Uusien vuokra-asuntojen rakentaminen on hiipunut, mutta toimitusjohtajien mielestä kuntien vuokrataloyhtiöillä on hyvät mahdollisuudet ja tahto ratkaista ongelma yhteistyössä valtion ja kuntien kanssa.
”Me allekirjoittaneet yhdeksän kuntayhtiötä pidämme ensisijaisena pitkän korkotuen ehtojen parantamista ja olemme edelleen valmiit toteuttamaan lisää pysyvästi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Näiden rakentamista toivomme edistettävän sekä käynnistysavustuksella että uusien pitkäaikaisten korkotukilainojen ehtojen parantamisella. Toivomme, että valtion tuki uusissa lainoissa olisi täytetakauksen lisäksi määrätty prosenttiosuus lainan korosta, jolloin tuki aktualisoituisi kaikissa korkotilanteissa. Toivomme myös, että tuen määrä ei pienenisi niin jyrkästi kuin se nykymuodossaan tekee”, tiedotteessa todetaan.
Toimitusjohtajat toivovat myös vanhojen arava- ja korkotukilainojen korko- ja takaisinmaksuehtojen parantamista siten, että ne eivät olisi vapaarahoitteisia lainoja kalliimpia. Vanhojen lainojen epäedulliset korko- ja tukiehdot johtavat uusien asuntojen vuokrien nousuun tasausjärjestelmässä.
”Näillä keinoin pystymme vuokraamaan asunnontarvitsijoille markkinahintoja edullisempia vuokra-asuntoja”, toimitusjohtajat lupaavat.
Ei rajoitusten lyhentämistä
Alan toimijat kuten Rakennusteollisuus RT, Rakennusliitto, suurimmat valtakunnalliset asuntosijoitusyhtiöt ja Rakli ovat esittäneet uuden lyhyemmän, 20-vuotisen korkotukijärjestelmän luomista. Järjestelmän on ehdotettu sisältävän nykyistä pitkää korkotukilainaa hieman vähemmän valtion tukea ja vastaavasti vapauttavan kohteet 20 vuoden jälkeen sekä omakustannusvuokravaatimuksesta että myyntirajoitteista. Kunnallisten vuokrataloyhtiöiden toimitusjohtajat eivät kannata tätä mallia.
”Kuntayhtiöiden toiminta perustuu asiakastarpeeseen, pitkäjänteiseen omistamiseen, vuokrien kohtuuhintaisuuteen sekä tasaiseen vuokrakehitykseen. Edellä ehdotettu uusi malli ei ole kunnallisten vuokrataloyhtiöiden tavoite. Se tuo vain vähemmän tukea ja mahdollistaa vapaan vuokranmäärityksen, talojen myynnin ja niiden arvonnousun tulouttamisen sijoittajille asukkaiden kustannuksella”, toimitusjohtajat toteavat.
Vuokra-asuntojen rakennuttamistarjouksen tekijät johtavat Helsingin, Espoon, Vantaan, Tampereen, Turun, Oulun, Jyväskylän, Lahden ja Kuopion vuokrataloyhtiöitä. Yhtiöt omistavat yhteensä noin 100 000 vuokra-asuntoa eli noin 15 prosenttia kaikista suomalaisista vuokra-asunnoista. Näiden kuntayhtiöiden asuntojen vuokrat määräytyvät omakustannusperiaatteella ja ovat toimitusjohtajien mukaan markkinavuokria halvempia ja vuokrien tasaus tehdään yhden kunnan sisällä. Asukasvalinta tehdään tarveharkintaa käyttäen siten, että asunnon saavat eniten asunnon tarpeessa olevat. Asunnot ovat pysyvästi kohtuuhintaisia.
Tätä artikkelia on kommentoitu 18 kertaa
18 vastausta artikkeliin “Kuntayhtiöiltä räväkkä lupaus vuokra-asuntopulan helpottamisesta”
No niin.. Tätä on kaivattukin. Missä nämä kuntayhtiöt lienevät luuranneet koko tämän vellovan keskustelun ajan. Tässäpä saavat nyt SATO ja VVO nenilleen. Kyllä kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa on mahdollista saada kun omistaja pysyy kohtuudessa (eikä pyri pörssiin)
SATO repi yli 4 euroa tulosta per m2/kk jokaisesta asunnostaan 2012. Kyllä on tilaa vähän hillitymmälle ahneudelle.
’Anna tukea ja päästä sitten rahastamaan max. 20 vuoden päästä’ ei ole tätä päivää enää.
Jos ei asenne muutu VVO/SATOssa niin nopeutuu bisneksen rapautuminen.
SATO halajaakin yhä pörssiin ja sen vuoksi kaikenlaiset rajoitukset ovat sille edelleen myrkkyä. Siksi se ei tee valtion tukemaa tuotantoa. Miksihän ARA ei kirjaa yleishyödyllisyyssäännöksiin, että yleishyödyllinen yhtiö ei voi mennä pörssiin? Ja miksi ARA ei pysty rajoittamaan voittoja? Omakustannusvuokra kun on kuollut kirjain ja on käytännössä sama kuin markkinavuokra.
Kunnallisten vuokrataloyhtiöiden kustannuksista osa jää kaikkien kuntalaisten maksettavaksi, siitäkään huolimatta ne eivät ole saaneet tuotantoa käyntiin. Paljon puhetta ja vähän tekoja, tyypillistä kunnallista puuhastelua.
Nimimerkille ”Asioista perillä oleva”: Kovin hyvin ei nimimerkin takana oleva tunnu olevan perillä asioista. SATOn pörssiin menossa on kyse konsernin emoyhtiöstä SATO Oyj.tä, joka ei ole yleishyödylliseksi nimetty yhtiö ja ei näin ollen harjoita ara-asuntojen sosiaalista vuokraustoimintaa! ARA ei voi estää tällaisen ns. vapaan yhtiön listautumista pörssiin. SATO-konsernissa on lisäksi lukuisia yhtiöitä, joita eivät koske ns. ara-rajoitukset ja joista tuloksen tekeminen on vapaata. Lisäksi yleishydödyllisissä nimetyissä yhtiöissäkin on paljon asuntoja, joissa vuokranmääritys on vapaata.
Niinpä niin… Vaan minkähän vuoksi SATO:n pörssíin meno epäonnistui pahan kerran. Selitäpä se! Ettei vaan olisi ollut syynä ne rajoituksen alaiset ARA-asunnot, joita SATO ei nykyään halua tehdä selitellen muka, että yksikin rajoitusten alainen uusi asunto jatkaa muidenkin rajoituksia. Eihän se niitä oikeasti jatka, mutta estää kyllä pörssiin pääsyn.
Mielestäni parasta olisi se, että vvo:n, Saton ja Avaran ahneet omistajat ja johtajat saisivat viedä vapaan puolen yhtiöt pörssiin tai muutoin rahastaa firmat. Tämän jälkeen aidosti yleishyödylliset voisivat jatkaa toimintaa ilman jarrumiehiä. Ministeri Kiurikin on omilla toimillaan tähän saakka vain pahentanut alan toimintaedellytyksiä asuntopulan poistamiseksi.
kunnat ovat varmaan kiinnostuneempi monipuolisesta asuntotuotannosta alueilleen kuin nämä kunnalliset yhtiöt.
kuntayhtiöt sanoivat nyt avoimesti, että nykyiset ehdot ovat huonoja. ovat varmaan huomannu, että ongelmia tulossa ja vuokria joudutaan nostamaan.
nyt hakevat vaan itselleen hyviä ehtoja eikä koko asuntotilanteen parantaminen kiinnosta!
Eikös katsastustoimintakin ollut ennen yleishyödyllistä kuten nyt kuntien vuokratalo yhtiöt.
Jos ei muuta niin palvelu on parantunut, aika varaamatta ja simputus vähäisempää tästä voi vähän vaikka maksaa.
Kunnallisten yhtiöiden ilmaiset omat varat johtavat tehottomuuteen, vika ei ole henkilöstössä vaan toimikuntiin ja poliittisiin hallituksiin perustuvissa ohjausjärjestelmissä.
Kaikelle pääomalle pitäisi maksaa jokin korko ja laittaa toimikunnat vastuuseen rahoistakin.
Autokatsastusyhtiön verot maksetaan Espanjaan, entäs sitten ei valtion monopolikaan veroja maksanut
Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut selvittämään ja hakemaan ratkaisuja nykyisen lainajärjestelmän muuttamiseksi. Tästä ovat yleishyödylliset yhteisöt, kunnalliset vuokrataloyhtiöt ja muut alalla toimijat koko hallituskauden viestittäneet. Hyvä jos suurten kunnallisten vuokrataloyhtiöiden esiintulo veisi tätä asiaa eteenpäin ja parantaisi kaikkien vuokrataloyhtiöiden taloudellisia mahdollisuuksia selviytyä velvoitteistaan ja rakentaa myös uutta asuntokantaa. Yhtiöt maksavat ”satoja miljoonia ylikorkoa” valtiolle vuosittain.
Yhtiöt ilmoittavat tekevänsä vuokralaisille edullisempia asuntoja vain, jos heidän rahoitusehtoihinsa suostutaan.
Miksi yhtiöt eivät halua tehdä mitään asuntopulan helpottamiseksi ilman ehtoja, vaan nostavat jatkuvasti vuokria kuin henkensä hädässä?
Onko syy jälleen se sama ja ikuinen realiteetti: rahan ahneus. Voi teitä ”laupiaita” samarialaisia!
Miksi ihmeessä vuokra-asuntoja pitäisi tehdä vain ja ainoastaan niiden asukasprofiiliin mahtuville pienituloisille.
Kun ARA:n rajoitus ja tukisäännökset ovat sijoittajien mielestä kohttuuttomia suuntautuvat investoinnit onneksi vapaarahoitteiseen tuotantoon.
Asuntoministerin toivomiin 12 euron vuokriin niissäkään ei päästä mutta kohtuuhintaisiin vuokriin suhteessa omistusasumisen pääomatarpeeseen ja asumisuran käänteitä rassaaviin myyntiriskeihin nähden.
Vaikka tulorajat eivät olisikaan este tekee asunnontarvitsijan varallisuus ARA asunnon saannin mahdottomaksi. Tällöin joku osuus maatilasta, kesämökistä, toiselle puolisolle sinkkuajan asunnon myynnistä jääneestä varallisuudesta yms. tekee yhteisiä asumistarpeita tyydyttävän vuokra-asunnon hankkimisesta ARA kohteesta mahdottoman yhtälön.
Uusioperheitä ja erilaisia muita säännöksiin mahtumattomia tilanteita on lukemattomia käsittääkseni hallitusohjelmassa ei ollut tarkoitus hakea mitään 12 euron vuokratasoa vaan asumisratkaisuja niitä tarvitseville työssäkävijöille eräiden erityisryhmien huomioimisen lisäksi.
Mistä insinööri on saanut päähänsä, että 12 euron vuokratasoon ei päästä? Taitaa insinööri olla SATO:n ja VVO:n kätyri ja puhua heidän puolestaan. Katsopa esim Nuorisosäätiön vuokria, niin ne ovat jo nyt tuota luokkaa. Siitä huolimatta, että Nuorisosäätiöltä on mennyt tukea politikoille. Nuorisosäätiö ei vain viime jaossa saanut kaupungilta tontteja. Varmaan siksi kun on tukenut nykyisen opposition politikkoja. Niinpä ei sitten tule lisää noita 12 euroa/asm2 asuntoja. Sitä kai kaupunki ja asuntoministeri haluaa.
Rakentajan on hyvä ymmärtää jotakin tilaajansa bisneksestä kätyri tai ei.
Nuorisosäätiön 12 euron kohteet ei taida olla Kalasatamassa tai Jätkäsaaressa joissa pelkät rakentamiskulut ovat olleet kilpailuissa luokkaa 3700 euroa vuokratontilla eli tonttikustannusten jälkeen olisi hinta 4500 euroa / asm2.
Muutama pienkerrotalo 12 euron vuokralla jossakin optimitontilla kenen tahansa omistamana ei muuta kokonaisuutta mihinkään suuntaa uudet kohteet ovat kallitta suhteessa tavoiteltuun vuokratasoon.
Tässä julkisessa keskustelussa nostetaan ääripäitä esille 12 euron vuokra on totta mutta aika mahdotonta on saada 4500 euroa toimimaan 12 euron vuokralla.
Hoitovastike 4,5 euroa (lämmitys, isännöinti, vuokrasopimukset, tyhjäkäyttö jne.)
tontista vuokraa 4 % arvosta (800 €) =2,6 €/asm2 rakennuskustannuksista korot 3 % (3700) € = 9.25 kaikkiaan 16.35 e/asm2
kiinteistön kuluminen 65 vuoden poistoilla on myös huomioitava (=lainojen lyhennykset ja remontit)
3500/65/12 kk = 4,5 euroa
ja vuokraa pitäisi saada 20,85
Keskustelussa puhtia voisi kohdistaa siihen että onko rakennuskustannus tai tonttikustannus kohtuullinen ja mitä sille voidaan tehdä.
Laskelma on nettohinta vapaarahoitteiselle vuokra-asunnolle. Korot on tuossakin mallissa turhan alhaiset jos tutkitaan korkoja pitkällä tähtäyksellä oikeampi taso olis 3,4-4,5 % luokkaa.
Nuorisoasuntosäätiön 12 euron neliövuokria ei missään tapauksessa voida vertailla ”ihmettelijän” esittämällä tavalla tavallisten aravatalojen vuokriin. Säätiö omistaa ns. erityisasuntoja, joiden rakentamista on tuettu Raha-automaattiyhdistyksen ja ARAn avustuksin. Säätiön vuokria on syytä vertailla opiskelija-asuntoyhteisöjen vuokriin. Tämä sama ihmettelijä on ilmeisesti sekoittanut tietämättömyydellään aiemminkin vuokrakeskusteluja, jotka ovat muutoinkin jo tarpeeksi sekavia.
Millä tavalla niitä pitäisi sitten vertailla? Jos etsin esim Haagasta SATO:n edullisimman asunnon, löytyy v, 1958 rakennetusta talosta 53 m2 kaksio, jonka vuokra on 895 €/kk. Kun etsin sitten Nuorisosäätiöltä Haagasta asuntoa, löytyy myös suurin piirtein samankokoinen kaksio, talo rakennettu v. 2005 ja vuokra 612 €/kk. Malmilta löytyy v. 1996 rakennettu talo, jossa keskivuokra on 11,60 €/m2. Nuorisosäätiöllä on taloissaan vain yksiöitä ja kaksioita. SATO:lla on isojakin asuntoja yksiöitten vuokrat voivat olla jopa 25 €/m2. Minusta tulokset puhuvat puolestaan. Et kerta kaikkiaan pysty selittämään näin suurta eroa jollain pienellä avustuksella, joka on saatu vuonna nappi.
Jos tavoitellaan ”omakustannusvuokria” eikä liiketoiminnasta saisi tulla voittoa, on vaarana, että
muut paitsi valtiolta tukea saavat vuokranantajat vähitellen poistuvat vuokramarkkinoilta myymällä asuntonsa.Tämä vaikuttaisi merkittävästi vuokra-asuntojen saatavuuteen ja yksipuolistaisi vuokra-asumisen mahdollisuuksia. olisikohan kaikkein paras, että markkinoiden ohjailu jäisi aika vähäiseksi ja keskittyisi pääkaupunkiseudulle, jossa on iso pula pienistä vuokra-asunnoita. Muualla myös kunnalliset vuokratalot saisivat hankkia rakentamisrahansa muualta kuin veronmaksajien pussista. Omakustannusvuokran tavoittelu saattaa myös johtaa siihen, että asunnot rapistuvat ja homehtuvat, kun niiden kunnossapitoon ei ole varaa.
Tuossa nyt menee puurot ja vellit pahasti sekaisin. Ensinnäkin omakustannusvuokravaatimus on vain valtion tukemassa vuokra-asuntotuotannossa. Kovan rahan vuokra-asuntoja tekevät saavat pitää sellasta vuokratasoa kuin hkuin markkinoilta saavatt. Ja näinhän VVO ja SATO tekevätkin; ovat lopettaneet valtion tukeman tuotannon suuret voitot mielessään.
Toiseksi: omakustannusvuokran kustannuksiin kuuluu paitsi vuosittaiset korjaukset, niin myös varautuminen suurempiin korjauksiin kohtuullisella varauksella. Eli ei ne asunnot suinkaan rapistu, vaan pysyvät ihan hyvässä kunnossa kun niitä oikein hoidetaan eikä tavoitella pelkkiä suuria voittoja.