Diplomi-insinööri Ville Räikkönen liitelee vapaa-ajallaan kohti taivaita
Olympiamitalisti Ville Räikkösen ura on kulkenut ampumahiihtoradoilta diplomi-insinööriksi, ja yllättäen myös riippuliidon huipulle.
Riippuliito on laji, joka kiehtoo edelleen. Siinä yhdistyvät tarkkuus, tekniikka ja ripaus rohkeutta.
Suomessa nousu tapahtuu lähes aina hinausauton avulla, koska vuoria ei ole. Liidin kiinnitetään pitkään hinausnaruun, joka kulkee taittopyörän kautta. Auto kiihdyttää tasaisella lentokentällä, ja liidin nousee ilmavirran kannattelemana.
Kun korkeutta on kertynyt tyypillisesti 400–600 metriä, pilotti irrottaa narun ja etsii termiikkejä jatkaakseen nousua. Se vaatii tarkkaa ajoitusta, sillä korkeuden ylläpito perustuu termiikkeihin eli auringon lämmittämiin nouseviin ilmavirtoihin.
Päivä voi kulua sopivia olosuhteita odotellessa.
”Saatat ajaa 300 kilometriä ja odottaa koko päivän – ja lopulta lennät vartin”, Räikkönen kertoo.
Laji on hänelle yli 20 vuotta kestänyt intohimo, ja taskussa on lukuisia SM-titteleitä sekä Suomen ennätyksiä. Kipinä syttyi ampumahiihdon kisamatkoilla Keski-Euroopassa, missä hän näki vuorten ympäri lentäviä varjoliitäjiä. Suomessa teekkareiden ilmailukerho tarjosi mahdollisuuden kokeilla.
”Muistan juhannuspäivän 2005, jolloin pääsin ensimmäistä kertaa nousemaan termiikissä. Se tunne ei unohdu”, hän sanoo.
”Asioihin tottuu, eikä pelkkä ilmassa oleminen säväytä samalla tavalla. Toki aina harmittaa, jos pitää tulla laskuun ennen aikojaan.”
Kisoissa mitataan taktiikkaa ja kelinlukua
Nykyisin vapaa-aika kuluu pääasiassa perheen ja lasten harrastusten parissa ja Räikkönen ehtii lentää lähinnä riippuliitokisoissa. Niissä mitataan taktiikkaa ja kelinlukua. Suoritettavana on usein 50–100 kilometrin tehtävä, jossa reitti kierretään ennakkoon määriteltyjen käännepisteiden kautta.
”Pilotti roikkuu valjaissa siiven alla ja ohjaa painopisteen siirrolla.”
Liitimessä on jäykkä alumiini- tai komposiittirakenne, jonka ympärillä on purjekankaasta ommeltu siipi. Lentonopeus on tyypillisesti 50–55 kilometriä tunnissa, ja liitosuhde eli nostovoiman ja vastuksen suhde on 13–15.
Lento tapahtuu yleensä valvomattomassa ilmatilassa. Liitimellä noudatetaan näkölentosääntöjä, jotka määräävät esimerkiksi vähimmäisetäisyyden pilveen, ja myös yölento on kielletty. Laskeutua voi tarvittaessa vaikka parisataa metriä pitkälle pellolle.
”Harvoin lennän ilman tavoitetta. Lähes aina suunniteltuna on joku tehtävä, jonka suorittamista lähdetään tavoittelemaan.”
Tulevaisuuden haaveissa siintävät MM-kisat – ei kuitenkaan sen takia, että pitäisi voittaa, vaan että saisi nähdä tunnelman ja lentää kovimpien kanssa. Se edellyttäisi ranking-pisteitä kansainvälisistä kilpailuista ja enemmän aikaa harjoitella.
”Totuttelua vaatii sekin, kun 150 liidintä pyörii samassa termiikissä.”
Ampumahiihdossa Räikkönen on tehnyt varsinaisen huippu-urheilijan uransa: EM-pronssia vuonna 1994, olympiapronssia Naganossa 1998, nuorten MM-pronssia 1992 ja useita SM-kultia.
”Ei ollut painetta, kaikki osui kohdilleen”, hän muistelee olympiasaavutustaan.
Urheilu-uran päätyttyä alkoivat diplomi-insinöörin opinnot
Urheilu-uran päätyttyä vuonna 2002 opinnot veivät diplomi-insinöörin polulle, ja hän valmistui Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta tuotantotalouden linjalta vuonna 2007. Diplomityön hän teki NCC:lle Suomen ensimmäisestä kiinteistösektorin elinkaarikohteesta.
Sittemmin hän on työskennellyt Optiplanilla ja vuodesta 2019 lähtien JKMM Arkkitehdeillä kehityspäällikkönä vastuullaan julkisen puolen tarjoustoiminta ja -laskenta.
”Rakennusalan julkisiin kilpailutuksiin toivoisin enemmän tasapainoa ja läpinäkyvyyttä, vaikka ymmärrän tilaajan haasteet.”
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Diplomi-insinööri Ville Räikkönen liitelee vapaa-ajallaan kohti taivaita”