Infra Seppo Mölsä 2 kommenttia

Hoitamattomat yksityisteiden liittymät tuhoavat pahiten päätiestöä

Teitä pilalle kyntävät raskaat rekat, yksityisteiden tukkeutuneista rummuista päätielle valuva vesi ja liian myöhään keväällä ajetut sohjo-ojat ovat pahimpia teiden tuhoajia, tiivistää teiden kuntoa skannaavan Roadscannersin toimitusjohtaja Timo Saarenketo.

Yksityistieliittymän rummun tukkeutuma valuttaa sulamisvedet päätien rakenteen alle murtaen tierakenteita.

Teiden ongelmallisen nopeaa urautumista ja korjausvelkaa synnyttävät myös liian matalat ja tukkeutuneet sivuojat. Suomessa on tuhansia kilometrejä teitä, joiden ojissa seisoo rakenteisiin imeytynyttä vettä. Saarenkedon mukaan hyvin tehty teiden kuivatus säästäisi jopa puolet vuosittaisista päällysteiden ylläpitokuluista.

Ongelmana on myös nastarengaskuluminen taajama-alueilla, kun liikennemäärät ovat yli 5000 autoa vuorokaudessa, Saarenketo sanoo.

Roadscanners tutkii väylien kuntoa useilla sähkömagneettisilla menetelmillä maatutkasta alkaen. Niillä nähdään tierakenteen ja asfalttipäällysteen paksuuden lisäksi myös niiden heikkouskohdat ja vesimäärät ja monta muuta rakenteen elinkaaren kannalta tärkeää muuttujaa.

Roadscannersin perustaja, dosentti Timo Saarenketo opettaa oman työnsä ohella liikenneväylien diagnostiikkaa Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Muualla valtio huolehtii yksityistieliittymistä

Tiestön kuivatusongelma on Roadscannersin mittausten mukaan suurin yksityistieliittymissä. Tämä on tullut selvästi esiin tiestön kuntoa Rovaniemen, Kemi-Tornion ja Karstulan alueella selvittävässä Pehko-projektissa.

 

Kuvassa näkyy kuinka vakavia vaurioita yksityistieliittymän heikko hoito voi aiheuttaa pitkälle matkaa päätietä.

Suomessa on, toisin kuin muissa Pohjoismaissa jostain Saarenkedolle käsittämättömästä syystä päätetty, että yksityistieliittymän hoito kuuluu sen omistajalle eikä päätien hoitajalle, vaikka yksityistieliittymän huono kuivatus ja heikosti toimivat rummut painavat vedet juuri päätien rakenteisiin. Laki on tältä osin muuttumassa.

Näin kevättalvella rovaniemeläisen Saarenkedon huolena on myös se, että Lapissa teiden sohjo-ojat ovat vielä ajamatta ja lumivallit on jätetty teiden reunoille.

”Sohjo-ojat pitäisi ajaa jo helmikuussa. Muuten sulanut vesi menee jäätyneeseen maahan ja muodostaa jäälinssejä.

Kuvassa näkyy mitä tapahtuu, kun sohjo-ojien teossa myöhästytään. Lumivalleista sulava vesi imeytyy tierakenteisiin tuhoten ne ja lisäksi vesilammikot ja niiden jäätyminen aiheuttaa merkittäviä liikenneturvallisuusongelmia

Talvikunnossapidon merkitystä kasvattaa myös se, että älyautot ovat tulossa Suomenkin teille. Älyautot eivät pysty itsenäisesti ajamaan talvella, jos tien reuna on jäässä eikä reunaviivaa näy.

Painavat rekat murtavat teitä

Tiestön suurimmat kuluttajat ovat raskaat rekat varsinkin teillä, jotka on rakennettu pehmeän pohjamaan päälle. Kun päällyste on usein vain alle 150 mm paksu, kyntävät rekat pohjan rikki. 76-tonnisten rekkojen viimeisen akselin kohdalla voi olla päällysteessä usean millimetrin taipumia, kun se saisi olla milli. Raskaiden malmirekkojen kulkusuunnat näkyvät Saarenkedon mukaan selvästi yhtiön mittauksissa.

 

Kuvassa on tyypillinen raskaan liikenteen aiheuttama halkeamat molempien kaistojen keskellä kohteessa jossa tie siirtyy pehmeältä pohjamaalta kovemmalle.

Kuvassa on esimerkki raskaan liikenteen aiheuttamasta reunadeformaatiosta

Kerran rikkoutunut asfaltti on Saarenkedon mukaan kuin murtunut palkki. Päällystämisestä huolimatta murtokohta säilyy rakenteen heikoimpana kohtana, johon leikkausvoima keskittyy. Siksi päällyste kannattaisi korjata ennen kuin se rikkoutuu.

Vahvistetaan ensin se mikä ei ole vielä rikki

Saarenketo on suositellut, että ne kohdat päällystetään ensin, jotka eivät ole vielä murtuneet eikä suinkaan niin, että jäädään odottamaan niidenkin rikkoontumista. Modernin mittaustekniikan avulla korjaustoimet voidaan kohdistaa tarkasti näihin heikkouskohtiin.

Karstulassa ihmiset ovat Saarenkedon mukaan jo päivitelleet tienhoitajien tyhmyyttä, kun nämä korjaavat kunnossa olevia teitä.

”Korjausvelan kasvun pysäyttäminen ei vaadi uutta rahaa vaan uusia toimintatapoja. Avainsana maailmalla on ennakoiva kunnossapito”, hän sanoo.

”Mutta toisaalta nykyisen korjausvelan poistamiseen tarvitaan aika lailla lisää rahaakin”, hän lisää.

Hän ottaa varoittavaksi esimerkiksi Japanin, jossa sillat ovat katastrofaalisen huonossa kunnossa, kun päällysteiden paksuudessa tingittiin liikaa. Suomessakin päällysteet ovat jääneet usein liian ohuiksi.

Isot säästöt ennakoivalla täsmäkorjauksella

Liikennevirasto, Lapin ja Keski-Suomen Ely-keskukset ja Roadscanners käynnistivät vuoden 2015 alussa ”Päällysteiden Ennakoivan Hoidon ja Kunnostuksen Ohjelmointi” Pehko 2015–2025 -projektin. Tähän mennessä Lapin ja Keski-Suomen pilottialueiden päällystetyt tiet on tutkittu kattavasti muun muassa TSD-, maatutka ja laserskanner – menetelmillä. Niiden avulla on saatu tarkkaa tietoa teiden pohjamaan laadusta, rakennekerrosten ja päällysteiden vahvuuksista, tierakenteiden kantavuuksista ja kuivatuksien toimivuudesta. Hyödyt tulevat siitä, että korjaustoimet voidaan katsoa paikkakohtaisesti jopa metrin tarkkuudella.

”Tällä voidaan saada säästöä jopa 30-50 prosenttia nykyiseen kunnossapitoon verrattuna”, Saarenketo sanoo.

Esimerkiksi tiejaksoja, jossa päällyste urautuu yli 3 mm vuodessa löytyi Karstulasta 8 prosenttia, mutta päällystämisen laskennallisista vuosikustannuksista ne vievät 30 prosenttia. ”Ne paikallistamalla täsmäkorjaus on todella tuottava investointi”, Saarenketo sanoo.

Erittäin hyväksi korjauskeinoksi Pehko-projektissa on osoittautunut teräsverkon laittaminen 25 senttimetrin syvyydelle. Se on todettu toimivaksi varsinkin tapauksissa,  joissa raskas liikenne aiheuttaa halkeamia molempien kaistojen keskellä kohteessa, jossa tie siirtyy pehmeältä pohjamaalta kovemmalle.

Kyseessä on ihan tavallisen 6-8 millin teräksestä tehty raudoitusverkko. Saarenkedon mukaan se tasaa niin hyvin kuormia, että uusia uria ei ole syntynyt kymmeneen vuoteen edes sellaisilla teillä, joita raskaat rekat kuormittavat.

 

Keskustelu artikkelista: 2 kommenttia

  • Seppo Mölsä

    Tässä toimitukselle tullut hyvä asiantuntijapalaute aiheesta:

    ”Kuivatus on perusta kantavalle ja routimattomalle tielle.

    Kun minä opiskelin tienrakennustekniikkaa 70- luvulla, oli 500 mm halkaisijalta oleva sivuojarumpu mitoituksella pienin hyväksyttämä.

    Sitten tuli muovi markkinoille ja sen sanottiin olevan sen verran liukkaampi kuin betoni ja teräs, että 300 mm vastaa sitä.

    Mutta kun tästä ei olekaan kysymys, vaan tärkeintä on missä korkeudessa rummun tulo ja lähtö sijaitsevat. Putken virtausominaisuudella ei lyhyessä rummussa ole merkitystä.

    Tämä periaatteellinen mitoitusvirhe aiheuttaa vaurioita teihin.”

    Vastaa
  • Minusta hoitamattomat laskuojat ovat suurin tai ainakin osa syy tienrakenteen kantavuuden heikkenemiseen. Laskuojien perkaamiseen pitäisi huomattavasti enemmän kiinnittää huomiota.
    Samoin luiskamateriaalit tehtiin ainakin ennen samasta maa-aineksesta kuin muukin varsinainen tienrakenne.
    Saarenkedolla on varmasti tienrakenteen teoria osaamista.
    Minulla on sekä käytännöstä sekä myös teoriasta kokemusta.

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia