YIT:n Inkilä: ”Käsityö näkyy asuntojen hinnoissa pääkaupunkiseudulla”

Yksi pääkaupunkiseudun asuntojen hintoja merkittävästi nostava tekijä on YIT:n yksikönjohtaja Antti Inkilän mukaan asuinrakentamisen monimuotoisuus. Se lisää työmäärää huomattavasti ja sen myötä kustannuksia.

Antti Inkilä

”Jos verrataan 1990-luvun puolivälissä tehtyjä sandwich-taloja ja tänä päivänä tehtäviä taloja, niin työnkäyttö on ihan eri tasoa. Meillä työnkäyttötunti rakennuskuutiota kohti on 2,5-kertainen verrattuna 1990-luvun puoliväliin. Kun teemme korkealuokkaista julkisivua, teemme paljon käsityötä. Se näkyy myös hintalapussa”, Inkilä sanoo.

Koska työn osuus asunnon hinnasta on noin 20 prosenttia, työnkäytön 2,5-kertaistumisella on jo merkittävä vaikutus lopputuotteen hintaan. Inkilän arvion mukaan työvoimakustannuksetkin ovat pääkaupunkiseudulla noin 10 prosenttia suuremmat kuin muualla Suomessa.

YIT:n kerrostalorakentamisesta pääkaupunkiseudulla vastaavana johtajana Inkilä korostaa, että muualla Suomessa asuinrakentaminen ei ole välttämättä kehittynyt samalla tavalla 1990-luvun jälkeen.

”Ehkä katson vähän Helsinki-keskeisesti tätä. Jos menee kauemmas Suomeen, niin siellä käytetään vielä sandwichia ja talomalli on kompaktimpi.”

Pääkaupunkiseudun työnkäytössä tapahtuneen kasvun taustalla ovat Inkilän mukaan pitkälti kaavoituksen vaateet, jotka edellyttävät paikalla tehtyjä monimuotoisia julkisivuja ja talojen alle rakennettavia autopaikkoja.

Määräyksiä voisi muokata

Vaikka kaavoituksen vaateet ovatkin nostaneet rakentamisen kustannuksia ja asuntojen hintoja pääkaupunkiseudulla, Inkilä ei kuitenkaan yksiselitteisesti kritisoi tätä kehitystä vaan pitää sitä luonnollisena, koska yhteiskunnan varallisuus ja hyvinvointikin ovat kasvaneet. Hän huomauttaa, että markkinoilla on paikkansa niin halvemmille kuin kalliimmille asunnoille.

YIT on ottanut yhdeksi painopisteeksi kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämisen.

”Kohtuuhintaista asumista tarvitaan, mutta sitä ei synny, ellei kaavoituksessa huomioida sen kustannusvaikutuksia.”

Yksi YIT:n kohtuuhintaisen asumisen konsepteista on Miniasunnot. Esteettömyysmääräykset ovat kuitenkin hidastaneet konseptin etenemistä.

”Olemme törmänneet Miniasunnot-konseptissamme siihen, että pitääkö meidän todella rakentaa kaikkiin asuntoihin niin suuret kylpyhuoneet. Pienistä asunnoista se vie kohtuuttoman tilan. Voisiko olla niin, että vain tietty määrä asunnoista olisi esteettömiä?”

Inkilä onkin sitä mieltä, että asuntojen hintoja nostavista rakentamismääräyksistä juuri esteettömyysmääräykset ja autopaikkavaatimukset ovat sellaisia, joita muuttamalla olisi saavutettavissa säästöjä.

”Autopaikkojen määrä on sellainen seikka erityisesti silloin, kun ollaan hyvien julkisten kulkuyhteyksien lähettyvillä. Siihenhän on Vantaa jo tehnyt uudet linjaukset, eli suunta on hyvä. Espoollakin asia taitaa olla juuri käsittelyssä.”

”Sitten ovat nämä uudet tulossa olevat energiamääräykset. Ollaanko me kärjessä näissä energia-asioissa? Toisaalta se on hyvä, mutta missä tulee eteen se raja-arvo, jossa investointikustannus on niin suuri, että se ei maksa koskaan itseään takaisin.”

Inkilä kritisoi sitä, miten yhteiskunta lisää jatkuvasti erilaisten määräysten määrää ja samalla nostaa asuntojen hintoja.

”Aina kun tehdään määräyksiä, joilla lisätään asuntojen hintaa, niin loppukädessä sen maksaa asukas eikä toteuttaja. Välillä tuntuu, että se unohtuu. Kaikella on varmaan hyvä tarkoitus kehittää asumista, mutta kun niitä pieniä kustannustekijöitä tulee eri tahoilta, niistä tulee aikamoinen määrä kustannusrasitetta. Jos jotain lisätään, niin jotain pitäisi pystyä myös poistamaan, muuten ne ovat aina toinen toisensa päälle.”

Monimutkaisempi lvis lisää virheitä

Julkisuudessa on usein kritisoitu rakentamisen laatua. Inkilä myöntää, että laadussa on parantamisen varaa, mutta hänen mielestään laatu ei kuitenkaan ole aivan niin huonoa kuin mediakirjoittelusta voisi päätellä.

”Kun jotain sattuu, se on aina julkisuudessa. Se antaa sellaisen vaikutelman, että asiat ja laatu eivät ole kunnossa. Varmaan on yksittäisiä projekteja, joissa on ongelmia eri syistä johtuen, mutta näkisin, että talot, joita tänä päivänä tehdään, ovat tosi paljon vaikeampia kuin 1990-luvulla. Meidän laaduntuottokykymme on parantunut paljon. Mutta edelleen se vaatii työtä.”

Kuten asuntojen hintoihinkin, Inkilä näkee rakentamisen monimutkaistumisen vaikuttaneen myös valitusten määrään.

”Meillä suurin laatuvirhekustannus on tänä päivänä lvis-tekniikka. Jos mennään ajassa taaksepäin, lvis-tekniikka oli kohtuullisen yksinkertaista: projektissa oli keskitetty koneellinen poistoilmanvaihto, tuloilmaventtiilit ikkunassa sekä lämpimät patterit. Ei ollut paljon säätämistä. Nyt kun on energiatehokkaat ratkaisut, patterit eivät asukkaasta tunnu toimivilta vaan haaleilta ja ilmanvaihdon säätämisestä oikeille painetasoille tulee vaikeusastetta laadun suhteen lisää.”

Laatumittaria kaivataan

Inkilä vertaa rakentamisen laadun kehittämistä työturvallisuuteen.

”Laatu on niin kuin työturvallisuus, se on osittain asennejuttu. Työturvallisuudessa on hyvät mittarit, on tapaturmataajuus ja TR-mittari. Yhtenäinen laatumittari olisi kova sana. Jos me keksitään se, niin se varmasti auttaa.”

Yhdeksi mahdolliseksi laatumittariksi Inkilä esittää mielenkiintoisen ajatuksen asuntojen rankkaamisesta vastaavilla asiakasarvioilla kuin hotellivertailuissa.

”Jos meillä olisi avoin portaali, jossa voisi arvioida laatua, se pakottaisi meitä juoksemaan entistä kovempaa laadun eteen. Jos meillä on riittävä asiakasmäärä objektiivisen palautteen saamiseksi, se kuvaa varmasti parhaiten laaduntuottokykyämme. Mutta jos se on yksittäisen ihmisen palaute, siihen vaikuttavat päivä ja henkilösuhteet.”

Lue lisää Inkilän mietteitä Rakennuslehden numerosta 39.

Tätä artikkelia on kommentoitu 7 kertaa

7 vastausta artikkeliin “YIT:n Inkilä: ”Käsityö näkyy asuntojen hinnoissa pääkaupunkiseudulla””

  1. ”Ehkä katson vähän Helsinki-keskeisesti tätä. Jos menee kauemmas Suomeen, niin siellä käytetään vielä sandwichia ja talomalli on kompaktimpi.”

    Eipä taida Inkilä tietää mistä puhuu. Olisi viisasta kysyä esimieheltä eli Kari Kauniskankaalta. Kari kyllä tietää, että esim. Oulussa on aina muurattu julkisivuja paikalla. Toki Sandwichiakin käytetetään, mutta eniten tehdään julkisivuja paikalla.

    1. Näin on…Vaikka Oulussa on aina julkisivut muurattu paikalla ja paljon valetaan jopa välipohjia paikalla, puhumattakaan väliseinien suurmuottivalusta, ovat Oulun rakentamisen hinnat tosi alhaiset verrattuna PKS:n

  2. Ainahan puolustelua koville hinnoille on.Ei se rakentaminen sen kalliimpaa Helsingissä kuin 100 kilometrin päässä. Kun maksetaan pullataikinan lailla nousseita pyydettyjä hintoja, siitä se muodostuu.

  3. Ei välttämättä olisi hyvä idea, jos talon asukkaat antaisivat laatupisteitä. Heillä on nimittäin iso taloudellinen intressi omassa asunnossaan, jos se on omistusasunto. Kukapa nyt julkisesti haluaisi alentaa omaisuutensa arvoa ja haluttavuutta markkinoilla antamalla huonot pisteet? Toki asukkaat joutuvat konkreettisimmin tekemisiin laatuongelmien kanssa, mutta ehkä joku ulkopuolinen ja riippumaton taho voisi kirjata asukkaiden antaman laatupalautteen, jossa ei yksilöitäisi kohdetta vaan rakentaja. Ja sitten tietysti rakennusvalvontaan pitäisi saada henkilökohtainen korvausvastuu, jos valvonnan osalta ilmenee laiminlyöntejä.

  4. Olisi todella hienoa, jos asukkaat voisivat kommentoida tehtyjä ratkaisuja. Vain jonkin aikaa asunnossa asuttuaan voi oikeasti kommetoida, mikä on onnistunutta ja mikä ei. Ostamassani YIT:n rakentamassa melkein puolen miljoonan euron asunnossa oli esimerkiksi säästetty ehkä muutama kymppi asentamalla allaskaappiin lapsellinen roskisteline, jonka biojätepusiin ei mahtunut edes yhden aterian perunankuoria. Hanat olivat osin kromin värisestä muovista tehtyä huteraa laatua. Kaikkien näiden vaihdttaminen toimiviin maksoi vain muutaman satasen, mutta aiheutti asukkaalle vaivaa ja tuotti huijatuksi tulemisen tunteen. Asunnossa on toki paljon onnistuneita ja hyvin tehtyjä asioitakin, joten ei se palaute olisi pelkästään negatiivista ollut. YIT ei kuitenkaan missään vaiheessa kerännyt asukkailta palautetta myymistään asunnoista.

    Mitä rakentamisen käsityövoittoisuuteen tulee, niin voin helposti uskoa Inkilän kertoman. Esimerkiksi Jyväskylässä näkee uusissakin taloissa saumaelementtijulkisivua, josta Helsingissä on päästy eroon.

  5. Ei varallisuus ole mihinkään noussut. Tämä on valetta. Nyt ei vaan oteta sitä lainaa 10 vuodeksi vaan 25-30 vuodeksi ja hinnat ovat ”joustaneet” samaan tahtiin. Juuri tuon mainitun 2,5 kertaiseksi. No jos saa asuntolainaa x€, tehdään taloja, jotka maksaa x€. Jos korko olisi vaikka 8% ja lainaa saisi 10 vuodeksi, talot maksaisivat aika paljon vähemmän. Toki samalla suomalaisilla olisi varoja kuluttaa muuhunkin kuin asuntoon. Nyt sen osuus syö ja kutistaa muuta kysyntää ja toimintaa. Asuntojen hinnat pitäisi saada kolmasosaan siitä mitä ne ovat nyt, niin Suomella menisi paljon paremmin. Siinä pähkinä jollekin purtavaksi. Säännökset siihen malliin. Nykyiset 2,5 kertaa kalliimmat, kun eivät ole yhtään parempia asuntoja , eivätkä kestä edes samaa aikaa , kuin ne edullisemmat. Uusien takuuviat ja vikalistat vaan pitenee hinnan tuplaantuessa ja katteen nelinkertaistuessa.

  6. Varmaan osittain pitää paikkansa, että käsityönosuus nostaa asuntojen hintoja. Suurin kustannuksia nostava tekijä on pääkaupunkiseudulla kyllä kaavoitusmaksut(maanhinta), esteettömyys, väestönsuojat, ym. sääntely.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat