USA:n viemäriverkko tarvitsee satojen miljardien remontin
Yhdysvaltain vesi- ja viemäriverkko on surkeassa jamassa ja vaatii nopeasti jättiremontin, kertoo sanomalehti Washington Post. Asiantuntijoiden mukaan verkoston kunnostus maksaa lähes 500 miljardia euroa ja työllä alkaa olla kiire, sillä iäkkäät putkistot ovat tulossa tiensä päähän.
Yhdysvaltain vesi- ja viemäriverkko on surkeassa jamassa ja vaatii nopeasti jättiremontin, kertoo sanomalehti Washington Post. Asiantuntijoiden mukaan verkoston kunnostus maksaa lähes 500 miljardia euroa ja työllä alkaa olla kiire, sillä iäkkäät putkistot ovat tulossa tiensä päähän.
Esimerkiksi pääkaupunki Washingtonin alueella keskimääräinen vesiputki on 77-vuotias, mutta monet putkista on kaivettu maahan jo 1800-luvulla. Vuotoja sattuu useita satoja vuodessa ja kovilla sateilla jätevedet pääsevät valumaan suoraan alueen jokiin.
Vesihukan vuoksi keskimääräinen vesilasku on kohonnut muutamassa vuodessa yli 50 prosenttia.
”Samat ongelmat vaivaavat kaikkia suurkaupunkeja. Minun mielestäni se on näkymätön katastrofi”, Washingtonin alueen vesihuollon johtaja George Hawkins arvioi.
Putkia uusitaan seudulla noin 15 kilometriä vuodessa, mutta verkon koon vuoksi urakka veisi tällä tahdilla yli sata vuotta.
Washington Post -lehden uutinen aiheesta löytyy kokonaisuudessaan tästä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa
4 vastausta artikkeliin “USA:n viemäriverkko tarvitsee satojen miljardien remontin”
Infra kuralla, (liitto)valtion velka mahdoton hoitaa ja keskeinen talouden veturi on sotiminen.
Onneksi talouden Nobelit jaksetaan myöntää Yhdysvaltoihin vaikka opintomatkoja taloudesta tai vaikkapa kiinteistökehittämisestä sinne on vaikea perustella.
Ei ole kovasti kehumista suomenniemen infrassakaan. Tiestö ja rataverkko on aikalailla rapistunut. Ylläpidossa säästellään luokituksia alentamalla. Jopa isojen kuntien keskustojen pääväylät ovat auraamatta päiviä ja keskitien tai risteysten kinokset voivat olla puolimetrisiä. Kilpailutukseen perustuvat hoitourakat jäävät valvomatta, eikä vaarallisiakaan vikoja korjata päiviin ilman jatkuvaa huomauttelua. Railot ja reiät voivat hyvin ja pitkään.
Yksityisteiden avustukset ovat huvenneet todella vähiin. Kuntaliitosten jälkeen lautakunnat ovat yllättyneet uusien maaseutualueiden pitkistä sorateistä ja niiden syömästä suuresta rahamäärästä. Seurauksena on, että avustusta saa enää vain vakituisen asutuksen osalle ja sillekin on ankarat ehdot. Mökkikiinteistöjä taas verotetaan ankarimman mukaan, ilman vastinetta. Tiekuntiin ei löydy toimihenkilöitä talkootyön takia ja tieisännöitiä ei haluta sen maksujen takia, jos sitä on edes lähialueella tarjolla. Lisäksi kuntien kaavoitusten perusideaksi on otettu, että kaiken rakentamisen tulee keskittyä isompien väylien varteen. Painostus on jo alkanut ja tiet jäävät jalkoihin. Odotettavissa on yksityisteiden puomituksia. Sorateiden tulevaisuus ei näytä hyvältä, vaikka niitä tarvitaan yhtä paljon kuin ennen.
Kunnat tekevät vesilaitoksistaan liikelaitoksia, mutta eivät ota huomioon vanhaa korjaustaakkaa tai uuden kaavoituksen tuomia tolkuttomia verkonrakentamiskustannuksia, jotka pitää kattaa liikelaitoksen tulorahoituksella. Kunta odottaa liikelaitoksen maksavan rasitteista huolimatta korkoa pääomalleen, esim. 5-8 % per vuosi. Tämän lisäksi varsinaiset talousraamit asetetaan valtuuston päätöksellä, joten liikelaitoksen johtokunta tms. on vallaton kumileimasin, jonka tehtäväksi jätetään kovat maksujenkorotuspäätökset. Paikkakunnilla voi olla huomattava korjausvelka ja vuotovesien aiheuttama jäteveden lisääntymisongelma, joiden rahoittaminen uudessa mallissa on ongelmallista ja korjaukset venyvät aina vain pidemmälle. Lisäongelmia tuottaa tilanne, jossa kunta tulee riippuvaiseksi toisen kunnan jätevedenkäsittelylaitoksista. Tuottaja maksaa -periaatteella tämä johtaa suuriin jätevedenkäsittelymaksujen pompsahduksiin ja erityisesti haja-asutuksen tankkikuljetusten tyhjennyksien kohdalla.
Rataverkon osalta on helppo tehdä kuntotesti. Osta lippu ja makuupaikka yöjunaan jollekin pitkälle välille, kuten Hesa-Oulu, ja koeta saada unta kiskojen kolkutuksessa. Nopeuden nostaminen meikäläisessä rataverkossa tuntuu melkoiselta riskinotolta. Lennonjohdosta ei ole aikoihin puhuttu mitään. Mahtaako se olla kunnossa ja riittävää?
Krooninen rahapula ja siitä seuraava infran sekä rakennetun ympäristön rapistuminenhan on suoraa seurausta siitä, että ruumiillisen työn reaalihinta länsimaissa on noussut pilviin verrattuna siihen maailmanaikaan, kun infra alunperin rakennettiin.
Ei saanut raksamies samaa liksaa kuin insinööri 50 vuotta sitten. Nykyään saa ja oon vielä varaa valittaa.
Pienet tuloerot, kyllä. Ne tekevät ihmisen autuaaksi ja onnelliseksi. Katsotaan 30 vuoden kuluttua, miten onnekkaita olemmekaan.
Koko ongelma johtuu käytännössä rahajärjestelmän ongelmista, ja siitä ettei sen keskeistä toimintaperiaatetta ymmärretä edes valtiotasolla. Nykyään suvereenin valtion on rahoitettava toimintansa yksityisten pankkien kautta otettavalla velkarahalla, vaikka se voisi ottaa ”velan” suoraan keskuspankista nollakorolla ilman välikäsiä. Näin myöskään valtion velan määrällä ei olisi juuri mitään merkitystä. Verotuksella hoidetaan vain inflaation määrää. Näin markkinoille saataisiin paitsi lisää rahaa kiertoon: sijoittamalla sitä investointeihin – kuten rataverkkoon ja muuhun infraan, kestävään energiantuotantoon ym.
Suosittelen tutustumaan funktionaalisen rahoituksen teoriaan: http://rahajatalous.wordpress.com