Lujatalo rakentaa Helsingin seurakuntayhtymälle 102 asuntoa Arabianrantaan
Lujatalo ja Helsingin seurakuntayhtymä allekirjoittivat keskiviikkona 22. toukokuuta hankesopimuksen kolmen asuinkerrostalon rakentamisesta Arabianrantaan. Raivaustyöt tontilla ovat jo alkaneet. Rakennusurakan arvo on 14 miljoonaa euroa.
Lujatalo ja Helsingin seurakuntayhtymä allekirjoittivat keskiviikkona 22. toukokuuta hankesopimuksen kolmen asuinkerrostalon rakentamisesta Arabianrantaan. Raivaustyöt tontilla ovat jo alkaneet. Rakennusurakan arvo on 14 miljoonaa euroa.
Arabianrannan merimaisemissa Berliininkadun ja Lontoonkadun välissä sijaitsevalle tontille valmistuu yhteensä 66 omistusasuntoa ja 36 vuokra-asuntoa vuonna 2014. Suurin osa asunnoista on kaksioita ja kolmioita. Yhdestä talosta tulee 12-kerroksisena eräs alueen korkeimmista rakennuksista.
”Kyseessä on merkittävä ja vaativa kohde. Pohjaolosuhteet ovat haasteelliset. Osa runko- ja vesikattotöistä ajoittuu sydäntalveen, mikä tuo vaikeuskerrointa rakentamiseen”, Lujatalon asuntorakentamisen työpäällikkö Risto Multala sanoo.
Tätä artikkelia on kommentoitu 5 kertaa
5 vastausta artikkeliin “Lujatalo rakentaa Helsingin seurakuntayhtymälle 102 asuntoa Arabianrantaan”
Seurakuntayhtymää parjattiin muutama kuukausi sitten siitä että myi korjausvelkaisia kohteitaan eteenpäin.
Miten iso tämä väitetty ”rikos” sitten oli jos kauppasumman on voinut käyttää näiden uusien asuntojen rahoitukseen. Korkotukilainaa kun ei saa ilman omaa rahoitusosuutta.
Tällaisen fiksun taloudenhallinnan kannustamisen sijaan taiteillaan uusia rajoituksia. Eikö ne yli 40 vuotiaat asunnot ole fiksumpaa myydä ja ottaa hoidettavakseen uusia joista selviää pienemmällä organisaatiolla.
Kyllä ja ei. Kyllä, kun yhteisön päättäjillä ei ole omantunnon paineita miettiä myytävien talojen vuokralaisten asemaa – ei jos myyjä harjoittaa vuokraustoimintaa pitkällä, 40 v tähtäimellä.
Nimittäin yleensä ostaja-sijoittaja ottaa pankkilainan, peruskorjaa talon ja nostaa vuokrat pilviin. Vuokralaiset maksavat lainan vuokrissa mahd. nopeasti pois. Yleensä vuokralaiset haluavat muuttaa ara-kohteeseen, mutta eivät pääse. Jäljelle jääneiden asumis- ja toimeentulotuet maksaa yhteiskunta. Myyjän omatunto on puhdas tai ei.
Joskus korjaamattomalle talolle ilmaantuu vain ulkomaalainen sijoittaja ostajaksi. Ulkomaalaiset sijoittajat eivät peruskorjaa, vaan ottavat asukkaat suoraan soskun luukulta. Ongelmat kasaantuvat ja pahimmassa tapauksessa talon ”isännäksi” pääsee rikollisliiga. Malmö on läpikäynyt tämän historian. Yhteiskunta maksaa liigalaisten asumis- ja toimeentulotuet kuin myös väistämättömät sosiaaliset ongelmat.
Ei, jos yhteisö on aidosti yleishyödyllinen pienituloisten vuokralaisten asemaa ajatteleva. Tässä rajattoman röyhkeyden ja ahneuden läpäisemässä uusliberalismin hurmiossa niitä yhteisöjä ei taida enää olla monta. Eikä kai kirkkokaan enää niihin kuulu, vai?
Entäpä jos osa vanhan talon asukkaista onkin vaurastunut asumisen aikana ja jääneet lopulta henkisesti liian halvan asuntonsa vangiksi.
Ajatus siitä että kerran edullisen tuetun asunnon saanut olisi elinikäinen etu,ei tunnu kohtuulliselta muiden jonottajien suhteen.
Eikös asumistuki ole tarkoitettu mahdollistamaan säällinen asumistaso kaikille silloin tulee määräaikaistarkastu tarpeeseen.
Suomessa vuokra-asumisen ja etenkin aravavuokra-asumisen status on niin alhainen, että suurennuslasilla saa etsiä kymmenien tuhansien joukosta ne muutamat, jotka ”vaurastuttuaan” jäävät ara-vuokra-asunnon henkiseksi vangiksi. Tosin jos niin olisi, sen ymmärtäisi. Myös rikkaat kiintyvät koteihinsa ja järkyttyvät, jos heitä yrittää hätistää syystä tai toisesta pois kodeistaan.
Köyhien ara-vuokralaisten kuvitellusta vaurastumisesta on vuosien mittaan tehty useita tutkimuksia ja lienee tulossa piakkoin taas uusi. Vaikka tutkimus uusittaisiin joka vuosi, niin tulos on sama: vain pienituloiset tyytyvät sosiaalisiin vuokra-asuntoihin. Tutkimuksia voi googlata tutkijan nimellä ”Jukka Hirvonen”, mutta kaikki eivät ole netissä näkyvillä.
Sitten on niitä, jotka ovat pienituloisina lapsiperheinä aikoinaan päässeet sosiaaliseen perheasuntoon. Lasten itsenäistyttyä väljässä kolmiossa tai neliössä asuu lopulta vain leskiäiti. Naisilla on tunnetusti pienet eläkkeet, joten nämä naiset ovat voineet pyytää päästä esim. samassa talossa pienempään ja halvempaan vuokra-asuntoon. Kun tunnetusti perheasuntoihin ei enää hyviä vuokranmaksajia riitä, niin vuokranantaja ei suostu vaihtamaan vaan kylmästi pitää kiinni siitä, että leskiäiti pienestä eläkkeestään maksaa perheasunnon vuokran kuin ennen aina. Se on törkeää, mutta sille ei mahda mitään. Leskiäiti hoitaa vuokran, ei saa häätöä eikä pääse muiden vuokranantajien halvempaan asuntoon.
Millähän perusteella hyvätuloiset ja vauraat kuvittelevat, että pätkää ja silppua tekevä kassaneiti, tarjoilija, roskakuski tai siivooja samaa työtä tekemällä rikastuu?
40 vuotias talo on korjauskypsä kirkollisveroillako ne remontista johtuvat vuokrien korotukset pitäisi sitten maksaa