Sisäilmaongelmat ovat keskeinen syy koulujen korjausbuumille.

Onko hometta myös korvien välissä?

Homekorjauksissa on tapahtunut ylilyöntejä molempiin suuntiin. On vähätelty homeongelmia, mutta on myös purettu korjauskelpoisia taloja. Jos homeoireet eivät lopu useiden tilanvaihtojenkaan jälkeen, ongelma on todennäköisemmin korvien välissä kuin rakenteissa. Rakentajat hallitsevat huonosti homekorjauksiin liittyvät psykologiset ilmiöt ja siksi virheitä tehdään erityisesti tiedottamisessa.

Kirjoittaja(t) Seppo Mölsä

Kosteus- ja homevauriot ovat olleet niin vahvasti julkisuudessa jo parikymmentä vuotta, että samalla hämärtänyt se, mitkä vauriot ovat terveydelle vaarallisia ja mitkä eivät. Jokainen kosteusläiskä tai edes homepilkku esimerkiksi kosteaan ulkoilmaan yhteydessä olevassa rakennusosassa ei ole merkki sisäilmaongelmasta tai aihe hysteriaan.

Asumisterveysliitto Aste ry:n toiminnanjohtaja, sertifioitu rakennusterveysasiantuntija Hannele Rämö sanoo liittonsa tiedotteessa, että korjauskelpoisia rakennuksia on saatettu purkaa homekoirien, huonepölymittausten tai epäonnistuneiden tiivistämiskorjausten jäljiltä.

Ylilyöntejä ruokkivat hänen mielestään myös kosteus- ja homevaurioiden aliarviointi ja vähättely. ”Siihen syyllistyvät useimmiten kiinteistöjen omistajat.”

Homeoireita psykologisoidaan

Viime aikoina home- ja kosteusvaurioista oireilevia ovat puhuttaneet käyttäytymisterapia ja ympäristöyliherkkyyden tautinimike.

Jotkut lääkärit ovat Rämön mukaan selittäneet pitkittynyttä homeoireilua psykosomatiikalla ja tarjonneet avuksi käyttäytymisterapiaa.He uskovat, että itsensä psyykkaaminen auttaa homeelle herkistynyttä kamppailussa terveysongelmien kanssa.

Rämö sanoo kansalaisjärjestöjen pettyneen pahasti, kun uutta ympäristöyliherkkyyden tautinimikettä ei käytetäkään kosteus- ja homevaurioista oireilevien ja sairastuneiden auttamiseen, heidän hoitonsa ja kuntoutuksensa suunnitteluun, vaan ympäristöherkkyyden tilastointiin ja tutkimukseen.

Hän toivoo, että oireilevan elinympäristö tutkittaisiin ensin huolella home- ja kosteusvaurioiden varalta ennen kuin sairaudesta tehdään potilaan ominaisuus, joka saattaa leimata hänet loppuiäkseen.

Yliherkistynyttä ei  aina auta edes tilan vaihto

Homeongelman psykologiseen puoleen kiinnitettiin huomiota myös Työterveyslaitoksen eduskunnalle pari vuotta sitten jättämässä raportissa.

”Sisä̈ympäristö̈haittojen kokemiseen voivat vaikuttaa psykososiaaliset tekijät, kuten esimerkiksi tyytymätömyys työhön ja liian kuormittava työ̈ sekä̈ henkinen hyvinvointi.”

Raportissa todetaan myös: ”On etsittävä oireiden aiheuttaja, mikä̈li sellainen on lö̈ydettä̈vissä̈, mutta on myös osattava luopua aiheuttajan metsä̈styksestä̈, mikäli tilanteen taustalla näyttää̈ pikemminkin olevan tavallista herkempi elimistö̈, joka reagoi epä̈spesifille ä̈rsykkeelle vielä̈ kuukausia alkuperäisen altistumisen ja sairastumisen jä̈lkeen.”

Joskus home ei ole syy oireisiin vaan syyt ovat muualla.

”Osalla työ̈paikkojen kosteus- ja homevauriorakennuksissa oireilevista oireet ovat niin hankalia, että pää̈dytään siirtymää̈n toisiin työtiloihin. Joissakin tilanteissa sekää ei lopeta oireilua. Pahimmillaan siirtymisiä̈ tarvitaan tä̈mä̈n jä̈lkeen vielä̈ toisiin työ̈pisteisiin ja useisiin eri rakennuksiin eikä̈ sekää̈n ratkaise ongelmaa. Tä̈llö̈in oireilun taustalla voi todellakin olla tilanne, että̈ korvaavassa työ̈paikassa sattuu myös̈ olemaan kosteus- ja homevaurio.

Todennä̈kö̈isempää̈ kuitenkin on, että̈ oireilun takana on tä̈llö̈in jokin muu, kuin oletettu kosteus- ja homevaurio”, raportissa todetaan.

Home täyttää hysterian tunnusmerkit

Koulujen homekorjauksissa ongelmana on joskus ollut, että yksikin kovaääninen kellokas voi saada muut mukaansa, ja niin korjaus todetaan heti epäonnistuneeksi.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori, psykiatri Hannu Lauerma sanoi Tiede-lehdessä 8/2013,  että rakennushomeesta käytävä keskustelu täyttää joukkohysterian reunaehtoja. http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/hysteriaa_joukoissa

”Home on näkymätön uhka, joka herättää pelkoa. Homealtistukseen liitetään huimaus, pahoinvointi, hengitysvaikeudet, päänsärky ja lihasvoimien menetys, jotka ovat tyypillisiä oireita myös konversiohäiriössä. Lisäksi homeongelma on kytketty nimenomaisesti kouluihin, ja ne ovat jo pitkään olleet otollisinta maaperää moderneille joukkohysterioille.”

Häntä ihmetytti, miksi ongelma on räjähtänyt niin valtavaksi niin lyhyessä ajassa. ”Ei ole mahdotonta, että home-epidemia saa lisäpuhtia psykologisista tekijöistä.”

”Vastausta siihen, missä määrin ihmisten oireilu johtuu todellisesta altistuksesta ja missä määrin joukkohysteriasta, on mahdoton selvittää, ennen kuin tutkijat tunnistavat biomarkkerit, joiden perusteella altistus voidaan luotettavasti tunnistaa. Siihen asti on viisasta välttää hätäisiä diagnooseja”, hän totesi.

Homepiina aiheuttaa traumoja

Homepakolaisten yhdistys kieltää täysin väitteet siitä, että hometta olisi korvien välissä. Tähän väitteeseen heillä on pitkät vastaperustelut nettisivullaan.

Yhdistys kääntää asian toisin ja päin ja toteaa, että  homeongelma aiheuttaa psyykkistä kuormitusta. Erityisesti jos homeongelma on johtanut pitkään oikeustaisteluun, on tämä prosessi voinut ollut traumatisoiva.

”Kodin ja sen mukana oman menneisyyden menettäminen johtavat perusturvallisuuden järkkymiseen.”

Miten homekorjaajien tulisi ottaa ihmiset huomioon?

Haastattelemamme rakennuttamisen asiantuntijat Juha-Matti Junnonen Aalto yliopistosta ja Jukka Pekkanen Tampereen teknillisestä yliopistosta totesivat, että homeasiat ovat todella haastavia.

Reagointikynnykset ovat ilmeisen erilaisia ihmisillä ja liian usein kiinteistöjen omistajat viittaavat kintaalla valituksiin tai vähättelevät niitä ja korjauksia siirretään tuonnemmaksi. Esimerkiksi kuntien rakennusten homeongelmat johtuvat pitkälti siitä, että rakennukset ovat ikääntyneet, mutta välttämättömiä korjauksia on lykätty rahapulan vuoksi.

Home ja homekoulujen muuttamisen ongelmana on pitkälti tiedon puute. Kun ihmiset on huolestuneita (osin aiheetta, osin aiheellisesti) omasta terveydestä, on tiedonsaanti keskeistä.

Asioista ei useinkaan viestitä riittävästi, ihmiset eivät tiedä mikä on homeongelman syy, mitä sille voidaan tehdä, mitä sille aiotaan tehdä, mitä on tehty ja miten on todettu. Homekorjauksissa jokaisen rakennushankkeen vaiheen jälkeen pitäisi aina muistaa viestiä tilanne.

Liian usein tiedotetaan yksisuuntaisesti, että hometta on löytynyt ja sitten lopuksi korjaustöiden jälkeen tiedotetaan, että jotain korjauksia on tehty, eikä enää homeongelmaa ole. Korjaukset pitää osoittaa tehdyiksi kunnolla ja riittävän laajalti ja korjaukset pidää dokumentoida niin, että ei jää avoimia kohtia.

Psykologista tai käyttäytymistieteiden asiantuntijasta voisi olla apua siinä, että rakentajat ja kiinteistönomistaja ymmärtäisivät miten homeesta kärsiviin ihmisiin suhtaudutaan ja miten muutto esimerkiksi korjattuun kouluun hoidetaan. Näitä asioita ei opeta tekniikan kursseilla.

Kyse on Pekkasen ja Junnosen mukaan kuitenkin ennen kaikkea viestintätapahtumista, joissa tilanteesta kerrotaan ja ihmiset saavat kysyä. Näin ihmiset pystyvät mielessään orientoitumaan asiaan, ja vakuuttumaan, että homma on hanskassa. ”Jos pelkästään muuttovaiheessa asiasta keskustellaan, ollaan liian myöhässä”, he toteavat.

Hyvä tietopankki homeasioihin on ympäristöministeriön Hometalkoot. Sen nettisivulle on esimerkiksi koottu oppimateriaali pientalojen riskirakenteista.

Tätä artikkelia on kommentoitu 31 kertaa

31 vastausta artikkeliin “Onko hometta myös korvien välissä?”

  1. Kyse on sekä psykologiasta että uskosta.

    Tässä mallia noin 4000 vuoden takaa, miten homekorjaukset pitää tehdä niin, että asukkaat varmasti uskovat, että kaikki on kunnossa.

    ”Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen:
    ”Kun te tulette Kanaanin maahan, minä sallin homeen tarttua johonkin taloon siinä maassa. Talon omistaja menköön ja ilmoittakoon sen papille sanoen: ’Minun talooni näyttää ilmestyneen hometta.’

    Pappi käskeköön tyhjentää talon, ennen kuin menee tarkastamaan hometta, ettei kaikki, mitä talossa on, tulisi saastaiseksi. Sitten pappi menköön tarkastamaan taloa. Jos hän näkee talon seinissä vihertäviä tai punertavia syvennyksiä, jotka näyttävät muuta seinää matalammilta, menköön pappi ulos ja sulkekoon talon seitsemäksi päiväksi.

    Jos pappi palattuaan seitsemäntenä päivänä tarkastaessaan huomaa homeen levinneen talon seinissä, käskeköön hän murtaa pois ne kivet, joissa hometta on, ja heittää ne ulos kaupungista saastaiseen paikkaan. Talo kaavittakoon sisältä ympäriinsä puhtaaksi, ja kaavittu savi heitettäköön ulos kaupungista saastaiseen paikkaan. Ja otettakoon toisia kiviä ja pantakoon entisten kivien sijaan, ja otettakoon toista savea ja savettakoon talo sillä.

    Jos hometta taas ilmestyy taloon, sen jälkeen kuin kivet ovat murretut pois ja talo on puhtaaksi kaavittu ja uudestaan savettu, menköön pappi sisälle. Jos hän tarkastaessaan huomaa homeen levinneen, niin talo on saastainen. Sen tähden talo revittäköön, sekä sen kivet että puuaineet ja kaikki sen savi, ja vietäköön ne ulos kaupungista saastaiseen paikkaan.

    Se, joka on käynyt talossa sinä aikana, jona sen oli oltava suljettuna, olkoon saastainen iltaan asti.
    Ja se, joka siinä talossa on maannut, pesköön vaatteensa, ja se, joka siinä talossa on syönyt, pesköön vaatteensa.

    Mutta jos pappi menee sisälle ja tarkastaessaan huomaa, ettei home ole levinnyt talossa, sen jälkeen kuin talo on savettu, niin julistakoon pappi talon puhtaaksi, sillä home on hävinnyt.

    Hän ottakoon talon puhdistamiseksi kaksi lintua, setripuuta, helakanpunaista lankaa ja isoppikorren.
    Ja teurastakoon toisen linnun saviastian päällä, jossa on raikasta vettä. Ja ottakoon setripuun, isoppikorren ja helakanpunaisen langan ja elävän linnun, kastakoon ne teurastetun linnun vereen ja raikkaaseen veteen ja pirskoittakoon sitä taloon seitsemän kertaa. Näin hän puhdistakoon talon linnun verellä ja raikkaalla vedellä, elävällä linnulla, setripuulla, isoppikorrella ja helakanpunaisella langalla. Ja sitten hän päästäköön elävän linnun lentämään ulkopuolelle kaupunkia kedolle.

    Kun hän näin on toimittanut talolle sovituksen, on se puhdas.

    Tämä on laki homeesta, homeesta vaatteissa ja taloissa, neuvoksi siitä, milloin mikin on saastainen, milloin puhdas.”

    Pitali-sana (joka lienee käännösvirhe) on muutettu tekstissä homeeksi.

    1. Eihän tämä juttusi meinaa menettää ajankohtaisuuttaa, vuosituhansien takaakaan …

  2. Mitä tekemistä rakentajan tiedottamisella on psykologisten ilmiöiden kanssa? Kun remontoidaan niin tiedotetaan selkeästi ja varhaisessa vaiheessa. Ei siihen psykologiaa tarvita. Kyllähän rakentajien pitää perusasiat osata.

    Kosteus- ja homevaurioista on toki tiedetty jo parikymmentä vuotta, mutteivät ne vielä vahvasti silloin vielä julkisuudessa olleet. Vasta viimeiset kolme vuotta niistä on paukutettu mediassa. Sitä ennen asioita on yritetty peitellä mahdollisimman tarkkaan.

    Usein oireilun syytä ei löydetä, kun ei tutkita riittävästi. Useimmiten mysteerit ovat selvinneet riittävän tutkimuksen jälkeen.
    Usein oireilu ei lopu remontin jälkeen, kun ei korjata riittävästi. Usein sairastunut voi oireilla remontin jälkeen, kun ei ole siivottu riittävästi. Usein jätetään ilmanvaihtokanavat puhdistamatta. Usein ilmanvaihto ei ole päällä tai riittävän tehokaas. Usein sairastunut voi oireilla materiaalipäästöille ja käytetyille kemikaaleille. Usein uusiin tiloihin tuodaan sairaan rakennuksen tavarat ja sairastunut oireilee niille. Usein vähätellään irtaimiston osuutta oireiluun.

    Tila voidaan todistaa terveeksi vain riittävän kattavalla rakennusteknisellä selvityksellä. Mysteereitä ei siis ole, vaan on tekemättömiä töitä.

    Homekorjausten ongelmana ei ole se, joka ääneen huutaa epäonnistumisesta, vaan ongelma on se, että yksittäistä ääntä ei huomata riittävän ajoissa tai ollenkaan. Kun yksi ääni ei riitä, on otettava joukkovoima käyttöön. Se ei ole joukkohysteriaa, vaan joukkovoimaa viranhaltijoiden valtaa vastaan.

    Ongelma on räjähtänyt valtavaksi tiedonsaannin helpottuessa ja sosiaalisen median hyötykäytön takia, eikä psykologialla ole tämän kanssa mitään tekemistä. Kun ihminen on ihmetellyt jatkuvaa poskiontelotulehduskierrettään aiemmin, on se liitetty siihen, että syysflunssaepidemia alkoi taas. Nyt tiedetään paremmin ja osataan liittää se tietyssä rakennuksessa oleskeluun.

  3. Olen Marikan kanssa ilmeisesti hieman eri ikäluokkaa, sillä muistan hyvin, että ainakin Rakennuslehdessä homekirjoittelu oli kuumimmillaan vuosina 1995-1997. Silloin oli valtavasti juttuja koulujen homekorjauksista ja kypyhuoneiden ongelmista. Osin kovan julkisuuden vuoksi vedeneristysmääräykset tiukkenivat ja sertifioidut menetelmät ja asentajat otettiin käyttöön vuonna 1998. Tuolta ajalta on myös tuo Palmbergin toimitusjohtajan Risto Bonon legendaarinen tokaisu: Hometta on korvien välissä.

  4. Kommentti vakavasti sairastuneen tieteen ammattilaisen näkökulmasta: itse en usko mihinkään henkitieteisiin enkä hörhöilyyn vaan ajatusmaailmani pohjautuu vankasti tieteellisesti todistetulle tiedolle sekä terveelle järjelle. Olen silti onnistunut ilmeisesti ’kuvittelemaan’ tai ’hysterisoimaan’ itselleni sisäilmaongelmaperäisen sairauden, jokna sain työpaikaltani. Nyt olen ns. työpaikkakyvytön – vaikean astman ja monikemikaaliyliherkkyyden ym. rajujen oireiden ansiosta en voi juuri liikkua ihmisten ilmoilla, en varsinkaan julkisissa rakennuksissa.

    Homekeskusteluissa on tottakai mukana paljon tunnetta, sillä sairastuneet joutuvat pistämään koko oman (ja yleensä myös koko perheensä) elämän täysin uusiksi: lapset ovat sairastuneet, alta on mennyt työpaikka, opiskelumahdollisuudet tai pahimmillaan koti irtaimistoineen. Puhdas objektiiivuus tässä tilanteessa on todella vaikeaa. On kuitenkin tosiasia että psykologisoimalla tai `viestinnän parantamisella’ ei tilannetta sairastuneiden ja pahasti herkistyneiden kohdalla voida korjata. Sairastunut ei voi ’päättää’ sietävänsä esim. jostain rakennemateriaalista irtoavia kemiallisia yhdisteitä. Varmin tapa hoitaa ja ennaltaehkäistä sisäilmasairaudet on perinpohjainen muutos rakennus- ja korjaustavoissa sekä kiinteistöjen ylläpito- ja huoltokäytännöissä, ei leimaamalla sairastuneita. Rakentakaa piruvie terveitä taloja!!!

    1. Samaa toivon minäkin! Terveitä taloja. Itselläkin alkaa olla vitsit vähissä. Vaikeaa löytää enää tervettä työpaikkaa. Lisäbonuksena alkaa kiusaaminen, kun kerrot saavasi oireita.

  5. Ei ymmärretä että kysymys ei ole pelkästään homeista vaan toksisista SUPERMYRKYISTÄ joita rakennuksessa on ja ne syntyvät homeista ja rakennusmateriaaleista. Nämä eivät lähde pois remontoimalla koska ne leviävät puhtaisiinkin materiaaleihin tekstiileihin, huonekaluihin , vaatteisiin jne. Koko talo pitäis polttaa ja maa aines poistaa talon alta ja ympäriltä ja sitten rakentaa tilalle uusi rakennus. Vika ei oletodellakaan korvien välissä paitsi heidän korvien välissä on vikaa jotka tuollaista päästävät suustansa.

  6. Hannu Lauerma on näköjään nyt myös liittynyt vähättelijöiden kuoroon. Hänen pisteensä laskivatkin nyt silmissäni 50%.
    Tuosta, että miksi oireilu ei lopu, vaikka remontti on tehty sanoisin, että yksi tärkeä syy siihen on se, että remontteja ei ole osattu tehdä. Lisäksi eräillä sairastuneista kehittyy yliherkkyys erilaisille kemiallisille yhdisteille. Ihan vaan yhtenä esimerkkinä mainittakoon, että pesuaineiden jotkut entsyymit ovat samoja kuin eräiden homeiden erittämät. Usein homesairaat reagoivatkin myös pyykinpesuaineiden hajusteille. Kyseessä on allergiaa muistuttava yliherkkyys, tosin tässä tapauksessa laukaisijana on myrkylliset yhdisteet.
    Käytännön esimerkki:
    Lahden keskustan terveysasema rempattiin homeiden vuoksi. Se oli kallis remontti. Siitä huolimmatta noin viisi työntekijää sai tiloissa oireita edelleen. Pari vuotta myöhemmin rakennuksessa oli suljettu osastoja – homeiden vuoksi. Nämä viisi herkimmin reagoivaa toimivat ikäänkuin kanarialintuina, muut alkoivat oireilla sitten myöhemmin.
    Hannu Lauermakin voisi vähän tutustua asiaan, ennen kuin esittää mielipiteitään ”asiantuntijana”.

  7. Minä niin kovasti toivoisin että tämä ongelma olisikin vain korvieni välissä. Siihenhän tepsisi terapia. Mutta kun on pysyvästi sairastunut, omaisuutensa menettänyt, työ- ja opiskelupaikkakyvytön (ei siis motivoitumaton työkyvytön) on jotenkin vaikea enää uskoa että oireet olisivat psykosomaattisia. Jos vika olisi korvieni välissä, oireilisin kaikissa ”epäilyttävän näköisissä” rakennuksissa. Oireet voivat kuitenkin iskeä missä tahansa, minkä ikäisessä tai näköisessä rakennuksessa. Toisaalta voin yllättäin voida oikein mainiosti paikassa, josta olen tehnyt pakenemissuunnilman (ihan kaiken varalta) ennen rakennukseen astumista.

    Jutussa puhutaan vain homeesta mutta sisäilmaongelmat ovat paljon muutakin. Usein jo ennen homeen syntyä kosteuden reagoidessa materiaalin (on se sitten muovimaton liima tai keittiökaapiston kalustelevy) kansssa vapautuu huoneilmaan terveydelle haitallisia päästöjä. Monet oireet muistuttavat enemmän tunnettuja sairauksia ja monella ehditään hoitaa oireita tuloksetta ennen kuin aletaan epäillä että oma koti tai työpaikka voisi ollakin syy oireisiin. Jutussa ei myöskään puhuttu mitään siitä kuinka nämä hermomyrkyt aiheuttavat tai laukaisevat toisia sairauksia. Hyvin rakentaminen ja rakennuksen oikea huoltaminen on todella paljon halvempaa kuin jatkuva korjaaminen ja sairauksien hoitaminen.

    Hysteriaa en ole meidän sisäilmasairastuneiden joukossa tavannut mutta ymmärrettävästi tunteet kuohahtelevat. On vaikea olla olematta vihainen, pettynyt tai katkera kun oma tai lapsen loppu elämä on rajattua sen vuoksi että joku muu mokasi. Mokalla tarkoitan rakennusten huoltotoimien ja riittävän aikaisten korjausten laiminlyöntiä, ammattitaidottomasti toteutettuja remontteja tai rakentamista.

    Niille jotka ”tietävät” sairautemme johtuvan korvien välistä, toivotan lämpimästi tervetuloa meidän ”homehullujen” joukkoon. Ei tätä usko ennen kuin itse kokee, ikävä kyllä.

  8. Homesaneerauksissa harvemmin huomioidaan sitä tosiseikkaa, että myös kiinteistöissä olleet huonekalut, tekstiilit ja paperit ovat homemyrkkyjen saastuttamia. Kun nämä romppeet viedään takaisin saneerattuun tilaan, oireilu jatkuu.

  9. ”Jos homeoireet eivät lopu useiden tilanvaihtojenkaan jälkeen, ongelma on todennäköisemmin korvien välissä kuin rakenteissa.”

    Käsittääkseni monet johtavat homeasioihin keskittyneet lääkärit ja tutkimukset ovat kertoneet, että homeyliherkkyys kulkee käsi kädessä esimerkiksi kemikaaliyliherkkyyden kanssa. Ja kun on herkistynyt, voi oireilla monille erilaisille ilmaan vapautuvile yhdisteille. Sen jälkeen taas kaikki asuin- ja työskentely-ympäristöt eivät henkilölle käy. Elimistö voi toipua, mutta altistus jää.

    Jos tähän sairauteen olisi lääke, joka parantaisi, ottaisin sen ehdottomasti. Fyysiset oireeni ovat pahimmillaan sietämättömiä, kuten myös pienen poikani oireet.

  10. ”Rakentajat hallitsevat huonosti homekorjauksiin liittyvät psykologiset ilmiöt ja siksi virheitä tehdään erityisesti tiedottamisessa.” Ydinongelma taitaa olla kyllä rakentajien muunlaisen osaamisen puutteessa.

    Lääkärin sanoin, ”lapsi terve, rakennus sairas” (=ja siksi sairastutti sen terveenkin lapsen).

  11. Sisäilman myrkyille herkistyminen ajaa ihmisen todella vaikeaan tilanteeseen. Itse työpaikalla herkistyessäni en edes pitkään aikaan ymmärtänyt mistä oireeni johtuivat. Ne kuitenkin pahenivat ajan myötä ja lopulta olin koko ajan sairaana. Kun herkistyminen on kerran tapahtunut, ihminen oireilee yhä helpommin tilassa, jossa samoja tai vastaavia mikrobeja esiintyy. Se, että joku herkistyy ei tee hänestä luulosairasta. Eihän esim. diabetestäkään ole kaikilla ja silti uskomme diabetes-potilaan oireiden olevan todellisuutta. Toivoisin, että homeoireiden vähättely lopetettaisiin ja keskityttäisiin rakentamaan paremmin ja auttamaan herkistyineitä takaisin yhteiskuntaan ja esim. työelämään. Se olisi paitsi inhimillistä, tulisi varmasti lopulta myös halvemmaksi yhteiskunnalle.

  12. Olen mielenkiinnolla seurannut ”homerakennus” keskustelua ja ylpeydellä voin todeta että kyllä me rakennusalan ammattilaiset olemme pääsääntöisesti superihmisiä.
    Koulut, päiväkodit, virastot jne. paikat joissa työskentelevät saavat oireita hetken työskenneltyään remontoidaan ja remontin tekevät rakentajat jotka eivät vuosikymmeniä ”home” remontteja tehneinä oireile lainkaan. Uskon täysin Lauermaan kommenttiin joukkohysteriasta ja tietenkin tämä perustuu ”uskoon” koska en ole psykiatri ja pääsääntöisesti luotan oman alansa ammattilaisiin. Olen toiminut rakennusalalla noin kolmekymmentä vuotta. Pääsääntöisesti olen tehnyt uudisrakentamista mutta olen ehtinyt myös korjaamaan rakennuksia joissa on ollut oikeasti kunnon homevaurio ja olen myös saneerannut rakennuksia joissa joku on saanut ”oireita”. En halua väheksyä heitä joilla on oikeasti ongelmia mutta eihän voi olla totta että henkilöt jotka työkseen koko ajan korjaavat ”ongelma” rakennuksia eivät oireile kuten henkilöt jotka ovat hetken työskennelleet kyseisissä rakennuksissa. Oikeiden ongelmien esiintuominen on sinänsä hyvä asia koska sehän parantaa rakentamisen laatua joka tälläkin hetkellä on maailman huippua näihin ilmasto-olosuhteisiin (siitä huolimatta meillä on enemmän sisäilmaongelmaisia kuin muualla). Mutta ei myöskään pidä tuhlata rahaa rakennusten korjauksiin joissa joku elämässä epäonnistunut etsii syytä epäonnistumiseen itsensä ulkopuolelta.

    1. Voi hyvä mies, ei voi kuin toivoa että tämä ei osu omalle kohdallesi – enpä itsekään juuri asiaan uskonut ennenkuin napsahti omaan nilkkaan ja nyt on elämä yhtä helvettiä!

      1. Henkilökohtainen mielipiteeni on että osassa rakennuksista on oikeasti ongelmia ja siellä olevat henkilöt kärsivät siitä. Mutta suurin osa rakennuksista on pääpiirteittäin kunnossa ja ongelma on henkilökohtainen niillä, jotka siellä olevat. Suuri ongelma on siinä että millä erottaa nämä kaksi ryhmää toisistaan. Onhan totta että osa ihmisistä kärsivät (onko oikein sanoa kärsiä?) heinänuhasta, koivun siitepölystä, laktoosi-intoleranssista, pähkinä allergiasta yms yms. mutta kuten edellä kirjoitin ei voi olla totta että rakennusalalla toimivat henkilöt olisivat jotenkin kestävämpiä ja vahvempia kuin väestö keskimäärin vaikka se kuinka itsetuntoa hivelisikin.
        Luin viimeviikolla opettajasta joka oli kasvanut maatilalla ja oli joutunut lopettamaan työnteon koulussa sisäilmaongelmien takia. En usko että koulussa on huonompi sisäilma kuin maatilalla jossa käsitellään heinää, lehmiä yms.pölyistä ja osaltaan homeista (ei sentään toivottavasti lehmät) materiaalia. En tiedä enkä pysty sanomaan onko kyseisellä opettajalla oikeasti sisäilmaongelmia mutta sitä epäilen että ongelman alku johtuu juuri kyseistä koulusta. Jos kyseisellä henkilöllä on oikeasti sisäilmaongelmia, uskoisin että altistuminen johtuu kasvuympäristöstä, heinäpölystä, homeisista heinistä, tuotantoeläimistä lähtevästä hilseestä (pölystä) yms. En usko että koululuokassa on huonompi sisäilma kuin navetassa vaikka osa oppilaista olisikin unohtanut suihkussa käynnin ja hampaiden pesun.
        Suuri ongelmahan on siinä että sisäilmäongelmat ovat liian paljon tuntemuksien ja median varassa. Jos joku oireilee, ongelma on rakennuksessa sillä eihän kenellekkään voi sanoa että jutteleppa Lauermaalle niin eiköhän ongelmat ratkea (rakentajien mielipide). Ja koska ongelmista kärsiviä henkilöitä on niin paljon (ei ne henkilöt jotka korjaavat ”ongelma” rakennuksia) vesittyy myös usko niihin henkilöihin joilla on oikeasti ongelmia. Ei suomalaiset voi olla huonompia (jos ei parempiakaan) kuin muut.

        1. Raksalla käytetään käsittääkseni aika hyviä suojaimia, eikä tiloissa oleila yhtä kauan kuin esim. koulurakennuksesta päivittäin käyttävät opettaja ja lapset. Työmaillahan tulee kai myös huolehtia tuuletuksesta ja pölynpoistosta, usein näkyy rakennus&remppatyömailla olevan ovet/ikkunat selällään (tai jopa kokonaan veks) jolloin ilma vaihtuu ihan eri tavalla kuin suljetussa luokkatilassa tai toimistohuoneessa (siitä ilmastoinnistakin kun säästetään!!!) – jossa istutaan päivättäin tuntisotalla ja ILMAN suojaimia.Joten siinä on iso ero.

  13. Finnbuild-messujen seminaarin korjausrakentamisen keskustelutilaisuudessa puhunut Suomen kokenein rakennusten tavarantarkastaja, rakennusmestari Matti Eklund sanoi, että hänen kokemuksensa mukaan noin 20 prosenttia ihmisistä saa homeoireita. Hän itse on yli 70-vuotias ja on tutkinut hometaloja koko ikänsä ja kontannut hometta tihkuvissa pientalojen ryömintätiloissa saamatta minkäänlaisia oireita. Sen sijaan hänen yrityksensä jatkajalla alkaa pää särkeä ja kaula turvota jo puolen tunnin kuntotarkastuksen jälkeen. Moni kuntotarkastaja joutuukin käyttämään suojapukua ja hengityssuojaimia pystyäkseen tekemään työtään. Homekoirienkin kohdalla pohditaan jo minkälaisen terveysriskin ne kohtaavat työssään.

  14. Home- ja kosteusvauriopommi on päättäjien omaa tekoa: ilmanvaihto ja lämmitys otettiin säästökohteiksi pahimman laman hoitokeinoina parikymmentä vuotta sitten – se jäi pysyväksi käytännöksi ja tulokset nähdään nyt: jatkuvasti kasvava joukko sisäilmasta sairastuneita. Kerran homeista tai sisäilmamyrkyistä sairastunut kantaa herkistymistaakkaa koko elämänsä ajan. Ja kun sen saa jo päiväkoti-ikäisenä niin voi vain kuvitella mikä on tulevaisuudenkuva. Hometaloja voisi jo rinnastaa joukkotuhoaseisiin tai kidutusvälineisiin, sillä moni oireileva ei saa ymmärrystä eikä apua ennenkuin on myöhäistä. Joukkokanne päättäjiä/kiinteistöyhtiöitä vastaan olisi paikallaan!

    1. Omien kokemusteni perusteella sisäilmaongelmiin liittyy läheisesti huono ilmanvaihto.
      Tehokas ilmanvaihto antaa anteeksi pienet epäpuhtaudet ja ilmavuodot. Toisaalta se pitää ilman kuivana jolloin hometta ei pääse muodostumaan.
      Hiilidioksidimittarilla voi ottaa nopeasti kantaa ilmanvaihdon riittävyyteen.
      Selvät rakennusvirheet ovat asia erikseen ja ne on ehdottomasti korjattava. Mutta usein tuntuu, että sisäilmaa pidetään ongelmana vaikka syytä ei löydy. Silloin kannattaa tarkistaa ilmanvaihdon riittävyys. Heikolla ilmanvaihdolla ilman hiilidioksidipitoisuus nousee esim. kouluissa nopeasti, jolloin väsyttää ja tulee huono olo. Pitkään jatkuvana sillä voi olla omat vaikutuksensa terveyteen

  15. Miksi rakennusalan homeremppoja tekevät rakennusmiehet eivät sairastu?
    Kylläpä tunnen oireilevia ja sairastuneita remppareiskoja mutta harvoin heidän äänensä täällä kuuluu. Tuttu rakennusmies suostuu menemään enää uudiskohteisiin töihin.
    Syy miksei rakennusalalla ole niin paljon sairastuneita kuin esim. virastossa työskentelevissä on varsin yksinkertainen. Heillä muuttuu ympäristö ja altisteet koko ajan. Homelajejakin on tuhansia ja se että joku remppareiska työskentelisi peräjälkeen sisätiloissa saman(samankaltaisen) toksiinin altisteessa useita kuukausia putkeen, ei ole kovin todennäköinen. Kertakertymät jäävät pieniksi ja tuurissaan ehtivät poistua ennen kuin seuraava sama(samankaltainen) altiste sattuu kohdalle elimistöä rasittamaan. Eiväthän kaikki sisäilmasairaatkaan reagoi samoille toksiineille vaan niille joita elimistöön on kertynyt se määrä joka ylittää ”myrkytyskynnyksen”, tämän kertoo järkikin.

    1. Se että jokaisella saneeraustyömaalla olisi erilaiset ”toksiinit” on varmasti hölynpölyä. Jos on kosteusvaurio tai ilmanvaihto-ongelma tai joku muu sisäilma ongelma, niin eiköhän ne niistä johtuvat ”toksiinit” ole suurin piirtein samanlaisia. Enkä sano että kenelläkään rakennusalan ammattilaisella ei ole ongelmia, esim ystävälläni on keuhkoahtauma vaikka hän on toiminut pelkästään uudisrakennuksilla. Mutta nykyisellä saneeraustyömaalla on noin 80 rakentajaa enkä ole kuullut että kenelläkään olisi ongelmia sisäilman ”toksiinien” takia. Vuosien varrella olen ollut tekemisissä satojen rakennusalan ammattilaisten kanssa ja harvoilla on ongelmia varsinaisen homeen tai ”toksiinien” takia. Sisäilmaongelmia on ollut enemmän purku- ja hiontapölyn takia, pahinta betonipöly. Eli lyhyesti: Jotkut oireilevat sisäilmasta joka tulee jostakin rakenteiden SISÄLTÄ, sitten tulemme me superihmiset, AUKAISEMME rakenteet ja puramme ne, siitä tulee pölyä ilmaan ja valitettavasti suurin osa ei käytä hengityssuojaimia (nykyään asiantila on parantunut suojaimien ja pölynpoiston kannalta) ja silti harva meistä superihmisistä oireilee sisäilman takia. Ehkäpä se tupakan poltosta tuleva terva suojaa keuhkot ”toksiineilta” ja tupakkayskän mukana tulevat klimpit estävät myrkytyskynnyksen ylityksen.

      1. ”Toksiini tarkoittaa biologisen organismin kuten eläimen, kasvin tai mikro-organismin tuottamaa myrkyllistä ainetta, joka syntyy eliön aineenvaihdunnassa (sekundaarimetabolia). Esimerkiksi homesienten tuottamia myrkkyaineita kutsutaan mykotoksiineiksi.”
        Pointtini oli että ratkaisevaa on altistuksen määrä. Työmaaolosuhteet vaihtelevat kovasti ja samalla työmaallakin tilannekin vaihtuu sen mukaan mitä tehdään. Toimistossa taas useimmiten vietetään koko päivä samoissa tiloissa ja ennen kuin vika ehditään huomata/korjata voi joku olla jo saanut oireita.
        Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Aiempi terveydentila, aiemmat asuinpaikat ja altisteet. Moni sairastunut kelaa elämäänsä taaksepäin ja huomaa olleensa sairaudelle alttiina jo jossain aiemmassa elämänvaiheessa. Materiaalipäästöistä puhutaan liian vähän koska yhtä lailla niille kuin homeelle voi herkistyä. Varmasti monessa homesaneerauksen läpikäyneessä työpaikassa jäävät oireilemaan ne jotka ehtivät herkistyä pahiten ja oireilevatkin sitten uusille materiaaleille. Sisäilmaongelmahan sekin on eikä se ole sairastuneen vika.
        En väitä että sisäilmaongelmat johtuvat pelkästään huonosta rakentamisesta vaan yhdeksi syyksi sanoisin säästöt. Säästön toivossa laiminlyödään rakennuksen huoltoa, korjataan vasta kun on ihan viimeinen pakko ja pahimmillaan vain meikkaillaan nurkkia. Säästetään aikaa rakentaessa eikä anneta rakenteiden kuivua riittävästi ennen pinnoitusta. Säästetään energiaa ja suljetaan ilmastointi yöksi… Terveimmänkin rakennuksen voi pilata.

      2. Korjaustyömailla oireilua aiheuttavat vaurioituneet rakenneosat puretaan ensimmäiseksi ja ainakin nykyään myös hyvin suojatuneina. Sen jälkeen korjaustöiden aikana on usein melko alhainen lämpötila ja kova ilmanvaihto (luonnollinen, koska ovet ja ikkunat ovat auki joka suuntaan).

        Itse olen näitä rakennuksia tutkinut ja nykyään alan oireilla melko helposti. En tosin kaikista mikrobeista. Oman arvioni perusteella kuivunut sädesieni aiheuttaa itselleni pahimmat oireilut. Toisaalta voin olla läpimädässä mökissä viikotolkulla eikä tule mitään oireita, vain vaattee alkaa haista tosi pahalle.

  16. FT Helmi Kokotin tutkimuksen mukaan yli 70 % kosteusvauriorakennuksia tarkastavista insinööreistä oireilee itse. Kas, ovat aivan hiljaa tästä, etteivät leimautuisi ’homehysteerikoiksi’. Kun väestöstä 3-6 % on ihotestien ja allergiakokeiden mukaan todellisia homeallergikkoja, osuu näistä aina jokunen myös korjattuihin rakennuksiin. Se selittää oireiden jatkumisen. Heillä on oireita usein myös luonnonhomeista.
    Kaikki oireet eivät johdu toksiineista. Kaikki oireet eivät myöskään ole allergiaa, mutta suuri ongelma on se, etteivät oireilevat ihmiset pääse enempää allergiatutkimuksiin kuin toksiinitutkimuksiinkaan, koska sisäilmapoliklinikoita ei ole! Suurin ongelma on kuitenkin se, ettei näiden ihmisten oireilua ja menetyksiä oteta vakavasti. Vähättely moninkertaistaa traumakokemuksen.
    Hysteriaväitteet pitäisi osoittaa oikeaksi objektiivisilla mittauksilla. Oikeat sairaudet ja immunologiset vasteet me kyllä pystymme osoittamaan objektiivisilla mittauksilla. Asiassa päästään eteenpäin, kun otetaan faktat faktoina eikä juututa hedelmättömään inttämiseen. Homepotilaillakin on oikeus asialliseen kohteluun.

    1. Kiva, että kommenteissa käytetään faktatietoja. En saanut näille tiedoille kuitenkaan vahvistusta. Voisitko laittaa lähteen, josta nuo tiedot voisi tarkistaa. Ainakin tuo 70 prosenttia tuntuu liian isolta luvulta.

      1. Helmi Kokotin tavoittaa osoitteesta helmi.kokotti@sisailmakeskus.fi Tulokset on kyllä julkaistu jossain.
        FT Sirpa Rautialan väitöskirjassa myös tutkittiin kosteusvauriokorjaustyötä tekevien rakennusmiesten terveydentilaa. Keuhkojen toimintakokeet muuttuivat jo muutaman päivän työskentelyn jälkeen, oireseurannassa havaittiin voimakkaita oireita, PEF-arvoissa muutoksia ja veren vasta-ainetesteissä löydöksiä homeille. Tämän tutkimuksen jälkeen STM julkaisi ohjeet, miten korjausalueet tulee eristää ja alipaineistaa (STM:n työsuojeluosaston ohje,1998).
        terv Tuula Putus

  17. Olen tutkinut sisäilmaongelmien perimmäisiä syitä ja huomioideni mukaan suurin osa niistä on ihmisten käyttämien kemikalioston aiheuttamia . Ihmiskunta on satojatuhansia vuosia siedättynyt homeille ja microbeille, joita ilman elämää eds olisi olemassa. Järkisyöpä on vakava oire ja johtaa aivoinvalidisoitumiseen jatkuvaan kemikaliosaatioon altistuneiden keskuudessa.

  18. Peruskorjaus ei poista homeongelmia. Suomessa homeen saastuttavia laitoksia hoidetaan kuin venäläiset Tshernobyliä. Ei haluta käsittä sitä todellista vaaraa,mikä näissä homerakennuksissa on.Tässä hämeessä on hyviä esimerkkejä esim.Hämeenlinnan Tuomelan koulu. Yli 10 miljoonan remontti ja oireilu jatkuu.Turengin Ala-aste,yhteiskoulu,tervakosken ala-aste ja yhteiskoulu. Hukkaan haeitettyjä seteleitä ja nyt edessä useiden kymmenien miljoonien urakat!Pahinta on tuuliajolle jääneet sairastuneet,ääripäänä lapsia jotka eivät saa sairautensa vuoksi Perustuslallista perusopetusta ilman vanhempiensa panosta opettamiseen.

    Suomessa on homerakentamispolitikoinnin vuoksi lapsia jäämässä ilman opiskelupaikkaa ja tähän ei kukaan halua ottaa mitään kantaa. Ne jotka kestää istuvat homekouluissa.mutta sairastuneet,heille ainoa koulu on oma kirjoituspöutä ja siinä kunnan antamat kirjat,lyijykynä ja kumi. Ilman vanhempien päivittäistä fyysistä ja taloudellistakin panostusta mm.multimediaan ja omatoimiseen opettamiseen olisi lapsella todella heikot eväät.

    Tämä on Suomen perusopetuksen nykykuva. Eikä se todellakaan imartele lasten oikeuksien esimerkkivaltiossa.

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi