisen tärkeänä, vaikka juuri siinä massiivipuulle on annettu helpotuksia.

Uusia edistämiskeinoja tulossa

Uuteen kaavoitus- ja rakentamislakiin tulevat hiilijalanjälkilaskelmat, joiden raja-arvot tarkastetaan pakollisessa ilmastoselvityksessä rakennuslupavaiheessa ja muille materiaaleille kuin puulle asetetttavat kierrätysvelvollisuudet vuoteen 2025 mennessä eivät näytä jäävän viimeiseksi keinoksi parantaa puun asemaa.

Puurakentamisen kilpailijoille tulee kallis ja ongelmallinen kierrätysvelvollisuus

Uusin, maaliskuussa 2021 tehty ehdotus koskee päästökauppaa.

Ympäristöministeriö tilaama ja Aalto-yliopiston taloustieteen työryhmän ehdottama rakennusmateriaalien päästökauppa tekisi todennäköisesti puurakentamisesta nykyistä kannattavampaa.

”Se muuttaa materiaalien suhteellista hintaa, ja todennäköisesti halventaa puuta suhteessa betoniin”, arvioi Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Liski.

Lue lisää päästökauppaehdotuksesta:

Työryhmä ehdottaa rakennusalan hiilijalanjäljen pienentämistä päästökaupalla – parantaisi puurakentamisen kannattavuutta

Kunnatkin edistämään puurakentamista

Valtio voi ohjata vähähiilisyystavoitteita asettamalla sitä koskevia vaatimuksia myös julkisiin hankintoihin. Kunnat voivat tehdä samoin. Valtaosa kunnista on keskustan valtapiiriä tai isoja kaupunkeja, joissa vihreät ovat vahvoilla, joten halukkuus varsinkin puurakentamista edistäviin päätöksiin on iso.

Kunnat voivat kaavoitusvallan ja tonttiomaisuuden haltijoina käyttää monia keinoja. Kunnat voivat esimerkiksi vaikuttaa hiilijalanjälkeen asemakaavaan liitettävien rakennustapaohjeiden, tontinluovutusehtojen ja tontinluovutuskilpailujen kautta. Näin on monissa kunnissa jo tehty. Rakennusliikkeiden intoa lähteä puukerrostalorakentajiksi selittää se, että ne eivät halua olla ulkona tästä tontinjaosta.

Ympäristö- ja elinkaarikriteerejä on käytetty tontinluovutuskilpailuissa esimerkiksi Porvoossa, Tampereella ja Vaasassa. Kriteereinä on ollut ehdotuksen viherkerroin, energialuokka ja elinkaaren hiilijalanjälki. Espoon kaupunki on tarjonnut puurakenteisille kohteille arvokkaita tontteja. Tampereen kaupunki puolestaan tarjosi merkittäviä alennuksia puurakenteisten kohteiden maankäyttökorvauksiin. Kuntalaiset siis subventoivat ehkä tietämättäänkin puurakentamista.

Pudasjärven kaupunginvaltuusto teki jo vuonna 2016 yksimielisen periaatepäätöksen suosia kaikessa julkisessa rakentamisessa puurakentamista. Kaupunki ilmoitti haluavansa olevansa erityisesti hirsirakentamisen edelläkävijä, Suomen hirsipääkaupunki, mikä aiheutti varmaan tyytyväistä myhäilyä pudasjärveläisen Kontiotuotteen toimistolla. Pian se ilmoittikin uusista investoinneista hirsirakentamiseen. Pääministeri Juha Sipilä kävi avaamassa uuden tehtaan vuonna 2019.

Bionovan Panu Pasanen esitteli Green Building Finlandin webinaarissa kattava keinon puurakentamisen edistämiskeinoja, jotka sopivat kuntatasolle.

Bionovan Panu Pasasen Green Building Councilin webinaarissa esittämä keinovalikoima, jolla vähäpäästöisiä materiaaleja suosittaisiin, sopii hyvin myös puurakentamisen edistämiseen. Esimerkiksi julkisessa hankinnassa voitaisiin asettaa avainmateriaaliryhmille päästörajoja ja samanlaista ohjausta voisi käyttää koko rakentamisketjussa kaavoituksesta rakennuslupavaiheeseen.

 

Kirjoittaja on asunut lapsuutensa puukerrostalossa. Hän on käynyt puurakentamisen edistämismatkoilla Yhdysvalloissa, Kanadassa, Sveitsissä, Itävallassa ja Ranskassa.

Lisäys: Juttuun on lisätty 23.3.2021 klo 16:00 Seppälän kommentit ja 7.4 Panu Pasasen kaavio.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 28 kertaa

28 vastausta artikkeliin “Analyysi: Puurakentaminen on liian kallista, siksi sen edistämisessä siirryttiin pakkoon”

  1. Puukerrostalokokeilut ovat sarja epäonnistumisia kuten kirjoituksestakin ilmenee. Arakin vetäytyy rahoittamasta yli 6-kerroksisia puukerrostaloja niiden kalleuden vuoksi. Tampereen Vuoreksessa on kyllä Arallekin kelpaavia sopivan matalia puukerrostaloja; ensimmäinen epäonnistuminen on jo todettu, kun suojateltta romahti ja aiheutti rakenteilla olevalle talollekin vahinkoja, ainakin kuvan mukaan myös puuelementtejä vahingoittui Onneksi vahinko tapahtui yöllä ja kukaan ei loukkaantunut, saati kuollut. Iso puukerrostaloalue, suorastaan aluerakentaminen, voi päättyä yksityisen rakennusliikkeen kannalta katastrofiin ja rakennusliikkeen loppuun. Missä on jutut Jyväskylän palvelutalon pahasta tulipalosta? Ei parveketorni voi palaa, jos se ei ole puuta. Asia salataan tarkoituksella.

  2. ”Analyysi: Puurakentaminen on liian kallista, siksi sen edistämisessä siirryttiin pakkoon” ja tämän puukerrostalohuuman korjaaminen ja maksaminen tulevaisuudessa on myös liian kallista. Nähtäväksi jää onko silloin rahaa siirtyä puukerrostalohuuman korjaamisen osalta pakkoon, vai eletäänkö täällä jo Espanjaa tai Ukrainaa siinä vaiheessa.

  3. Pahoin pelkään, että tuon Risto Bonon tunnetun letkautuksen merkityssisältö valkenee ennen pitkää useammalle kuin yhdelle rakennusliikkeelle, joka nyt näitä puutaloja innoissaan lähtee pystyttämään.

  4. Olipa perusteellinen historiankin huomioiva taustoitus aiheeseen. Kiitos erittäin laadukkaasta artikkelista.

    1. Nimenomaan tästä on kysymys. Ilmeisesti vastaus on ”se, jolla on riittävän vahva ideologia”.

  5. Mainio juttu. Harvoin saa lukea näin oikeaan osunutta artikkelia melko monitahoisesta ja hankalasta aiheesta. Oman sitaattini takana olen edelleen.

  6. ”Pudasjärvelle nousee parhaillaan hirsirakenteinen Hyvän olon keskus. Siihen sijoittuvat muun muassa sote- ja nuorisopalvelut.”

    Ilmeisesti jos betonirunko vuorataan hirrellä, rakennuksesta tulee hirsirakenteinen.

    Missä menee raja?

  7. ”Massiivipuusta tehty vuokratalokohde Puukuokka Jyväskylässä palkittiin arkkitehtuurin Finlandialla. Se edustaa siis parasta mitä puusta on Suomessa tehty.” En tiedä tämän puulaatikon arkkitehtia, mutta mistäköhän mahtoi palkinto tulla, en ainakaan näin julkikuvaa katsoen ihan heti keksinyt? Annetaanko näitä palkintoja samalla periaatteella kuin musiikkialalla sulle-mulle ensivuonna toisinpäin. Jos tämä edustaa parasta mitä puusta on Suomessa tehty, niin kyllä on itkun aika.

    1. Anssi Lassila arkkitehtina, joten hän saa kunnian tuon kenkälaatikon muodoista.

  8. Puurakentaminen ei lisäänny ennen kun asetetaan kiintiöt, ikäänkuin hallinnossa ja poistetaan palo-ja äänimääräykset.

  9. Melkein yhtä ekologista kuin teräsmasuunissa.

    Kalkkikivi poltetaan 73 metrin pituisessa, halkaisijaltaan 3,3 m kokoisessa kiertouunissa,
    jossa on satelliittijäähdyttimet. Uuni sijaitsee rakennuksen sisässä. Kalkkikivi syötetään
    uuniin ulkolämpötilassa. Polttolämpötila on yli 900 C. Poltossa kalsiumkarbonaatti hajoaa kalsiumoksidiksi ja hiilidioksidiksi. Polttoprosessi kestää noin 5 tuntia.

  10. Taitaa olla myös kyse betonin aiheuttamista ongelmista, jotka puun osalta ovat helpolla ja halvemmalla korjattavissa. Puu on helppo, betoni imee kylmää ja sitä on vaikea eristää ilman kosteusongelmia.

    1. Jos kokonaiskustannuksia edes hiukan erehtyy miettimään, puu on pitkässä juoksussa merkittävästi kalliimpi materiaali kuin betoni ja korjaus on se yksi ydinsana siinä laskussa. Ei kannata lähteä ollenkaan tällaiseen vertailuun, vaikka ilmastoholismi kehottaisikin ostamaan vihreän kravaatin ja lobbari lupaisi Lapin matkaa koko perheelle jos puu on palstalla. Lähitulevaisuus näyttää minkälaista skeidaa Suomeen saa puusta rakentaa, nyt mennään jo rajan väärällä puolella.

    2. Toivottavasti et työskentele rakentamisen parissa tai vaikuta minkään rakennuksen kannalta päätöksiä tekemässä toimessa.

    3. Kyllä, olen toiminut rakennusalalla pitkään, todennäköisesti pidempään kuin sinä. n. 25 vuotta on tullut tätä alaa leikittyä. On tullut oltua niin betonirakentamisessa, teräsrakentamisessa kuin puurakentamisessakin mukana ja leikittyä johtajaakin pitkä tovi. Oma kommentointisi kertoo juuri siitä Googletetusta mielipiteestä, joita voi kuulla myös joidenkin trendikkäimpien rakennusliikkeiden kuukausi-infossa, jossa toimitusjohtaja kertoo ympäristönpelastamisesta tai kännykkäsovelluksella rakentamisesta vailla minkäänlaista käsitystä miten naulapyssy toimii tai mikä on rakennustyömaa,. Kyseinen toimitusjohtaja kun on saanut vinkin poliittiselta taholta, että löysää rahaa on tulossa jakoon. Tähän me olemme rakennusalalla tulleet ja jo tottuneet, kuin vielä 20 vuotta sitten haaveiltiin, että alaa pitäisi kehittää, no kehittynyt on mutta ei erityisen paljon rakentamisen osalta ja/tai etenkään yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsoen, löysää rahaa on poikkeuksellisen paljon, mutta se valuu ”parempiin tarpeisiin” vain marginaalinen osa varsinaiseen rakentamiseen ja kiinteistöihin. Toista näin tehotonta ja puhallettua toimintaa en heti keksi, (ehkä jokin valtion virasto?), kertokaa jos tiedätte.

      Puuparakkien aikakausi on ovella, kohta emme enää erota kumpi on rakennettava rakennus ja kumpi työmaatoimisto/sosiaalitilat.

      Tällä kokemuksella uskallan väittää, että puurakentamisesta on tulossa muutama vuosikymmen myöhemmin melko kallis lasku tälle yhteiskunnalle. Toivottavasti Suomella on vielä luottokelpoisuutta siinä vaiheessa. Sitä ennen kuitenkin täytyisi selvitä aikaisemmasta korjausvelasta kiinteistöjen suhteen. Miten asioiden järjellinen ajatteleminen on niin vaikeaa, vai onko se kiellettyä? Onhan meitä diplomi-insinöörejä maa puolillaan, joten suurta viisautta pitäisi löytyä.

      Nimimerkillä Lobbareiden lobbari kahdella ilmaisella lounaalla

      1. Mitenkäs nyt mahtaa käydä kun sahatavaran hintaa pompsahtaa 25%

        1. Euroopan hyönteistuhoista se johtuu, puutavaralla on kolmen vuosikymmenen nousupaineet, tämä tyhmä maa keittää siitä sellua.

  11. Sinä siis suoraan kirjoituksessasi myönnät betonin epäekologisuuden, tarkoitin kuitenkin kosteusvaurioituneessa betonissa olevan remontin helvetillistä kestoa ja kalleutta.

    1. Betoni ei kosteusvaurioiden, ellet jäädytä sitä vedellä kyllästettyä betonia. Betonia on helppo, joskin hidas kuivattaa.

      Kosteusvaurioituneet puurakenteet tulee aina vaihtaa, mikä ei kaikissa tilanteissa ole mutkatonta.

  12. Suomalaiset pohtimassa miten noudattaa EU:n säädöksiä mahdollisimman tarkasti pilkkua nylkyttäen. Nauravat teille hölmöille muualla. Suomi inssi ei osaa myydä eikä luovia.

  13. Hienoa, että puurakentaminen kiinnostaa. Pyytäisin myös huomioimaan, että Suomessa on tasan yksi kovanrahan massiivipuinen kerrostalo ja sen puutuoteosakaupan olemme tehneet me. Näin ollen kustannusvertailua kannattanee kysyä sen alkulähteiltä, eikä jättää sitä arvailujen tai spekuloinnin varaan.

    1. Koska yhden massiivipuisen kerrostaloprojektin jälkeen te tiedätte kaiken kustannuksista. Ainakaan omakehu ei lopu kesken…

Jätä kommentti

Viimeisimmät näkökulmat