Asiantuntija: Hiilijalanjäljen hallinnasta tulee systemaattista

Rakentamislaki toi vuodenvaihteessa merkittävän muutoksen rakentamishankkeiden ohjaukseen: ilmastoselvityksen laatiminen on nyt pakollinen osa lähes kaikkien uudisrakentamishankkeiden lupaprosessia. Samalla rakennuksen elinkaarenaikaiselle hiilijalanjäljelle on asetettu raja-arvot, joiden alittaminen on edellytys rakennuksen käyttöönotolle.

1.1.2026 voimaan astunut valtioneuvoston asetus uuden rakennuksen hiilijalanjäljen raja-arvoista siirtää vähähiilisyyden lopullisesti vapaaehtoisten kehityshankkeiden piiristä osaksi normaalia ja velvoittavaa rakentamishankkeiden ohjausta. Kyse ei ole yksittäisestä laskentaharjoituksesta, vaan kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta, joka vaikuttaa hankkeen tavoitteisiin, suunnitteluratkaisuihin, materiaalivalintoihin ja toteutukseen.

Sääntelyn taustalla ovat rakentamisen ja rakennusten käytön merkittävät ilmastovaikutukset. Rakennettu ympäristö tuottaa noin kolmanneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Lainsäädännön tavoitteena on ohjata alan toimintaa järjestelmällisesti kohti ratkaisuja, joilla päästöjä voidaan vähentää rakennuksen koko elinkaaren aikana.

Vaikka uusi sääntely asettaa hankkeille selkeitä velvoitteita, se luo samalla edellytyksiä kilpailuedun syntymiselle. Vähähiilisyys ei ole enää vain imagotekijä, vaan osa tilaajien, rahoittajien ja sijoittajien päätöksentekokriteerejä. Toimijat, jotka kykenevät osoittamaan hallitsevansa hiilijalanjäljen ohjauksen systemaattisesti ja ennakoivasti, ovat vahvemmassa asemassa jatkuvasti kiristyvässä markkinassa. Vähähiilisyysosaamisesta on siten muodostumassa strateginen kyvykkyys, ei pelkkä vaatimusten täyttämisen väline.

Käytännön haasteet liittyvät ennen kaikkea osaamiseen ja toimintamalleihin. Granlundin viime keväänä teettämä vastuullisen rakentamisen markkinatutkimus osoitti, että peräti 57 prosenttia vastaajista piti tietotaidon puutetta merkittävänä esteenä vastuullisuustavoitteiden toteutumiselle rakennushankkeissa.

Tutkimustulokset heijastuvat myös toteutuneisiin hankkeisiin. Granlundin vuosina 2023 ja 2025 tekemissä markkinakatsauksissa noin kolmannes vastaajista totesi, ettei heidän uudisrakennushankkeissaan ole tehty lainkaan hiilijalanjälkilaskentaa. Korjausrakentamisessa tilanne on ollut vielä heikompi: niiden kohdalla noin puolet vastaajista kertoi laskennan jääneen tekemättä. Tämä korostaa kuilua strategisten tavoitteiden ja käytännön hanketoiminnan välillä.

Vuoden 2026 alusta alkaen hiilijalanjälkilaskennan tekeminen ei kuitenkaan ole enää harkinnanvaraista. Ilmastoselvitys on lakisääteinen osa uudisrakentamisen lupaprosessia, ja sen laiminlyönti voi jopa estää hankkeen käyttöönoton. Muutos koskee laajaa joukkoa rakennustyyppejä asuinkerrostaloista sairaaloihin ja suuriin lämmitettyihin varastorakennuksiin, mikä edellyttää osaamisen vahvistamista koko toimialalla.

Tunnistettuun osaamisvajeeseen on pyritty vastaamaan julkaisemalla uusia, käytännönläheisiä ohjeistuksia. Rakennustieto julkaisi vuosien 2025–2026 vaihteessa kolme uutta RT-ohjekorttia, jotka on laadittu Rakennustietosäätiö RTS:n toimikuntatyönä tukemaan hiilijalanjäljen ohjausta ja ilmastoselvityksen laadintaa rakennushankkeissa.

RT-ohjekortit muodostavat yhtenäisen viitekehyksen, joka kattaa hankkeen keskeiset roolit:

RT 103926 Hiilijalanjäljen ohjaus rakentamishankkeessa -yleiskortti taustoittaa hiilijalanjäljen arviointia ja ohjausta sekä esittelee keskeiset käsitteet, lainsäädännön ja vaikuttavimmat ratkaisut. Kortti toimii johdantona aiheeseen ja soveltuu sekä uudis- että korjausrakentamiseen.

RT 103928 Hiilijalanjäljen ohjaus – Rakennuttajan ja tilaajan ohje neuvoo hiilijalanjäljen ohjauksessa hankkeen kaikissa vaiheissa, aina tarveselvityksestä toteutukseen ja käyttöönottovaiheeseen saakka. Ohjekortissa korostetaan tavoitteiden asettamisen, resurssien varmistamisen ja hankintakriteerien merkitystä.

RT 103927 Hiilijalanjäljen ohjaus – Pääsuunnittelijan ja arkkitehdin ohje käsittelee muun muassa vähähiilisyystavoitteiden integrointia suunnitteluprosessiin, vaihtoehtovertailujen toteuttamista ja yhteistyötä eri suunnittelualojen kesken.

Ohjekorttien keskeinen arvo on niiden konkreettisuus. Ne sisältävät muun muassa tehtävä- ja tarkistuslistoja, jotka tukevat systemaattista ja yhdenmukaista toimintatapaa hankkeen eri vaiheissa. Samalla ne auttavat tunnistamaan, mitkä toimenpiteet ovat lakisääteisiä ja missä kohdin voidaan tehdä vapaaehtoisia, vielä enemmän vaikuttavuutta tuovia lisäpanostuksia.

Ilmastoselvitys ja hiilijalanjäljen raja-arvot ohjaavat rakennusalaa kohti elinkaarilähtöistä ajattelua, jossa päätöksiä ei tehdä pelkästään investointikustannusten perusteella.

Rakentamishankkeissa varhaisessa vaiheessa tehdyt valinnat vaikuttavat merkittävästi rakennuksen koko elinkaaren aikaisiin ilmastovaikutuksiin, samoin kuin myöhempiin ylläpidon kustannuksiin esimerkiksi energiankulutuksen, huollettavuuden ja muuntojoustavuuden kautta.

Rakentamislaki toi vähähiilisyyden ohjauksen osaksi normaalia käytäntöä rakentamishankkeissa. Tämä tarjoaa mahdollisuuden kehittää toimintamalleja, parantaa suunnittelun laatua ja vahvistaa alan osaamispohjaa.

Kun hiilijalanjäljen ohjaus integroidaan osaksi hankkeen johtamista ja suunnittelua, vähähiilisyys muodostuu aidoksi kansainvälistäkin kilpailukykyä vahvistavaksi tekijäksi.

Kirjoittajista Charlotte Nyholm, yksi RT-ohjekorttien käsikirjoittajista, työskentelee Kestävän rakentamisen ryhmäpäällikkönä Granlundilla. Tuotepäällikkönä Rakennustiedolla työskentelevä Kosti Kuronen toimi projektipäällikkönä Rakennustietosäätiö RTS:n toimikunnassa TK 485 ”Hiilijalanjäljen ohjaus rakennushankkeessa’’.