Betoniteollisuus haluaa kaikki jäsenensä mukaan harmaan talouden torjuntaan
Betoniteollisuus ry suosittelee, että kaikki sen jäsenyritykset liittyisivät tilaajavastuu.fi-palvelun Luotettava Kumppani -ohjelmaan ja edellyttäisivät myös aliurakoitsijoiltaan ja toimittajiltaan ohjelmaan liittymistä. Palvelun avulla tilaajat voivat selvittää yrityksistä tilaajavastuulain edellyttämät tiedot ja torjua sillä tavoin harmaata taloutta. Tällä hetkellä Betoniteollisuus ry:n 46 jäsenliikkeestä 27 on palvelun piirissä. Mukana olevat jäsenliikkeet kattavat betoniteollisuuden liikevaihdosta kolme neljäsosaa.
Betoniteollisuus ry suosittelee, että kaikki sen jäsenyritykset liittyisivät tilaajavastuu.fi-palvelun Luotettava Kumppani -ohjelmaan ja edellyttäisivät myös aliurakoitsijoiltaan ja toimittajiltaan ohjelmaan liittymistä. Palvelun avulla tilaajat voivat selvittää yrityksistä tilaajavastuulain edellyttämät tiedot ja torjua sillä tavoin harmaata taloutta. Tällä hetkellä Betoniteollisuus ry:n 46 jäsenliikkeestä 27 on palvelun piirissä. Mukana olevat jäsenliikkeet kattavat betoniteollisuuden liikevaihdosta kolme neljäsosaa.
Yhdistyksen toimitusjohtaja Olli Hämäläinen pitää tärkeänä, että kaikki lähtisivät mukaan.
”Rakennusalan keskeisenä toimittajana betoniteollisuus haluaa osaltaan torjua kaikin käytössään olevin keinoin harmaata taloutta. Suomen Tilaajavastuu Oy:n ylläpitämä Luotettava Kumppani -palvelu on yrityksille edullinen ja tehokas tapa osoittaa tilaajavastuuvelvoitteiden olevan kunnossa”, Hämäläinen kertoo.
Tilaajavastuu.fi-palvelusta tilaajat saavat maksuttomat tilaajavastuu-raportit Luotettava Kumppani -ohjelmaan liittyneistä yrityksistä. Ajantasaiset dokumentit ovat sähköisessä muodossa, eikä niitä ole mahdollista esimerkiksi väärentää. Luotettava Kumppani -yritys valtuuttaa Suomen Tilaajavastuu Oy:n hakemaan muun muassa vakuutusyhtiöiltä työ- ja yrittäjäeläkemaksutiedot.
Tilaajavastuu.fi-palvelun Luotettava Kumppani -ohjelmassa on mukana noin 7500 yritystä, ja ilmaisen Raportit-palvelun käyttäjiä on tällä hetkellä noin 13 000.
Tätä artikkelia on kommentoitu 11 kertaa
11 vastausta artikkeliin “Betoniteollisuus haluaa kaikki jäsenensä mukaan harmaan talouden torjuntaan”
Tuskin betoniteollisuus aiheuttaa harmaalla taloudella merkittävää ongelmaa rakennusalalle. Suurin ongelma on Etelä-Suomen alueella työskentelevät 20 000 ulkomaalaista työntekijää ja niiden työnantajat. Maksetaan palkkoja, jotka ovat alle työehtosopimuksien tai jätetään muita pakollisia maksuja maksamatta. Suomalaiset yritykset, jotka pystyvät näiden kanssa kilpailemaan, harvoin pystyvät tekemään sitä ilman pakollisten maksujen laiminlyöntiä.
Aliurakointiketjujen takia lopullinen tilaajavastuuasioiden valvonta jää aina työmaan tehtäväksi. Eikä nykyisellä lappuviidakkokäytännöllä tule ikinä onnistumaan. Nämä aliurakointiketjut, kun eivät kuulu yleensä mihinkään järjestelmään.
Ainut oikea tapa, jolla oikeasti annettaisiin ”työmaalle” valtuudet taistella harmaan talouden aliurakointiketjun yrittäjiä vastaan on, että jokaisella urakoitsijalla on esittää verottajan antama todistus, että tilaajavastuuasiat ovat kunnossa. Verottajan todistus on pelkästään yksi A4. Verottajan todistus olisi voimassa 7 kuukautta, jonka jälkeen kaikkien urakoitsijoiden on se uusittava. Koskee myös pääurakoitsijoita ja kaikkia ulkomaalaisia urakoitsijoita.
Jos kuuluu tilajaavastuu.fi tai muuhun järjestelmään todistuksen saaminen olisi verottajalta läpihuutojuttu. Rakennusliikkeelle, jonka työmaalla on urakoitsija, jolla ei ole verottajan myöntämää todistusta, on rangaistusmaksu tarkastuksessa suoraan 50 000 euroa.
Koko rakennusalalle olisi tässä selkeät säännöt, jotka toimivat myös varmasti. Tyhmyydestä joutuu maksamaan, mutta aina mahdollista viisastua, kun maksaa muutaman 50 000 euroa.
Edellisen kirjoittajan esittämään toimintatapaan tarvitaan tietenkin nykyiseen tilaajavastuulakiin uusi lakimuutos. Tietenkin, jos esimerkiksi betoniteollisuudesta, joku johtaja soittaisi työministeri Lauri Ihalaiselle. Ilmoittaisi, että ruvetaanko taistelemaan oikeasti rakennusalan harmaata taloutta vastaan, vai jatketaanko nykyistä leikkimistä. Tälläisella yhteydenotolla olisi oikeasti suurta merkitystä koko alalle.
Tilaajavastuun kiertoon riittää aliurakoitsijalla vain yksi suullinen valhe omien kunnossa olevien paperien lisäksi: ”joo kaikki työntekijät ovat meidän palkoilla”. Siihen loppuu tilaajan ja virkakoneiston mahdollisuudet valvoa maksujen osoitteita jälkikäteen.
eli aliurakoitsija maksaa työntekijöistä ”vuokrahintaa” esim virolaiselle yhtiölle ja kun laskuissa ei turhaan erotella työmaita ja tekijöitä onnistuu sopivalla hajautuksella tekemään sopan jota ei jälkeenpäin rikokseksi pysty todistamaan.
Työntekijöiden pakollinen veronumero auttaa tähän asiaan.
Valitettavasti harmaalla työvoimalla on kotimaisen työn leima. Sen näkee siitä, että aina kun joku yritys jää kiinni, niin uutisessa kerrotaan tekijöiden ja työntekijöiden olevan suomalaisia.
Tilastojen mukaan rakennusurakoinnissa työskentelee n. 185.000 henkilöä, eikä tähän sisälly ulkomaalaiset. Siis tuon määrän lisäksi väitetään ulkomaalaisia olevan n. 20.000.
Edelleen ulkomaalaisille saatavan veronumeron luullaan olevan pelastus asiaan, eipä taida niin olla.
Ainut vaan, että aluehallintoviraston tekemissä tarkastuksissa ulkomailta niin sanottuina lähetettyinä työntekijöinä tulleet rakentajat ovat olleet pääsääntöisesti alipalkattuja. Suomalaisiin firmoihin palkattujen ulkomaalaisten palkkaus on tarkastuksissa pääsääntöisesti ollut, voimassa olevien työehtosopimuksen mukaisia.
Rakennusalalla työskentelevien ulkomaalaisten määrä on kaksinkertaistunut Suomessa neljän vuoden aikana. Rakennusteollisuus RT ry:n jäsenkyselyn mukaan ulkomaalaisten osuus koko maassa on nyt noin 15 prosenttia talonrakentamistyömaiden koko työvoimasta. Ulkomaalaisten rakentajien osuus on 185 000 työntekijää x 0,15 = 27750 ulkomaalaista työntekijää.
Veronumeron idea on, että kaikki ulkomailta lähetetyt rakennusalan työntekijät joutuvat hakemaan suomalaisen henkilötunnuksen ja tulevat tämän myötä merkityiksi viranomaisten rekistereihin. Tällä hetkellä meno on villiä ja vapaata eikä viranomaisilla ole mitään käsitystä edes ulkomaisten rakennustyöntekijöiden tarkasta määrästä, muista tiedoista puhumattakaan. Veronumeron odotetaan auttavan karsimaan pimeää työtä rakennustyömailta. Lain tullessa voimaan jokaisella rakennustyömaalla työskentelevällä on oltava veronumero merkittynä kuvalliseen henkilötunnistekorttiin.
Rakennusalan työntekijät merkitään julkiseen veronumerorekisteriin, josta voi käydä helposti tarkistamassa, onko työmaalla työskentelevä henkilö verottajan tiedossa. Veronumeron avulla verottaja pystyy seuraamaan myös ulkomaisten työntekijöiden Suomessa oleskelua ja verosäännösten noudattamista.
Tarvitaan vielä kaikilta urakoitsijoilta vaadittava verottajan antama todistus yksi A4, että tilaajavastuuasiat ovat yrityksellä kunnossa. Tämän lisäksi työntekijöillä myönnetty veronumero. Näillä tiedoilla pääsisi vapaasti työskentelemään rakennustyömaalla, jokainen yritys ja työntekijä.
Alipalkkaukseen on vaikea keksiä ratkaisua, koska se on pääasiassa työntekijän vastuulla huolehtia, että saa alan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Yksi ratkaisu olisi, että aluehallintovirastossa olisi valtakunnallinen neuvontapuhelinnumero, josta esimerkiksi ulkomaalainen työntekijä voi tarkistaa tekemänsä työsopimuksensa, vastaako se esimerkiksi ammatissa Suomessa maksettavaa työehtosopimuksen palkkaa. Ongelma tapauksiin on aluehallintovirastolla oikeus puuttua.
Alipalkkaus vääristää kilpailuasetelman eri yrityksien välillä.
Edellisen kirjoitukseen voisi lisätä, että aluehallintovirastossa olisi oltava luottamuksellinen sähköpostiosoite, johon esimerkiksi ulkomaalainen työntekijä voi lähettää tekemänsä työsopimuksensa tai palkkaotteensa alipalkkauksen selvittämiseksi. Palkkalaskelman on jokaisella työntekijällä oikeus saada.
Aluehallintoviraston puhelinnumeroon voisi tälläinen työntekijä soittaa muutaman päivän perästä asian läpikäymiseksi. Neuvontapalvelusta ja sähköpostiositteesta tulisi olla tieto internetissä, alan lehdissä ja isommissa lehdissä ilmoitukset määräajoin. Ilmeisesti tämäkin asia tarvitsisi vähintään ministeritason päätöksen, jolla muutettaisiin aluehallintoviraston nykyistä vaatimatonta toimintatapaa.
Tilastokeskus ilmoittaa rakennusurakoinnin henkilömääräksi n. 185.000. Siinä ovat ne jotka ovat verottajan tilastoissa. Siihen ei siis sisälly lähetettyjä työntekijöitä, eikä tietenkään pimeitä työntekijöitä.
RT:n selvityksessä on mukana lähetettyjä työntekijöitä ja tuohon tilastokeskuksen lukuun sisältyviä.
Ei voi olla niin, että työmailla on tilastoissa olevia ulkomaalaisia 27.500 ja sen lisäksi vielä 20.000 ulkomaalaista pimeää työntekijää. Silloin ulkomaalaisia olisi työmailla 47.500. Tosin tuosta pimeiden ulkomaalaisten työntekijöiden lukumäärästä on tullut ”virallinen totuus” jota monet tahot kertovat.
2000 luvun alussa rakennusalan työntekijöiden määrä oli n. 130.000. Jos nyt tuo määrä olisi 205.000 (185.000 + 20.000 pimeää), niin lisäys olisi huomattava, ottaen huomioon rakentamisen määrän väheneminen. Virallisia ja hihasta vedettyjä lukuja ei voi yhdistellä.
Noissa em. luvuissa ei ole mukana rakennustuoteteollisuuden palveluksessa olevia.
”Avainlipputuotteen kirjoittajalla on yhä tiedoissaan virhe rakennusalan ulkomaalaisten työntekijöiden määrästä Suomessa”.
LEHDISTÖTIEDOTE 7.12.2011 RAKENNETEOLLISUUS RT ry
Joka viides työntekijä suomalaisilla talonrakennustyömailla on ulkomaalainen. Ulkomaalaisten osuus koko työvoimasta on 20 %. Uudellamaalla ulkomaisen
työvoiman osuus on jo 33 %. Esimerkiksi korjausrakentamisessa ja RT:n järjestäytymättömillä työmailla ulkomaisen työvoiman osuu on vielä suurempi.
Kaikkiaan Suomessa RT arvioi työskentelevän noin
25 000–30 000 ulkomaalaista rakennustyöntekijää. Pääosa työskentelee Etelä-Suomen alueella ja etenkin pääkaupunkiseudulla.
Rakennusalan työllisten määrä oli vuonna 2010 keskimäärin 175 000 työntekijää. Nämä ovat verottajan tiedossa.
Talonrakentaminen 61 000 henkilöä, maa- ja vesirakentaminen 20 000 työntekijää, rakennusalan aliurakoitsijat 91 000 työntekijää: Yhteensä 175 000 työntekijää. ’
Rakennustyömailla työskentelee noin 30 000 ulkomaalaista työntekijää pääasiassa Virolaisia. Valtaosa näistä työntekijöistä ei ole Suomen verottajan tiedossa, eikä sisälly lukuun 175 000.
Ulkomaalaisten lähetettyjen työntekijöiden palkkoja ”maksettiin pimeänä” verohallinnon mukaan vuonna 2010 arviolta 350 miljoonaa euroa.
Ulkomaalaisten työntekijöiden ”alipalkkauksen takia” valtio menettää vuosittain verotuloja 150 miljoonaa euroa. Maksamattomien palkkojen takia kilpailuetu näillä harmailla urakoitsijoilla satoja miljoonia euroja vuodessa, verrattuna työehtosopimuksen ja verot maksaviin rakennusalan yrityksiin nähden. Lama-aikana ulkomaalaisten työntekijöiden määrä ei vähene vaan kasvaa, edellä mainituista syistä.
Lama-aikana ulkomaalaisten työntekijöiden määrä ei vähene vaan kasvaa, koska ovat edullista halpatyövoimaa alipalkkauksen ja maksamatta jäävien verojen yms. takia. Valtiolle tämä on kallis systeemi, koska veroja maksavat lailliset työntekijät joutuvat etenkin lama-aikana kortistoon. Näiden yritykset eivät enää pärjää kilpailussa ollenkaan urakoiden vähentyessä. Normaalitilanteessa rakennusmarkkinat ovat jaetut, missä verot maksavat lailliset yritykset voivat vielä toimia. Laiton puoli valtaa koko ajan enemmän markkinoita.
Lama-aikana valtio maksaa työttömyyskorvausta ottamalla velkarahaa työttömyyskorvauksiin näille työttömiksi jääneille ”rehellisille” työntekijöille. Nämä pääasiassa pimeät n. 30 000 ulkomaalaista työntekijää saavat jatkaa töitä ja niiden työntekijämäärä lama-aikana vielä lisääntyy. Valtio elvyttää rakentamista rakennuslamassa.
Käytännössä valtio ei saa verotuloja näistä ulkomaalaisista yrityksistä ja ulkomaalaisista työntekijöistä ollenkaan. Asian tekee vielä entistä hullummaksi, että töiden tilaajilla on lama-aikanakin varaa maksaa urakoista kaikki pakolliset yritysmaksut ja työntekijämaksut, verot yms. Kaikki ulkomaalaiset yritykset ja työntekijät täytyy saada heti yritys- ja työntekijäverotuksen piiriin, kun tulevat Suomeen.