Lämpökäsittely ei aina vähennä veden imeytymistä puuhun
Yleisesti uskotaan, että lämpökäsittely vähentää veden imeytymistä puuhun. DI Sini Metsä-Kortelainen osoittaa kuitenkin väitöstyössään, että näin ei aina ole. Puulajilla, pinta- ja sydänpuun osuudella sekä käsittelylämpötilalla on merkittävä vaikutus puun biologisiin ja fysikaalisiin ominaisuuksiin.
Yleisesti uskotaan, että lämpökäsittely vähentää veden imeytymistä puuhun. DI Sini Metsä-Kortelainen osoittaa kuitenkin väitöstyössään, että näin ei aina ole. Puulajilla, pinta- ja sydänpuun osuudella sekä käsittelylämpötilalla on merkittävä vaikutus puun biologisiin ja fysikaalisiin ominaisuuksiin.
Puu on tällä hetkellä ekologisin vaihtoehto rakentamisessa. Sen käyttöä pyritään lisäämään sekä pien- että kerrostaloissa. ThermoWood-lämpökäsittelyä käytetään yleisesti Suomen lämpökäsittelylaitoksissa puun lahoamisen estämiseen.
”Kokeissa havaittiin, että männyn pinta- ja sydänpuu imevät itseensä vettä hyvin erilaisia määriä. Kun esimerkiksi männyn pintapuuta käsiteltiin eri lämpötiloissa, se saattoi joissakin tapauksissa jopa imeä itseensä entistä enemmän vettä käsittelyn jälkeen”, Metsä-Kortelainen kertoo.
Lämpökäsittelyn uskotaan myös tasaavan eroja puun eri osien kosteudensietokyvyssä. Tutkimus osoittaa, että lämpökäsittelyn jälkeenkin puumateriaalin sisäisen rakenteen vaikutus on edelleen nähtävissä: käsiteltyinäkin pinta- ja sydänpuu sietävät eri lailla vettä.
Metsä-Kortelaisen mielestä erot puulajien, pinta- ja sydänpuun sekä käsittelylämpötilojen välillä tulisi huomioida tarkemmin teollisuuden tuotantoprosesseissa, puun käyttökohteissa sekä myös testauksessa. ”Sahoilla ei kiinnitetä asiaan riittävästi huomiota, eikä siellä erotella pinta- ja sydänpuuta raaka-aineesta kovin tehokkaasti. Niiden erottelu auttaisi löytämään puumateriaalille oikean käyttökohteen, sillä väärä käyttökohde voi johtaa ongelmiin kuten lahoamiseen.”
Valtava tutkimusaineisto
Metsä-Kortelaisen mielestä työssä kaikkein haastavinta oli valtavan koemateriaalin hallinta, sillä tutkimuksessa oli mukana kaksi puulajia, mänty ja kuusi, sekä niiden pinta- ja sydänpuuta. Vertailumateriaalina oli kokeesta riippuen lehtikuusta, bangkiraita, jättiläistuijaa, merbauta sekä painekyllästettyjä puumateriaaleja.
Tutkimuksessa oli useita lahotus- sekä vedenimukokeita. Yhden lahotuskokeen koekappalemäärä, 640, mahtui juuri ja juuri laboratorioon. Multalaatikko- ja ruskolahokokeet olivat pikamenetelmiä lahoamisen tutkimiseen, mutta niiden yhteys käytäntöön selvitettiin vielä ulkona tehdyillä kenttäkokeilla, joista pisimmät kestivät yhdeksän vuotta.
Sini Metsä-Kortelainen aloitti tutkimustyönsä Aalto-yliopiston puunjalostustekniikan laitoksella Tekniikan edistämissäätiön apurahan turvin ja yhteistyössä VTT:n kanssa ja siirtyi myöhemmin VTT:lle jatkamaan työtä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa
3 vastausta artikkeliin “Lämpökäsittely ei aina vähennä veden imeytymistä puuhun”
Hienoa että tätä tutkitaan, eikä mennä syteen ja saveen uskomusten perusteella, niinkuin alalla on tapana.
Se on hyvä lämpökäsitelty puu edelleen
tasaa ilman kosteutta sisätiuloissa.
Ja ulkonahan kaikki lahoaa sademetsät ovat
kovaa vauhtia tulossa ja kölihän on tervattua
lämpökäsiteltyä…
Toi nyt ei ollut mikään uusi juttu.
On ollut jo pitkään tiedossa, että lämpökäsitelty lahoaa siinä missä muutkin. Samoin uudet painekyllästetyt lahoavat maahan upotettuna 10-15 vuodessa.