Kokeile kuukausi maksutta

Analyysi: Puurakentaminen on liian kallista, siksi sen edistämisessä siirryttiin pakkoon

Vuodesta 1994 asti jokainen hallitus on edistänyt puukerrostalorakentamista. Saavutukset ovat jääneet kauaksi tavoitteista, vaikka jopa energiamääräyksiin puu sai helpotuksia. Siksi uusiksi keinoiksi on otettu kaavoitus- ja rakentamislaki, joka ohjaa puun käyttöön, sekä julkiselle rakentamiselle asetetut tavoitteet puurakentamisen lisäämiselle.

Ensimmäiset puukerrostalot valmistuivat yli 20 vuotta sitten Helsingin Viikkiin. Valtavasta poliittisesta ja teknologisesta tuesta huolimatta puukerrostalorakentamisen riemuvoitto on saanut odottaa tulemistaan. Jopa Viikin yksinkertainen arkkitehtuuri oli liian vaikeaa ja kallista. Uusimmissa kohteissa mennään sitten jo minimalismin äärirajoilla.

Onko puurakentaminen puupäiden puuhastelua, narulla työntämistä vai hurmahenkistä vihreällä aallolla ratsastamista? Rakennuslehdessä on käytetty vuosien varrella noita kaikkia ilmauksia.

On puhuttu myös poliittisesta pelistä, jossa sääntöjä muutetaan yhtä materiaalia suosivaksi. Mutapaini puun ja betonin välillä on ollut kovaa. Vaikka osapuolet ovat välillä halunneet viheltää sen poikki, on se yltynyt aina uudestaan, kun johtajat ovat vaihtuneet.

Puurakentamisen edistämisohjelmia on riittänyt:

Puurakentamisen teknologiaohjelma 1995–98, Puun vuosi 1996, Puun aika 1997–2000, PuuSuomi -toimintaohjelma 1998–2005, Puurakentamisen edistämisohjelma 2004–2010, Metsäalan strateginen ohjelma 2011–2015, Kansallinen metsäohjelma 2015, Puurakentamisen ohjelma 2016-2022.

Poliittisesta tahdosta ja puurakentamisen edistämisohjelmista puurakentamisen kasvu ei ole ollut kiinni. Turhautumisen syyt ovat muualla kuin siinä, että eikö olisi ollut rahaa kehittää.

Jokainen hallitus on edistänyt puurakentamista vuodesta 1994 – tuloksia alkaa vihdoin näkyä

Puukerrostalorakentamisen edistäjät ovat joskus itsekin turhautuneet työhönsä. Puuinfossa työskennellyt tekniikan tohtori Markku Karjalainen sanoi vuonna 2012, että jos puukerrostalorakentamisen läpimurtoa ei tapahdu nyt, niin sitä ei tapahdu koko hänen elinaikanaan.

”Sitten voimme tunnustaa, että tämä on surkea ala emmekä saa asioita eteenpäin.”

Vuonna 2016 kaksi merkittävintä puurakentamisen edistäjää, Tekesin pääjohtaja Veli-Pekka Saarnivaara ja VTT:n pääjohtaja Erkki Leppävuori olivat Rakennuslehden haastateltavina.

Molemmat olivat pettyneitä. ”Narulla ei voi työntää”, Saarnivaara toisti jo 1990-luvulla esittämänsä teesinsä.

”Puuta ei pitäisi tyrkyttää joka paikkaan vaan pitäisi miettiä, missä sen todelliset vahvuudet ovat”, hän sanoi ihmetellen puurakentamiseen liittyvää hurmahenkeä.

Myös Leppävuori piti siihenastisia tuloksia pettymyksenä. ”Liiketoiminnan kilpailun näkökulmasta ei onnistuttu, mutta onnistutaanko nyt sitten poliittisen tuen kautta?”

Näin näyttää käyvän, sillä ainakin julkisisuuspelin puurakentajat ovat voittaneet kirkkaasti. Nyt puurakentamista edistetään lain voimin ja keppihevosena on ilmastonmuutoksen torjunta. Betoniteollisuus on ensimmäistä kertaa sen tosiasian edessä, että puu voi todella vallata siltä asemia kerrostalorakentamisessa.

Sitä ei voi kiistää, etteikö puurakentamisen kehittämiselle ole ollut selvä tarve, sillä Suomella on yhtä isot metsävarat kuin Yhdysvaltain pohjoisissa osavaltioissa, joissa puurakentaminen on valtavirtaa ja betoni on haastaja.

Betoni on dominoinut meillä rakentamista 1960-luvulta lähtien. Koko rakentamisen ketju koulutuksesta lähtien on betonirakentamista.

Puurakentamista oli pakko kehittää

1980-luvulla teräs nousi Rautaruukin muskeleilla betonin haastajaksi toimistorakentamisessa. Sekä betoni- että terästeollisuus kehittivät rakennejärjestelmiä yhteistyössä rakennusliikkeiden kanssa. Puupuoli sen sijaan veteli hirsiä.

Teknillisessä korkeakoulussa puurakentaminen ei ollut kiinnostanut opiskelijoita edes sen vertaa, että puurakenteiden erikoiskurssia olisi pystytty järjestämään.

Kun Teknologian kehittämiskeskus Tekes perustettiin vuonna 1983, sen rakennusteknologian jaoksen päällikkönä aloitti VTT:ssä puurakentamista tutkinut Erkki Leppävuori. Hän yritti nostaa puun asemaa.

”Pidimme rimaa pidettiin muita alempana, että saisimme rakennusalan innostumaan”, hän kertoi.

Kolmea suurta metsäjättiä puurakentamisen kaltainen kotimainen näpertely ei kuitenkaan kiinnostanut, koska raha tuli vientiin menevistä massatuotteista.

1990-luvun lamavuosina puu oli vahvasti yliedustettuna Tekesin teknologiaohjelmissa. Puun esilletuomisessa oli Saarnivaaran mukaan selvää tarvetta, mutta myös poliittista työntöä.

Poliitikot rakastuivat suomalaiseen puuhun

Marraskuussa 1994 rakennusneuvos Eero Väänänen jätti ministeri Mikko Pesälälle mietinnön puurakentamisen edistämisestä rakentamisessa. Keskustalainen Pesälä ilmoitti valtioneuvoston ottavan sen pikaisesti käsittelyyn. Hän ei suinkaan perustellut sitä metsänomistajien eduilla vaan puurakentamisen viennin tärkeydellä erityisesti Saksaan. Tekes edellytti teknologiaohjelmiinsa aina tuollaista vientiperustelua. Kotimaan markkinoiden valtaamiseen se ei voinut antaa rahaa.

Paavo Lipposen hallituksen hallitusohjelmaan otettiin puurakentamisen edistäminen ja sen jälkeen jokainen hallitus väristä riippumatta on jatkanut tehtävää.

Erkki Leppävuori ilmoitti VTT:n olevan valmis ottamaan kehittämisvastuuta puurakentamisen osalta.

Arkkitehti ja Tampereen teknillisen korkeakoulun rakennusopin professori Unto Siikanen kirjoitti vuonna 1994 Suomen maineen puumaana perustuvan pelkästään puun myyntiin raaka-aineeksi muille. Hän luonnehti Suomea puurakentamisen kehitysmaaksi, jossa ei osata käyttää hyväksi puun luontaisia ominaisuuksia ja kauneutta. Hänen mielestään meillä olisi erittäin paljon opittavaa Keski-Euroopasta.

Rakennuslehti otti asiakseen tuoda tätä osaamista Suomeen. Toimitusjohtaja Veikko Savolainen  järjesti Tekesin ja Puuinfon kanssa puurakentamisesta kiinnostuneille tutustumismatkoja Pohjois-Amerikkaa ja Keski-Eurooppaan.

Lähes kaikki puurakentamista myöhemmin harjoittaneet olivat näillä matkoilla mukana, ja virkamiehetkin kävivät katsomassa millaisia pakollisia sprinklausmääräyksiä on esimerkiksi Vancouverissa.

Metsäyhtiötkin heräsivät, sillä vaikka raha tuleekin niille sellupuusta, metsäkauppojen ehtona on, että metsänomistajan arvokkaalle tukkipuulle löytyy markkinoita. Silloin ajateltiin, että kotimaan kysyntä tasaisi sahatavaran viennin heilahteluja.

Kalleus oli lopettaa puurakentamisen

Kaikesta tästä lobbauksesta ja kampanjoinnista huolimatta puukerrostalorakentamisen nousu oli päättyä alkuunsa.

Puurakentamisen teknologiaohjelman läpimurto oli, kun VTT:n palolaboratoriossa puurungon kestävyys täytti hyvin tunnin palonkestovaatimuksen. Sen pohjalta käynnistyi suunnittelu kolmekerroksisen puutalon rakentamiseksi Helsingin Viikkiin vuonna 1995.

Sen arkkitehtuuria kehuttiin onnistuneeksi. Rakentaminen tuli kuitenkin niin kalliiksi, että sen seurauksena Rakennusliike S. Horttanaisen toimitusjohtaja Timo Horttanainen sai vuonna 1997 potkut. Yhtiön omistaneen Palmbergin toimitusjohtaja Risto Bonon mukaan erottamisen syynä olivat ylimitoitetut panostukset puurakentamisen kehittämiseen.

Bono kiteytti käsityksensä puurakentamisesta seuraavasti: ”Me emme rakenna puusta emmekä betonista vaan rahasta.”

Puukerrostalot eivät tehneet läpimurtoa myöskään Ylöjärven asuntomessuilla vuonna 1997. Sodankylään tehdyt puukerrostalot olivat suorastaan fiasko ääneneristykseltään, mikä olikin pitkään puukerrostalojen arin paikka. Amerikassa se hoidettiin kokolattiamatoilla.

Vuonna 1998 Skanska teki Suomen ensimmäiset (ja pitkään aikaan viimeiset) puurakenteiset kovan rahan kerrostaloasunnot Lahden Puu-Paavolaan. Ensimmäisen talon runko tehtiin elementeistä ja seuraavat amerikkalaisella platform-tekniikalla. Kokemukset eivät kuitenkaan kannustaneet Skanskaa jatkamaan puurakentajana varsinkin, kun harjaantunut työporukka lähti pian muihin tehtäviin.

Amerikassa puurakentamisen edullisuus perustuu käsityövaltaiseen, mutta erittäin tehokkaaseen platform-tekniikkaan, mutta Suomessa siihen ei ollut tekijöitä. Elementtipuolella puolestaan puuttui standardisointi, missä betoniteollisuus oli BES-järjestelmänsä ansiosta vuosikymmeniä edellä.

Julkisessa puurakentamisessa tuli kaikkein isoimmat tappiot, joista NCC:n rakentama Lahden Sibeliustalo oli tunnetuin esimerkki. Vaativia puukohteita ei osattu suunnitella eikä rakentaa, koska kokemusta siitä ei ollut.

Isot ja näyttävät puurakentamisen referenssit tulivat kalliiksi myös metsäyhtiöille, sillä niiden edellytettiin sponsoroivan hankkeita. Kun Metsähallitus rakennutti Espoon Solvallaan luontokeskus Haltiaa, ei sponsoria heti löytynyt ja uhkana oli, että se olisi pitänyt rakentaa betonista. Stora Enso päätti sitten tehdä siitä itävaltalaisen tehtaansa CLT-tuotannon näyteikkunan. Rainer Mahlamäen suunnittelemat näkyvät puupinnat keräsivätkin kiitosta, sillä puurakentamisessa oli jo ehditty tottua siihen, että puu peitetään aina moneen kertaan kipsilevyillä.

Kipsilevy-yhtiöt ovatkin mitä lämpimimpiä puurakentamisen ystäviä. Asukkaiden väitetään jopa jotenkin aistivan puun hyvät ominaisuudet kaikkien kipsikerrosten alta.

Ilmastonmuutoksesta keppihevonen puurakentamisen laukkaan

Betoniteollisuus alkoi jo 1990-luvulla kokea puun kilpailijakseen, mikä näkyi puuta vastaan kohdistuneena mustamaalauksena. Se kiihtyi, kun puurakentajat alkoivat markkinoida puuta hiilidioksidia sitovana materiaalina, jonka käytöllä hillitään kasvihuoneilmiötä.

”Koemme parhaillaan suurta rakentamisen mediatapahtumaa. Puun käyttö rakentamisessa on yhtäkkiä havaittu lähes kansalliseksi kysymykseksi ja puun käyttöä esitetään lisättäväksi kaikessa rakentamisessa käyttökohteesta riippumatta”, kirjoitti TKK:n betonitekniikan professori Vesa Penttala.

Hänen mielestään väitteet puun ekologisuudesta eivät perustuneet tutkimustietoihin.

”Kummankin hiilidioksiditase on nolla pitkällä aikavälillä. Puun ekologinen imago rapistuu samaa tahtia kun puun maalipinnoitteetkin, jotka on valmistettu pääosin fossiilisista hiilivedyistä.”

Puukerrostalojen hän uskoi unohtuvan yhtä nopeasti kuin 1990-luvun taitteen terästalotkin.

Siinä hän oli väärässä, sillä puurakentamisen sai uutta nostetta, kun ilmastonmuutoskeskustelu kiihtyi vuonna 2006. Nyt tieto siitä, että puu sitoo hiilidioksidia nousi uuteen arvoonsa ja puurakentamisen kovimmaksi markkinointivaltiksi.

Samalla ilmaston lämpeneminen kasvatti entisestään metsiä eli ilmastonmuutoksesta tuli tuplahyöty. Tai oikeastaan triplahyöyty, kun keksittiin, että puun polttamisen aiheuttamasta hiilidioksidista ei tarvitse välittää, koska sehän on uusiutuvaa biopolttoainetta. Sanoilla on iso voima julkisuuspelissä.

Uusin puuohjelma on onnistunut sääntelyn lisäämisessä

Onko puurakentamisen edistäminen sitten vihdoinkin tuottanut tulosta? Vastaus on kyllä ja ei, selviää ympäristöministeriön viimeisimmälle puurakentamisen ohjelmalle tehty väliraportti.

Määrissä mitattuna ei vielä menestyksestä voi puhua. Vuonna 2015 käynnistynyt kerrostalobuumi jopa vähensi puun käyttöä rakentamisessa, koska puun vahvin alue pientalorakentaminen hiipui. Puukerrostalorakentaminenkin kuitenkin kasvoi, joskin määrät ovat vielä pienet ja matkaa 10 prosentin tavoiteltuun markkinaosuuteen on vielä paljon.

Isoin menestys on tullut yleisen asenneilmapiiriin kautta ja siinä, että julkisella puolella poliitikot ovat pystyneet lisäämään puurakentamisen osuutta isännän otteillaan. Poliittisena tavoitteena on, että puurakentamisen markkinaosuus kaikesta julkisesta uudisrakentamisesta olisi 31 prosenttia vuonna 2022 ja 45 prosenttia vuonna 2025.

Vaikuttaminen alan sääntelyyn on ollut puurakentamisen edistämisohjelmien isoin saavutus. Tämän tunnustavat kilpailijatkin.

”Olemme turmion tiellä, jos on edullisempaa lobata kuin kehittää ja kilpailla”, kirjoitti Betoniteollisuus ry:n toimitusjohtaja Jussi Mattila  jäsentiedotteessaan vuonna 2017. Hän ihmetteli, miten säädöksissä on voitu antaa perusteetonta kilpailuetua yhdelle materiaalille ja toisen, hänen mielestään kilpailukykyisemmän ja halutumman materiaalin käyttö on kielletty.

Hallituksen hurja tavoite – liki puolet julkisesta rakentamisesta puuta vuonna 2025

Rakentamisen sääntelyä on jo pitkään muokattu puurakentamista suosivaksi. Esimerkiksi energiamääräysten u-arvoihin annettiin vuonna 2012 helpotus hirrelle perinteisen hirsirakentamisen jatkuvuuden turvaamiseksi. Vuonna 2017 poikkeus laajennettiin kuitenkin koskemaan myös modernia massiivipuuta. CLTstä voi tehdä nyt 23 senttimetriä paksun ulkoseinän ilman eristeitä.

Eniten on tehty palomääräysten helpottamiseksi, jotta puurakennusten kilpailukykyä ei rasitettaisi liikaa kalliilla sprinklauksella. Rakentamisessa vannotaan muuten muuntojoustavuuden nimiin, mutta puurakenteiden palomitoitus halutaan tehdä toiminnalliseksi, jotta siinä voitaisiin säästää. Ongelmia siinä on toki edelleenkin, sillä jos betonirakennukseen halutaan tehdä lisäkerroksia, vaatii se puusta tehtynä sprinklauksen.

Uusin keino ohjata rakennusmateriaalien valintaa puuta suosivaksi on kaavoitus- ja rakentamislakiin tulevat hiilijalanjälkilaskelmat raja-arvovaatimuksineen. Ne näyttävät purevan, sillä suunnittelijoiden ja rakennusliikkeiden kokemukset hiilijalanjälkilaskelmin tehdyistä vertailuista ovat yksiselitteiset: betoni korvautuu puulla ja puurakenteista vahvimmalla näyttää olevan CLT, ja jos hinta otetaan huomioon, niin nimenomaan ulkomainen CLT. Viennin edistämisen sijaan onkin siis edistetty tuontia!

Puun käyttö rungon rakennusmateriaalina vähentää hiilipiikin suuruutta lähes kolmanneksella betonirakennukseen verrattuna. Ero pienenee, jos tarkastelussa on myös rakennuksen elinkaaren aikana käytetty energia. Energiankulutuksen merkitys tosin pienenee ajan myötä, kun energiantuotanto muuttuu yhä vähäpäästöisemmäksi. Silti massiivipuurakennus pysyy vielä pitkään energiatuhlarina.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa tärkeintä on hankkeen alkuvaiheen hiilipiikki eikä vasta vuosikymmeniä myöhemmin saavutettavat spekulatiiviset säästöt.

Onko puurakentaminen todella ilmastoteko?

Puurakentamisen edistämisen hyväksyttävyydelle tärkein kysymys on, onko puurakentaminen aidosti ilmastoteko.

Suomen ilmastopaneelin perustajiin kuuluva professori Jyri Seppälä Suomen ympäristökeskuksesta sanoi Green Building Councilin Building Life -webinaarissa 25.3.2021, että Syke selvittää parhaillaan, mikä on puurakentamisen nettovaikutus, sillä vaikka puu sitoo hiiltä, metsien hakkuut vastaavasti pienentävät hiilinielua. Gaian vastaava selvitys on juuri valmistunut.

Hakkuiden negatiivinen ilmastovaikutus johtuu siitä, että hakkuissa välittömästi menetetään kasvavan puuston hiilinielu ja vaikutetaan maaperän hiilivarastojen kehittymiseen. Hitaasti kasvavassa suomalaisessa metsässä hiilivelan takaisinmaksu kestää Gaian raportin mukaan mukaan vuosikymmeniä. Puun käytön ilmastohyödyt ovatkin vahvasti riippuvaisia tarkastellusta ajasta. Jokainen miljoona kuutiota puuta, joka metsästä otetaan pienentää 1,5 miljoonaa tonnia C02-nielua lyhyellä aikavälillä.

Tarkastelussa ratkaisevaa Seppälän mukaan on se, mikä on tarkastelun aikajänne.  Lyhyellä tähtäimellä hiilinielumenetykset ovat siis isot, mutta sadan vuoden jänteellä tilanne voi olla toinen.

”Jotta puun hiilivarasto näkyisi hiilikädenjäljessä, puurakennuksilta edellytetään vähintään sadan vuoden käyttöikää, jotta puutalo sitoisi riittävän pitkän aikaa hiiltä varastovaikutuksen aikaansaamiseksi. Lisäksi edellytyksenä on, että puu on otettu kestävästi hoidetusta metsästä eli kaadetun puun tilalle kasvaa metsässä uusi puu rakennuksen elinkaaren aikana”, ympäristöministeriössä äskettäin aloittanut erikoisasiantuntija Ari Ilomäki arvioi.

Sata vuotta on pitkä aika, sillä ympäristöministeriön hiililaskelmien ohjeissa tarkastelujakso on 50 vuotta eli sama mikä on tänään purettavien talojen keski-ikä.

Kysymykseen pitäisikö puurakentamista tukea ilmastosyistä, jotta hintaero betoniin saataisiin kutistettua, Seppälä sanoi, että paljon isompi asia kuin se mitä materiaalia käytetään, on se miten voimme hyödyntää kerran käytettyjä materiaaleja.

Myös energiatehokkuutta hän piti äärimmäisen tärkeänä, vaikka juuri siinä massiivipuulle on annettu helpotuksia.

Puun ilmastovaikutuksien tarkastelussa keskeinen käsite on korvauskerroin. Se kertoo minkä verran voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä, kun puulla korvataan energiaintensiivisiä materiaaleja, kuten terästä ja betonia. Korvauskertoimen ollessa positiivinen vähentää puun käyttö kasvihuonekaasupäästöjä.

Korvauskertoimen laskennassa huomioidaan puun ja kilpailevien materiaalien elinkaarten aikaisten hiilijalanjälkien lisäksi se, minkä verran puutuotteen energiakäyttö elinkaarensa lopussa korvaa fossiilisia polttoaineita energiantuotannossa. Olettamus perustuu uskoon siitä, että sadan vuoden päästä polttaminen on yhä tärkeä osa energiantuotantoa eikä ympäristörikos.

Suomessa puun korvauskertoimeksi on laskettu 1,1 hiilitonnia, Kanadassa 0,54 hiilitonnia ja Sveitsissä 0,35-0,53 hiilitonnia. Kertoimien suurta vaihtelua selittävät erilaiset taustaoletukset, mutta ennen kaikkea maakohtaiset painotuserot.

Vaikka käytettäisiin Suomen korvauskerrointa, ei sekään vielä riitä. Jotta puun käyttö voisi olla ilmastopositiivista, tulisi korvauskertoimien olla Gaian raportin mukaan vähintään 2.0-2.4 seuraavan sadan vuoden aikana. Lisäksi korvausvaikutus on todellinen vain jos lisäys puutuotteiden käytössä aidosti johtaa muiden tuotteiden käytön vähenemiseen.

Samanlaiset maakohtaiset erot tulivat esiin, kun jokainen EU-maa sai valita mikä on puun energiamuotokerroin. Suomessa puun polttamista suosittiin selvästi voimakkaimmin, vaikka puu ei pala Suomessa sen puhtaammin kuin muuallakaan. Kerroin on 0,5, kun se Saksassa on 1,2 ja Espanjassa 1,0 eli sama kuin kivihiilelle.

Suomessa polttaminen lasketaan hyväksi myös puun hiilikädenjäljessä. Uhkana kuitenkin on, että puun polttamista ei luokitella vihreäksi EU:n taksonomiakriteereissä, jotka ohjaavat vihreää rahoitusta.

Puurakentaminen on yhä kallista

Kalleus on edelleen puurakentamisen isoin ongelma. Monissa puurakentamisesta innostuneissa kunnissa on valitettu sitä, että haluttua hirsikoulua tai -päiväkotia ei ole saatu tilattua, kun hinta on noussut paljon yli betonivaihtoehdon. Näin kävi äskettäin esimerkiksi Keravan kouluhankkeessa ja Pellon monitoimitalon hankinnassa. Pellossa yhtään hirsivaihtoehtoa ei edes tarjottu tiukan budjetin vuoksi.

Vain täysin teolliset ratkaisut, joissa puukerrostalo kootaan moduuleista ja joissa arkkitehtuuri on läpeensä pelkistetty, näyttää olevan aina ratkaisu, että puutalon hinta lähenisi betonitaloa. Muuten ollaan kalliimpia.

Arassakin on mitta tullut täyteen puukerrostalojen kalleudelle. Linja on, että yli kuusikerroksia kohteita ei enää rahoiteta, koska siitä ylöspäin mentäessä kustannukset kasvavat liikaa. Ara on saanut tarpeekseen puukerrostalojen ennätyskokeiluista, joilla on haettu pelkästään julkisuutta.

”Ara ei tue enää ylikorkeiden puukerrostalojen rakentamista” – viraston rakennuttamispäällikkö on saanut tarpeekseen ennätyskokeiluista

Puurakentamisen kilpailukykyä heikentää entisestään se, että sahatavaran hinta on voimakkaassa nousussa. Sahatavaran hinta nousi alkuvuonna 30-50 prosenttia. Koronatilanne on aiheuttanut sen, että joka puolella maailmaa korjataan vanhaa ja rakennetaan uutta. Puun kysyntä on kova etenkin Yhdysvalloissa, puukerrostalorakentamisen suurmaassa.

Määräykset ohjaavat rakennusliikkeet käyttämään puuta

Ympäristöministeriölle puurakentamisen virallisena edistäjänä ei riitä lakiin tulevat puuta suosivat hiilijalanjälkilaskelmat, joiden raja-arvot tarkastetaan pakollisessa ilmastoselvityksessä rakennuslupavaiheessa. Muille materiaaleille kuin puulle halutaan asettaa myös kallis kierrätysvelvoite.

Puurakentamisen kilpailijoille tulee kallis ja ongelmallinen kierrätysvelvollisuus

Mahdollisten uusien toimien varalle ympäristöministeriö tilasi Aalto-yliopistolta ehdotuksen rakennusmateriaalien päästökaupasta.

”Se muuttaa materiaalien suhteellista hintaa, ja todennäköisesti halventaa puuta suhteessa betoniin”, arvioi Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Liski.

Tämäkään ei vielä riitä vaan puurakentamisen suosiminen halutaan mukaan myös julkisiin hankintoihin. Avainmateriaaliryhmille voitaisiin asettaa päästörajoja.

Kunnat voivat kaavoitusvallan ja tonttiomaisuuden haltijoina käyttää monia keinoja suosia vähähiilisiä ratkaisuja eli puuta. Ne voivat vaikuttaa asemakaavaan liitettävien rakennustapaohjeiden, tontinluovutusehtojen ja tontinluovutuskilpailujen kautta.

Bionovan Panu Pasasen Green Building Councilin webinaarissa esittämä keinovalikoima, jolla vähäpäästöisiä materiaaleja suosittaisiin, sopii hyvin myös puurakentamisen edistämiseen. Esimerkiksi julkisessa hankinnassa voitaisiin asettaa avainmateriaaliryhmille päästörajoja ja samanlaista ohjausta voisi käyttää koko rakentamisketjussa kaavoituksesta rakennuslupavaiheeseen.

Espoo on tarjonnut puurakenteisille kohteille arvokkaita tontteja. Tampere tarjosi isoja alennuksia puurakenteisten kohteiden maankäyttökorvauksiin. Kaupungissa on myös monia alueita, kuten Isokuusi ja Vuores, joissa kaava pakottaa puurakentamiseen. Pudasjärvi päätti, että kaikki julkiset rakennukset on tehtävä puusta, mielellään kotikylän hirrestä.

Tampere noussut puurakentamisen pääkaupungiksi – ”Jos pienikin rakennusosa voidaan korvata puulla, Tampere suhtautuu siihen erittäin myönteisesti”

Edelleenkin tilanne on se, että puusta rakennetaan vain pakosta eli tilaajan tai kunnan vaatimuksesta. Vaaprahoittteisiin kohteisiinsa rakentajat eivät ole käyttäneet puuta. Tulevaisuudessa puukerrostaloja joudutaan rakentamaan kuitenkin myös siksi, että määräykset ohjaavat siihen.

Rakennusliike Reposessa päätös lähteä puurakentajaksi tehtiin kymmenen vuotta sitten. Keskeisenä perusteluna oli se, että se oli paras strategia millä keskisuuri rakennusliike pystyi saamaan tontteja. Puurakentamisen kalleus tuotti kuitenkin entiselle betonirakentajalle ongelmia.

Puukerrostalo tulee betonitaloa kalliimmaksi – tappiotyöt karkottaneet rakentajia

Isot rakennusliikkeet ovat joutuneet pelisääntöjen muuttumisen myötä muuttamaan suhtautumistaan puukerrostalojen rakentamiseen. YIT:hen tullut Palmbergin porukka on tehnyt julkisia rakennuksia hirrestä ja nyt YIT on  lähtenyt mukaan myös puukerrostalojen rakentamiseen. Sillä on Tampereella ennakkomarkkinoinnissa myös ensimmäinen vapaarahoitteinen puukerrostalo.

Samoin on tehnyt betoniyhtiönä tunnettu Lujatalo. Pakosta, kuten asia siellä ilmaistiin.

NCC tekee puukerrostaloja Turun Linnanfältissä.10-20 prosentin hintaero betonitaloon pysyy, vaikka kuinka on haettu toistoa ja harjaantumista.

Toistokaan ei auta – Turun Linnanfältin kaltainen puurakentaminen on yhä 10-20 prosenttia betonirakentamista kalliimpaa

Skanskakin on ilmoittanut harkitsevansa paluuta puurakentajaksi. BoKlok-kerrostaloja se jo tekee Ikean kanssa puusta. Tilaelementit tulevat Virosta. Tuloksena on ikeamaista bulkkia, mutta edullisempaa mihin puurakentamisessa on totuttu.

Tällaiset läpeensä teolliset ratkaisut, joihin kaavoittaja tai ostaja ei voi asettaa mitään omia ehtojaan, näyttävät olevan ainoa keino millä puu pystyy kuromaan umpeen betonin hintaeroa. Rovaniemellä opiskelija-asuntokohteessa tilaelementtejä päällekkäin latomalla päästiin jo lähelle betonirakentamisen kustannustasoa.

Keskustelematta on kokonaan jäänyt, mitä tällainen äärimmilleen pelkistetty arkkitehtuuri vaikuttaa pidemmän päälle kaupunkikuvaan. Jos talot ovat kovin monotonisia, rapautuuko puukerrostalojen maine samalla tavalla kuin aikoinaan betonielementtitalojen?

Massiivipuusta tehty vuokratalokohde Puukuokka Jyväskylässä palkittiin arkkitehtuurin Finlandialla. Se edustaa siis parasta mitä puusta on Suomessa tehty.

Puuarkkitehtuuri voi olla myös kaunista, kun materiaalia on käytetty oikeassa paikassa niin, että puun vahvuudet on saatu esin.

Helsingin pääkirjasto Oodi on erinomainen kohde hybridirakennuksesta, jossa puu löysi paikkansa teräksen ja betonin rinnalla. Seuraava samanlainen hybridikohde on Helsinki-Vantaan lentokentän T2-halli, jossa puu muodostaa samanlaisen näyttävän katoksen kuin Oodissakin. Näissä huippukohteissa ei ole tarvinnut olla huolissaan hinnasta.

Arkkitehtitoimisto ALAn sunnittelema Helsingin keskustakirjasto Oodi on saanut paljon kansainvälistä näkyvyyttä. Se on hybridirakenne, jossa puuta on käytetty siinä missä on puu on parhaimmillaan eli näkyvänä, helposti eri muotoihin taipuvana pintana. Kuva: Rejlers

 

 

 

 

 

 

 

 

.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 28 kertaa

28 vastausta artikkeliin “Analyysi: Puurakentaminen on liian kallista, siksi sen edistämisessä siirryttiin pakkoon”

  1. Puukerrostalokokeilut ovat sarja epäonnistumisia kuten kirjoituksestakin ilmenee. Arakin vetäytyy rahoittamasta yli 6-kerroksisia puukerrostaloja niiden kalleuden vuoksi. Tampereen Vuoreksessa on kyllä Arallekin kelpaavia sopivan matalia puukerrostaloja; ensimmäinen epäonnistuminen on jo todettu, kun suojateltta romahti ja aiheutti rakenteilla olevalle talollekin vahinkoja, ainakin kuvan mukaan myös puuelementtejä vahingoittui Onneksi vahinko tapahtui yöllä ja kukaan ei loukkaantunut, saati kuollut. Iso puukerrostaloalue, suorastaan aluerakentaminen, voi päättyä yksityisen rakennusliikkeen kannalta katastrofiin ja rakennusliikkeen loppuun. Missä on jutut Jyväskylän palvelutalon pahasta tulipalosta? Ei parveketorni voi palaa, jos se ei ole puuta. Asia salataan tarkoituksella.

  2. ”Analyysi: Puurakentaminen on liian kallista, siksi sen edistämisessä siirryttiin pakkoon” ja tämän puukerrostalohuuman korjaaminen ja maksaminen tulevaisuudessa on myös liian kallista. Nähtäväksi jää onko silloin rahaa siirtyä puukerrostalohuuman korjaamisen osalta pakkoon, vai eletäänkö täällä jo Espanjaa tai Ukrainaa siinä vaiheessa.

  3. Pahoin pelkään, että tuon Risto Bonon tunnetun letkautuksen merkityssisältö valkenee ennen pitkää useammalle kuin yhdelle rakennusliikkeelle, joka nyt näitä puutaloja innoissaan lähtee pystyttämään.

  4. Olipa perusteellinen historiankin huomioiva taustoitus aiheeseen. Kiitos erittäin laadukkaasta artikkelista.

  5. Ydinkysymys, ken tahtoisi ostaa kalliimmalla teknisesti huonomman?

    1. Nimenomaan tästä on kysymys. Ilmeisesti vastaus on ”se, jolla on riittävän vahva ideologia”.

  6. Mainio juttu. Harvoin saa lukea näin oikeaan osunutta artikkelia melko monitahoisesta ja hankalasta aiheesta. Oman sitaattini takana olen edelleen.

  7. ”Pudasjärvelle nousee parhaillaan hirsirakenteinen Hyvän olon keskus. Siihen sijoittuvat muun muassa sote- ja nuorisopalvelut.”

    Ilmeisesti jos betonirunko vuorataan hirrellä, rakennuksesta tulee hirsirakenteinen.

    Missä menee raja?

  8. ”Massiivipuusta tehty vuokratalokohde Puukuokka Jyväskylässä palkittiin arkkitehtuurin Finlandialla. Se edustaa siis parasta mitä puusta on Suomessa tehty.” En tiedä tämän puulaatikon arkkitehtia, mutta mistäköhän mahtoi palkinto tulla, en ainakaan näin julkikuvaa katsoen ihan heti keksinyt? Annetaanko näitä palkintoja samalla periaatteella kuin musiikkialalla sulle-mulle ensivuonna toisinpäin. Jos tämä edustaa parasta mitä puusta on Suomessa tehty, niin kyllä on itkun aika.

    1. Anssi Lassila arkkitehtina, joten hän saa kunnian tuon kenkälaatikon muodoista.

  9. Puurakentaminen ei lisäänny ennen kun asetetaan kiintiöt, ikäänkuin hallinnossa ja poistetaan palo-ja äänimääräykset.

  10. Melkein yhtä ekologista kuin teräsmasuunissa.

    Kalkkikivi poltetaan 73 metrin pituisessa, halkaisijaltaan 3,3 m kokoisessa kiertouunissa,
    jossa on satelliittijäähdyttimet. Uuni sijaitsee rakennuksen sisässä. Kalkkikivi syötetään
    uuniin ulkolämpötilassa. Polttolämpötila on yli 900 C. Poltossa kalsiumkarbonaatti hajoaa kalsiumoksidiksi ja hiilidioksidiksi. Polttoprosessi kestää noin 5 tuntia.

  11. Taitaa olla myös kyse betonin aiheuttamista ongelmista, jotka puun osalta ovat helpolla ja halvemmalla korjattavissa. Puu on helppo, betoni imee kylmää ja sitä on vaikea eristää ilman kosteusongelmia.

    1. Jos kokonaiskustannuksia edes hiukan erehtyy miettimään, puu on pitkässä juoksussa merkittävästi kalliimpi materiaali kuin betoni ja korjaus on se yksi ydinsana siinä laskussa. Ei kannata lähteä ollenkaan tällaiseen vertailuun, vaikka ilmastoholismi kehottaisikin ostamaan vihreän kravaatin ja lobbari lupaisi Lapin matkaa koko perheelle jos puu on palstalla. Lähitulevaisuus näyttää minkälaista skeidaa Suomeen saa puusta rakentaa, nyt mennään jo rajan väärällä puolella.

    2. Toivottavasti et työskentele rakentamisen parissa tai vaikuta minkään rakennuksen kannalta päätöksiä tekemässä toimessa.

    3. Kyllä, olen toiminut rakennusalalla pitkään, todennäköisesti pidempään kuin sinä. n. 25 vuotta on tullut tätä alaa leikittyä. On tullut oltua niin betonirakentamisessa, teräsrakentamisessa kuin puurakentamisessakin mukana ja leikittyä johtajaakin pitkä tovi. Oma kommentointisi kertoo juuri siitä Googletetusta mielipiteestä, joita voi kuulla myös joidenkin trendikkäimpien rakennusliikkeiden kuukausi-infossa, jossa toimitusjohtaja kertoo ympäristönpelastamisesta tai kännykkäsovelluksella rakentamisesta vailla minkäänlaista käsitystä miten naulapyssy toimii tai mikä on rakennustyömaa,. Kyseinen toimitusjohtaja kun on saanut vinkin poliittiselta taholta, että löysää rahaa on tulossa jakoon. Tähän me olemme rakennusalalla tulleet ja jo tottuneet, kuin vielä 20 vuotta sitten haaveiltiin, että alaa pitäisi kehittää, no kehittynyt on mutta ei erityisen paljon rakentamisen osalta ja/tai etenkään yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsoen, löysää rahaa on poikkeuksellisen paljon, mutta se valuu ”parempiin tarpeisiin” vain marginaalinen osa varsinaiseen rakentamiseen ja kiinteistöihin. Toista näin tehotonta ja puhallettua toimintaa en heti keksi, (ehkä jokin valtion virasto?), kertokaa jos tiedätte.

      Puuparakkien aikakausi on ovella, kohta emme enää erota kumpi on rakennettava rakennus ja kumpi työmaatoimisto/sosiaalitilat.

      Tällä kokemuksella uskallan väittää, että puurakentamisesta on tulossa muutama vuosikymmen myöhemmin melko kallis lasku tälle yhteiskunnalle. Toivottavasti Suomella on vielä luottokelpoisuutta siinä vaiheessa. Sitä ennen kuitenkin täytyisi selvitä aikaisemmasta korjausvelasta kiinteistöjen suhteen. Miten asioiden järjellinen ajatteleminen on niin vaikeaa, vai onko se kiellettyä? Onhan meitä diplomi-insinöörejä maa puolillaan, joten suurta viisautta pitäisi löytyä.

      Nimimerkillä Lobbareiden lobbari kahdella ilmaisella lounaalla

      1. Mitenkäs nyt mahtaa käydä kun sahatavaran hintaa pompsahtaa 25%

        1. Euroopan hyönteistuhoista se johtuu, puutavaralla on kolmen vuosikymmenen nousupaineet, tämä tyhmä maa keittää siitä sellua.

      2. Eli olet sitä mieltä että betoni imee kosteutta?

        1. Korjaan. Ei kosteutta vaan kylmyyttä.

  12. Sinä siis suoraan kirjoituksessasi myönnät betonin epäekologisuuden, tarkoitin kuitenkin kosteusvaurioituneessa betonissa olevan remontin helvetillistä kestoa ja kalleutta.

    1. Betoni ei kosteusvaurioiden, ellet jäädytä sitä vedellä kyllästettyä betonia. Betonia on helppo, joskin hidas kuivattaa.

      Kosteusvaurioituneet puurakenteet tulee aina vaihtaa, mikä ei kaikissa tilanteissa ole mutkatonta.

  13. Onko pääsiäinen mennyt pitkäksi, toivottavasti muistit syödä lammasta juomisen ohessa.

  14. Suomalaiset pohtimassa miten noudattaa EU:n säädöksiä mahdollisimman tarkasti pilkkua nylkyttäen. Nauravat teille hölmöille muualla. Suomi inssi ei osaa myydä eikä luovia.

  15. Hienoa, että puurakentaminen kiinnostaa. Pyytäisin myös huomioimaan, että Suomessa on tasan yksi kovanrahan massiivipuinen kerrostalo ja sen puutuoteosakaupan olemme tehneet me. Näin ollen kustannusvertailua kannattanee kysyä sen alkulähteiltä, eikä jättää sitä arvailujen tai spekuloinnin varaan.

    1. Koska yhden massiivipuisen kerrostaloprojektin jälkeen te tiedätte kaiken kustannuksista. Ainakaan omakehu ei lopu kesken…

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat