Kuopion torityömaan työnjohtajat saivat sakot työturvallisuusrikoksesta

Kauppatorin rakennustyömaan vieressä olevalla jalankulkuväylällä sattui heinäkuussa 2010 tapaturma, kun jalankulkuväylällä kävellyt nainen kompastui jalankulkuväylän poikki vedettyyn vesiletkuun, kaatui maahan ja sai sen seurauksena neliraajahalvauksen.

Poliisi tutki tapaturman ja pyysi työsuojeluviranomaiselta lausuntoa siitä, onko asiassa rikottu työturvallisuusmääräyksiä. Työsuojeluviranomaisen käsitys oli, että asia tulee tutkia työturvallisuusrikoksena, koska rakennustyötä koskevien työturvallisuusmääräysten mukaan työmaan pääurakoitsijan velvollisuutena on huolehtia siitä, että työmaalla tehtävästä työstä ei aiheudu vaaraa työmaan työntekijöille eikä muille työn vaikutuspiirissä oleville henkilöille.

Työnjohtajat olivat oman käsityksensä mukaan syyttömiä ja vetosivat muun muassa siihen, että letkujen sijoittamisesta ei ole työturvallisuusmääräyksissä erityisiä säännöksiä, letku oli merkitty värikkäällä huomionauhalla, joka oli riittävä työturvallisuustoimenpide sekä siihen, että he kumpikaan eivät olleet olleet työmaalla sinä päivänä kun tapaturman sattui.

Työsuojeluviranomaisen ja syyttäjän käsitys oli, että vaikka letkun sijoittamisesta ei ole työturvallisuusmääräyksissä nimenomaista säännöstä, tapaukseen sovellettavat työturvallisuusmääräykset ja niihin liittyvä rangaistusuhka ovat luonteeltaan sellaisia, että ne perustuvat vaarantamiseen. Tähän ryhmään kuuluvat työturvallisuusmääräykset edellyttävät, että toimimisvelvollinen henkilö itse selvittää ja poistaa hänen johtamassaan työssä esiintyvät vaarat. Täsmällisen käyttäytymistä ohjaavan säännöksen puuttuessa rikosoikeudellista huolimattomuutta arvioidaan tällöin sen perusteella, minkälaisia vaaratilanteita työturvallisuudesta vastuussa olevalla esimiehellä on ollut mahdollista havaita.

Käräjäoikeus katsoi, että rikosoikeudellinen laillisuusperiaate täyttyi kyseessä olevassa tapauksessa edellä kerrotulla tavalla. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate tarkoittaa, että rangaistus voidaan tuomita vain sellaisesta teosta tai laiminlyönnistä, joka on laissa säädetty rangaistavaksi. Käräjäoikeus katsoi työsuojeluviranomaisen ja syyttäjän kannan mukaisesti myös, että letkun merkitseminen ei ollut riittävä toimenpide, koska tällaisten merkintöjen havaitseminen riippuu ihmisen yksilöllisestä huomiokyvystä, eivätkä ne välttämättä poista kompastumisvaaraa.

Tuomitut työnjohtajat vetosivat myös siihen, että he eivät olleet olleet työmaalla tapaturmapäivänä. Tältä osin käräjäoikeus totesi, että kaivinpaalutuksen työnjohtajan olisi tullut siinä vaiheessa kun hän antoi letkun vetämistä edellyttävän työtehtävän työntekijöiden tehtäväksi, huolehtia työntekijöiden opastuksella siitä, että työntekijät eivät vedä letkua jalkakäytävälle. Tämän jälkeen hänellä oli alaistensa työntekijöiden valvontavelvollisuus.

Vastaavan työnjohtajan tuottamuksen osalta taas käräjäoikeus katsoi, että hän oli laiminlyönyt hänelle kuuluneen velvollisuutensa jatkuvasti valvoa alaistensa työnjohtajien ja muiden työmaalla toimivien henkilöiden toimintoja ja työmaan työturvallisuuden tilaa.

Käräjäoikeus katsoi, että työmaan vastaavan työnjohtajan syyllisyys oli työnjohtajan syyllisyyttä vähäisempi. Vastaavalle työnjohtajalle käräjäoikeus tuomitsi 10 päiväsakkoa ja työnjohtajalle 15 päiväsakkoa. Heille tuli sakkoa maksettavaksi molemmille noin 500 euroa.

Asianomistajan korvausvaatimuksia hänelle aiheutuneista vammoista ei käsitelty tässä oikeudenkäynnissä.