Rakentajilta odotetaan tulosvaroituksia

Konevuokraamot ovat rakennusalan paras suhdannemittari. Ramirent antoi tulosvaroituksen kesällä, mutta riittäkö se, kun Baltian ja Tanskan jälkeen romahduksia tulee joka puolella lisää? Cramo ei ole tulosvaroitusta antanut.

Missä viipyvät isojen kiinteistöyhtiöiden uudet arviot kiinteistöomaisuuden arvon kehittymisestä ja kehityshankkeiden sekä Venäjä-investointien nykyisistä aikatauluista? Kuka sitä paitsi osaa arvioida nyt kiinteistön oikean arvon, jos kauppoja ei tehdä?

Ehkä pian myös rakennusliikkeiden pitää miettiä asuntojen arvonalennuksien ilmoittamista? Jos kauppa ei käy 9 000 euron neliöhinnalla, on silloin katsottava uusi markkinahinta. Rakennusteollisuus RT:n ilosanomaa mahdollisesta uudesta hintapiikistä voi joutua odottamaan pitkään, jos VTT:n arvio taantuman jatkumisesta vielä vuonna 2010 osoittautuu oikeaksi.

Rakennusteollisuuden  tuore suhdannekatsaus kertoo jyrkästä alamäestä ja Rakennuslehden asuntomarkkinakatsaukset tuhansien asuntojen jäämisestä käsiin. Valmistumassa on ennätysmäärä asuntoja tyhjilleen. Toivottavasti niitä ei tulouteta urakointikatteella, kuten 1990-luvun alussa, jolloin niistä saatettiin maksaa tuotantopalkkioitakin.

Tilanne on paljon vakavampi kuin 2000-luvun alussa, jolloin jo valtiovalta ihmetteli, miten asuntojen hinnat olivat päässeet täysin irtoamaan kuluttajahintojen kehityksestä. Tästä kupla paisui sitten vielä seitsemän vuotta.

Yksi merkittävä konkurssikin on jo tapahtunut, kun pääkaupunkiseudulla toiminut merkittävä asuntogrynderi Henry Kataja haettiin konkurssiin runsas viikko sitten. Sen varastojen mahdollinen pakkomyynti laittaa muut rintamamiestonttien pienrakentajat entistä ahtaammalle.

Paha kello kaus kuuluu

Synkentyneistä uutisista huolimatta rakennusalan pörssiyritykset eivät ole antaneet tulosvaroituksia ja myös yt-neuvotteluista on saanut suorastaan nyhtää tietoja. On aivan kuin negatiivisia uutisia olisi haluttu vältellä, etteivät ne synnyttäisi itseään vahvistavaa kierrettä. Venäjällä lehdistöä on pyydetty jopa tietoisesti tekemään positiivisia uutisia, eikä tästä olla kaukana Suomessakaan. Jos ilmapiiri on tämä, niin ala ei voi syyttää kuin itseään, jos esimerkiksi valtiovarainministeriöllä on liian optimistinen kuva rakentamisen suhdanteista.

YIT antoi oman varoituksensa syyskuussa, mutta se koski vain jo tunnettua Baltian lamaa ja Suomen hidastunutta asuntokysyntää. Silloin kilpailevan yrityksen toimitusjohtaja sanoi varoitusta yliampuvaksi pessimismin kylvämiseksi, koska YIT  kaikesta huolimatta tekee erittäin hyvän tuloksen.

Tulosvaroituksen jälkeen finanssikriisi ja öljyn hinnat lasku ovat riepotelleet YIT:n tärkeää markkina-aluetta Venäjää kovemmalla voimalla kuin juuri mitään Euroopan maata. Edellisen osavuosikatsauksen arvio, että Venäjällä asuntojen suuri tarve jatkuu, pitää varmaan edelleen paikkansa, mutta jos ostajat eivät saa lainaa, ei isokaan tarve auta.

Jo nyt on selvää, että Venäjästä ei ole suomalaisen rakennusteollisuuden pelastajaksi, kuten vielä kesällä osa analyytikoista arveli. Kriisi näkyy paitsi autojen myynnin romahduksena myös rakennusyritysten kasvavina vaikeuksina: asuntojen hinnat laskevat ja kiinteistöhankkeita pannaan jäihin luottolaman seurauksena. Venäjän lääkkeeksi on jo tarjottu devalvaatiota, joka 1998 syöksi maan rakennusmarkkinat täyteen kaaokseen.

YIT:llä on Venäjän tontteihin sitoutunut jo 255 miljoonaa euroa ja rakenteilla on noin 11 000 asuntoa, joista 60 prosenttia Pietarissa. Venäjällä on siten konsernille paljon suurempi merkitys kuin 11 prosentin liikevaihto-osuudesta  voisi päätellä.Vaikka Venäjä-lisä on aikoja sitten hävinnyt yhtiön pörssikurssista, pitäisi riskien kasvun näkyä ensi keskiviikon (29.10) osavuosikatsauksessa. Poikkeuksellisesti siihen ei ole kutsuttu ollenkaan toimittajia.

Ehkä RT:n suhdanneinfo pelästytti, koska kaikki toimittajat eivät tahtoneet edes mahtua saliin, kun hyvinä aikoina tilaisuus kiinnosti vain paria rakennusalan vakiotoimittajaa.
Miksi muuten Lemminkäinen tai SRV eivät ole antaneet tulosvaroitusta? SRV:n vientijohdon vakuuttelut, että vakavaraisten suomalaisyritysten asemat vain paranevat Venäjällä, voi pitää paikkansa pitkällä tähtäimellä, mutta nyt koko markkina on kriisissä. Venäjä ei niille kummallekaan ole yhtä isossa roolissa kuin YIT:llä, mutta kotimaassa niillä on ihan riittävästi ongelmia asuntomyynnin kanssa.

SRV:n osakkeiden suurin ostaja on viime aikoina ollut SRV itse. Kurssi pysyykin vakaana niin pitkään kuin omia rahoja riittää, mutta ehkä uskoa tuo myös se, että projektinjohtourakoinnissa laskukausi tekee hyvää alihankkijoiden kustannuskurin vahtijalle.

SRV ja Lemminkäinen ovat olleet NCC:n ja Skanskan tavoin vahvoja spekulatiivisessa liiketilarakentamisessa, jossa myymälöitä on tehty ulkomaisille, monesti velkavivulla toimineille kiinteistösijoittajille. Nyt tältä markkinalta on pudonnut pohja pois vuosikausiksi. Kotimaisista vakuutusyhtiöistäkään ei ole kovin nopeasti korvaajiksi, sillä niiden kiinteistösalkut ovat lain sallimilla ylärajoilla ja niidenkin arvot ovat laskussa.

Vuosi sitten kiinteistöpuolella kaikki meni kaupaksi, jos vain käyttäjiä saatiin jollakin tempulla houkuteltua mukaan. Esimerkiksi viiden vuoden vuokravastuu siinä tapauksessa, että naapuriin valmistuu uutta ja edullisempaa tilaa, voi osoittautua rakentajalle kalliiksi. Tänään mikään temppu ei auta, ei sen paremmin käyttäjien kuin ostajienkaan houkuttelemiseksi. Nyt pelataan Mustaa Pekkaa ja monopolia. Kuka ostaisi Leppäsuota?